Lue keskustelun säännöt.
Saako olla pettynyt jos lapset samaa sukupuolta (ja lisää lapsia ei tulossa)?
04.12.2009 |
Joo tiedän, olen itsekäs paska ja lapsellinen, mutta täällä voi sentään nimettömänä myöntää että harmittaa: ultrassa näkyi selvät pojan vehkeet ja meillä on poika ennestään. Lisää lapsia meille ei tämän jälkeen tule, siitä olemme yhtä mieltä sekä mies että minä.
Pienet pojat ovat ihania ja tiedän että tämäkin toinen poika hurmaa minut synnyttyään, mutta kyllä kaihertaa ettei minusta ikinä tule tytön äitiä. Koko elämä vaan autoja, remuamista ja passaamista - no, ei nyt kai ihan mutta...
Harmittaa. Olkaa ikionnellisia te joilla sekä tyttö että poika!
Kommentit (67)
Miks te teette lapsia? Ettekö ole tajunneet vielä että sieltä tulee joko tyttö tai poika, jos kelpaa vain se "toinen", niin jättäkään homma sikseen.
Mä synnytin tytön ja en ollut pettynyt. Synnytin pojan ja en ollut pettynyt. Nyt odotan kolmatta, ihan sama kumpi tulee, pettymys se ei ole!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Esikoisesta toivoin poikaa ja poika tuli. Sitten "hurahdin" kavereiden pikku tyttöihin ja toki toivoin, että saisin itsekin tytön. Ultrassa sitten selvisi heti, että toinen poika on tulossa ja myönnän itkeneeni, kun pääsin lääkäristä takaisin autoon. Sitä alakuloisuuden tunnetta kesti muutamia päiviä ja sitten pikku hiljaa helpotti. Rakkaus syntyi heti vauvaan, kun maailmaan saapui. Ja nyt olen niin kiitollinen näistä molemmista miehen aluista!
Minulle nimittäin käynyt niin. Molemmat poikani ovat ihania enkä heitä pois vaihtaisi, mutta ajatus "tytöttömyydestä" kaihertaa yhä vaikka vauva jo 3 kk. Asiaa ei yhtään helpota se, että asun ns. paremmalla alueella joka täynnä näitä täydellisiä perheitä joissa sekä tyttöjä että poikia. Tiedän lisäkseni vain yhden perheen täällä joilla pelkkiä poikia.
Ja kun itse luen kirjoitukseni niin tajuan kuinka idiootilta ja lapselliselta kuulostan. Silti en näille tunteille mitään voi :( Sitten vastaan kävelee yläasteaikojen pahimmat kovikset ja kiusaajat joilla somasti tuplarattaissa tyttö ja poika ja masennus vaan kasvaa...
kuin siihen mitä ei ole. On ihan normaalia jos jää kaipaamaan sitä puuttuvaa sukupuolta, ei se liity mitenkään niihin mitä sulla jo on. Juurihan sanoit ettet vaihtaisi pois poikiasi! Jos sulla ei ole mahdollisuutta saada enempää lapsia niin sitten täytyy vain yrittää jollain elää se pettymys pois. Saahan sitä surra, ihan kuin mitä tahansa muutakin asiaa elämässä mikä ei mennyt niinkuin suunnitteli. Se on sitten ihan yksilöllistä miten siitä pääsee yli.
Minulle nimittäin käynyt niin. Molemmat poikani ovat ihania enkä heitä pois vaihtaisi, mutta ajatus "tytöttömyydestä" kaihertaa yhä vaikka vauva jo 3 kk. Asiaa ei yhtään helpota se, että asun ns. paremmalla alueella joka täynnä näitä täydellisiä perheitä joissa sekä tyttöjä että poikia. Tiedän lisäkseni vain yhden perheen täällä joilla pelkkiä poikia.
Ja kun itse luen kirjoitukseni niin tajuan kuinka idiootilta ja lapselliselta kuulostan. Silti en näille tunteille mitään voi :( Sitten vastaan kävelee yläasteaikojen pahimmat kovikset ja kiusaajat joilla somasti tuplarattaissa tyttö ja poika ja masennus vaan kasvaa...
lapsi olisi ollut samaa sukupuolta kuin kaksi ensimmäistä. Tai ainakin luulen, että olisin ollut, aluksi ainakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ajattelin aina, että kaksi lasta, tyttö ja poika, on meidän juttu. Nyt on kaksi poikaa ja ajatus kolmannesta houkuttelee, mutta mitä jos sekin on poika? Miten kestää ne ympäristön säälivät katseet ja mummojen voivottelut, jos tulee kolmas poika? Eiköhän meidän lapset jää kahteen... surullista sinänsä...
Enpä olisi uskonut, että av:lla saa näin asiallisia vastauksia tällaisesta aiheesta ;)
Ap