Haahujen joulukuu

taas liittyä johonkin pinoon. Saanko liittyä seuraan ? Olen vielä niin varpaillani, että en ole uskaltanut koko sivustolle kirjoittaa pariin kuukauteen. Alla siis taustaa minun tarinaan, ja hei kiva kuulla JENNULI että h-hetki sinullä lähestyy, olemmekin tuttuja jo kuumeilu puolelta ja tammikuisisissakin odottelin samaan aikaan.

Keskenmeno minulla siis elokuussa 18+0 ja takana elämäni helvetillisin syksy. Jälkivuoto kesti 7vkoa keskenmenon jälkeen ja virallisesti koskaan ei kuukautiset alkaneet tuon jälkeen. Eilen klinikalla vahvistettu viikot siis 11+2 eli taas ollaan tässä paniikissa monta tulevaa kuukautta. Lapsivesipunktio on jo varattu tammikuulle ja yritän olla ajattelematta koko asiaa, pelottaa. Historia tälle kaikelle on pitkä, mutta olo välillä jopa toiveikas. Pienelle enkelipojalle tehtiin ruumiinavaus ja se onneksi sulki paljon pelkoa pois, koska kuolema ei ollut johtunut veri-immunisaatiostani.

Tausta tiedoiksi siis lisään vielä, että ennestään lapset poika-99 ja tyttö-03 ja keskenmeno siis -09, nyt toiveissa että tämä LA 7.7.10 toteutuu.



Mahtavaa että löytyy vielä tällainen pino, koska en ole uskaltanut heinäkuisiin liittyä ollenkaan. On niin vaikea selittä tätä jatkuvaa epävarmuutta ja pelkoa muille jotka eivät ole kokeneet samaa. Ei olla kerrottu vielä asiasta juuri kenellekkään enkä vielä haluakkaan, töissä yritän vaan peitellä hieman jo pullistunutta vatsaani, onneksi nyt 2vkoa lomaa, tammikuussa sitten uudet tuulet.



Kirjoitellaan,



Sirusade 11+2

Tervetuloa Thelma, Merili ja Sirusade mukaan pieneen joukkoomme. Voitte olla varmoja, että kaikki tunteet ovat täällä sallittuja. Tiedetään miltä pelko menetyksestä tuntuu... Tsemppiä kaikille meille!



Tänään tuli niin juhlallinen olo itselleni kun poikani 14v. puki päälleen puvun joulujuhlaan. Ihan piti salaa itkeä pirauttaa. Tällaista tämä on = )



Tiuhti 26+ 3

Tilanne rauhoittui meillä kertalaakista kun miehelle soitettiin, että työt alkais parin päivän päästä mikäli vielä kiinnostaa; loppui siis ainakin se stressi :) Toisaalta se kuitenkin tarkoitti sitä, että olemme pojan kanssa entistä enemmän kaksistaan ja joudun siis yksinäni huolehtimaan hänestä. Tämä ei tietenkään ole huono asia; en vain enää päivisin pysty "pukkaamaan poikaa isälle" saadakseni esim. syödä rauhassa, siivota, käydä kaupassa tai vain muuten omaa aikaa. Töistä huolimatta mies aikoi kuitenkin yrittää osallistua kodin ja pojan hoitamiseen mahdollisuuksien mukaan kunhan vain pyydän häntä tekemään jotain; huoh, oma-aloitteisuutta puuttuu... En viitsisi "kerjätä" häntä imuroimaan, viemään roskat tai edes huolehtimaan ettei tavarat/vaatteet loju joka paikassa... Yksinkertaisista asioista pitää huomauttaa. Onko vauvan tulo vienyt häneltä maalaisjärjen?

No jokatapauksessa tilanne meillä on nyt huomattavasti parempi :)



Mitä naulle kuuluu? Mikä siellä on tilanne?

Entäs Hermylle?



Tervetuloa pinoon Thelma, merili ja sirusade ja onnea raskauteen! Harmi, että "jouduitte" tähän pinoon mutta hiennoa kun tämä pino pysyy "hengissä" sillä tämä on kyllä ollut hyvä henkireikä kun päässä on pyörinyt liikaa asioita.



Thelma kyseli murehtimisesta, no sehän ei tietenkään lopu missään vaiheessa mutta helpottaa kyllä kun liikkeet alkavat tuntua; tiedät ainakin masuasukin olevan elossa. Ennen kuin liikkeet tuntuvat niin kotidoppler oli kyllä hermojen pelastava enkeli :)



Irish: Myös meillä on ollut sylipäiviä, viimeksi eilen ja tuntui ettei mitään pääse kunnolla tekemään kun piti poikaa kantaa toisella kädellä; kattelin sitten telkkaria sohvalla maaten poika kainalossa saman peiton alla ja välillä otettiin torkkuja =)

Pitäisi se kantoreppu kaivaa varastosta esille ja koekäyttää että onko siitä mihinkään...

Myös meillä on muutamat vaatteet käyneet jo pieniksi ja vastaavasti toisesta päästä on saanut ottaa esille isompia vaatteita. Enää ei poika huku 60cm bodeihin tai puolipotkareihin :)



Arki vauvan kanssa menee hyvin ja kaikki päivät ovat kyllä erilaisia; välillä vauva sekä äiti ovat väsyneitä ja torkkuvat vuorokauden läpi ja välillä taas ollaan niin seurallisia ja touhukkaita.

Poika on nyt 5vk ja 1pv ikäinen ja tälle ajalle ei ole sattunut kuin kaksi vaikeaa yötä jolloin äidin olisi tehnyt mieli hakata päätä seinään pelkästä väsymyksestä ja epätoivosta kun mikään ei ole ollut pojalla hyvin vaan pelkkää huutoa lyhyillä hengähdystauoilla. Onneksi ne yöt meillä ovat lyhyitä sillä poika yleensä nukkuu klo 23-03 välillä ja ne haastavimmat/jännimmät ajat ovat 03-07 välillä jolloin pojalla monesti iskee tissittelyn jälkeen seurusteluhalu vaikka äiti haluaisi nukkua :p Useasti meillä mukutaankin jonnekin 12 asti päivää, hih. Poika herää tietenkin tissille välillä sillä meillä edelleen tissitellään n.3h välein, myös yöllä. Vaipanvaihtokin tapahtuu aina ennen pojan syöttöä ja sekin myös yöllä sillä poika saattaa kakkia myös öisin. Yöt olisi niin paljon helpompia jos ei tarvitsisi vaihtaa vaippaa tai syötön jälkeen röyhtäyttää; poika ehtii herätä täysin hereille ja uudelleen nukahtaminen on joskus vaikeaa ja sillon ne aamuyöt menee valvomiseksi.

Kuulostaa kauhealta valitukselta mutta ei se sitä ole, sillä yleensä ehdin saada tuon 23-03 välillä tarpeeksi unta jotta jaksan yön läpi ja aamulla sitten nukkua lisää. Sitäpaitsi Poju on niiiin söpö ja hurmaava ollessaan seurustelutuulella ettei siinä voi olla pahalla tuulella =) Parhaimmat hymytkin säästää vain minulle ja näyttää ne tuolloin kun valvomme kaksistaan sängyllä maaten :)



Nyt tuli kutsu vaipanvaihtoon ja tissittelyyn; jospa sitä sitten sen jälkeen pääsis itsekin nukahtaan pari tuntia... Nyt Poju on siis yön ja aamuyön nukkunut mutta sen verran levottomasti ääntelehtien etten itse ole pystynyt nukkumaan.



Danja ja Poju 1kk 6pv

Täällä alkanut vauva-arki helpottamaan, selkeä käännekohta oli tuossa 2,5vko iässä, johon asti siis oltiin valvottu ympärivuorokautisesti ja minäkin vaan kirjaimellisesti haahuilin ympäriinsä ja itkeskelin väsymystäni. Mutta sitten yhtäkkiä alkoi neidillä rytmiä tulla ja nyt jo melkoisen hyvä rytmi (ainakin verrattuna alkuun), kun seurustelujakso on jo klo 22-1 välillä kun se alkuun sijoittui aamuyön pimeimpiin tunteihin 2-5 välillä. Tämä mammakin on jo huomattavasti pirteämpi, yöt menneet nyt yhdellä syötöllä ja neiti nukahtanut samantien uudestaan syötyään. Aaamuisin on käyty ulkoilemassa sitten 9-11 ja senkin ajan neiti vielä uinuu vaunuissaan:) Alkaa siis tuntua aikasta ihanalta tämä vauva-arki:) Meillähän toki on nuo kolme vanhempaakin lasta, joten tuo alkuvaihe vauvan kanssa oli siitäkin syystä raskas ettei voi oikein vauvantahtisesti rytmittää omaa elämäänsä, kun en voi jättää isompia lapsiakaan pärjäämään yksinään, vaan aamuisin on kuuliaisesti noustu ylös puoli seitsemältä joka tapauksessa, ei voi jäädä sänkyyn makaamaan vauvan kanssa kun isommat on kouluun lähetettävä ja nelivuotiaskin kaipaa omaa osaansa mammasta:)

DANJAlla on ollut kyllä extravaikeaa miehen vuoksi, meillä onneksi (liekö kokemuksenkin takia?) mies osallistuu hyvin kaikkiin puuhiin vauva-aikoina, tosin meillä tahtoo pienimmän kasvaessa myöskin jäädä päälle se, että minä kun oon kotona, hoidan kaikki kotiaskareet&enimmän osan lasten asioista. Mutta näin alkuväsymyksissä ja pitkään senkin jälkeen mies kyllä hoitelee hommia siinä missä minäkin.

Neiti on kyllä toooodella ihana, rakas pikku nöppeli! Kyllä on mielessä ollut liki päivittäin se, että näitä olisi voinut olla tässä kaksikin, välillä surettanut kovasti ettei neidin kaksossisarus jaksanut tullakaan..mutta sitten palaan tähän hetkeen ja olen niin valtavan onnellinen että tämä neiti jaksoi!!



Todella ilahduttavaa nähdä että uusia haahuja tullut pinoon! Ylläpitäkää ihmeessä haahupinoa, itsekin lähes yksinomaan odotusaikana kirjoittelin tässä pinossa, paljon parempaa tukea ja kannustusta saa toisilta saman kokeneelta, noissa normaali-pinoissa kun sivuutetaan usein km kokeneiden pelkoja..



Neiti heräilee joten hyvää joulunalusaikaa kaikille!!



Helene+muru tasan 1kk



ps. Nau lienee jo nyyttinsä lunastanut myös, odottelen innolla uutisia!!

Aluksi tervetuloa uusille haahuille! Mukavaa kun löysitte tämän pinon, vaikka eipä tänne toivoisi kenenkään joutuvan kirjoittelemaan... mutta taatusti toisella tavalla ymmärretään täällä tätä keskenmenon/keskenmenojen jälkeisen odotuksen kamaluutta ja ihanuutta.



Nau, kuulumisia??? Nyt on jo niin pitkä aika lasketusta ajasta että onhan siellä täytynyt jo tapahtua jotain...



Danjan kuulumisia olen täällä lueskellut myös tosi tarkkaan ja tuskaillut tuota miestäsi.. Onneksi asiat ovat menossa parempaan suuntaan! Mutta miehet on vähän tuollaisia taukkeja, ei ne aina tajua ennen kun niille sanoo suoraan, joten nyt vaan harjoittelet napakat pyynnöt kotitöiden tekoon ja muihin askareisiin, että mokoma tajuaa hoitaa oman osuutensa. Minkä ikäisiä sinä ja miehesi muuten olette? Oliko mies miten mukana odotusvaiheessa?? Joko hän uskaltaa käsitellä vauvaa?? Toivottavasti on jo rohkaistunut kun luulisin että harmittaa sitten jossain vaiheessa, nuo lapset kun kasvavat niin mahdotonta vauhtia eikä yhtään hetkeä saa takaisin. Niin ja taatusti olisin kimpaantunut niistä aiemmin kirjoittamistasi kommenteista että et todellakaan ylireagoinut..



Mikäs on Hermyn tilanne?? Joko alkaa kohta tapahtua?? Voi että on jännittävää aikaa tämä :)



Muillekin piti kommentoida jotain, mutta kun ei tässä näy kun yksi viesti, niin en nyt tietenkään muista mitä kenellekin piti sanoa :/



Oma napa on jo aika pinkeenä täällä =) mutta yhä vaan olen ihan innoissani ja onnessani tästä raskaudesta. Vauva saa olla masussa ihan niin pitkään kun haluaa. Kiltisti on pieni minua kohdellut eikä ole ollut suurempia vaivoja, ne verenvuodot kun ei johtuneet pienestä mitenkään vaan siitä ihanasta marginaali-istukasta, joka onneksi on noussut vihdoin niin korkealle ettei ole vuodellut enää. Olo on tietty painava, kömpelö ja turvonnut, eikä yöunet ole lainkaan mitä ovat olleet. Aika moni ruoka närästää, mutta so what, on tämä sen arvoista. Kaipa nämä menetykset ovat saaneet oikeasti arvostamaan tätä pientä ihmettä mitä omassa kehossa tapahtuu enkä edes halua valittaa yhtään mistään, ihanaa vaan kun meitä vihdoin onni näin potkaisi.



Synnytys ei minua jännitä oikeastaan ollenkaan, niin tai näin, hoidettavahan se homma on jokatapauksessa ja luotan täysin hoitohenkilökuntaan. Vauvan terveys tietysti jännittää (ja sukupuoli tietty myös) Mutta silti takaraivossa jytää että voiko kaikki mennä lopulta kuitenkaan niin hyvin, että mitä jos jotain vielä kuitenkin tapahtuu... No menetyksen pelko ei kai katoa koskaan..



Joulukuun alussa käytiin viimeksi kontrolliultrassa sen istukan takia ja lääkärin tekemä painoarvio oli hurja.. 3200g jo siinä vaiheessa!! No katsotaan mikä jätti sieltä saapuu, itse olen 177 cm pitkä joten ei kai näistä tarpeista kovin pientä saataisi edes rakennettuakaan :D



Kotia olen siivonnut ja puunannut ja paikat alkavat olla pikkuhiljaa kondiksessa. Meilläkin miestä pitää välillä vähän potkia liikkeelle (vielä puuttuu pari hyllyä seinältä ja niiden tavarat kun lojuvat laatikossa tuossa niin vähänkö ottaa päähän..) Pienen sänky saatiin vihdoin koottua eilen, pitääkin kohta lähteä silittämään vuodevaatteet ja petaamaan se valmiiksi (iih, ihanaa) Mutta siis en ole viitsinyt nalkuttaa miehelle kotihommista (vielä) kun minulla on nyt ollut äitiyslomalla aikaa hoitaa kotia ja hän on ahertanut opintojensa parissa (no pelailuksihan se on vaiheittain mennyt, mutta menköön nyt vielä...) Vauvan tultua aion kyllä vaatia vähän enemmän osallistumista ja mies kyllä tietää sen... :)



Huh, tulipas taas viestille mittaa..



Mutta oikein ihanaa joulunaikaa kaikille haahuille, minäkin nautin joulusta nyt taas ihan toisella tavalla kun viimeiset kolme vuotta tuo joulu on sattuneesta syystä tuntunut pilatulta... Nyt en malta odottaa että jo muutaman vuoden päästä päästään pienen kanssa touhuamaan joulua, pipareita ja tonttuja yhdessä :)



Mutta palataan taas, kertokaahan kuulumisia!



T: Zeria rv 39+0

kaikille kuoriutumista odottaville ja onnea jo nyytin saaneille. Täällä taitaa kaikki olla melko pitkällä tai jopa ihan loppusuoralla, Thelma muistaakseni vielä alkutaipaleella minun seuranani :-)

Itse pohdin samaa kuin thelma, siis helpottaako tämä huoli ja paniikki missään raskauden vaiheessa ??? miten olette kestäneet??

Toisessa raskaudessa lapsivesipunktion tulos sai minut rauhoittumaan, mutta nyt keskenmenon jälkeen ja vielä niin pitkillä viikoilla en jaksa uskoa että mikään helpottaa, no ehkä liikkeet. Keskenmenneessä raskaudessa tiesin jo vko:lla 14 ettei raskaus tunnu siltä miltä kaksi edellistä, joten pelkäsin jo pitkään ennen kuin asia todettiin.

Tällä kertaa saan lapsivesipunktion tulokset kyllä aikaisemmin kuin kakkosen kohdalla, joten toivon sydämmestäni että niiden tulos on hyvä ja vie osaltaan tätä paniikkia pois.

Toivottavasti uudet ja miksi ei vanhatkin jaksaisi tänne kirjoitella, ettei pino häviä kun olette jakautuneet. Tänne vaan tuntuu helpommalta kirjoittaa, mikään kun ei ole itsestään selvää meille.

Joulun odotusta kaikille,



Sirusade 11+5

Ja paljon onnea että pääset hermoilemaan tälle puolelle ;) Eiköhän me jakseta täällä piipahdella, ainakin tähän asti se on toiminut hyvin jo vauvautuneiden osalta niin miksipä ei jatkossakin.



Ja sitten taas törkeästi vaan omaan, pullottavaan napaan...



Neuvolasta taas Hyvinkäälle kulkematta lähtöruudun kautta... Eli kävin neuvolassa tänään pissalla ja "paineistettavana" ja taas oli vähän proteiinia, eipä muuta kuin ajo taas äitiyspolille tsekkiin, raskausmyrkytystä tässä siis seurataan. Eipä mitään uutta auringon alla, samat ohjeet sain kuin viime torstainakin, että jos alapaine alkaa pysyä satasessa tai tulee huono olo niin heti soittoa heille.



Se kyllä mietitytti kun käyrän jälkeen sh ihmetteli kun en ollut maininnut supistuksista jotka käyrässä näkyi, itse en tuntenut mitään... Oon vissiin turtunut niihin kun on kokemusta elokuusta asti ja oon aika napakoihin jo tottunut.



Keskiviikkona olis ollut vika neuvolalääkäri mutta sen voin nyt perua, Hyvinkäälle sain uuden ajan kahden viikon päähän "jos en ole vielä silloin synnyttänyt" :O Ja sisätutkimusta ei tehty kun oli tehty tosiaan viime viikolla, ultrassa kaikki näytti hyvältä. Nyt on koko illan aika paljon ollut supistelua, että saapa nähdä miten tässä nyt käy. Itse kyllä kovasti TOIVOISIN että Fabio malttaa ens vuoteen, mutta taidan pakkailla sairaalakassin silti valmiiksi - kaiken varalta.



Sori vaan kamut, nyt on pää sen verran höttöä ettei sinne muiden kommentoitavat jutut järjesty...



Hermoileva Jennuli 36+0 (niin uusille vielä vaan että joo: hermoilu jatkuu edelleen ;))

Helene: Mullakin on ollut pari tuollaista vaikeaa yötä ja fiilikset oli niiiin samat; itkeätursasin kun väsytti enkä millään saanut poikaa edes hiljaiseksi saati sitten nukkumaan, kirjaimellisesti hakkasin päätä sängynpäätyyn ja poljin jalkaa lattiaan kun kiukutti niin paljon. Miestä en silloin kuitenkaan herättänyt; mitä hyötyä siitä olisi ollut kun en olis kuitenkaan päässyt nukkumaan koska mies ei pysty vaihtamaan kakkavaippoja ja syöttämäänkään ei pysty.

Myös meillä poika herää yöllä/aamuyöllä tissittelyn jälkeen seurustelemaan ja VAATII että seurustelen sen kanssa; jos en seurustele niin huuto alkaa.

Juurikin tänään aamuyön tissittelyn jälkeen oli kovat seurusteluhalut ja en ollut nukkunut kuin 1-2h 8( Eli olemme olleet hereillä vähän jälkeen klo 05 eteenpäin... Mistähän niitä varahermoja saisi ostettua :p Kohta pitäis lähteä käyttämään poikaa mummolassakin...zzzz...



Zeria: Todellakin aion alkaa vaatimaan mieheltä enemmän osallistumista; kuulemma arastelee käsitellä poikaa ja pelkää pojan niskojen nitkahtavan mutta kukapa sitä ei alussa vähän pelkäisi. Sain miehen myös patistettua imuroimaan ja pyykit ripustaan narulle :)

Mitä tarkoitat ”oliko miten mukana odotusvaiheessa?”.

Kyllä mies sylissä pitelee poikaa, pissavaippoja on vaihtanut ja ulkovaatteet pukenut kun on lähdetty käymään jossain.

Niin ja kyselit ikää niin itse olen 29v ja mies 31v. Molemmille tosiaan ensimmäinen lapsi.



Miehellä alkoi tänään 5pv:n vapaa ja teinkin hänelle eilen selväksi, että haluan ainakin yhden kokonaisen yön nukkua joten paras alkaa sietämään kakkavaipan vaihtoa!!! Ja tissimaitoa pumppaan jääkaappiin joten sekään ei ole veruke.

Miehen vastaus tähän oli että sitten sitä oksennetaan ja vaihdetaan vaippaa ja taas oksennetaan. Pysyin kuitenkin jyrkkänä että siinäpä oksennat mutta mie tarvin välillä kunnon yöunet!



Kävin tänään neuvolassa punnittemassa pojan ja hyvin on kasvanut. Paino nyt 4636g (8.12 oli 3986g) ja pituus 55cm (8.12 oli 53cm).



Danja ja Poju 1kk ja 1vk

En ehdi nyt lukea viestejä, kun on aikas levoton tapaus meidän uusi tulokas. Keskiviikkona syntyi poika 4030g 55.5cm. Käynnistettiin kalvojen puhkaisulla yliaikatarkastuksen jälkeen lapsiveden vähäisyyyden takia. Olin kyllä jo 3cm aukikin. Ultralla arvioi painoksi silloin 3700g.

osastolla meni 4päivää kun seurattiin kellastumista verikokein, mut ei sit tarvinnut valoa.



nau ja poika 4pv

IHANAA ONNEA nau ja poika :)))!! Pitkä jätkä :D ja näin mukavasti Jouluksi saapui hän! Onnea koko perheelle!



fantasy

Pitkä poika ;) meillä ollaan nyt samanpituisia ja ikää on jo yli kk...



Hyvää Joulua koko haahujengille!!



Irish ja pikkujätkä 5vko ja 4pvä

Ihanaa, kun vauvelinne viimein syntyi.Teillä onkin nyt sitten todellinen vauvaJoulu!



Muistetaanpa kaikki että Joulu tulee joka tapauksessa ja TÄRKEINTÄ on yhdessä olo! Jos on valmistelut jääneet vähiin, älkää surko tuli vaan erilainen Joulu kuin etukäteen ajattelitte.



Kaikille Haahuille Hyvää ja Rauhallista Joulua!



Tiuhti 27+0

Olipa ihania uutisia, tonttuhali koko perheelle.

Sitten kun jaksat ja ehdit niin tule kertomaan kaikki ihanat ja likaiset yksityiskohdat ;) Tää on loistavaa terapiaa alkuraskauden haahuille ja synnytysvalmennusta pidemmällä oleville!



Tiuhti: olet ihan oikeassa, kovaa vääntöä olen juuri tästä käynyt korvieni välissä. Mä sanoin lopulta itselleni ÄÄNEEN että nyt on tärkeintä pitää huolta vauvasta, ja mitään en tee mikä liian raskaalta tuntuu. Niinpä olenkin jättänyt leivonnan vähemmälle ja jouluverhot saavat odottaa ensi vuotta kaapissa. Lattianpesu pah, uunin puhdistus pyh! :)



Danja: hyvä että olet olet tiukkana miehellesi ja olipa hieno uutinen tuo työpaikka! Meilläkin on mies herkkä hajuille ja on joskus oksentanut taloyhtiön biojäteastiaan, mutta ei hän silti aio vaipanvaihdosta luistaa, täytyy vissiin vaan treenata rautaiset keuhkot että jaksaa pidättää hengitystä ;)



Zeria: sulla on ihanan rempseän rauhallinen suhtautuminen synnytykseen :) Mä olen kanssa näitten vaivojen kanssa alkupahoinvoinneista asti ajatellut että ei väliä, kunhan vaan lopputulos on oikeanlainen! Sillä mennään mikä on annettu ja muuta ei voi.



Helene: varmasti helpottaa tuo rytmin löytyminen, varsinkin kun on muitakin lapsia etkä voi tosiaan nukkua milloin vaan. Minkäs ikäisiä teidän vanhemmat lapset onkaan? Miten he ovat nyyttiin suhtautuneet? Voimia valvomisiin ja arkeen muutenkin! *hali*



Taidanpa tästä suoriutua kokeilemaan miten selkä kestäisi karjalanpiirakoiden leipomista, puuron keitin jo aamuyöllä kun ei uni tullut...



Jennuli 35+2

Ihania uutisia nau!!! Ja olipa pojalla kokoa!! No ainakin isossa vauvassa on mun mielestä se hyvä puoli, että on ehkä hieman helpompi käsitellä kuin aivan tosi pieni. Meidän tyttö oli 53cm ja reilu 4,3kg ja mun mielestä oli "helpompi" kun oli jäntevä, kun taas serkkuni sai pojan joka oli "vain" 2,6kg. Tosin meillä oli vaikea koliikkivauva ja todella monen tunnin kantamisen jälkeen tunsi kantaneensa...



Mutta kaikille suosittelen oman kokemukseni pohjalta kantoliinaa!!!

Se on aivan mahtava, ja toimi ainakin meillä monessa apuna, esim kotona, kun tein kotitöitä, pikaisesti kauppareissuilla ja silloin sain itse syötyäkin kun vauva oli rauhassa liinassa...kun meillä todella paljon itkettiin...



Zeria: Hieno suhtautuminen synnytykseen, noin minäkin nyt ajattelen!! :) ihanaa, että on kohtalotovereita.

Ainoa minkä muutoksen tein oli se, että nyt menen kättärin sijasta naistenklinikalle, synnytystä ei todellakaan voi täysin (me ei sit loppupelissä ollenkaan...) suunnitella.



Sirusade: Tuo pelko ja huoli ei todella katoa ikinä... ainakin mä koko tytön odotuksen ja nyttenkin olen murehtinut vaikka mitä...mutta yritä silti nauttia odotuksestasi, onnea!!!

Sillä onneksi suurin osa kuitenkin menee hyvin loppuun asti ja ainakin täällä Suomessa on hyvä hoito sairaaloissa, jos sitten myöhemmin tulee vaikeuksia ja turvallinen synnyttää.

Mutta voisin suositella sinullekin tuota kotidopleria!! Mä ostin sen nyt tämän raskauden alussa, kuulin itse sykkeen n. 11 vkolta.

Mä tilasin raskauskeijun kautta, ja oli muistaakseni postikuluineen jotain 60-70€, et mun mielestä todella hintansaväärti, kun säästää niin paljon hermoja :)



Olen todella ehkä vähän "vainoharharhainen" kun käyn neuvoloissa kahden vkon välein ja sitten vielä varsinkin aiemmin, ennen kuin liikkeet tuntui, niin kuuntelin sykettä, mutta kuten kaikki me tiedämme, niin pelko pahimmasta ei unohdu...



Omaa napaa... Nyt mun maha jotenkin yht´äkkiä kasvoi ihan hirmu paljon...jouduin ostamaan sellaisen, suht kamalan "mummo takin" ku enää ei menny takki kiinni ja äitiystakkia en raaskinut ostaa. Musta tuntuu et mä odotan joulua enemmän lääkäriä joka ens tiistaina, 29.12, ménen siis yksityiselle ja saan jälleen ultrassa nähdä meidän aarteen :) ...Pelottaa vain jos enää kaikki ei olekaan kunnossa...no täytyy vain ajatella, että on! Kerron sitten kuulumiset!



Mutta kaikille tasapuolisesti hyvää joulua :)



Me mennään huomisex mun vanhemmille ja sit koko pitkän vkonlopun ollaan miehen porukoiden luona mökillä! Mun siis ei "tarvitse" tehdä mitään joulua kotiin, ja ihan hyvä niin kun on ollut vähän noita supistuksia ja osa oli jo kipeitäkin..niin pitää olla nyt rauhassa, onneksi pieni loma nyt!



Merili&möhkö rv25 tasan

NAU suuronnittelut pojasta!! Jälleen uusi ihana haahuvauva turvallisesti saapunut maailmaan:)



JENNULI, vanhemmat lapset 10v, 8v ja 4v, tosi hyvin on mennyt sisarussuhteen muodostuminen, vanhin on innolla mukana hoitamisessa ja sujuvasti vaihtaa vaippojakin sekä pukee ja sylittelee vauvaa:) Nelivuotiaskin silittelee ja paijaa pikkusiskoaan vähän väliä:) Meillä ollut onnea siinä, ettei kenelläkään ole koskaan ollut mustasukkaisuutta pienintä kohtaan, vaikka tuossa erilaisia ikäerojakin on tullut:)



Olen muuten jo nyt melko varma, ettei meidän perhekoko tähän(kään) jää, joskus sitten ehkäpä se viides villahousukin tänne sopisi. Nyt kylläkin nautitaan näistä 4 terveestä lapsesta ensin piiiitkään:)



Hyvää ja rauhallista joulua kaikille haahuille!!



Helene+muru 1kk2vrk

Yliaikatarkastuksessa todettiin et kohdunsuu oli 3cm auki ja lapsivettä niukasti, niin päätettiin käynnistää kalvojen puhkaisulla. Klo 12 olin salissa ja jo sisätutkimus oli lisännyt supistuksia. Kalvot puhkaistiin tai ainakin yritettiin, kun vettä ei tullut, niin ei ollut varmaa onnistuiko. Supistukset kyllä koveni ja oli jo niin kovia ettei kauratyyny, jumppapallo ja matalaääntely auttanut ja pyysin puudutusta. Sain kohdunkaulan puudutteen, mut se ei auttanut mitään, kun kaula oli jo niin pieni. Sitten sain spinaalipuudutteen mut sekään ei kauheesti kipuun auttanut. Kovimman terän vei pois, niin et pysyi järjissään ;). Sitten kohta alkoikin olla jo aika epätoivoinen olo, mutta onneks sit pian pääsikin ponnistaan. Jakkaralle en spinaalin takia päässyt, mut sänky nostettiin lähes istuma-asentoon. Siinä sitten puhkuin ja pusersin vaikkei ponnistuksen tunnetta ollutkaan. Pää tuli ok, mut hartioiden tulo kyllä sattui, mut onneks vaan hetken. Pari tikkiä laitettiin. Istukan tulo supistukset oli aika kovat vielä ja jälkisupistuksia oli useampana päivänä. N.7h meni synnytyssalissa aikaa kaikenkaikkiaan kunnes oli poika ulkona.



Vauvan rytmi on ihan sekaisin vielä. Päivät nukkuu hyvin ja yöllä syö alle tunnin välein ja välillä huutaa. Päiväuniakaan en esikoisen takia pysty nukkuun. Toivottavasti se tästä pikkuhiljaa kääntyis vähän paremmaks. Tissitkin on vielä aika kipeet tehoimusta. Muuten kunto hyvä. Pystyin heti hyvin liikkumaan ja istumaan, toisin kuin esikoisen kans meni reilu parikuukautta ennenkuin pystyin.



Hyviä vointeja ja joulun aikaa kaikille haahuille!



nau

Moi,



En tiedä, huolitteko minut joukkoonne? Olen yrittänyt löytää eri keskustelupalstoilta paikan johon kuuluisin mutta meidän tarina on sen verran harvinainen, että kohtalotovereita ei oikein löydy. Minulla ei ole takana varsinaista kokemusta keskenmenosta, koska todennäköisyyksiä uhmaten rv 24 syntynyt pikku tytsimme selviytyi taistelusta voittajana eli siis saimme hänet pitää. Sinällään siis ymmärrän, jos ette minua joukkoon "huoli".



Toisaalta teidän viestejä lukiessa löydän paljon samoja ajatuksia. Viikko 11 lähenee loppuuaan mutta mieltä se ei paljoa rauhoita. Tällä hetkellä en pysty uskomaan, että tästä tavallinen normaali raskaus tulee. Muut toitottaa, että kun 12 viikkoa on täynnä niin sitten on selvillä vesillä. Millä ihmeen selvillä vesillä? Muutama (no okei, aika monta itseasiassa) yö on mennyt valvoessa, kun on niin kova pelko miten tässä käy. Ristiriitaisia ajatuksia paljon, koska sinällään lähtökohdat huomioon ottaen tuo esikoinen voi todella hyvin. Eihän hän vielä "tavallinen" lapsi ole ja todella pieni kokoinen mutta kirii muita koko ajan ja meillä on edelleen mahdollisuudet vaikka mihin. Eli siis tuo meidän kahden vuoden takainen painajainen voi saada ihan hyvänkin lopun. Kukaan ei sitä vielä vain tiedä.



Hankalaa tästä tekee myös se, että meillä tämä toinen ei tärpännyt ihan tuosta vaan vaan tämä on saatu alkuun yli vuoden yrityksen jälkeen IVF-hoidolla. Eli jos tämä menee pieleen, niin meillä ei vain voida odottaa, että milloin sitten aletaan taas hommiin ja tärppää. Meillä mahdollisuus tärppiin on vain, kun varataan aika klinikalle ja kaivetaan loput alkiot pakkasesta.



Yksi hullu ajatus minulla on siitä, että uskallanko edes liittyä mihinkään ketjuun. Jos en sano tästä raskaudesta mitään kellekään niin ehkä sitten saan tämän pitää loppuun asti? Että jos erehdyn jonnekin kertomaan tästä onnesta niin se viedään varmasti pois. Naurettavaa näin kirjoitettuna :)



Tämä alkuraskaus ei ole ollut kovin helppoa, koska olen vuotanut aina silloin tällöin koko ajan. Nyt takana on eka vuodoton viikko. Lääkärit eikä neuvola ota kantaa koko asiaan, mikä korpee. Tällaisiin vuotoihin se edellinenkin raskaus kaatui. Ja silloinkin vaan toisteltiin tuota mantraa "ehkä harmittomista" vuodoista. Tuntuu, että kukaan ei ota vakavasti eikä mitään tahoa kiinnosta. Me taidetaan vaan olla niin outo tapaus, että kukaan ei halua ottaa kantaa. Neuvolan tätikin välttelee mua, kun ei kai tiedä, mitä mun kanssa puhuisi. Sanoiko joku käyvänsä yksityisellä neuvolassa? Voisiko joku kertoa siitä enemmän? Mä olen miettinyt mitä vaihtoehtoja, koska mä en tuu selviämään järjissäni loppuun asti, jos joka taho vaan välttelee mua, kun eivät tiedä, mitä meidän kanssa pitäs tehdä. Olen aika pettynyt julkisen puolen tarjoamaan tukee.



Mutta siinä vähän taustaa. Sanokaa vain, jos en mielestänne tähän ketjuun kuulu :)

Tervetuloa Kaylle! Sä voit olla meidän "erilainen nuori" :) Tää on sulle oikea palsta jos susta itse tuntuu siltä, ainakin me ymmärretään hermoilu ja hullut huolet paremmin kuin moni muu... Kurjaa että et ole saanut oikein tukea neuvolasta, mulla on ollut vähän sama tunne - valitettavasti. Tutkittu on kovasti kaikkea fyysistä vaivaa, mutta KERTAAKAAN ei ole kysytty peloista tms. keskenmenoon liittyen, eikä muuten synnytykseenkään... Mutta mun neuvolan "tätiin" (reilu parikymppinen pitsisukkis-bimbo) liittyykin niin monta jo suorastaan legendaarista tarinaa, että niillä viihdytetään vielä jälkipolviakin ;D En osaa tosta yksityisestä mitään sanoa, paitsi että tuli tuota harkittua kyllä itsekin... Onneksi terkka vaihtuu nyt vuoden vaihteesta. Ootko saanut sanottua terkalle että kaipaisit aikaisemman kokemuksesi perusteella tukea? Jos tuntuu että ei tehoa, auttaisko jos soitat neuvolan vastaavalle terkalle/osastonhoitajalle? Itse tein näin. Tuo alku on tosiaan kaameaa kun ei oikein voi itse vaikuttaa asiaan mitenkään ja vessakäynnit ovat yhtä suurta jännitysnäytelmää... Tsemppiä kovasti!



Helenelle: ihanaa että lapset ovat suhtautuneet noin ja osaavat olla jo avuksikin! Ei tainnut kauheat traumat synnytyksestä jäädä kun nyt jo voit harkita seuraavaa ;)



Naulle: sähän elät nyt ihan haahuna live-elämässäkin :) Tsemppiä rytmin metsästykseen! Varmaan oli haasteellista tuo ponnistelu jos tuntui ettei siihen ole tarvetta. Hieno suoritus kaiken kaikkiaan :) Oliko mies mukana ja oliko hänestä enemmän apua kuin vaivaa?



( . )Ollaan (kop kop) selvitty joulusta ilman ylimääräisiä Hyvinkää-käyntejä, ou jee :) Huomenna neuvola, katsotaan mitä sitten taas keksitään...



Olo ja kulkeminen on kuin ummetuksesta kärsivällä pingviinillä ja sormet puuduksissa niin että tökin itseäni milloin mihinkin. Muuten menee ihan kivasti :) Jouluruoka taisi olla sen verran suolaisempaa kuin meidän normaali safka, että ylimääräistä (jos enää mahdollista) turvotusta tuntuu olevan :/ Lisäksi sukulointiin liittyvä autoilu aiheuttaa supistuksia, jotka tuntuu olevan nyt jo aika kipeitäkin välillä.



Huomenna pitäisi selvitä Jumboon ostamaan pari päälle mahtuvaa vaatetta, imetysliivejä ja sitteri. Oon saanut huijattua äitini kantajaksi (tavaroiden ja tarvittaessa munkin) ja pukukoppi-palvelijaksi :)



Sisko on lähdössä parin päivän päästä puoleksi vuodeksi vaihtoon maapallon toiselle puolelle, en tiedä miten selviän sen huomisista siskosten läksiäisistä ilman tolkutonta parkumista. Meitä molempia harmittaa kovasti että hän ei ole täällä Fabion syntyessä, onneksi mulla on sentään vielä toinen sisko tässä ihan naapurissa apuna ja turvana.



Huomisen jälkeen taas uusia kuulumisia, nyt taidan lähteä pakkaamaan sairaalakassia - ihan varmuuden vuoksi ;)



Jennuli 35+6

Siis tänään se on, laskettu aika!! En olisi ikinä uskonut että tänne asti vauva massussa pääsen ja tässä sitä ollaan ? Synnytyksestä ei vielä tietoakaan, keskiviikkona mennään äitipolille tsekkaamaan tilanne ellei sitä ennen ala tapahtua (viime viikon neuvolassa kun ei pieni ollut vielä laskeutunut ja kun se painoarvio oli kuun alussa jo niin iso, niin ihan hyvä kyllä tarkistaa tilanne)



Kay: tervetuloa vaan porukkaan mukaan, ihan niinkuin Jennuli sanoi, tänne mahtuu mukaan täällä kun tiedetään tuo menetyksen pelko varmaankin vähän eritavalla kun muissa ketjuissa.



Sirusadeko se kyseli huolen helpottamisesta?? Itsellä auttoi tosiaan alussa se kotidoppleri jolla tuli tarkastettua tilanne lähes päivittäin. Liikkeet kun alkoivat tuntua niin olo vähän helpotti ja alkoi jo pikkuhiljaa rueta iloitsemaan raskaudesta... No minulla siihen tuli sitten vuotoja ja muuta huolenaihetta, mutta onneksi kaikki on mennyt tähän asti hyvin. Ei se huoli kai kokonaan katoa minnekään, mutta olisi hyvä saada se tuupattua vähän enemmän taka alalle, koska onhan tämä odotusaika kuitenkin ihan mahtavaa aikaa, ainakin minä olen nauttinut mahasta, potkuista ja siitä ajatuksesta että vihdoin olen tärkeä ihan oikeasti. Nyt huolehdin ja jännitän vielä sitä että pienellä olisi kaikki kunnossa, eli olisi terve, kun yhä vaan tuntuu liian isolta onnenpotkulta että vihdoin tämä suurin toiveemme toteutuu..



Danja: Hyvä juttu että olet saanut miehen enemmän mukaan hommaan. Ajattelin että jos miehesi on kovin nuori niin asiat selittyisivät varmaan vähän silläkin, mutta kyllä tuossa iässä jo pitää osata suhtautua asioihin järkevästi :)



Ja sitä tarkoitin odotuksessa mukana olemisella, että oliko miten innokkaasti odottamassa vauvaa, mukana valmisteluissa, neuvolassa, ultraäänissä juttelemassa masulle, suunnittelemassa tulevaa jne. Aika iso muutoshan tämä lapsen syntymä on miehellekin ja voi olla ettei siihen ole osannut valmistautua ihan samalla tavalla kun me naiset tässä luontaisesti teemme. Ja taustalla oleva keskenmeno on sekin iso juttu joka vaikuttaa varmasti. Meillä mies oli aika rajoittuvainen raskauden alkuvaiheessa mutta nyt masua hellitään, suukotellaan ja jutellaan ja kovasti odotellaan että isäkin saisi vauvan vihdoin syliinsä ?.



Ja naulle isot onnitelut uudesta tulokkaasta!!



Mikäpäs on Hermyn tilanne?? Saitteko joulunlapsen?? Uutisia odotellaan.



Jennulin elo tuntuu aika tutulta... Jouluruoka sai meikäläisenkin näyttämään suohirviöltä.. ihan säikäytti katsoa aamulla peiliin ja illalla jalat muistutti elefanttitautista... Vesi on siis poikaa ja ananas ja mansikat kuulemma auttavat myös (ja olen huomannutkin eron, nyt on paljon parempi olo)



Vointeja kaikille haahuille!



T: Zeria 40+0

SIRUSADE, tervetuloa ja onnea matkaan :))! Ei se huoli helpota, mutta ihan helmi apukeino on tosiaan tuo kotidoppler! Ainakin siihen asti kunnes tuntee selvästi liikkeet... Mulla on tässä vaiheessa isoin huoli, että vauva kuolee mun sisään! En vaan pääse siitä ajatuksesta irti! Välillä on tietenkin parempia päiviä ja jopa hetkeksi "unohtaa" pahat ajatukset... Kunnes ne taas iskee, synkkinä :/



DANJA, hyvä että tilanne on rauhoittunut siellä ja kyllä ne asiat alkavat hoitua, molemmat vanhemmat "ottavat paikkansa"! Kunhan vaan et tee kaikkea, koska miehet niin helposti tottuvat siihen - nim. kokemusta on :D! Äitiysloma ei todellakaan ole mitään lomaa vaan ihan 24/7 työtä ;D - tämä asia pitää tehdä iseillekin selväksi! Zemppiä ja ihana lukea teidän vauva-arkea, kuin myös HELENEN - kiitos kun jaksatte kirjoitella siitä meille :))



Mutta tosiaan missä HERMY ja BabyJesus :))??



JENNULI, toivottavasti tosiaan Fabio malttaa ensi vuoteen!! Pidetään peukkuja ja Fabiolle kasvuja :)! Onko sulla edelleen hurjat paineet??



KAY, tervetuloa joukkoomme - tottakai! Kaikki ovat tervetulleita ketä vaan tämä vertaistuki auttaa! Ja todellakin tuttuja ajatuksia sinulla on, että et ole yksin :)! Mutta voi että miten pikkuisena Prinsessanne on syntynyt ja onnea hänelle, taistelutahtoa onneksi löytyi :)! Julkinen neuvola ei miellytä täälläkään tai lähinnä niiden määrä :/ - mä oon käynyt vasta 2 kertaa neuvolassa... Ootko nyt vuodelevossa sen vuodon takia? Jos se edellinen enneaikaisuus johtui siitä vai? Voimia!



OMAA NAPAA, että HUH HUH mitä työpäiviä ollut tässä ennen ja jälkeen Joulun... Pikkuhiljaa alkaa helpottamaan niin taas elämä täälläkin voittaa! Onneksi mulla on vihdoin se ensimmäinen neuvolalääkäri keskiviikkona niin tietää kohdunsuun tilanteen ettei vaan nää supistukset ole tehnyt mitään... Ja verenpainekin huolettaa, kun oli niin paljon noussut ekasta neuvolasta... Muuten närästys on tullut ihan melkein päivittäiseksi seuraksi, makuultaan ollessa ja issias vaivaa että ihan et AUU! Muuten porskutellaan etiä päin :) ja toivotaan, että saa oman nyytin syliin terveenä ja elossa :D!!



Hyviä vointeja kaikille ja Jouluja näin jälkikäteen :)



fantasy rv26+4/27+4 (kuukautisten mukaan/ultran mukaan)