Onko muilla "etiäisiä"?

ja vahvoja aavistuksia.



Olen mm. 3-vuotiaana väittänyt asuneeni toisessa perheessä aiemmin, vaikka vanhempani ovat biologisia vanhempiani. Minulla on kuulemma ollut kolme veljeä ja olen ollut kolarissa. Itse en muista tuosta mitään, äiti muistaa.



1. Näin nuorena unta että kotitieni loivassa mutkassa seisoi musta akka ja nauroi kovaa, osoitteli mutkaan. Kerroin unesta äidilleni. Viikkoa myöhemmin enoni kaatui siinä mopollaan ja jalka murtui.



2. Näin 10-vuotiaana unta 500 km päässä asuvasta tädistäni, että hän seisoi isossa kyynel-ja verilammikossa ja itki. Kerroin unesta isälleni. Isäni jostain syystä soitti veljelleen, että sitä asetta et sitten xxxx saataville jätä. Kaksi kuukautta myöhemmin tätini pihisti aseen sedältäni ja ampui itsensä, poikaystävä oli jättänyt.



3. Näin lukiossa unta että koulukuvat tulivat koululle, mutta ne olivat kaikki pikimustia. Kerroin unesta aamulla kaverilleni. No, toisella tunnilla luokanvalvoja kertoi, että kaikki kuvat olivat epäonnistuneet, ryhmäkuvaa lukuun ottamatta. Kaverini katsoi minua ja ilme oli melko hämmästynyt.



3. Myöhemmin unta tästä kaveristani, josta en ollut vuoteen kuullut mitään. Seisoimme rautatieasemalla ja raiteet haarautuivat eri suuntiin. Ystäväni kertoi olevansa raskaana. Minun oli pakko kirjoittaa ystävälleni, joka taas hyvin hämmästyneenä ilmoitti olevansa kolmannella kuulla raskaana. Kuukautta myöhemmin hän muutti paikkakunnalta. Siitä raskaudesta näin monta muutakin juttua, jotka toteutuivat, mm. lapsen syntymäpäivän ja -tavan. Samoin olen tiennyt siskojeni lasten syntymätavat ja sukupuolet.



Ja monta muuta, monta muuta. Viimeisin on viime talvelta, kun hoin monta kertaa miehelleni, että minusta tuntuu nyt ettei isäni elä vanhaksi. Valitettavasti isä kuoli keväällä. Yllättäen.

MInä tiesin myös isäni kuoleman etukäteen, en ollut ollenkaan yllättynyt kun puhelu tuli. Tiesin myös, kuka uutisen ilmoittaa ja että se tulee puhelimitse. En tuntenut isääni, olimme nähneet ehkä muutaman kerran koko elämäni aikana.



Myös perinnön tiesin tuhannen euron tarkkuudella (ennen kuin näin ensimmäistäkään paperia), joten olin jo tehnyt senkin käytöstä suunnitelmat etukäteen.



Asuimme 10 kk toisella paikkakunnalla 70-luvulla rakennetussa talossa. Jo heti alussa tiesin, että siellä asuu joku meidän kanssamme. Tunsin, että on vanha nainen joka ei halua meille pahaa. En koskaan nähnyt häntä, vaistosin vain. Minulla oli ihan rauhallinen olo. Kerran juttelimme naapurin kanssa pensasaidan yli ja hän kertoi juttuja siitä kuinka olivat muuttaneet sille tontille ja kertoi naapureista jne jne. Sitten hän sanoi, että tiesinkö, että meidän tontilla oli ollut vanha omakotitalo, joka syttyi palamaan ilmeisesti kynttilästä, ja sen asukas, vanha rouva, löytyi kuolleena eteisestä, oli yrittänyt vielä ulos.

No, nythän näitä pulpahtelee mieleen...



Olimme ottamassa koiraa ja haluamamme rotu ja väri oli tiedossa. Sellainen pentu oli netissä ja kun soitin, kasvattaja sanoi, että valitettavasti kyseinen pentu on jo varattu. Mutta jos tilanne muuttuu, hän soittaa. Kuvaa katsoessani olin aivan varma, että pentu tulee meille, enkä ollut ollenkaan huolissani, odottelin vain. 3 vk päästä soi puhelin, että olenko vielä kiinnostunut, varaus oli peruuntunut.



Minä puhun ystävilleni paljonkin näistä mutta vain positiiviset asiat ja heistä tämä on vain mielenkiintoista, en usko, että tosiystävistä kukaan pitää hörhönä. Oudommille en kyllä puhu.

ja siten minun on hyvin vaikea uskoa. Mutta voin kuvitella tunteen, josta monet teistä ovat kirjoittaneet _tiedän, että näin tulee tapahtumaan_.



Ajan nimittäin yhtä tiettyä väliä autolla suhteellisen usein. Noin pari kuukautta sitten yhdessä kohdassa olin ihan varma, että hirvi hyppäsi auton eteen. Mutta ei siellä oikeasti mitään hirveä ollut, eikä mitään muutakaan.



Jotenkin minulle vain jäi sellainen olo, että se hirvi sieltä joskus varmasti tulee. Että sitä odotellessa...



Tosin tämä toteutuu aivan varmasti joskus (pellon kohdalla, keskellä ei mitään kulkee aivan varmasti hirviä tien yli), mutta epäilenpä sivuaako nämä hirvien tienylitykset juuri siinä kohdassa minun elämääni.

satiaisia? Toisin kun etiäiset, niitä on oikeasti olemassa!

Meillä oli miehen kanssa paha riita, jonka aikana olin näkevinäni sormuksen mieheni vasemmassa nimettömässä.tiesin, että tulemme menemään naimisiin ja rauhoituin.olin toki toivonut kosintaa, mutta sitä ei ollut kuulunut.tästä meni kaksi kuukautta niin mies kosi ja kaksi vuotta siitä eteen päin niin vietimme viime kesänä häitä :) kosimispäivänä äiti oli nähnyt kaksi pääskystä lentelevän onnellisina kahdestaan ja äitini mietti, että mitähän onnellista nyt on tapahtunut.

up

Mulla on. Viimeisin oli marraskuussa. Musta tuntui pitkään et keikkareissu menee jotenkin pieleen enkä edes pääse sinne Helsinkiin asti. Vielä lähtöaamuna oli se sama epäilys. Niinhän siinä sitten kävi, että lentokoneessa oli vikaa ja lento peruttiin. Seuraava lento olisi lähtenyt sitten siihen aikaan, että ei enää olisi ehtinyt kuin viimeiset puoli tuntia näkemään Sabbathista.

Aina pornoa katsoessani minulla on vahva tunne, että kohta saan ihan oikeaa naista. Valitettavasti niin ei ole vielä tapahtunut.

M29

Aina pornoa katsoessani minulla on vahva tunne, että kohta laukean. Ja tsadam! näin käy.

Illalla nukkumaan mennessä olen monesti saanut vahvan etiäisen, että herään aamulla. Joka kerta on näin käynyt. Miehen kanssa olemme yhdessä hämmästelleet sitä. Ultra-lehteenkin olemme asiasta vihjaisseet. Lupasivat tulla tekemään jutun.

Mullakin toi ylempi juttu :o
Ja pystyn käskemään mun kissaa tekeen jotain :D ku vaa ajatuksissa sanonsille

On.

Minä menin pienenä sanomaan äidille, että Tonia ammutaan jalkaan. Äiti sanoi, että kuka ampuu. Vastasin, että naapuri ampuu ikkunasta. Äiti sanoi, että ei taida näin olla. Menin seuraavana päivänä Tonin kanssa läheiselle leikkipuistolle, kun Toni lyyhistyi maahan ja huusi, että häntä on ammuttu. Naapurin ikkunasta ammuttiin. Äiti hieman ihmetteli, kun menin kotiin ja sanoin, että Tonia ammuttiin jalkaan.

Niin, tuosta nimityksestä vielä eli mäkin olen käsittänyt, että etiäiset ovat niitä n. 10 min. aiemmin tapahtuvia "tulevia" (vanha kansa kutsui myös eellusmiehiksi) tapahtumia kun taas nuo että "tietää" jonkin asian aivan varmasti sisimmässään tapahtuvaksi tai unessa tullut viesti on ennaltatietämistä, tai selvänäköä tai enneunia tms.

Minulla on ollut noita tietämisiä myös teini-iässä. Onko intuitiota vai mitä, mutta se on aina varma tieto. Lisäksi olen nähnyt enneunia, yleensä kuolemaan liittyviä ja olen kertonut miehellenikin, joka kyllä uskoo nykyään minua, koska niin on tapahtunut kuten olen sanonutkin. Harmi vain, että nykyisin kun on stressi ja kiire sitä menee ikään kuin "lukkoon" eli ei jaksa ottaa vastaan viestejä. Myös kuolemanajatukset hirvittää, sillä en tahtoisi ajatella jonkun läheisen lähtemistä. Usein käyn tällaisen tultua mieleen keskustelua, että "ei, älä vielä ota multa sitä ihmistä pois!"

Näin vuosi sitten pitkin talvea Hesaria lukiessani elävästi mieheni isästä nekrologin kyseisessä lehdessä. Halusin puistella tuon ajatuksen pois mielestäni joka kerta. Sanoin siitä myös miehelleni. Keväällä tuli tieto, että appi sairastaa vakavaa syöpää, johon sitten pian kuolikin. Ja lehdessä oli oikeasti nekrologi.

Appiukkoni kuoli vähän yli kk sitten. Sairasteli kyllä viimeisinä vuosina, mutta ei ollut mitään kuolemaan johtavaa sinänsä. Pe-iltana anoppi soitti meille että appiukko oli lähtenyt juuri ambulansilla terveyskeskukseen, oli omin jaloin mennyt ambulanssiin, ei siis mitenkään niin huonossa kunnossa ollut. Näitä ambulanssikyytejä oli jo muutama ollut joten sinänsä ei säikäyttänyt. Yöllä kuitenkin päähäni tuli koko ajan vain mustaa ja hautajaiset, en nukkunut kunnolla ja aina kun torkahdukseltani heräsin olin todella ahdistunut ja mietin mm. lasteni hautajaisvaatteita :( oli todella todella ahdistava yö - seuraavana päivänä anoppi soitti että appiukko oli yöllä kiidätetty sairaalaan, siellä kunto romahti ja eli vain viikon tuon jälkeen. Kyllä tuo selvästi etiäinen oli :(

Terve,

kiitos kommenteistanne, eriävistäkin, oli lohduttavaa kuulla, etten ole ainoa tapaus. Sitä ihmettelen, että Bing löysi nämä sivut naistenlehdistä, vaikka olisihan se hupaisaa lukea etiäisistä yms. jostain autokansan nettisivustoista.

Henkimaailman jutut ovat minulle tuttuja lapsuudesta saakka, vaikken ole niistä koskaan pitänytkään. Vaarallisia asioita, vaikka houkuttelevan tuntuisia olisivatkin. Sain löytää Jeesuksen elämääni kymmenisen vuotta sitten ja tämä uskonvarmuus ja ilo lohduttavat joidenkin näkyjen yhteydessä syntyvän arkuuden kanssa. Suorastaan pelottavia asioita ovat ne voimat ja vallat, joista jotkut asiat tulevat - varoitan sinuakin.

Sitten on olemassa suhtautuminen, jolla lyödään leikiksi vakavatkin henkimaailman aiheet tai yritetään selittää niitä tyhjäksi jonkin ateismiuskonnon hatarilla teeseillä. Jokainen omalla tavallaan turvaa mielensä vakauden ja sielunsa turvallisuuden tunteen, mutta näiden asioiden penkomista en suosittele kenellekään, jollei koe siihen nimenomaista johdatusta Jeesukselta itseltään.

Lopuksi sanon omana mielipiteenäni myös tämän; jos etiäinen, näky tai ennus, korottaa jollain tavalla Jeesusta Kristusta tai auttaa lähimmäistä tai itseään selviämään jostain tilanteesta, niin ko. yliluonnollinen asioiden kokeminen on hyvästä. Muussa tapauksessa "lyö luuri korvaan" ko. näyille tai tuntemukselle. Jos asiat vaivaavat vieläkin, niin turvallisinta on mennä selvittämään tilannetta johonkin kristilliseen seurakuntaan, se ei maksa mitään eikä siellä mitään jäsenkirjoja kysellä.

Ainoastaan Usko!