Lue keskustelun säännöt.
Montako avoliitossa asuvaa täällä on sellaisia jotka eivät pääse naimisiin koska avomies ei halua?
07.12.2009 |
mitä se tuntuu että avomies ei suostu naimisiin? onko teillä lapsia?
Kommentit (22)
en olisi halunnut asua avoliitossa ennen naimisiinmenoa. Mies ei kuitenkaan halunnut naimisiin ennen kuin pitkän ajan kuluttua. No, yhdessä me yhä olemme yli kymmenen vuoden päästä. Ihan turhaan mies odotti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
en halunnut lapsia tehdä semmoisen kanssa joka ei suostu naimisiin.
en varsinaisesti ehkä kuulu tähän ketjuun, koska kyse ei ole miehen haluamisesta vaan lähinnä meidän molempien viitsimisestä ja rahasta.. yhdessä ollaan olut 4v ja kihloissa 3 ja yhdessä asuttu 3 v ja esikoinen on nyt tuloillaan.. ei aiota suuria häitä pitää max 20hlöä.. ehkä mennään naimisiin ristiäisissä tai sitten jossain vaiheessa raskauden aikana.. ei se ole kun viitsimisestä kiinni.. tuntuu että aina on jotain muuta.. mutta itse siis haluan naimisiin ja kaikille perheen jäsenille saman sukunimen..
ei suostu naimisiin, jos on kerran yhteisiä lapsia ja toiselle asialla olisi merkitystä. Meillä on pian kaksi yhteistä lasta ja ollaan avopari, molempien mielestä hyvä näin. Mentäisiin naimisiin, jos jompi kumpi sitä toivoisi. Musta hiukan tuntuu, että mies haluaisi naimisiin, mutta ei uskalla "painostaa" mua. Ei sano mitään kylläkään.
Ex-avomies sanoi että suostuu naimisiin jos se kerran on mulle niin tärkeää, vaikka itse pitää sitä ihan tyhmänä. Sanoi samaa myös lasten hankkimisesta - että suostuu siihen jos se kerran on minulle niin tärkeää.
Se oli se viimeinen pisara, tajusin ettemme ole oikeat ihmiset toisillemme. En halua sellaista avioliittoa joka on toisen mielestä tyhmä enkä sellaista isää lapsilleni jonka mielestä lapset hankittiin mun mielikseni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me ollaan oltu yhdessä 12 vuotta, joista avoliitossa 8. Kummalakaan ei haluja muuttaa tilannetta. Meille sopii ja on hyvä näin. Ihme klishee että kaikki naiset haluaa naimisiin...
Jos mies ei halua naimisiin vaikka nainen haluaisi (tai toisinpäin) niin kyllä se jostain rakkauden ja luottamuksen puutteesta kertoo. Jos parilla on joko lapsia tai ovat pitkään olleet yhdessä. Ja myös jos toinen ei halua pitkänkään seurustelun jälkeen lapsia tai toisen painostuksesta niihin suostuu (jos siis muuten haluaisi lapsia, mutta "nyt ei ole oikea ajankohta") niin huolestuisin kyllä toisen tunteista.
Olen ollut vastaavassa tilanteessa nuorempana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei tarkoita sitä ainoaa oikeaa tapaa sitoutua toiseen. Muistan, kun kävin pitkän keskustelun eräiden häiden alla ystäväni sulhasen kanssa siitä, miksi mennä naimisiin. Tämä mies siis oli kovin kummissaan kun en pitänyt avioliittoa minään merkkinä yhtään mistään. Hänen mielestään sitä vastoin avioliitto oli merkki todellisesta sitoutumisesta ja rakkaudesta. Voitte vain arvata, kuka on sen jälkeen jo ehtinyt erota ja kuka jatkaa avoliitossa...
ei tarkoita sitä ainoaa oikeaa tapaa sitoutua toiseen. Muistan, kun kävin pitkän keskustelun eräiden häiden alla ystäväni sulhasen kanssa siitä, miksi mennä naimisiin. Tämä mies siis oli kovin kummissaan kun en pitänyt avioliittoa minään merkkinä yhtään mistään. Hänen mielestään sitä vastoin avioliitto oli merkki todellisesta sitoutumisesta ja rakkaudesta. Voitte vain arvata, kuka on sen jälkeen jo ehtinyt erota ja kuka jatkaa avoliitossa...
Tosin me mentiin naimisiin 7v. seurustelun, 6v. avoliiton jälkeen ihan puhtaasti juridisista syistä. Oli meillä juhlatkin vanhempien vaatimuksesta :), muttei todellakaan mitkään perinteiset häät; ei mitään lässynlässyn juttuja, ei hääparin omaa pöytää, yhteisiä tansseja, suuteloita jne. Ennemminkin niinkuin sukujuhlat, paitsi että me saatiin lahjoja...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En nyt varsinaisesti itsekään naimisiin hingu - ei siis ole erityisen tärkeää minulle. Mutta menisin, jos mies haluaisi. Meillä on kaksi alle 3-vuotiasta lasta. Mies ei halua kumartaa instituutioita. Hänen mielestään sitoutuminen on jotain muuta kuin paperi. Tavallaan olen samaa mieltä, mutta ihan hyvin voisin perheen yhtenäisyyden vuoksi naimisiin mennäkin. En viitsi kuitenkaan painostaa miestä. Eihän sitä tiedä, jos miehen mieli muuttuu vielä, mutta kyllä olen tavallaan sen "surutyön" tehnyt, että en tule koskaan kävelemään alttarille valkoisessa puvussa häämarssin soidessa :)
Exä oli jo ollut kerran naimisissa, eikä tahtonut tehdä samaa virhettä uudestaan. Surin asiaa vuosia, joiden aikana syntyi kaksi lasta. Lopulta mies rakastui toiseen naiseen ja kosi tätä ennen kuin me edes olimme eronneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksi asia mikä kannattaa huomioida on se, ettei tee avoliitossa ilmaista kotityötä vuosia ja hoida lapsia, kun mies käy työssä ja kerää omaisuutta.
Exä oli jo ollut kerran naimisissa, eikä tahtonut tehdä samaa virhettä uudestaan. Surin asiaa vuosia, joiden aikana syntyi kaksi lasta. Lopulta mies rakastui toiseen naiseen ja kosi tätä ennen kuin me edes olimme eronneet.
En enää ikinä valita mistään luettuani tämän, miten sinua on kohdeltu. Siis aivan uskomatonta. Nyt loppuvat superlatiivit kesken.
Onko koskaan käynyt murha mielessä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Exä oli jo ollut kerran naimisissa, eikä tahtonut tehdä samaa virhettä uudestaan. Surin asiaa vuosia, joiden aikana syntyi kaksi lasta. Lopulta mies rakastui toiseen naiseen ja kosi tätä ennen kuin me edes olimme eronneet.
En enää ikinä valita mistään luettuani tämän, miten sinua on kohdeltu. Siis aivan uskomatonta. Nyt loppuvat superlatiivit kesken.
Onko koskaan käynyt murha mielessä?
Mut noinhan se valitettavasti usein on. Mies ei halua naimisiin, koska ei koe naista "siksi oikeaksi" joko sen takia, että on tavannut ja menettänyt jo "sen oikean" tai ajattelee sen joskus vielä tapaavansa. Mutta lapsia kuitenkin haluaa ja jonkun kanssa ne on tehtävä, jos haluaa kohtalaisen nuorena ne. Naiset tekee ihan samaa.
Mutta ikävä juttu kyllä tosiaan tuo, jos kohdalle osuu.
Mut noinhan se valitettavasti usein on. Mies ei halua naimisiin, koska ei koe naista "siksi oikeaksi" joko sen takia, että on tavannut ja menettänyt jo "sen oikean" tai ajattelee sen joskus vielä tapaavansa. Mutta lapsia kuitenkin haluaa ja jonkun kanssa ne on tehtävä, jos haluaa kohtalaisen nuorena ne. Naiset tekee ihan samaa.Mutta ikävä juttu kyllä tosiaan tuo, jos kohdalle osuu.
Ei tuo ihan mene läpi. Lasten tekeminen on äärimmäisen sitovaa ja elämänsä voi sotkea lopullisesti, jos tekee lapset kenen tahansa kanssa. Siinä jos missä valinnassa pitää olla tarkkana. En minä voi uskoa että ihmiset tekaisisivat lapsia "jonkun" kanssa odotellessaan samalla että parempi osuu kohdalle.
en varsinaisesti kuulu tähän ketjuun mutta meillä on niin päin että mies haluais naimisiin ja mä en.
Onneks sillä nyt ei mitään pakkomiellettä sen suhteen oo.
mutta kun tulin raskaaksi, niin sain miehen tulemaan kanssani naimisiin :)
Lapsia on kaksi. Ja olen jätetty. Tosin ilmoitin, että menen naimisiin ensimmäisen kylällä vastaan tulevan deekun kanssa, joka kosii. Ei vain ole tapahtunut..
En jaksa tälläkertaa pitää saarnaa, mutta te naiset, jotka ette halua naimisiin, ottakaa asioista selvää ja ratkaiskaa sitten vasta, haluatteko vai ette. Se on ennen kaikkea juridinen sopimus, eikä mikään rakkaushössötys-asia. Esim. jos oikein huonosti kävisi, niin avolesken asema on todella surkea, tai oikeastaan sitä ei edes ole.
Täydellistä idiotismia olla menemättä naimisiin, jos kerran yhdessä aiotaan olla KUITENKIN ja varsinkin jos on lapsia.
Mies kosi 9 vuoden seurustelun ja 8 vuoden avoliiton jälkeen. Lapsia on kaksi. Hänestä oli vaan tosi hauska juttu mennä naimisiin kun ollaan "seurusteltu" 10 vuotta. Nyt ollaan oltu jo vuosia naimisissa. Että ei se aina niin kamalaakaan ole.