Anoppi pyysi lainaa 5000€ antaisitko jos

JA jos tietäisin, että pystyy maksamaan sen takaisin sovittuna aikana. Eli siis että rahan tarve on tilapäinen, ei krooninen...

vähänkin epäilyttää. Ja sinua tuntuu epäilyttävän.

Sukulaisia ja työ/raha-asioita ei pidä sotkea keskenään. Vanha viisaus.

ja mikä olisi oma taloudellinen tilanne.



Antaisin, jos esim. tarvitsisi rahaa johonkin lääkärin tekemään leikkaukseen tms. ja tietäisin, että maksaa varmasti takaisin ja jos minulla olisi tuo summa helposti irrotettavissa.



En antaisi, jos anoppi on esim. alkoholisti, joka hoitaa leväperäisesti raha-asioitaan. Mihinkään matkaan tms en antaisi, paitsi jos olisin tosi upporikas ja tuo summa ei tuntuisi omassa taloudessani missään.

Muuten en antaisi kenellekään viittä tonnia.

ensinnäkin anoppi on myös lainannut meille, joten olen sen velkaa hänelle. Oman anoppini tapauksessa tietäisin myös, että takaisinmaksu olisi viimeistään ensi viikolla, kun anoppi saa irrotettua rahaa jostain tililtään tms. muualta.

Riippuisi käyttötarkoituksesta. Pienemmän summan antaisin joka tapauksessa.



Mun mielestä toi velantakaisinmaksu on vähän niin ja näin. Oma anoppini on aika vähävarainen ihminen ja jos esim.5000 euroa menisi vaikka sairaalakuluihin, niin kyllä me kai lähtisimme siitä, että se raha olisi lahja. Mä en ainakaan haluaisi ajatella, että lasteni mummu ja mieheni äiti syö toipilaana kaurapuuroa, että saa maksettua rahat takaisin meille.



Kyllähän useimmat lainaavat rahansa pankista. Sukulaisiin turvaudutaan silloin kun pankista ei enää järkevillä ehdoilla saa. Ja jos pankista ei saa lainaa, niin maksukyky on jo sitten vähän niin ja näin. Sitten tulee esiin jo se sukulaisuus ja kuinka paljon on valmis antamaan lahjaksi.

ja mulla olisi lainata. Toiselle mummulle lainaisin myös, ehkä jopa lahjoittaisin koska hän on todella köyhä.

nii antaisin sen kokonaan anopille...enkä pyytäs takas...

tuollainen summa ylimääräistä.

Oma anoppini on jämpti ja luotettava ja meillä on hyvät välit. Hänelle tuon summan lainaaminen ei olisi ongelma ilman velkakirjaakin (siis edelleen jos olisi noin paljon rahaa lainattavissa :)).

Velkakirjan haluaisin juuri sitä varten, ettei takaisinmaksulla ole niin väliä, mutta mahdollisesti aikanaan kuoltua voidaan pesästä periä tuo raha ensin. Eli sen verran haluaisin pitää puoleni, ettei miehen veljet pääsisi välillisesti asiasta hyötymään.



Lainaisin myös omille vanhemmilleni, mutta heiltä kyllä rahat tulisi nopeasti takaisin. Anoppiin verrattuna eläkkeet ja muut tulot on 5-kertaiset.

oikeasti varaa lainata, eikä 5 tonnia haittaisi mitään. Voisin vaikka antaa ne sille, mikäs siinä, rahaa se vain on.

koska hän ei ole erityisen antelias, vaikka toisinaan voisi ollakin. On itsekäs ja teeskentelee rahatonta, mutta ostelee itselleen jatkuvasti vaatteita, kenkiä ja laukkuja.

Ei lainoja sukulaisille ja kavereille

Tiedän ettei pyytäisi ellei todella tarvitsisi.

välimme ei ole parhaat mahdolliset, ja jo siitä tietäisin, että rahantarve on akuutti, jos minulta pyytäisi lainaa. Ehdottomasti suostuisin, koska tietäisin, että jo pelkkä kysyminen on vaatinut paljon henkistä kanttia.

nyt olisi ainakin osittain velkaisen omakotitalon ja mökin verran sekä oma auto. jos noita ei ole niin silloin vetäytyisin tuosta hakkeesta heti.

Antaisin lainaan kahdella ehdolla:



1) anoppi tai appiukko ei saisi olla alkoholisteja tai pelihimoisia tms. eli en lähde rahoittamaan ja siten avittamaan toisten huonoja tapoja, minusta pahin palvelus mitä voi tehdä alkoholistille on joko antaa alkoholia tai rahaa alkoholiin, sama juttu toki myös muiden riippuvuuksien suhteen



2) lainasta tehtäisiin täydellinen virallinen lainapaperi maksusuunnitelmineen ja korkoineen (ei enempää kuin pankissa, mutta lähinnä sen vuoksi, että jos laina jää maksamatta, niin korot sitten tiksuttaisivat kyllä)

eikä kyse olisi mistään alkkiksesta.

Minultakin pyydettiin vastaavaa summaa, en lainannut. En ole mitenkään rikas tai edes hyväpalkkainen, mutta anoppi tiesi että olen säästänyt jo vuosia. Sen lisäksi etten koskaan lainaisi rahojani ihmiselle, jolla on keski-iässä elämänhallinta niin hukassa että kusee kaikki raha-asiansa, eipä paljon mieltä lämmittänyt lupaus satasen maksamisesta takaisin joka kk...ilman korkoja, tietty.

näin olen myös puolison kanssa tehnyt. jos jotain sattuu niin ei mene "valtiolle" turhaan tai omaisuus jumita pesässä...