Saako olla pettynyt jos lapset samaa sukupuolta (ja lisää lapsia ei tulossa)?

että kolmas poika on tulossa. Se oli mulle tosi iso pettymys. Tosin meidän kohdalla kävi sitten ihana yllätys, että ultraaja olikin väärässä ja tyttö syntyi - näinkin siis voi käydä :)



Olisin varmasti ollut yhtä onnellinen loppujen lopuksi poikaankin, mutta kyllä tuo prinsessa on mun unelmieni täyttymys!!

Meitä oli kolme tyttöä ja nuorimmainen on saanut kuulla ihmeellisiä kommentteja kuinka "vanhempamme varmaan odottivat saavansa pojan" tms. vaikka äiti ja isä ovat ainakin vilpittömän oloisina kertoneet, että toivoivatkin oikeastaan kolmatta tyttöä ja itse asiassa sitä ennen oli ihan sama, mutta eivät mieluiten olisi halunneet asetelmaa 2+1 sukupuolissa. Vaikeeta asia tuntuu olevan perheen ulkopuolisille.



Itse muuten olisin toivonut juurikin isoveljeä, jonka kautta olisi oppinut muutamaa vuotta vanhempien poikien ajatuksista ;)



T. Pienen pojan äiti, jolle lapsen sukupuoli oli/on yhdentekevä

pettymys on tunne, ja se mitä tunnet niin tunnet. Oikeassa olet, kun lapsi on syntynyt, tulee hän varmasti hurmaamaan sinut.





Yksi juttu mikä av:llä jaksaa ihmetyttää; jos yksi on pettynyt toiseen poikaan, niin seuraava ei voi olla tyytyväinen saman sukupuolen lapsiin.

itse olen 4:n lapsen katraasta nuorin, yksi sisko ja kaksi veljeä, ja pahimmat riidat tulee isosiskon(14v ikäeroa) kanssa. ja kaikki sisarukseni ovat niin tärkeitä ihmisiä itelle, isoveljet ja sisko perhaimpia ystäviäni. pointti vaan että se on varmaan ihmistä itse kiinni tuleeko siskosta/veljestä kaveri.

Itselläni on kaksi tyttöä ja nyt on kolmas tulossa. Olen AINA toivonut vain tyttöjä, näin on edelleen vaikka 4D kertoi eilen että poika on tulossa. Pettymys on järkyttävä!!



Itselläni on 2 siskoa ja 2 veljeä. Miehellä on sisko. KAIKKI on toivonut meillä poikaa koska meillä on JO kaksi tyttöä. Minä en edelleenkään halua poikaa.



Nyt odotellaan tunnetta, että "sillä ei olisi väliä"...



Neljättä ei tähän taloon tule IKINÄ, koska siinä on mahdollisuus että tulis toinen poika.



Ei kovasti lohduta sanat, että "kyllä se tunne sitten muuttuu kuin vauva syntyy"..

Ei tullut mieleen että se voi olla poika? Kuulostat aika lapselliselta, muuten tämä topic on ihan asiallinen ja kiva luettava.

Itselläni on kaksi tyttöä ja nyt on kolmas tulossa. Olen AINA toivonut vain tyttöjä, näin on edelleen vaikka 4D kertoi eilen että poika on tulossa. Pettymys on järkyttävä!!

Itselläni on 2 siskoa ja 2 veljeä. Miehellä on sisko. KAIKKI on toivonut meillä poikaa koska meillä on JO kaksi tyttöä. Minä en edelleenkään halua poikaa.

Nyt odotellaan tunnetta, että "sillä ei olisi väliä"...

Neljättä ei tähän taloon tule IKINÄ, koska siinä on mahdollisuus että tulis toinen poika.

Ei kovasti lohduta sanat, että "kyllä se tunne sitten muuttuu kuin vauva syntyy"..

Jos siitä ei pääse yli, niin sitten on jo jotain pahasti pielessä. Itse toivoin esikoisesta poikaa, tyttö tuli ja täytyy myöntää että hetken olin pettynyt. Mutta niin vaan se tyttö sulatti mun sydämmen ja rakas on.

Toisesta toivoin taas poikaa, tosin nyt ajattelin että kun on kerta ihana tyttö, niin toinenkin on ihan tervetullut. Silti mä luulen että olisin taas ollut hetken pettynyt jos toisen tytön olisin saanut, saatiin poika.



Mulla on ihanat lapset, ihana tyttö ja ihana poika!

itse olen aina halunnut poikaa poikkeuksellisen paljon. Pidän vain pojista enemmän. Esikoisen kohdalla tunsin suurta pettymystä kun 4D:stä varmistettiin, että tyttö tulee.. nyt toista lasta odottaessasi yritin asennoitua tyttöön, mutta kun rakenneultrassa selvisi, että poika tulisi, voi sitä onnen määrää :)



rakastan molempia lapsiani yhtä paljon, tyttö on oma prinsessasi, mutta jos olisi tullut kaksi samaa sukupuolta niin sitten mieluummin kaksi poikaa kuin kaksi tyttöä.

saat olla pettynyt, mutta älä pura pettymystäsi pieniin miehiin, kokemuksesta tiedän ne ovat ihania ja hurmaavia. :)

Meillä on neljä poikaa, kolme ekaa pienillä ikäeroilla ja neljäs syntyi kun kolmas poika oli reilut 5 vuotta. Nyt odotan viidettä lasta.



Toivon tyttöä. Ekassa lapsessa oli ihan sama kumpi tulee. Tuli poika. Toisesta lapsestakaan en niin välittänyt kumpi tulisi. Jos tulisi poika niin lapsilla varmasti paljon seuraa toisistaan (ikäeroa 1v 4kk) ja jos tulisi tyttö niin saisi kokea myös tytön äitiyden. Tuli poika. Kolmaskin lapsi syntyi melkein siihen samaan syssyyn ja oli taas poika. Kolmannesta toivoin kyllä tyttöä ja vähäsen petyin. Sitten elettiin useampi vuosi kolmen pojan vanhempina ennen kuin vauvakuume iski. Vaikka neljännestä toivoin tyttöä niin emme hankkineet lasta vain sen vuoksi, että olisi mahdollista saada tyttö. Olemme mieheni kanssa aina halunneet suurperheen (molemmat olemme ainoita lapsia). Mutta oli se neljäs poika pettymys. Siis toki lasta heti rakastin, mutta tuntui vaan niin ikävältä, ettei taaskaan tullut tyttöä.



Neljäs täyttää kohta kaksi ja la on keväällä. Emme aio ottaa sukupuolta etukäteen selville, sillä minua pelottaa miten reagoisin jos selviäisi, että lapsi olisi taas poika. Varmaan helpompaa jos ei tarvitse tässä raskausaikana surra mahdollista poikapettymystä. Jokaiseen lapseen olen kiintynyt heti syntymästä ja silloin ei ole enää sukupuolta ajatellut. Onnellinen ja ylpeä olen lapsistani ollut. Mieheni on onnellinen pojistaan, koska hänellä kanssa miehisiä harrastuksia niin tykkää tosi paljon touhuta poikien kanssa. Mutta toki tyttö olisi miehellekin tervetullut.



Niin kovasti haluaisin tytön ja tämä viides jää kyllä meidän viimeiseksi. Olisi ihanaa, että meillä neljä poikaa ja sitten kuopuksena pieni tyttö :) Joskus vähän kateellisena kuuntelen/katselen kun tuttavat kertoo mitä kaikkea tehneet tyttäriensä kanssa. Vaikka lapset ovat lapsia, niin silti kyllä se pojan ja tytön äitiys varmasti ainakin vähäsen eroaa.



Mutta poikiani en silti vaihtaisi tyttöihin ja jos viideskin on poika niin ilolla otetaan vastaan ja sitten on tyydyttävä siihen, ettei tyttöä meille suotu. Olemme sentään onnellisia ja kiitollisia, että ylipäänsä on saatu lapsia.

onneksi on molempia.

...ja kaikilla yksi sisko... kaikenlaisia tunteita on läpikäyty

Kolmas lapsi mietinnässä mutta entäs jos se on poika? Pakko myöntää että sitten ei ole enää kyse mistään pikku harmistuksesta vaan todella suuresta pettymyksestä... kannattanee siis jättää kolmas lapsi tekemättä?

Mun haave oli aina poika ja tyttö, ne sain. Monta vuotta meni hyvin ja elämä oli ihanaa ja lapset ihania. Nyt meillä on pikkupiru teinityttö, välillä kadun suunnattomasti että oon sen synnyttänyt. Poika on ihana!

jos elät tunteesi kieltäen ja sallit vain ne tunteet jotka on yleisesti hyväksyttyjä. Kuten tässä ketjussa huomaat, asia on yleinen. Se ei tarkoita, ettei lastaan rakasta tai olisi huono vanhempi.



Itse olen kärsinyt lapsettomuudesta ja elämässä oli aika, jolloin olisin voinut kuristaa jokaisen, joka haluaa tiettyä sukupuolta. Olen itsekin ollut siis samanlainen puusilmä kuin 51, oman surun läpi en nähnyt muiden tunteita.



Itse olin pettynyt esikoistytön jälkeen siihen että sain pojan. Se se vasta noloa onkin, toivoa tyttöä vaikka on jo tyttö. Eikä se pettymys mennyt kovin pian edes ohi. Vieläkin se tunne saattaa tulla kun poika on 4 vuotta.



Rakastan kuitenkin molempia lapsiani yli kaiken. Silti se tunne tuli eikä kokonaan lähtenyt. Ennen kaikkea lapsi on lapsi äidille. Sukupuolella ei ole niin kauheasti väliä, mutta pettymyksen tunnetta ei voi lakaista pois tai huijaa itseään.

olla pettynyt. Ikävä kuitenkin, että tunnet noin. Itse en yhtäkään kolmesta ihanasta pojastani vaihtaisi - eikä elämä todellakaan ole ollut vain autoja, remuamista ja passaamista. ;)

sitä olla pettynyt, mutta ettekö osaa todennäköisyyslaskentaa? On aika iso mahdollisuus, että lapsi onkin väärää sukupuolta. Vaikka olisi "aina" ajatellut että mun juttu on sitten poika ja tyttö!, niin omilla ajatuksillaan ei kuitenkaan voi vaikuttaa lapsen sukupuoleen, vaikka kuinka yrittäisi.

jos elät tunteesi kieltäen ja sallit vain ne tunteet jotka on yleisesti hyväksyttyjä. Kuten tässä ketjussa huomaat, asia on yleinen. Se ei tarkoita, ettei lastaan rakasta tai olisi huono vanhempi. Itse olen kärsinyt lapsettomuudesta ja elämässä oli aika, jolloin olisin voinut kuristaa jokaisen, joka haluaa tiettyä sukupuolta. Olen itsekin ollut siis samanlainen puusilmä kuin 51, oman surun läpi en nähnyt muiden tunteita. Itse olin pettynyt esikoistytön jälkeen siihen että sain pojan. Se se vasta noloa onkin, toivoa tyttöä vaikka on jo tyttö. Eikä se pettymys mennyt kovin pian edes ohi. Vieläkin se tunne saattaa tulla kun poika on 4 vuotta. Rakastan kuitenkin molempia lapsiani yli kaiken. Silti se tunne tuli eikä kokonaan lähtenyt. Ennen kaikkea lapsi on lapsi äidille. Sukupuolella ei ole niin kauheasti väliä, mutta pettymyksen tunnetta ei voi lakaista pois tai huijaa itseään.

Etsä voi odottaa että kaikki kokee noita tunteita. Mulle ei myöskään ole lapsien sukupuoli ollut ikinä tärkeitä, vaan se itse vauva. Et voi odottaa että kaikilla on noita sukupuoli-toiveita.

Niin ja meillä on kaksoset, 2 poika, sen jälkeen ollaan saatu vielä tyttö.

Kunpa lapsen sukupuolen voisi valita! Minä en tulevaisuudessa halua kuin yhden lapsen, enkä haluaisi että se ainoa lapsi olisi poika. Kyllä poika on aina pettymys. Silloinkin kun kyse on ystävieni lapsista, ilahdun jos kuulen että tyttö tuli.

Mun mielestä sukupuolella ei ole mitään väliä. Meillä isoveli hoivaa pikkuista kovasti - on tosin saanut unisexkasvatuksen. Miks pitäis olla molempia sukupuolia? Sama kun harmittais se että ei koskaan saanut tummatukkaista tai ruskeasilmäistä lasta...