Lapsista jotka eivät oikeasti syö

hän onneksi on nyt siitä pahimmasta kasvanut ulos, mutta ruokakammoa on vieläkin

Terveisiä vain äidille, toivottavasti hoksaa tuon dokumentin, jos vaikka olisi jotain keinoja, joita ei suomalaislekurit vielä ole keksineet...

joka tosissaan halusi oppia syömään paahtoleipä, että voisi mennä kavereille yökylään...



Eivät tosiaan auta tässä ne normaalit näissä keskusteluissa annetut keinot...

edes maistamaan isoa joukkoa hedelmiä ja marjoja oksentamatta.

Kyllä ne jotain syö jos ovat hengissä.

sille joka tietää lapsen joka syö vain suklaavanukasta.



Miten vauva-aika kun keneltäkään ei tule rinnoista suklaavanukasta.



Se nirsoilu voi alkaa siitä että lapsen tahdon mukaan mennään ja sitten ruoka on vallankäytön väline.



Väitän että noissa tapauksissa on taustalla jotain hämärää, kenties hyväksikäyttöä tai jotain muuta outoa.

voi kun meillä syödään vaan suklaata ja juustonaksuja.



Voi video mikä dokkari:DD

tai osanneet lukea tekstejä...

voi kun meillä syödään vaan suklaata ja juustonaksuja.

Voi video mikä dokkari:DD

Kummituksiakin on tutkittu, ja naisia jotka imettävät veilä teiniikäisiä ja miehensäkin.



Jos lapsi ei syö niin hän kuolee. jos lapsi ei syö kun suklaata hänelle on annettu valtaa päättää asioista

sekä lapsi että vanhempansa jos tuohon mennään että vain yhtä ruokaa syö.

Kun meillä on näin, niin se on muillakin..

Mä olen kuullut yhdestä lapsesta, joka on ollut sairaalahoidossa, ei syö koska pelkää oksentamista niin paljon.

Ei syö oikeaa ruokaa oikeastaan yhtään, yksi -kaksi purkkiruokaa jotka kelpaa.

Ei syö mitään hedelmiä tai kasviksia.

Kaikkeen uuteen epäileväinen.

Mutta syö sen mitä syö, kyllä se jossain vaiheessa alkaa syömän.

En itsekään syönyt lapsena kuin teetä ja leipää.

Minä olen lapsena ollut nirso enkä ole syönyt kuin muutamia ruokalajeja, sitten leipää ja pullaa ja muuta herkkua. Enkä ollut edes mikään läski, ihan hoikka lapsi, liikuin paljon.



Omat lapseni kranttuilevat myös, kuka mistäkin.



Nuorin on nyt 2 v, ja on NYT muutaman kerran ihan itse halunnut maistaa banaania, paprikaa ja mandariinia, omenaa !! Kerran jopa söi aivan innolla näitä !

Äidimaidosta ei tätä kranttuilua ole perinyt, koska sai sitä vain muutaman pv:n ajan, on korvikkeella ja pullolla ruokittu terve lapsi.



Esim. banaania hän on aina inhonnut niin, ettei syö edes makeisia jossa on banaania eikä banaanivanukkaita. Jos pilttisose on aurinkohedelmät tai paratiisihedelmät tai mikä lie ja minä tarjojan ja ihmettelen, kun ei kelpaa, ja siten selviää että siinä on banaania, kun luen tuoteselosteen.



En ole pakottanut. Ja nyt on alkanut sitten ihan itse haluta maistella näitä palasia ja tuoretuotteita.

että on löydetty jokin geenitekijä, jonka vuoksi kaikki eivät opi syömään uusia ruokia ainakaan niin helposti kuin muut. Toiset eivät tutkimuksen mukaan maista ruokia samalla tavoin kuin useimmat, vaan heistä maut voivat olla pahoja (vaikka useimmat siis pitäisivätkin ko. mausta). Ehkä se voisi selittää sitä, että toisille lapsille uusien ruokien hyväksyminen voi olla oikeasti vaikeaa.

vaan ihan oikeasti ne vanhemmat. Ei mikään ihme etteivät lapset syö jos vanhemmat käyttäytyvät noin.



Kyllä se terapeutti enimmäkseen korjaili vanhempien aiheuttamia ongelmia eikä lapsen geenejä.

pelkää suklaata ja juustonaksuja lapselle kantavat, jossain vaiheessahan tuo on alkanut.

eikä ainakaan mun järkeen oikein mahtunut.



Mitä liikkuu sellaisen äidin päässä, joka katselee lapsensa jatkuvaa ripulointia ja antaa tälle siitä huolimatta ruoaksi pelkkää korviketta? Kun lapsella ikää 3,5v... Ei kai se maitoallergia sentään estä perunaa syömästä?



Ja se 2,5v rupes syömään, kun vanhemmat rauhoittui. Loogista. En minäkään pysty syömään kireässä tunnelmassa, vaan joudun kantamaan lautaseni takaisin keittiöön, jos esim. muksut heittäytyy hankaliksi ja mies vielä sekaantuu siihen...



Ja sitten tietysti, miten ihmeessä me päästään tilanteeseen, jossa lapsi ei juuri muuta syö kuin suklaata?! Eihän se ole olennainen osa ensimmäistäkään pikkulasten purkkiruokaa näin esimerkiksi...

Äiti piti sitä selvästi vauvana, tai halusi pitää. vaihtoi vaippaa eikä antanut lapsen syödä muuta kuin maitoa. Työnsi rattaissa yms. Taisi siinä tosiaan äidillä olla enemmän luopumista kuin lapsella. Yäk.

Muiden jatkuneet oireet oli mielestäni lähinnä vanhempien ongelmaisuutta.



Oma poika oli pienempänä samanlainen; ruuan kanssa oli tosi, tosi hankalaa. Lähti varmaan vauva-ajan ummetuksesta, jota hoidettiin kuukausia. Ulostus sattui ja vaipattomaksi oppiminen venyi. Kaikki konstit kokeiltiin ja kun kiinteitä alettiin harjotella niin ei se pojan kanssa ollu yhtä helppoa ku tyttöjen kanssa. Nykyään tiedän, että nämä syömisongelmat kulkevat käsi kädessä pojan aspergerin kanssa, mutta olihan sitä hukassa ku poika vielä lähes kaksivuotiaana kakoi jos söi hienontamatonta ruokaa.



Samaten meillä jossain vaiheessa saattoi lentää ruuat seinään pojan toimesta jos laitoin ketsupin ja majoneesin väärässä järjestyksessä pöytään. Tai maitokuppi lattialle kun se oli väärässä asennossa kun siihen kaatoi maitoa.



Poika on nyt 9v ja hänellä on yhä ruokarajoitteita ja selkeästi erilainen makuaisti kuin meillä muilla. Urheasti maistaa aina kaikkea, vaikka se maistaminen olisi sitä, että laittaa pienen palan ruokaa suuhun ja nielasee sen veden avulla pureksimatta. Minkä sille voi jos esim. keitetty kukkakaali maistuu suussa sellaiselle, että se nostaa oksennuksenmaun suuhun? Meillä selkeästi nuo hankaluudet pahenee, jos lapselle ei toistuvasti tarjota niitä hankalaksi tiedettyjä ruoka-aineita.

yökin ja ahdistuin eri ruoista. Onneksi äiti antoi minun olla ja näykkiä sitä, mitä pystyin.

Nykyään olen kaikkiruokainen ja ongelmaa ei enää ole. Äiti ei alkanut valtataisteluun kanssani siitä, että kaikkea on maistettava.



Sama tyttöni kanssa. Alku oli todella hankalaa ja juoksimme jatkuvasti painokontrolleissa. En alkanut painostaa vaan annoin näykkiä sen, että pysyi hengissä.



On nykyään monipuolisesti syövä 10 vuotias.