Täällä yksi tällainen luuseri: lapsi pk:ssa, minä masentuneena kotona
Tulkaahan ruoskimaan ja kivittämään!
Olen ollut kohta kuukauden sairauslomalla ahdistuksen ja paniikkikohtausten vuoksi. Ensi viikolla olisi tarkoitus mennä kokeilemaan pystynkö palaamaan töihin. Ajatuskin laukaisee paniikin.
En ole tänään saanut päivää käyntiin ollenkaan. Olen nukkunut. Sydän tykyttää, ahdistaa. En saa mentyä suihkuun, en saa siivottua, en pestyä pyykkiä. Paska olo. Pitää yrittää jotenkin ryhdistäytyä siihen mennessä kun haen lapsen päiväkodista.
Tulkaahan nyt kertomaan mulle te paremmin tietävät, kuinka lapseni olisi parempi olla täällä kotona nyt.
Kommentit (84)
Mistä tuo johtuu?
On tapahtunut niin paljon kaikkea ikävää vuoden sisällä, että päänuppini ei lopulta kestänyt. Ensin yöunet katosi ja siitä lähti alamäki.
ap
olen aina ihmetellyt miten joku joka viettää päivät kotona masentuneena saa raahatuksi lapset hoitoon aamulla tai haetuksi heidät hoidosta.
Täällä toinen samanlainen!*pistää kädet pään suojaksi ja odottaa kivisadetta*
Oletko ap hoidossa jossain? Itse käyn psyk.polilla mutta eipä ole vielä tapahtunut juurikaan edistystä.
Eka käynti psyk. sh:lla takana. Lääkitystä koetetaan saada kohdalleen. Yöunet edelleen huonot, pätkiä nukun vaan.
Tsemppiä sulle kohtalotoverini!
Ap
olen aina ihmetellyt miten joku joka viettää päivät kotona masentuneena saa raahatuksi lapset hoitoon aamulla tai haetuksi heidät hoidosta.
Mies vei aamulla. Mun tehtävä on vain hakea, eli sikäli ihan hyvä harjoitus mulle, kun ens viikolla yritän palata töihin. Harjoituksella tarkoitan sitä, että mun pitää käydä suihkussa, pukea, mennä ihmisten ilmoille.
ap
4, mitä kaikkea?
täsä jotain:
-isä kuoli
-hyvä ystävä petti
-oma terveys petti
ap
9, no ei ole kovin paljon. Millä lailla oma terveys petti?
Kiitos sanoistasi! :D Kiva kuulla että kaikki onkin oikeastaan "hyvin".
Mä en rupea yksityiskohtia tänne laittamaan. Mun kroppa tietää mikä on liikaa, siinä vaiheessa kun yöunet katoaa, ei paljoa naurata.
ap
kun tämä on niin hyvä maa, että säkin saat siellä kotona parannella oloasia ja lapsikin on hoidossa.
Mä ihan oikeasti ihmettelen, että mikseivät päättäjät jo huomaa, että jotakin on nyt pahasti pielessä ja jotakin pitäisi tehdä kun näinkin moni on kotona ahdistuneena paniikki yms muiden mielenterveysvaivojensa kanssa. Miksei Suomen nuoret naiset ja miehet pysy terveinä?
positiivista, että jaksat avata koneen ja tulla av:lle kirjoittelemaan:)
Sekö se on se sinun hirveä terveysromahduksesi?
elämään kuuluvia.
täsä jotain: -isä kuoli -hyvä ystävä petti -oma terveys petti ap
[/quote]
Mielestäni on ihan oikein että lapsenne on hoidossa päivisin. Sinä voit huonosti etkä ole siinä kunnossa että jaksaisit hoitaa, leikittää ja seurustella lapsesi kanssa. Sun pitää ensin hoitaa itsesi kuntoon. Ei lapsellanne ole mitään hätää siellä hoidossa vaikka oletkin kotona! Toivottavasti voit kohta paremmin!
On kuitenkin positiivista, että jaksat avata koneen ja tulla av:lle kirjoittelemaan:)[/ii]
Niin, onneksi on tämä iki-ihana av! Tänne voi aina tilittää. Pitäisi vaan päästä tästä koneesta irti. Syöminen ja jumittaminen, en juuri muuhun ole pystynyt viimeaikoina :/
ap
huomenta ihanat naiset!
täällä yksi "terve" vastailee, heräsin klo 9 ja tähän mennessä olen: syönyt suklaata, ollut koneella ja katsonut telkkaria. joten ei kaikki muutkaan ole välttämättä saaneet paljon aikaiseksi!
koita ihmeessä ap pidentää sairaslomaasi, töihin paluu voi vaan pahentaa tilannetta. ja ensinnäkin, älä tunne syyllisyyttä siitä, että lapsesi on hoidossa. juuri nyt sinä tarvitset aikaa itsellesi, jotta saat voimia ja saat itsesi kuntoon.
oletko käynyt lääkärissä? pyydä ensin unilääkettä. kun saat nukuttua, moni asia helpottuu. on myös olemassa todella tehoikkaita lääkkeitä ahdistukseen ja paniikkiin. vaikket ehkä haluaisi käyttää lääkkeitä pitkään, ne helpottavat juuri nyt. yritä hakutua terapiaan mahdollisimman pian. kela korvaa siitä osan.
voimia!
ja totta kai vanhempi sukupolvi kuolee. Ihan on peruselämään kuuluvia asioita, samaten se, että välillä on saamaton.
Se on sitten jo sairasta, että niistä kehittää itselleen diagnoosin.
Otsikon kehoitus on tarkoitettu numerolle 10 ja tietysti muille samoin ajatteleville. Kukaan ei etukäteen tiedä omaa psyykkistä kykyään kestää vastoinkäymisiä, joillakin se on enemmän, joillakin vähemmän.
Voimia sinulle ap. Minullakin lapsi on päivähoidossa ja itse olen kotona. Olen sairastanut masennusta 10 vuotta, jaksan hoitaa kotia ja lasta, mutta päivähoito mahdollistaa sen. Jos sitä ei olisi, jaksaisin huonosti. Minusta on hyvä, että lapsi saa olla hoidossa ja sen kautta voimme hyvin koko perhe. On ahdaskatseista, jos ei tajua, että jokaisella perheellä on omanlaisensa tilanne ja ratkaisut tehdään sen perusteella, mikä palvelee parhaiten sitä, että voidaan mahdollisimman hyvin.
Se että lapsesi on hoidossa on ihan ok.
Mutta kertomasi perusteella et ole valmis töihin. Ensin pitäis päästä kuntoon, niin että tunnet oikein halua mennä töihin. Sitten vasta menet. Tilasi pahentuu, jos nyt lähdet kokeilemaan. Puhupa lääkärin kanssa!
11, unettomuus on tosi tavallista. Sekö se on se sinun hirveä terveysromahduksesi?
Voi ihanaa teitä kun tiedätte kuinka hyvä olo on :)
Eli ensin alkoi mennä yöunet, aloin heräillä yöllä kahdelta pirteänä ja valvoin puoli yötä. Sitten alkoi tulla paniikkikohtauksia, sellaisia että sydän hakkaa ja kuin joku istuisi rintakehän päällä. Sulkeuduin töissä vessaan itkemään. Yhtenä aamuna en enää pystynyt menemään töihin.
ap
en halua vähätellä ap:n oloa, kun en tunne häntä tai hänen taustojaan.
Mutta olen aina ihmetellyt, miten aikuiselle, perheelliseslle ihmiselle oman vanhemman kuolema voi laukausta masennuksen? Siis on kai se nyt tiedossa, että ne kupsahtaa jossain vaiheessa. Joko yllättäen tai pitkän sairauden seurauksena tms.
*pistää kädet pään suojaksi ja odottaa kivisadetta*
Oletko ap hoidossa jossain? Itse käyn psyk.polilla mutta eipä ole vielä tapahtunut juurikaan edistystä.