Pikagallup: mille synnytyskipu tuntuu?

on verrattu: kuin kakkaisit melonin...

Se tosiaan tuntuu siltä kuin sisällä olisi liekkejä jotka polttaa.

että kun kakkaisi 1,5litran pullon



Itsellä moinen edessä 3kk päästä

edestakaisin raskaalla ajoneuvolla jonka renkaissa on ihoa repivät ketjut. Kipu oli sanoinkuvaamaton. Jos pitäisi kuvata yhdellä sanalla valitsisin sanaksi "raatelu".

siltä kuin lonkat repeisi irti (luomusynnytys)

Kuuma vesisuihku auttoi!! Synnyttäminen ei oikeastaan enää sattunut, kun oli niin onnistunut puudutus, mutta se paineen tunne meinas kyllä halkasta mut!

Se tuntuu siltä, kuin suuri nyrkki aina välillä pusertaisi vatsan sisällä. Ja loppuvaiheessa se tuntuu juuri poltoilta. Siis siltä kuin lantiosi, selkäsi ja vatsasi palaisivat.



Mutta mä oon aina sanonut, että synnytyskipu on "hyvää kipua", sillä on tarkoitus. Kun taas esim hammassärky on ihan kamalaa.

Jokainen tietenkin kokee kivun eri tavoin ja ihmisten kipukynnykset ovat erilaisia. Minulla takana yksi 3,6 kg vauvan synnytys. Supistuskivut minulla eivät tuntuneet niinkään selässä vaan alavatsalla siellä sisässä, sanoisin että juurikin siellä kohdunsuulla. Kipu oli erittäin kovaa, repivää venytyksen tunnetta. Siis kuin olisi revitty kudoksia. Koko ajan kipu oli hyvin intensiivistä mutta siedettävää, missään vaiheessa ei tullut sellaista oloa että kuolen tähän paikkaan. Ponnistus oli myös repivää, mutta siinä keskittyi vain siihen että sen muksun sai ulos.

kipu tuntui "ontolta". En osannut kunnolla määritellä, mihin sattuu ja kuinka paljon. Ihan alavatsalla tuo "onttous" tuntui eniten.

ja varsinainen ponnistusvaihe tuntuu kuin halkeaisi tai tosiaan kakkaisi melonia. Itse suorastaan tärisin kivusta, epiduraali ei ehtinyt vaikuttaa. Mutta parasta kivussa on, että se lakkaa kun vauva on ulkona!

Salpaa hengen ja vie henkisesti ihan jonnekin muualle...näin ainakin esikoisen synnytyksessä. Olin siis aivan sekaisin, enkä kunnolla pystynyt avaamaan silmiä tai kuuntelemaan yhtään neuvoja. Menee ikäänkuin shokkiin: oksettaa, tärisyttää, palelee ja selkään, vatsaan, kohdunsuulle ja reisiin tulee kammottava kipu. Supistusten välissä voi olla ihan siedettävä olo hetken...



Ponnistusvaihe oli kamala ja kipu erilaista (sain epiduraalin - helpotus). Tuntui tosiaan, että melonia yrittäisi ponnistaa ulos ja pelko repeämisestä ja se kipu on todella epämiellyttävää. Olisi halunnut olla ihan missä muussa tahansa tilanteessa, kuin siinä. Ponnistus sinänsä ei ollut raskasta tai vaikeaa, vaan nimenomaan se kipu, mitä pään syntyminen aiheutti.



Lisäksi repesin pahasti ja olo oli n. 3 päivää, kun jyrä olisi ajanut yli monta kertaa...kaikki lihakset kolottivat.



Toinen synnytys: osasin hengittää, kipu ei päässyt yllättämään ihan yhtä pahasti...en edes oksentanut. Sain epiduraalin pyydettyä, kun olin vielä jotenkin tolkuissani...pahinta oli viimeinen 20 min, kun sitä odottelin. Kaiken kaikkiaan toinen synnytys oli helpompi kokemus ja lapsi vain tuli ulos supistuksen mukana...ei mitään ponnistamista (mitä eniten olin pelännyt). Mutta sama juttu jälkikäteen...lihassärky oli todella järkyttävää pari päivää synnytyksestä.

synnytyskipu...supistuskivut : kauheita, aaltomaisia eikä yhtään taukoa( kalvot puhkaistiin ja annettiin supistuksia lisäävää ainetta), lamaannutti koko kehon,olin ihan supistusten vietävänä eikä hallinnut tilannetta ollenkaan,tuntui kuin olisi tehnyt vatsalihaksia jo 10 tuntia, koko kroppa oli tulessa ja sitten ne ponnistuskivut: ensin se epämääräinen paine alhaalla, kätilö kysyi ponnistuttaako...en tiennyt, koska en ollut aikaisemmin synnyttänyt, että oliko tämä nyt sitä ponnistuksen tarvetta??oli se! ponnistaessa tuntui kuin pää olisi räjähtänyt ja alapää revennyt, kyllä tuntui selvästi kun pää tuli! kuin isoa p*skaa olisi vääntänyt. sori sekavaa tekstiä!

Minusta avautumisvaiheen supistuskivut ovat pahimpia siis kun ei vielä voi ponnistaa mutta supistukset ovat tosi kovia ja tulevat usein. Kipu on niin kovaa, että mihinkään muuhun ei voi keskittyä, täytyy keskittyä selviytymään siitä, hengittämään. Minusta kuin kuukautiskivut potenssiin 100. Tuntui selässä, alavatsalla.



Ponnistaessa taas tuntuu kuinka kudokset venyvät ja myös esim häpluuhun kohdistuu kova paine.

on verrattu: kuin kakkaisit melonin...

että jokainen supistus on kuin iso aalto meressä ja siitä pitää selviytyä, jäädä eloon jotenkin. ei ollut mitään ajatuksia "hyvästä kivusta" eikä paljon mitään muustakaan. Oli vain pakko selviytyä.

Kipu on niin kovaa, että mihinkään muuhun ei voi keskittyä, täytyy keskittyä selviytymään siitä, hengittämään. Minusta kuin kuukautiskivut potenssiin 100.

Kuin ruoskalla olisi isketty vatsaan.



Kivun laadusta olin yllättynyt. Olin ajatellut että synnytyskipu on jotenkin tylppää, enemmän sellaista kovaa särkyä. En ollut varautunut että se tuntuu läpilyövänä, terävänä kipuna - nuo ruoskan iskut olivat ensimmäinen sana mikä mieleeni tuli jo silloin synnytyksen aikana.

Niin helvetillistä polttoa oikeastaan koko alaruumiissa, ettei pysty mihinkään muuhun kuin keskittymään siihen, ettei siihen kipuun hajoa tai pyörry. Joistakin tuntuu siltä, kuin alavatsaa tai reisiä ruoskittaisiin sähköjohdolla. Tavallaan samalta, kuin aivan hirveän paha ripulikramppi.

Ainoa muistikuva on, että sattuu, sattuu ja sattuu. Sattuu niin paljon, että voisi vaikka kuolla, että pääsisi pois siitä tilanteesta.



Kolme luomusynnytystä takana.

ponnistusvaihe taas ei koske ollenkaan.

Kaikkein pahinta on tikkien ompelukipu, koska siihen ei auta mikään.