Auttakaa!!! Miten lopetan lasten läpsimisen ja heille huutamisen?!?!?

myös lapsilla, on ollut vaikea vuosi ja isoja muutoksia. Reagoitte siihen kaikki. Minäkin kannustan sinua hakemaan apua. Ja pieni kotikonsti: ennenkuin alat huutaa, uhkailla, läpsiä laske edes kymmeneen (Napoleon laski kolmeenkymmeneen). Sen lyhyen hetken aikana tajuat mitä olet tekemässä ja sinulla on mahdollisuus hillitä itsesi. Toivottavasti olonne ja elonne tasaantuu ajan myötä.

Olen todella todella julma kun suutun. Huudan ihan kauheita asioita lapsilleni, haukun, uhkailen heitä kovilla selkäsaunoilla, olen kertakaikkiaan ihan raivopäinen ja usein tuntuu etten pääse siitä raivosta ulos.



Pelkään puhua neuvolassa. Kun alkavat kyselemään lapsilta niin he kertovat viimeistään että olen jo lyönyt ja tukistanut ja käyttäydyn kuin tyranni. Mitä he sitten tekevät? Ei minullekaan auta kotiapu, terapiassakin olen aikoinani käynyt masennuksen takia mutta ei sekään auta kun ei siellä anneta mitään konkreettisia ohjeita miten oppia toisenlaisia käytösmalleja (8 vastaus on parhaimpia mitä olen kuullut). Googlaamalla löytyy vaan kauheita tarinoita väkivaltaisista äideistä, mutta ei ohjeita miten äiti voisi muuttua vaan ainoastaan ohjeita ottaa yhteyttä lastensuojeluviranomaisiin ja poliisiin tms. Jos löydätte googlaamalla jotain hyviä ohjeita niin pliis, linkittäkää vaikka tänne.



Ap:lle kiitos rohkeasta avauksesta.

Olen todella helposti ärtyvä ihminen. Suutun ja huudan ihan liian herkästi.



Kaverini houkutteli minut kuntosalille ja jumppiin. Sieltä tullessani olen nykyään ihan uusi ihminen. Ei enää hermostuta eikä tee mieli karjua turhasta.



Meidän kuntosalilla on jopa ilmainen lapsiparkki, jossa lapset voivat ohjaajan valvonnassa puuhata, piirtää ja katsoa lastenfilmejä. Parasta on kuitenkin jos voit jättää lapset jonkun luotettavan ihmisen hoitoon siksi aikaa, niin saat hengähdystauon.



ja rastitaulut käyttöön niin äidille kuin lapsillekin. Jokaiselle määritellään omat tavoitteet: Pienelle vaikka että korjaa lelut tai menee nätisti nukkumaan ja isommalle joku muu tavoite. Ja äidin tavoite on ettei koko päivänä räyhää turhasta. Ja joka aamu katsotaan, kuka on ansainnut rastin edellisestä päivästä.



Kun kaikkien taulut on täynnä (vaikka 5-10 rastia aluksi), tehdään joku yhdessä sovittu kiva juttu.

Itsekin jäin eron myötä yksin lasten ollessa 2v ja 6kk. Ensimmäiset kaksi vuotta olivat "yhtä helvettiä" ja esikoinen varsinkin joutui uhmaiässään kestämään äkäilevää äitiä. Mutta siinä ei auta muu, kuin kehittää pikkuhiljaa omaa kärsivällisyyttä! Muutama vinkki:



1. Päätä joku yksittäinen ongelmakohta omassa käytöksessäi johon puutut. Anna muiden olla toistaiseksi. Esimerkiksi läppäiseminen: päätä, että tästä päivästä lukien EN ENÄÄ LÄPSI LAPSIA. Mieti sitä asiaa joka päivä, ehdit kyllä saada itsestäsi kiinni ennen tekoa, jos asia on koko ajan mielessä. Ole itsestäsi ylpeä, kun onnistutu!



2. Yritä tehdä hankalista tilanteista mukavia, vaikka ihan väliaikaisin järjestelyin. Esim. nukkumaanmeno. Olisiko mahdollista väliaikaisesti ottaa lapset (tai ongelmanukahtaja) sinun sänkyysi nukkumaan? Tankkaisitte läheisyyttä, menisitte yhdessä nukkumaan. Lapsillakin on varmasti vaikeaa, tuollainen positiivinen lähelläolo voisi helpottaa heidänkin oloaan. Nyt vaikka joululoman seutu voisi olla hyvä aika antaa lapsille vähän erikoivapauksia.



3. Sulje korvasi lapsen vastaansanomisilta. Päätä puhua kuiskaten. Ole itse kärsivällisyys. Lapsetkin ihmettelevät mikä sille huutavalle äidille tuli ja saattavat ihan ihmetyksen vuoksi käyttäytyä eri tavalla.



4. Ennen kaikkea muista, että positiiviinen huomio voittaa mennen tullen ja palatessa kaiken negatiivisen!



5. Viimeisenä, mutta ei suinkaan vähäisimpänä, yirtä oikeasti saada itsellesi "omia hetkiä".

kaikki nämä hyvät neuvot ja kauniit sanat mitä olet (ihme kyllä) saanut, menevät hukkaan!

Toisaalta hyvä että olet havahtunut ja haluat apua, mutta toisaalta surettaa, että äitiä pitää ymmärtää ja tukea, vaikka lapset saavat sinun kiukut korvilleen, sekä läpsäykset.

"Äkkipikaisuus ja itsehillintä

MITEN VÄLTTÄÄ HALLITSEMATTOMIA REAKTIOITA



Moni on huomannut toimivansa odottamattomissa ja uhkaavissa tilanteissa jo ennen kuin on tietoisesti päättänyt mitä tekee.



Kun ihminen joutuu yllättäen uhkaavaan tilanteeseen, esim. fyysisen hyökkäyksen tai sanallisen loukkaamisen kohteeksi, alkaa sekunnin kymmenysosia kestävä hallitsematon reaktio, joka kehittyy täyteen voimakkuuteen noin puolessa sekunnissa. Tavallisimpia hallitsemattoman reaktion toimintatapoja ovat pako, aggressio tai jähmettyminen. Joku juoksee karkuun, joku lyö avokädellä korville tai joku jäykistyy paikoilleen ymmärtämättä edes suojata itseään. Vasta vajaan sekunnin - puolentoista kuluttua aivot tarjoavat tietoisen ajatuksen siitä miten tilanteessa pitäisi toimia.



Jos ärsyke on erityisen voimakas tai yllättävä, kuten erityisen vaarallinen fyysinen hyökkäys tai hyvin loukkaava puhe, erittyy kehossa niin suuri määrä hormoneja, että tietoinen käyttäytyminen on mahdollista vasta minuuttien ja joskus vasta tuntien kuluttua. Silloin ihminen on enemmän tai vähemmän omien reaktioidensa armoilla. Ulkopuolisten läsnäolo tai rauhoitteleva toiminta lisää kykyä hallita omaa käyttäytymistä.





Miten välttää hallitsemattomia reaktioita?



Tahdolla on tärkeä merkitys väkivallan teossa. Väkivaltatutkijat korostavat väkivallan tekijän päättävän toimia väkivaltaisesti eli väkivallan tekijä antaa itselleen luvan väkivaltaan. On todettu, että kun henkilökohtaiset ja yhteiskunnalliset arvot ovat juurtuneet riittävän syvälle tietoisuuteemme, hallitsemattomatkaan reaktiot eivät johda näiden syvien arvojen rikkomiseen. Näin on esimerkiksi tappamisen kiellon suhteen, jonka ylittämiskynnys on hyvin korkea odottamattomissa ja uhkaavissakin tilanteissa. Itsehillintä onnistuu, kun syvimmät arvot ja tietoinen käyttäytymisemme määrittävät reaktionomaisen käyttäytymisemme. Olen päättänyt etten käytä väkivaltaa ja tahdon käyttäytyä kunnioittavasti toisia kohtaan!



Ihmiset jotka uskovat hallitsevansa käyttäytymisensä ristiriitatilanteissa menettävät hermonsa ja toimivat reaktiivisemmin paljon useammin kuin ne jotka ovat valmistautuneet tilanteeseen. Jokaisen ihmisen käyttäytymisessä on myös reaktiivisuutta. Seuraava harjoitus ei takaa muutosta käyttäytymisessäsi, mutta se ”valmistelee” sinua ottamaan reaktiivinen käyttäytymisesi nopeammin tietoiseen hallintaan.





1. Tutki itseäsi. Kirjoita paperille ristiriita, jossa muistat jossain määrin menettäneesi malttisi. Jos et muista yhtään tilannetta, kysy lähimmäisiltäsi esimerkkiä. Tilanteet ovat voineet syntyä fyysisen tai sanallisen hyökkäyksen lisäksi myös esimerkiksi juonittelun, selän takana puhutun pahan tai ihmissuhteiden rikkoutumisen yhteydessä.



2. Kysy itseltäsi:

Mikä on ristiriidan asiasisältö?

Onko ristiriidan syy eri kuin sen aiheuttaja?

Mikä on ristiriidan henkilökohtainen merkitys minulle?

Mikä ristiriidassa on itseäni eniten haavoittanut?

Onko minulla elämässäni jotain sellaisia kokemuksia, jotka selittäisivät miksi reagoin näin rajusti tai suhteettomasti?



3. Oma ihanteeni ristiriidan ratkaisussa?

Kirjoita paperin toiselle puolelle miten olisin voinut selviytyä tai ratkaista kyseisen ristiriidan käyttäytymällä tietoisesti toisin.



4. Mitä ei saa koskaan tapahtua?

Kirjoita miten et halua voimakkaimmissa tai yllättävimmissäkään ristiriitatilanteissa toimia. Minkä arvojen pitäisi olla rikkomattomia?



5. Mitkä ovat tämänhetkisiä uhkaavia tilanteita?

Mitkä ovat tällä hetkellä sellaisia uhkaavia tilanteita, joissa et ehkä pysty hillitsemään omaa käytöstäsi? Kirjoita tilanne paperille ja lisää siihen toive, miten näissä tilanteissa haluat itsesi toimivan. Voit lukea tämän paperin esimerkiksi ennen kuin tapaat ristiriitakumpaanisi seuraavan kerran.



6. Sallitut reaktiiviset reaktiot?

Kirjoita missä omaan persoonaan tai itsekunnioituksen säilymiseen liittyvissä tilanteissa haluat säilyttää reaktiivisen tapasi toimia? Tämä siksi, koska tarkoitus on oppia erottamaan omien tunteiden ilmaisun kohtuullisuus ja antaa tietoisuudelle enemmän sijaa kuin tiedostamattomille reaktioille.





Lähde: Grossmann, Napit vastakkain – ristiriidoista aukeaa mahdollisuuksia. 7. Luku. Käyttäytymistieteisiin pohjautuvia ristiriitojen hallintatapoja. Perussanoma Oy, 2000."



Kopsattu tästä linkistä:

http://www.turvakoti.net/fi/tekijat/selviytymiskeinoja1/akkipikaisuus+j…

kaikki nämä hyvät neuvot ja kauniit sanat mitä olet (ihme kyllä) saanut, menevät hukkaan! Toisaalta hyvä että olet havahtunut ja haluat apua, mutta toisaalta surettaa, että äitiä pitää ymmärtää ja tukea, vaikka lapset saavat sinun kiukut korvilleen, sekä läpsäykset.

Kun äiti kerran itse tiedostaa ongelman ja aikoo sille tehdä jotakin, on turha täällä huudella, että hae apua! Tämä palstakeskustelu on jo apua. Sitten, jos äiti ei yrityksistä huolimatta osaa muuttaa tilannetta, sitten on konkreettisen avun tarvetta. Minusta ap:n tilanne ei kuulosta lainkaan epätoivoiselta enkä tuon kertomuksen perusteella luokittelisi häntä esim. väkivaltaiseksi äidiksi. Hänellä on vain tiukka paikka, josta kyllä selviää! Tsemppiä ap!

t. 15

rutiinit. Kun on olo että edes osa asioista on hallinnassa niin se auttaa hallitsemaan myös omaa käytöstä. Jos koti on sotkuinen, tiskiallas täynnä, puhtaan sukat lopussa, tavarat kateissa niin kyllä siinä pinna kiristyy ja usein sitten lapsi katkaisee kamelin selän ja oma turhautuneisuus tulee purettua siihen. Mutta miten puitteet saa pysymään kunnossa? En tiedä :(.

suomen laki kieltää ruumiillisen kurituksen kaikessa muodossa. Ja minusta ap:n tilanne vaikuttaa epätoivoiselta, koska hän sanoo että tiedostaa tilanteen muttei pysty muuttumaan! Ja lapsille uhkailu, että antaa nämä pois on myös todella julmaa.

Ap, hae ulkopuolista apua. Koska apukeinoja kyllä on.

hyvä että tiedostat ongelman! Auttaisiko vanhempien lasten fyysinen väsyttäminen, ts. joku liikuntaharrastus tai liikkuminen yhdessä, että olisi niin tööt että nukahtaisi väkisin?



Ei mikään ihme että pinnasi palaa ja tajuat varmaan itsekin, että kun hermostut ja huudat niin mikään ei edisty. 8:n vinkit olivat hyviä, yritä järjestää myös omaa aikaa että saisit vähän rentouduttua ja kasvatettua pinnaa.



Jos omat konstit eivät auta niin puhu sitten neuvolassa!

No sehän se on tärkeintä joidenkin mielestä mitä muut ajattelee,heh.. Olet fiksu, kun olet itse tiedostanu asian ja haet apua. Se on vähän niinkin, että jos ei puhe auta, niin tukkapölly sitten. Olen sitä itsekin pienenä saanut ja eipä ole traumoja jäänyt. On vaan jäänyt mieleen, että kerrankin äiti piti jöötä mulle, kun en käyttäytyny. Enemmän on jääny mieleen niitä hetkiä, kun äiti ei välittäny, kun tappelin sisarusteni kanssa ja hain huomiota, että ei tässä nyt mistään pahoinpitelystä ole kyse..Lapsi kärsii enemmän epäjohdonmukaisuudesta ja kun on yh, niin sitä enemmänhän ne hakee vastusta, kun ei ole isä äidin tukena..Että pysy vaan jämynä ja johdonmukaisena, ei sitä hetken päästä tarvii enää läpsäsyjä, jos muuten jaksat olla kärsivällinen. Lapsi kaipaa syliä ja huomiota ja käytös voi muuttua pikkuhiljaa positiivisen huomion ja rajojen asettamisen myötä.

mene sen lapsen eteen jota haluat komentaa, ota lapsen pää käsiesi väliin ja katso silmiin. Sano sitten painokkaasti, vähän sen mukaan mikä on komennon aihe, vaikkapa "noin ei tehdä" tai "nyt lopetat" tai "tuo on kiellettyä" tai "ei riehuta" tms.



Olen nimittäin itse huomannut, että huuto hukkuu siihen härdelliin jonka riehuvat lapset saa aikaiseksi. Eli lapset eivät edes "saa kiinni" siitä viestistä joka on heille tarkoitettu. Kun lapsen pysäyttää, tämä kuuntelee paremmin. Ja kun viesti on lyhyt ja selkeä, sekin menee paremmin perille. Ehkä vähän koirakoulua, mutta toimii meillä kaikkiin lapsiin (4 kpl, iät 8,5,2 ja 1). Joudun myös ajoittain olemaan paljon yksin muksujen kanssa kun mies on ulkomaan työmatkoilla, yhdyn täysin näihin edellisiin kirjoituksiin siitä että todella tarvitset omaa aikaa, ja myös siitä että ulkoilu ja kaikkinainen väsyttäminen auttaa kummasti sen härdellin hallinnassa.

ja pysy niissä.

miten palkita hyvä käytös :)

Joo oot tottunut nyt käyttäytymään noin.

Nyt vaan kiellät huutamisen ja läpsimisen itseltäsi, koska eivät oo hyvä juttu eivätkä auta, vaan pahentavat asiaa. Kun pinna on menossa laske vaikka kahteenkymmeneen tai sataan. Ja yritä ottaa asioihin positiivinen ote. Mitä enemmän huutaa, niin sitä enemmän huutaa. Ja sitten on paha mieli.

Nyt vaan päätös, että lopetat. Lapsetkin varmasti rauhoittuvat. Kaaos lisää kaaosta. Reipas ulkoilulenkki yhdessä vois olla myös kaikille mukavaa ja rauhoittavaa.

Tuttu tunne kun pennut riehuvat, väittävät vastaan, huutavat, eivät kuuntele, kiusaavat sisaruksiaan, sotkevat joka paikan alta aikayksikön.





Koetan antaa jotain vinkkejä, mikä meillä toimii 5, 3 ja 1.5v:n kanssa.



Itse olen huomannut sen että lapset usein oikeasti myös koettavat kepillä jäätä, että saako sen äidin nyt ärsytetyksi vai ei joten kun itse hermostut on se kuin heittäisit bensaa liekkeihin. Se vain ruokkii sitä lasta koettamaan uudestaan.



Nyt tee niin, että kun lapsi väittää tai huutaa vastaan/ei tottele tai ihan mitä muuta vaan, niin muumimamman rauhallisuudella katsot lasta napakasti silmiin ja rauhallisesti mutta tiukan päättäväisesti sanot, että tämä ei vetele. Älä huuda, mutta voit artikuloida vähän överisti niin viesti menee paremmin perille. Sano vielä, että jos lapsi vielä uudestaan tekee samaa, joutuu hän jäähylle. Laita vaikka eteiseen tuoli, johon laitat lapsen istumaan niin moneksi minuutiksi kuin ikävuosia on. Kun jäähy on ohi, mene lapsen luokse ja pyydä häntä kertomaan miksi häntä on rangaistu ja sopikaa ettei niin enää tehdä. Jos lapsi ei suostu jäähystä huolimatta korjaamaan leluja tai pyytämään anteeksi, niin annan hänen jäädä takaisin jäähypenkille kunnes on valmis tulemaan korjaamaan lelut tai pyytämään anteeksi.



Jälkien korjaamiseen paras tapa on kun pelillä/lelulla on leikitty niin vaadi että korjaa pois ennen uudella lelulla leikkimistä. Meillä meni 2 päivää näin että haukkana vahdin olohuoneessa lasten leikkimisiä ja kolmantena päivänä jälkien korjaaminen oli jatkuvasta huomauttelusta johtuen mennyt selkärankaan.



Lyöminen ei varmasti auta yhtään mitään. Kyse on omasta vihanpurkauksestasi joka purkautuu lapsellisella tavalla ulos. Älä läpsi, silloin olet menettänyt auktoriteettisi ja vajonnut lapsen tasolle. Seuraavalla kerralla vaikka kuinka tekisi mieli läpsästä, niin hallitse itsesti (kävele vaikka vessaan rauhottumaan tai lyö tyynyä. Läpsiminen ei tuota mitään tulosta, ainoastaan morkkiksen itsellesi ja pahan mielen lapsille. Kun se sappi alkaa seuraavaksi kiehua, niin muista se muumimamman rauhallisuus! Yllätyt itsekin kuinka sinun ei tarvitsekaan huutaa tai purkaa kiukkuasi muuten.

Älä vain jää yksin asian kanssa, se painaa sua loppuelämän. Sulla on nyt rankkaa ja tarvitset apua, joten rohkeasti sitä hakemaan.

Täältä isot rutistukset ja tsempit sinulle ap! Tärkein askel on jo otettu kun tiedostat ongelmasi ja haet siihen apua. Tässä muutamia keinoja jotka meillä (yleensä) toimii härdellin rauhoittamiseksi:



-Fyysinen väsyttäminen. Meillä ainakin poika juoksee kirjaimellisesti pitkin seiniä jos ei pääse ulkoilemaan, iltatoimetkin sujuvat huomattavasti helpommin eikä nukkumaan menosta tarvitse tapella, jos on saanut päivällä purkaa ylimääräiset energiat ulkona.



-Kun alkaa suututtaa, kannattaa tosiaan laskea kymmeneen tai vaikka juosta talon ympäri, tai hokea mielessään esim. "en menetä malttiani". Kun ehtii hetken rauhoittaa mieltään on helpompi selittää lapsille huutamatta miksi noin ei saa tehdä tai miksi näin pitää tehdä ja että äitiä pitää totella.



-Kun lapset väkättää vastaan eivätkä kuuntele sanaakaan, tee jotain mikä yllättää, ala vaikka laulaa tai heittäydy lattialle makaamaan. Lapset hiljenee hämmästyksestä ja ehkä jopa kuuntelevat asiasi ;)



-Rutiinit. Kun joka ilta menee samaan malliin, esim. ulkoilu, Pikku kakkonen, iltapala, hampaiden pesu ja iltasatu, lapset tietävät mitä odottaa ja illat helpottuu.



-Iltatoimien aikaistamista voisi myös kokeilla, jos lapset ovat yliväsyneitä ei varmasti mistään tule mitään.



-Huolehdi myös ettet itse ole yliväsynyt eikä verensokeri liian matalalla, ettet hermostu lapsista riippumattomista syistä!

löytyy suomennettunakin kirjakaupoista. Minusta varsin maalaisjärjellä tehty kirja, jonka hyvin konkreettisiakin vinkkejä voi soveltaa omaan perheeseen sopiviksi. Jos saisit sitä jatkuvaa taistelua vähän hallintaan niin kaikki viihtyisivät kotona paremmin eikä tulisi (ainakaan niin usein) niitä tilanteita, jotka nyt saa sinut hermostumaan totaalisesti.



Ja kuten muutkin ovat kehoittaneet niin koeta löytää jotenkin aikaa itsellesi. Avun hakeminen esimerkiksi perheneuvolasta voisi myös olla nyt todella hyvä idea; jos voimasi on nyt ihan loppu niin parempi hakea itse apua kuin päätyä siihen tilanteeseen, että joku kurja tilanne esimerkiksi julkisella paikalla johtaa lastensuojeluilmoitukseen jne...



Ja kiitos aloituksesta, todella rohkea veto. Aivan varmasti et ole yksin tässä tilanteessa, meistä moni katuu lapsen tukistamista tai käyttää joskus tarpeettomankin tiukkaa otetta käsivarresta jne... ja katuu sitä sitten ja miettii miten parantaa tapojaan.

Niin ja rankaisemisesta vielä, meillä toimitaan niin, että kun lapsi ei tottele käskyistä huolimatta, varoitetaan lasta tyylin "jos et nyt siivoa lelujasi, menet nurkkaan miettimään ja siivoat sen jälkeen". Jos lapsi ei tämänkään jälkeen tee niin kuin käsketään, laitetaan nurkkaan seisomaan ja pois pääsee kun rauhoittuu ja lupaa tehdä niin kuin on sanottu.



Lahjontakin on toimiva tapa, meillä lahjotaan lastenohjelmilla, tai vaikka sillä että saa kaupassa työntää pikkukärryjä, tai kun syö lautasen tyhjäksi saa jälkiruokaa tai pillimehun tms.