Miksi sinusta kulissiavioliitto on parempi kuin ero?

syyt eivät välttämättä ole niin suuria että avioero olisi se oikea ratkaisu



yhteen aikaan eroa pidettiin kamalampana vaihtoehtona, nyt avioliitossa pysymistä

aikoja välillä.



Mutta toisaalta, ehkä heidän 52 vuotiseen avioliittoon mahtui monenlaista ennen isän kuolemaa. Ainakin äiti oli ihan depiksessä pitkään isän kuoleman jälkeen.



Muistan joskus nuorena ajatelleeni, että eroaisivat paskat pois kun riitelevät tyhjää.

Onneksi eivät eronneet, sillä heillä on ollut hyvä liitto ja viihtyivät hyvin kahdestaan kun muutin pois.



Normaaliin pitkään liittoon kuulluu erilaisia vaiheita. Kun olin lapsi ja varsinkin murkkuiässä, vanhemmillani oli työpaikoissaan ongelmia ja tosi raskasta ja sairastelivatkin. Stressi oli kova ja ei siinä kovin jaksanut ruusunlehtiä levitellä kun elämä oli yhtä selviytymistä.



Olisivatko olleet lie sitten onnellisempia jos olisivat eronneet minun takia, että en olisi saanut väärää kuvaa avioliitosta. Nythän mulle jäi sellainen kuva, että avioliitto ei ole jatkuvaa rakastamista vaan siinä on lämpimämpiä ja kylmempiä kausia.



Oikea mallihan olisi ollut, että avioliitto on 50 vuotta kädestä pitämistä ja pussaamista ja orkkua orkun jälkeen ja hehkumista.

kulissiliittoja on ollut aina, mutta näitä ihme uusperhekuvioita ei kovinkaan montaa vuosikymmentä. Ja koko ajan lasten ja nuorten pahoinvointi on lisääntynyt. Eli ei mene kulissiliittojen piikkiin ei.



Jos ajattelen lapsiani, voin elää kulissiliitossa ja voin myös pahimmassa tapauksessa erota. Mutta missään nimessä en alista lapsiani järkyttävään uusperherumbaan, se on se viimeinen niitti.

No, kyllä se lopulta lasten kannalta on parempi jatkaa. Vanhempani elivät kulissiliitossa, kun asuin vielä kotona, silloin välillä toivoin, että eroaisivat. No, nyt olen onnellinen, etteivät niin tehneet.

Kun vanhempani jäivät kahden, minun ja veljeni lähdettyä kotoa, suhde muuttui. Aluksi oli vaikeaa, mutta yhteys heidän välillään kuitenkin alkoi parantua. Nyt ovat käyneet avioliittoleireilläkin. Ja on se ihanaa, kun mummu ja vaari tulevat yhdessä lapsiamme katsomaan ja isommat voi heille hoitoonkin lähettää! Yhdessä jaksavat hoitaakin, ei onnistuisi yksin. On se vaan jotenkin niin turvallista.

Ja malli on ollut hyvä, aina ei mene hyvin, mutta kesken ei niin vaan jätetä. Meilläkin on ollut kovia koettelemuksia ja vaikeita tilanteita yhteisten 15 vuoden aikana, mutta ollaan haettu apua ja kahlattu vaikeuksien yli. Oltais hyvin perustein 2 kertaa ainakin voitu erota. Nyt ollaan kuitenkin tosi onnellisia ja kiitollisia siitä, että ollaan yhdessä. Siis vaikeuksien keskellä, kun nähdään yhdessä vaivaa parisuhteen eteen, rakkaus yht äkkiä taas syttyy. Koen todella eläväni täyttä elämää.

Jos on jo erottu, tavallaan se on sitten menetettyä, aika vaikea on enää korjata mitään. Jäljelle jää vain eroa seuraavien haittojen minimointi. Jos joskus on puolisoonsa rakastunut, voi rakastua varmasti häneen uudestaan. Ellei kyse ole väkivallasta tms.

Vielä 3-kymppisenä ystäväni sanoi, että hänen elämänsä pahin juttu oli vanhempien ero, kun hän oli 9v. Vaikka puheväleissä vanhemmat ovat olleet.

Eiköhän suurin osa suomalaisista avioliitoista ole KULISSIAVIOLIITTOJA.

ELINTASON TAKIA,PAREMPI PYSYÄ YHDESSÄ .

KIITOS KUN TUNNUSTIT! TÄTÄ VÄHÄN EPÄILINKIN.