Lapsista jotka eivät oikeasti syö

jolle on koko tämän ajan tehty omat ruoat, kun hän syö vaan paria ruokalajia. Sekasalaattia hän ei voi syödä, jolloin äiti leikkaa pojan lautaselle aina erikseen kurkut ja tomaatit, nekin pitää olla erikseen etteivät kosketa toisiaan. Jos äiti on poissa vaikka lomalla, mummu rientää tekemään pojalle ruokaa, kun muuten se reppana ei söisi mitään. Paitsi joisi limpparia ja söisi sipsejä, tietysti.

ja painokäyrällä menty jossain -25 paikkeilla. Nyt kohta 6v poika pikkuhiljaa on saanut uusia ruokia suusta alas ja lemppariruokiakin synytynyt; lohikeitto ja porponkäristys muusilla. Mutta edelleenkin uusien makujen kokeilu on kammotus ja me vanhemmat olemme päättäneet ettei tuputeta väkisin. syö mitä syö ja sillä hyvä.

niin miten lapsille lopulta kävi? Oppivatko syömään monipuolisemmin? Ja erityisesti se tuttipullopoika: tajusiko vanhemmat, että syy on ehkäpä ennen kaikkea heissä, ei pojassa?

ja vaikka siinä todella kärjistettyjä esimerkkejä, antoi se ajattelemisen aihetta..



Meillä nirso 6-v. Joskus 1-vuotiaana söi hyvällä ruokahalulla kaikenlaista, mutta vatsavaivoina oireilevan allergian takia joutui aika suppealle dieetille. Vatsa helpotti ja lapsen koko olemus muuttui rauhallisemmaksi, mutta sitten allergioiden pikkuhiljaa helpottaessa ei uusiin makuihin oikein tottunutkaan. Luulen, että osin siihen vaikuttaa alitajuisesti se, että ruoka -> mahakipu. Vieläkin ajoittain vatsa kipeä, mutta siihen ei ole syytä löytynyt.



Myös uskon siihen, että makuaisti voi olla erilainen - juuri tässä pari viikkoa sitten keskusteli isänsä kanssa siitä, että jos saisi kolme toivomusta niin mitä toivoisi. Ensimmäinen oli se, että hänellä ruoka maistuisi suussa hyvälle niinkuin muilla ja sen jälkeen sitten jotain Bakuganeja.. Emme ole koskaan tällaisesta asiasta maininneet.



Meillä muut (2 isompaa sisarusta) syövät mitä vaan, syödään monipuolisesti itse valmistettua ruokaa, itse rakastan ruuanlaittoa ja syömistä. Poika tykkää vain maksalaatikosta, kalapuikoista, savulohesta, kurkusta, weetabixista ja herkuista :/



Lapsen syömisen kanssa ollaan yritetty toimia niin, ettei kiinnitetä siihen paljoa huomiota, ainakaan negatiivista. Tosin täytyy myöntää, että aina siinä ei olla onnistuttu, kun huuto siitä, että ruoka on pahaa ja ei halua syödä, alkaa jo tunnin ennen ruokailua. Jos maistaa ruokaa, joka pahaa, helposti tulee yökkörefleksi, eikä tosiaan tunnu reilulta oksennuttaa poikaa pöydässä...



Juuri koskaan ei olla tarjoiltu eri ruokaa kuin muulle perheelle vaan ajatuksella, että syö mitä syö. Nyt kyllä on alkanut käydä mielessä, josko sitten kuitenkin antaisi omat ruuat jonkin aikaa niin saataisiin ruokailutilanne rauhoittumaan. Ravintoa kyllä saa nytkin päivän aikana riittävästi, kasvaa ja normaalipainoinen. Aamu- ja iltapalat menee, ei normaaliruoka.

Mun poika on myös kranttu ruoan suhteen.

Ei syö hedelmiä, marjoja eikä kasviksia.



Poika on nyt 8v. Kärsii itsekkin tilanteesta. Haluaa oppia syömään niitä mutta oksennus tulee kun maistaa :(



Opetteli syömään kasvissosekeittoa, pikkuhiljaa alkoi onnistumaan. Ei edelleenkään pidä siitä mutta voi vähän syödä.



Pk:ssa pakotettiin maistamaan. Ei annettu edes maitoa tai leipää jos ei maistanut. Ja joka päivä oli jotain kasvista, hedelmää tai marjoja.



Voi sitä lapsen pelkoa ja tuskaa kun piti aina tapella maistamisesta.

Kamala kammo tuli ja pelkäsi kovasti kouluruokailua. Sai pelosta aiheutuvia vatsavaivoja ja ripulia. Oireet alkoivat aina ruokailun yhteydessä, yleensä juuri ennen ruokaa.



Ja minä kielsin silloin pk:n hoitajia pakottamasta, mutta aina sitä vain tapahtui :(



Keskusteluja käytiin mutta ei ne hyväksynyt poikani erilaisuutta. Vaikka muuten söi hyvin, lihaa, kalaa, perunaa, leipää yms.



Nyt on ruokailutilantee hieman helpottaneet, opettaja suhtautui asiaan hyvin!

Kukaan ei kiinnitä huomiota koulussa ruokailuun ja hyvin on mennyt. :)



Eli pakkomaistaminen saattaa pilata paljonkin ja aiheuttaa kovia pelkoja.



Ja meillä syödään kotona aivan normaalisti, tyttäreni on kaikkiruokainen.

Joten en ole "paaponut" poikaani pilalle... ;)

vuosi meni koulussa (2lk) ihan penkin alle syömisen pelon ja pakkosyömisen vuoksi. Oli pakotettu syömään ja oli useaan otteeseen jopa oksentanut. Luki itkien tulevan viikon ruokalistaa etukäteen, kun pelkäsi jo kouluruokailua. Nyt opettaja vaihtui kolmosluokan alussa ja opettaja on ottanut eri asenteen; poika itse päättää mitä syö ja minkä verran. Kaveri sanoi, että koulu menee loistavasti ja poika on kiinnostunutkin koulusta enemmän, kun ei tarvitse pelätä ruokailuja etukäteen..



Eli pakottamalla ei pitkälle pötkitä

sille joka tietää lapsen joka syö vain suklaavanukasta. Miten vauva-aika kun keneltäkään ei tule rinnoista suklaavanukasta. Se nirsoilu voi alkaa siitä että lapsen tahdon mukaan mennään ja sitten ruoka on vallankäytön väline. Väitän että noissa tapauksissa on taustalla jotain hämärää, kenties hyväksikäyttöä tai jotain muuta outoa.

tekis mieli sanoa etta Haista P.....!!!

Meilla oli (onneksi ei enaa) tosi nirso syoja, soi just sen verran, etta energiaa riitti olemiseen ja leikkimseen, ei kasvamiseen.

Eli, jos sulla ei ole henkilokohtaista kokemusta n. Fussy Eater lapsista, ole hiljaa, kiitos!

Kyse ei todellakaan ole mistaan hyvaksikaytosta (olet taysin sekopaa, jos noin ajattelet), lapsen vallankaytosta tai muusta.

Kaiva tietoa ennenkuin tulet sanomaan nain typeria kommentteja.

sekä lapsi että vanhempansa jos tuohon mennään että vain yhtä ruokaa syö.

Eiko olekin ihanaa, etta sina olet taydellinen aiti ja sulla on nakojaan taydelliset lapset.

Mitas jos laajentaisit vahan nakovinkkelia ja yrittaisit ymmartaa, etta maailmaan mahtuu kaikenlaista....

yökin ja ahdistuin eri ruoista. Onneksi äiti antoi minun olla ja näykkiä sitä, mitä pystyin. Nykyään olen kaikkiruokainen ja ongelmaa ei enää ole. Äiti ei alkanut valtataisteluun kanssani siitä, että kaikkea on maistettava. Sama tyttöni kanssa. Alku oli todella hankalaa ja juoksimme jatkuvasti painokontrolleissa. En alkanut painostaa vaan annoin näykkiä sen, että pysyi hengissä. On nykyään monipuolisesti syövä 10 vuotias.

Nain meillakin tehtiin ja se oli ravintoterapeutin suositus. Voi kun tallakin palstalla "kaikkitietavat mammat" viitsisivat vahan katsella sen oman nakovinkkelinsa ulkopuolelle.

Se 13v joka söi pelkkää suklaata. Miksi? Kuka sille on alunperin antanut suklaata? Jotenkinhan se on sitä saanut. Tuskin sille on ekana suklaata suuhun työnnetty. Eiköhän sekin ole pienenä syönyt ihan tavallisia soseita tms.



Ja se poika joka ei voinut syödä ruokaa, kun siinä oli paakkuja tms. Keksiä ja suklaita kyllä söi hyvällä ruokahalulla. Eikö ole vähän ristiriitasta?



Sen pulloruokitun pojan tila taas oli musta kokonaan sen äidin aiheuttama. Jotenkin näytti siltä, että äiti halusi pitää pojan vauvana. Eihän maitoallergia ole mikään este syömiselle! Meilläkin on maitoallergikkolapsi ja ihan normaalisti syö.



Ja tiedän, että jotkut lapset ovat herkempiä oksentamaan ja lapsilla on omat omituisuutensa ruokailujen suhteen, mutta ton dokkarin jutut meni jo vähän yli mun mielestä.

Ne jotka kritisoi, eivät ole kookenut mitään vastaavaa oikeasti lähipiirissään ja näin ollen eivät ymmärrä ja siksi suoltavat näitä outoja kommentteja.



Sama kun äityidestä voi olla ennen omaa vauvaa kaikenlaisia mielipiteitä ja ajatuksia, mutta sitten vasta ymmärtää muita äitejä kun on se oma vauva

kun alettiin siirtyä sileistä soseista rakeisempiin. Sylki käytännössä kaiken ulos, myös lehmänmaidon. Pientä paniikkia alkoi jo pukata, etenkin kun lapsi oli jo valmiiksi pieni ja laiha. Sitten päätimme, ettemme tee asiasta ongelmaa. Ruoka-ajat pidettiin säännöllisinä, lapsi pöydässä kuten muutkin, tarjolla samaa ruokaa kuin muillekin. Syömiseen ei kiinnitetty mitään huomiota, ja ruokaa ei annettu ruoka-aikojen välissä. Vähitellen alkoi sujua, ja nyt lapsi on 5 v. ja syö ennakkoluulottomasti lähes kaikkea, ja saa esim. päiväkodista jatkuvasti positiivista palautetta reippaasta ruokapöytäkäyttäytymisestään.

Meillä varmaan sukurasitus.

- Itse olen ollut älyttömän nirso lapsi, sekä lapsi joka ei tunnistanut nälkää.



- Mieheni oli lapsena aneeminen.



- Isäni oli nirso ja sairasti riisitaudin, josta ei ollut merkkiäkään hänen lähes samanikäisellä siskollansa.



Näistä lähtökohdista ei olekaan ihme että meillä hitusen kranttuja lapsia. Tosin nyt kouluikäisenä jo suht siedettävästi syövät.



Meillä on lasten kanssa juostu painokontrolleissa ja esikoisen kanssa lastenlääkärillä.



Mutta en kyllä osaa itse opettaa lapsilleni tervettä suhtautumista ruokaan, sillä välillä ei jaksaisi nirsoilua. Vaikea myöskin opettaa sellaista mitä itsellä ei ole. Tosin lapsuudestani muistan että pakottaminen ei auttanut, vaan pahensi asioita ja siitä jäi traumoja.



Keskimmäinen lapsista yrittää syödä pakolla pitämällä nenästä kiinni- on aika karseaa katsottavaa. Olenkin miettinyt että hajuaisti tuntuu vaikuttavan syömiseen. Itsekään en edelleenkään kestä esim. kahvin hajua, tupakasta puhuttamaan ja rasva saa minussa inhotusta aikaan.



Onkohan aistiyliherkkyydellä ja nirsoilulla myös tekemistä keskenään? Meillä esim. lapsi joka pitelee nenästään syödessään tiettyjä ruokia (ja tietenkin yökkii), niin ei kestä hiertäviä vaatteitakaan ja pelkää kovia ääniä.

Meilläkin siis oli syömishäiriöinen lapsi (oikein dg:n sai alle vuoden iässä). Nyt hän on "normaalin nirso" 6 v.



Ongelmat alkoivat täysimetyksen päättyessä. Kiinteiden syöminen ei siis onnistunut lainkaan ja pian kiinnostus maitoakin kohtaan hiipui. Osasyynä varmasti allergiat, eli syömisestä johtuva kipu. Lopulta 10 kk iässä lapsella oli vähän aikaa nenä-maha -letkukin, kun painoa oli niin vähän.



Syömistilanteet olivat todella stressaavia. Hyvin tunnistin tuttua siinä ohjelman 2,5 -vuotiaan äidissä. Toki tiesin että syömisestä ei pitäisi tehdä valtataistelua tai ikävää tilannetta, mutta toteutus oli vaikeampaa. Hampaat irvessä sitten siinä yritin olla rento. Kasvu siis oli melkein pysähdyksissä ja pelkäsin mitä aivoillekin tuollaisesta nääntymisestä seuraa.



Suuri helpotus todella oli se kun sairaalassa sanottiin että lapsen ei anneta kuolla nälkään, vaan se nenä-maha -letku on aina vaihtoehtona. Sain sitten vähän rentouduttua. Ohjeena oli täysin unohtaa kaikki ravitsemussuositukset ja yrittää löytää jotain mieleistä syötävää. Erityisesti suklaata ja jäätelöä suositeltiin, koska ne ovat energiapitoisia. Margariinia neuvottiin syöttämään sormiruokana kökköinä. Apteekin energiajuomista ("pillimehuista") tuli ruokailun pohja.



Vähitellen se syöminen sitten lähti paranemaan hitaasti. Mitään apteekin energialisiä tai monivitamiineja ei enää 2-vuotiaana tarvittu.



Vieläkin lapsi suhtautuu ruokaan erikoisesti. Hän ei siedä yhtään tuputtamista, vaan menee paniikkiin (todella paniikkikohtauksen näköinen tilanne). Oksentaa helposti ja jo hajusta alkaa usein yökkiä.



Onneksi saimme apua syömisasioihin nopeasti. Muuten meilläkin voisi olla 6 v joka syö pelkkää jogurttia jos ei olisi vielä nääntynyt nälkään.

että näillä lapsislla on kaiken ruuan kanssa sama tunne kuin normaali ihmisellä, jonka lautaselle on laitettu lampaan silmiä

Mulla on ollut lapsena tällaista ja tietyissä ruoka-aineissa on edelleen. En kertakaikkiaan KESTÄ punajuuria esim.

Jo niiden näkeminen vastaa "lampaansilmiä",itseasiassa varmaan kestäisin paremmin lautasellisen lampaansilmiä kuin yhden punajuuren.



Ja on mulla muutama muukin ruoka-aine tällainen. Tuolla suklaapatukkatytöllähän oli lapsena aspegren-epäily,samoin oli minulla. Mutta jäin kuitenkin aika kauas aspegrenista,silti jotain samoja piirteitä löytyy.

kaikki suhtautuvat ruokaan normaalisti?

että on löydetty jokin geenitekijä, jonka vuoksi kaikki eivät opi syömään uusia ruokia ainakaan niin helposti kuin muut. Toiset eivät tutkimuksen mukaan maista ruokia samalla tavoin kuin useimmat, vaan heistä maut voivat olla pahoja (vaikka useimmat siis pitäisivätkin ko. mausta). Ehkä se voisi selittää sitä, että toisille lapsille uusien ruokien hyväksyminen voi olla oikeasti vaikeaa.

Oli tosi kiinnostava juttu. Olen sitä mieltä, että varmasti näissä huonosyöntisissä lapsissa on monenlaista: on tätä ihan selkeösti fyysistä puolta ja sitten henkistä. Eikä kaikille tosiaankaan auta se, että pakotetaan maistamaan. Se voi aiheuttaa vaan suuremman ongelman.

Ei aavistustakaan ainakaan omalla kohdallani. Kaikki muut perheessäni (siis lapsuudenperheessä,isä,äiti,isoveli,isosisko ja pikkuveli) syövät normaalia ruokaa ja normaalisti. Kenelläkään ei edes allergiaa :)



Mulla ei myöskään ole allergioita,nekin on poissuljettu.



Makuaistin on muutamakin lääkäri todennut mulla olevan aika vahvan,tiedä sitten mitä tarkoittaa. Oletko koskaan lukenut sellaisista kuin "supermaistaja"?? Tällainen olen kuullut olevani,mutta itse aiheesta lukeneena en ole aivan varma.



32

Koska makunystyjen ympärillä on makuhermojen lisäksi kosketusta ja kipua aistivia hermopäätteitä, supermaistajien suu on kaiken kaikkiaan aistikkaampi kuin muiden. Karvas maistuu kitkerämmältä, suola hiukan suolaisemmalta, hapan terävämmältä ja osa makeista aineista makeammilta. Rasva tuntuu öljyisemmältä, ravintokumit jähmeämmiltä. Alkoholi ja chili polttavat tulisemmin. – Ei-maistajan suussa on hyvin pieni maailma supermaistajan suuhun verrattuna, Bartoshuk kuvailee. Itse hän ei maista PROPia.







Supermaistajat saattavat kuitenkin itse supistaa ruokamaailmaansa, koska aistimukset ovat niin intensiivisiä. He saattavat vältellä voimakkaita makuja, erityisesti kitkeriä aromeja, joita on esimerkiksi greipissä, kahvissa, oluessa ja parsakaalissa.