Haahujen joulukuu

Aika haipakkaa ollut tämä alku Murun kanssa, neidillä kun yö ja päivä päälaellaan..päivät nukkuu pitkiä pätkiä ja yöllä yhden maissa heräilee taasen pitkiksi ajoiksi seurustelemaan. Odoteltu tässä vain että rytmi alkaa kehittyä, näin pikkuruisen luontaista alkurytmiä ei voi millään tavoin keikauttaa päinvastaiseksi. Elikäs aika pandakarhuna täällä oltu:) Päivisin sinänsä pääsisi hyville päikkäreille itsekin, mutta tuo touhukas nelivuotias tahtoo sen oman aikansa äitin kanssa niin puuhaillessa menee sekin aika. Ja koululaisetkin saapuvat iltapäivisin, niin on tässä yhteensovittamista ollut, että milloin äiskä nukkuisi itse:) Viime yö olikin sitten aivan ruhtinaallinen, Muru söi vain kerran ja nukahti samantien uudelleen, heräsi vasta 6:30 seuraavan kerran! Hyvin on Murun kasvu lähtenyt käyntiin, oli eilen painoa jo 3,8kg ja pituutta 52cm(eli340g ja 3cm syntymästä). Niin ne kasvavat, eilen illalla ihan itku tuli kun mietin miten pian ei olekaan enää tuollainen yhden-käsivarren-kirppu. Muutenkin hormonit on jälleen kerran tuttuun tapaan aiheuttaneet tätä pienimmistäkin asioista itkahtelua..

Mutta ylipäätään tuo Muru on kaiken tämän valvomisen ja väsymyksen arvoinen ihana pakkaus:)

JENNULI, mulla alkoi myös suunnilleen noilla viikoilla yöheräilyt, ja yllättäen heräämisajat(jotka oli säntillisiä joka yö) ovat samat mitkä olleet heräilyajat nyt Murulla öisin!

Mutta yritä ihmeessä ottaa unta nyt kun vielä ehdit! Vaikka eihän kaikki vastasyntyneet toki valvota, meilläkin kakkonen oli ihannetapaus aikoinaan kun nukkuin alusta saakka jopa 6h unia öisin..

Hauskoja masunkasvatushetkiä mahallisille, odottelen myöskin innolla uusia jakaantumisuutisia:)



Helene+Muru 12vrk



ps.tuntuu luontevimmalta kirjoitella edelleen tähän pinoon kuin tuonne vauvapuolelle, tosin sielläkin haahujen vauvapino on aikasta hiljainen:/

Helene: Ihana mustatukka prinsessa teillä



Jennuli: Mullakin viimeisen kolmanneksen aikoina nousi paino reilun kilon/vko ja jalat oli kuin pylväät :p pari kolme vika viikkoa paino pysyi kuitenkin samana ja sit synnytyspäivänä painoa oli tullut taas jotain +1,5kg.

Kuis sulla hemppa oli noin päässyt laskemaan, hui.

Meidän vauva-arkeen mahtuu todellakin kakan ja maidon tuoksuisia hetkiä mutta on ne silti niin ihania hetkiä (jopa kakkavaipanvaihdotkin). Mukaan mahtuu myös niitä vähemmän ihania hetkiäkin; en ole aivan tyytyväinen vauvanhuoneeseen koska siellä on (vain) maalatut seinät ja kun poju pistää parastaan itkemisessä/parkumisessa esim. vaipanvaihdon yhteydessä niin ne tyhjät seinät kaikuvat/rämisevät ikävästi korviin :(



Suomenajokoirathan ovat tunnetusti leppoisia luonteeltaan joten en uskonutkaan, että mitään ongelmia tulisi, korkeintaan pientä mustasukkaisuutta saattaisi ilmetä…



Niin ja Jennuli; noi katkonaiset yöunet on niiiin tuttua, varsinkin tuo pissahätä-jano-nälkä –ralli. Ja se muuten jatkuu vauvan syntymän jälkeenkin joten ajattele sitä nyt ”valmennuksena” tulevaan.



Tsemppiä naulle viimehetkiin; maaliviiva häämöttää eli nyt vain loppukiri päälle :) Ja toivottavasti se huuliherpeskin parantuisi jotta pääset vauvaa pusittelemaan kun syntyy =)



Irish: Meilläkin on öisin 1-2 syöttöä. Nyt on tällä viikolla ollut, että puolen yön jälkeen aina sinne klo 3-4 tienoille asti vauva tahtoo seurustella kovasti ja/tai sitten tulee tuttiralli päälle eli ottaa tutin suuhun ja muutaman sekunnin päästä pukkaa tutin ulos ja se pitäisi sitten laittaa takaisin suuhun; tätä saattaa siis tunninkin verran jatkua ja jos en tuttia laita takas suuhun niin alkaa huuto ja parku (=tekoitkua? kyyneleetöntä itkua).

Meillä mies aristelee käsitellä vauvaa; ei uskalla kylvettää ja vaippojakaan ei vaihda. Alkaa kuulemma sitten kun vauva on vähän isompi ja niskatkin voimistuneemmat.



fantasy: Sain neuvolasta sähkökäyttöisen rintapumpun lainaan ja olenkin sillä nyt pari kertaa tyhjentänyt molemmat rinnat. Kuinkahan usein sitä kannattaisi pumpata? Siis joka päiväkö ja/tai kuinka monta kertaa päivässä?



Ostin tuttipullonkin mutta perskule kun siinä tutissa taisi olla liian iso reikä; poika meinaan puklutteli pitkin yötä ne maidot ulos =tyhmä äiti koska äitissä se vika kuitenkin oli… varmaan annoin liian ahnaasti juoda tai sit se tutin reikä oli tosiaan liian iso…



Meillä on pojan ensimmäinen neuvolakäynti ensviikolla ja mielenkiinnolla odotan kuinka paljon poika on kasvanut. Eilen käytiin sossussa tekemässä isyyden tunnustus ja se meni kyllä ilman minkäänlaista kitkaa tai ilkeitä kysymyksiä; varmaan näitä pikkukylien etuja :)



Viikkoon mahtuu myös vähän ikäviäkin asioita. Miehellä oli jo entuudestaan yksi suomenajokoira mutta se on viettänyt vanhuudenpäiviä kotipaikassaan (miehen äidin luona) mutta on nyt siirtynyt autuaammille mettästysmaille :´(

Olihan se jo 11,5v mutta silti mies otti sen poismenon aika raskaasti. Eläinlääkäri antoi lopetuspiikin mutta koira olisi kuulemma menehtynyt muutaman päivän sisällä; oli sydän käynyt heikoksi ja rytmihäiriöitäkin oli, myös syönti ja juonti oli ollut heikkoa pari viimeistä viikkoa sekä erittäin väsynyt ja riiputtanut päätään. Parempi siis vain kun pääsi pois kärsimästä!

Mies sitten pari kolme päivää suri ja murehti koiraansa ja ehkä olen hieman lapsellinen mutta mielestäni aikuisen miehen pitäisi ottaa eläinten poismeno vähän paremmin; VARSINKIN KUN ESIKOINEN ON VASTASYNTYNYT! Totta kai mullakin oli vähän mieli maassa mutta en sitä kovin kauaa ajatellut; sitä kun on niiiin sydän täynnä meidän pientä pikku prinssiä =)



Laitan tähän vielä kuvan meidän pojusta =) http://www.aijaa.com/v.php?i=5367583.jpg



Danja ja poju 18vrk

Arvon leidit, se on sitten tosiaan jo joulukuu =) nice!



Eikä todellakaan anneta tämän meidän pinon kuivua, nyt Tiuhtikin sieltä aktiivisemmin mukaan!! Ja eikö meitä tosiaan ole muita?? Onko O-puolella enää haahupinoa? (tai voinhan tietty käydä itsekin zekkaamassa ;)! Nyt kansalle ilmoitusta mistä tässä pinossa on kyse, eli mahdolliset eksyjät/taustailijat, tämä pino on kaikille sen surullisen kuuluisan keskenmenon kokeneille tarkoitettu ajatusten vaihtopino! KAIKKI saa tulla mukaan! Se kokemuksen kauhistus mikä km on, niin välillä on kiva vaihtaa kuulumisia ja ajatuksia saman kokeneen kanssa...



Jennuli, ai sä et vielä ollutkaan äippälomalla, kun jo onnittelin sinuu siitä ;D! Mutta kohta oot, ihanaa! Kiva yö sulla ollut XD, voi ei! Mä kanssa herään aina veskiin ja juomaan, sekä muutenkaan en nuku niin syvää unta - koska näen paljon unia, mitä merkillisempiä välillä :D!



Helene&muru sekä Danja&poju, Ihania kuulumisia teillä, hyviä ja "ei niin hyviä" - kaikki tosiaan kumminkin sen ihanan nyytin arvoisia *sydän*!



Danja, Pumpatahan voi säännöllisesti niin kauan kunnes molemmista rinnoista tulee saman verran maitoa.. Tietenkin myös mitä enempi vauva imee rintaa niin sitä enemmän siitä sitten tulee maitoa, mutta jos just toisesta ei tule niin paljon - voi vauvan imemisen lisäksi vähän pumppaamalla yrittää auttaa... Tietenkin sitten miten rinta kestää, ettei nännit mee rikki = auts ;D! Ja surullinen uutinen koirasta :/ - on se eläintenkin poismeni aina surullista... Mutta OU MAI mikä ihana kuva teitin pojusta :DDD



Mitkä vaunut te ootte ostanut? Ja mitä te arvostatte??? Mä löysin lastentarvikeliikkeestä yhdet hyvät vaunut joissa oli kaikki ominaisuudet mitä ajattelin että ois hyvä, MUTTA ne oli "halvimmat" ja viimeisessä rivissä NIIN heti ajattelin, että mikä niissä vikana!? Ne oli Emmaljungan classic sportit, onko teillä kenelläkään kokemusta niistä?? Meidän on pakko varmaan nimittäin ostaa sellaset, missä ei ole koppaa erikseen vaan pelkällä ratasosalla ja siihen se kantopussi... Asutaan luhtitalon toisessa kerroksessa (ei hissiä) ja meillä niin pieni rappu, että siellä ei voi säilyttää rattaita... Pitää siis kantaa vauva aina kotio ja siinä kantopussissa ehkä helpompaa!? Katsoin myös Emmaljungan duo edgejä, joita on kehuttu paljon ja niihin kait sai koppaan vielä erikseen kantopussin, mutta en tiä meneekö liian vaikeeksi... Esikoisella aikoinaan oli koppa ja ratasosa erikseen ja silloin kopan käyttö jäi hyvin lyhyeksi aikaa (n. 3kk), koska hän ei viihtynyt makuullaan ollenkaan ekan kuukauden jälkeen (mahavaivoja yms ;)... Vaunujen selkänojan sai 4-asentoon niin se matalin oli hyvä sitten, niin vähän näki vauva maailmaa! Silloin tosin oli talvi, että toppis hyvin tuki ja auttoi ettei vauva valunut... Nyt on kesä kun vauva on sen ikäinen, joten hmmmmm...



Omaa napaa vielä, että unohdin siinä maanantain neuvolassa kertoa, että mulla kutisee iho jokapuolelta, mutta varsinkin jalkapohjista ja varsinkin iltaisin/öisin... Tai en pitänyt sitä erityisen tärkeänäkään ees kertoa... MUTTA eilen luin sitten netistä, että se voikin olla oire jostain raskaushepatoosista tai joku tollai... Olin ihan masentunut, että heti kun keskenmenon pelko "helpottaa" ja kun toi fuckin sikalenssu-epidemiakin "helpottaa" NIIN EI VOI OLLA TOTTA että ei voi niiku rauhassa nauttia tästä raskaudesta sitten EVER kun koko ajan tulee jotain :`((((((



fantasy rv24 = ultran mukaan =))

Hei vaan kaikille.

Hassua, kun tuo kuukausien vaihtuminen aiheuttaa ilonpurkauksia. Tuntuu että aina on askel eteenpäin. No, kyllähän te tiedätte.



Fantasy mulla on ollut kanssa kutinaa. Erityisesti kämmenissä. Neuvolasta laittoivat labrakokeisiin, jotta suljetaan raskausmyrkytyksen mahdollisuus pois. On liian aikaistakin, mutta varmuuden vuoksi sovittiin näin tehtävän. Soitappa huomenna neuvolaan niin pääset maanantaina aamulla otattamaan verikokeen (pitää olla ravinnotta aamu) ja varmistat kaiken olevan ok. Hyvä että vähän tuupit minua aktivoitumaan olen muuten n i i n laiska.



Danja ollut varmasti ärsyttävää, kun mies suree koiraa, vaikka niin paljon iloa tullut uuden tulokkaan myötä. Olen itse koiraihminen ja ymmärrän myös miehesi tunteet. Voihan olla että hänellä on vaikka huono omatunto, kun koira ei ole enää ollut teillä kotona. Tai kaikki tunteet ovat niin suurena mylläkkänä, kun tullut iloa ja surua samaan, ettei suhteutus oikein toimi.



Laitathan Nau heti viestiä,kun alkaa tapahtua. Täällä jännätään!



Iloista joulukuuta kaikille!



Tiuhti 24 + 1

Syypää siihen on hormoonit ja MIES :(

Hän ei ymmärrä näitä hormooneja yhtään; ei ymmärtänyt raskausaikana (sanoi sen itse silloin) eikä ymmärrä nytkään :´(

Kaikki mitä teen tai sanon niin on väärinymmärretty ja siitä seuraa suukopu ja sit murjotus; mies murjottaa ja itse nieleskelen itkua kun tulee niin paha mieli.



Tätä on jatkunut nyt viikon verran. Viikko sitten mies joutui luopumaan koirastaan (vanhuuden oireita niin meni lopulliselle piikille), ja nyt viimepäivinä on työasiat häntä masentaneet (siis se ettei päässytkään töihin vaikka annettiin ymmärtää että pääsee).

Ihan oikeita syitä siis mutta tarviiko sitä minuun purkaa kun muutenkin on hormoonit vielä sekaisin.

Ja tuon lisäksi arvon herra asustaa täällä kuin hotellissa eli ei tee huushollin eteen yhtään mitään vaan odottaa valmista *murinaa*



Mieli tekisi lähteä Pojun kanssa jonnekin muutamaksi päiväksi mutta ei oikein ole muuta paikkaa kuin perheeni luo mutta milläpä sinne menen kun matkaa on abaut 250km ja on vain yksi auto... Ja tuskin mieskään on halukas päästämään Pojua... (vaikkei edes osallistu syöttämiseen, vaipanvaihtoon tai kylvetykseen).

Mutta mikäli tilanne on vielä tiistaina sama niin neuvolakäynnin jälkeen aion kertoa miehelle, että ellei naama norsun vitulla lopu niin lähetään pojan kanssa reissuun! Vaikka sitten junalla mentäisiin...



Poju on kuitenkin edelleen ihana ja tuntuu hyvältä pitää häntä tiukasti sylissä, pusitella ja nuuskutella vauvantuoksua =)



Danja ja Poju 19vrk

Danja, kurjan tutulta kuulostaa tuo tilanne teillä. Meillä oli mies masentunut esikoisen syntymän aikaan ja koin etten saanut tarpeeksi tukea häneltä siinä tilanteessa. Sairaalassakaan ei juuri käynyt katsomassa. Nyt toivon et tilanne olisi parempi, vaikka masennusta ei vielä täysin ole voitettukaan, mutta hän ymmärtää jo mistä jää paitsi. Esikoisen kanssa tuli vietettyä aika paljon aikaa mummolassa. Nuo herkällä hetkellä koetut asiat herkästi jäävät vaivaamaan parisuhteessa. Siksi toivonkin että tällä kertaa huomioisi enemmän, vaikka opiskeluissa vielä hetken kiirettä pitääkin. Onneksi on joululoma tulossa.



To kävin neuvolassa ja täti varas ajan lääkärille terveysasemalle, niin pääsin näyttämään huultani. Eipä siitä muuta iloa ollut, kuin että lääkäri sanoi, että kyllä niitä rasvoja voi näin lopussa käyttää, kun määrätään joskus vastasyntyneillekin. Kävin sit apteekista hakemassa, mut eipä se enää pahemmin auttanut, kun olis heti ensioireiden aikaan pitänyt aloittaa. Itseasiassa herpes vaan levis leukaan :(. Huuli ei enää oo turvonnut, mutta leuka kutiaa ihan kamalasti. Tietenkin eniten juuri yöllä. Ja ettei varmaan saisi nukuttua ainoat kivuliaammat supistuksetkin on tulleet aamuyöllä... No jospa se tuosta pikkuhiljaa helpottaisi ja pääsis sit synnyttämään paremmalla mielellä.



nau rv 40+3

Täällä siis edelleen odotellaan..........



nau rv 40+6

Ihana kun nostit pinoa, nau! Ja voi ei kun sulla menee yli... Toivottavasti pääset pian synnärille - onnea matkaan:))) - ihanaa, taas lisää haahuvauvoja :D!



Tiuhti, joo soitin neuvolaan ja sain labrakokeisiin lisää maksa-arvotestin.. Se oli ok, että en sitten tiedä mistä tää ärsyttävä kutina johtuu... Turvotuksesta varmaan...



Danja, voi ei inhottavaa! Toivottavasti kaikki on jo paremmin, onhan se iso tunnemyllerrys koko perheelle - vauvelin tulo :)! Ottakaa rauhassa ja antakaa tunteille aikaa :)! Zemppiä!



Omaa napaa, supisteluja - töissä juoksua (kiireisin aika vuodesta) - väsymystä - turvotusta! Myös pikkuhiljaa alkaa, tai ehkä kohta, uskaltaa jopa uskoa että tää vauva vois tulla elävänä ehkä jopa ulos sitten keväällä... kop kop kop kop...



fantasy rv24/25 = pyöreitä lukuja =)))

Äitiysloma menossa keskiviikosta asti ja verenpaine oli noussut torstain neuvoläkäynnille. Tosin viikonvaihde ja alkuviikko olikin ollut aika haipakkaa ja stressaavaa, etten kyllä yhtään ihmettele.



Neuvolassa paineet oli ekalla mittauksella 144/100 ja siitä kahdessa seuraavassa yläpaine vaan nousi mutta alapaine laski. Pissassa oli heikko plussa joten vein perjantaina uuden näytteen labraan, tulokset saan maanantaina. Olen paineita nyt kotona seuraillut ja ne ovat onneksi laskeneet, tänään sain jopa 128/77, vaikka oltiin reissattu Gigantissa ja Ikeassa ja muualla. En siis ole kovin huolissani asian suhteen, sillä käsittääkseni raskausmyrkytyksessä paineet ei palaudu välillä alas?



Hemppakin oli noussut kahdessa viikossa 109:stä 123:en, eli rautakuuri on auttanut. Sf-mitta menee tasaisesti hiukan yläkäyrän yläpuolella ja oli rv 34+3 34,5cm. Painoa tullut alusta 10kg, en tiedä paljonko siitä on tätä yleistä turvotusta joka tuntuu varsinkin käsissä ja jalkaterissä.



Tuo ostosreissu vaikka ottikin vähän koville, helpotti stressiä vauvantarvikkeiden suhteen. Nyt ainoa pakollinen mikä puuttuu ja pitää olla valmiina on turvakaukalo, jolla Fabio saadaan turvallisesti kotiin. Rottinkinen korisänky on tulossa vielä ennen joulua, joten pääsen sitten laittelemaan sinne ihania petivaatteita. Ikea muuten yllätti valikoimallaan, sieltä löytyi vaikka mitä vannasta vuodevaatteisiin ja harsoihin. Kivan näköisiä ja huomattavasti edullisempia kuin monessa muussa paikassa...





Jouluisissa tunnelmissa ja naun puolesta jännitellen,

Jennuli 34+5

Joko nau on jakautunut?



En sitten lähtenyt Pojun kanssa "evakkoon". Viikko meni siinä vaihtelevissa merkeissä; annoin miehen olla enimmäkseen omissa oloissaan niin ei tullut kuin pari konfliktia ja nekin saman illan aikana. Niistä onkin nyt ihan pakko kysyä TEIDÄN mielipidettä sillä jotenkin tuntuu näin jälkeen päin että möksähdin ihan turhista mutta kuitenkin toisaalta tuntuu että ei mulle nyt miten vain saa puhua...

Eka juttu koski minun juhlavaatteita ristiäisiin; ongelma kun oli/on siinä ettei mulla ole mitään päälle mahtuvaa juhlavaatetta. Sanoin siis miehelle, että mulla olis yks pikku ongelma ja mies tietenkin kysyi että mikä ongelma. Vastasin ettei ole mitään juhlavaatteita Pojun ristiäisiin johon mies ETTEI LIIKUTA HÄNTÄ (= ei kiinnosta, eikä muuten ole ollut ainoa asia mikä ei ole häntä liikuttanut). Miehän vetasin herneen heti nenään ja tokaisin että jaa ei liikuta vai, sua ei sit kiinnosta poikas ristiäiset; siitähän se suukopu sitten lähti. No vähän ajan päästä sota jatkui näin: mies sanoi että eihän se ole kuin lähteä kaupunkiin vaateostoksille (kyseiseen kaupunkiin n.170km matkaa) johon mie sanoin että "miten mie pojan kanssa lähen vaateostoksille, sulloutua vaunujen kanssa sovituskoppiin, tai vaippojen vaihto ja syöttäminen, keskellä naistenvaateosastoa???!!!". Mies tähän sotaisesti että "ei poika ole mikään lemmikki jonka saa pukattua helposti hoitoon" ja jotain että mulla nyt elämä pilalla jonka kuultuani en sitten enään loppusanoja kuullut koska näin niin punaista ja aloin huutamaan että älä syötä sanoja minun suuhun etten todellakaan ole mitään tollasta ajatellut että poika pitäis koiran lailla pukata hoitoon tai että elämä olis nyt pilalla ku en pääse kaupungille shoppaileen tai jotain. Myönnän, että oln/olen meistä se sotaisempi osapuoli mutta koin asian ettei mulle voi puhua miten sattuu ja loukkaannuin todella paljon. Lisäksi ne hormoonit...

Jos miehellä olis yhtään ollut tilannetajua niin hän olis vaikka sanonut että elä murehdi niitä vaatteita, kyllä me jotain keksitään" tai jotain muuta vastaavaa, mitään tilannetta ja sotaa tuskin olis tullutkaan...

Kattelin muuten netistäkin niitä juhlavaatteita mutten löytänyt mitään mieluista; en oikein ole juhlavaatteiden ystävä joten sen takia olen niiden suhteen aika kranttu.



Toinen yhteenoton asia tuona iltana on näin jälkeenpäin ajateltuna yhtä pikkanen asia mutta silloin pahoitin siitä mielen. Minun näet oli koko viikon tarkoitus viedä poika vaunuissa ulos ensimmäistä kertaa mutta en vain yksinkertaisesti ole ehtinyt kun on ollut niin paljon hommia (ja mies elellyt kuin täysihoitolassa). Mies sanoi/murisi, että "oot ollut kauhean LAISKA viemään poikaa ulos". Siis anteeksi mitä??? LAISKA???? Miehän herppasin tästäkin että syytätkö minua laiskaksi??? Että sori vaan kun en oo ehtinyt kun on ollut niin paljon hommia. Sulla on kaks kättä ja jalkaa että mikset oo ite vienyt poikaa ulos?



No mut tuo oli siis joskus keskellä viikkoa, loppuviikko meni sitten siinä että annoin miehen olla itekseen ja oleskelin pojan kanssa.



Eilen myöhään yöllä tapahtui kuitenkin eräänlainen läpimurto. Mies ei saanut unta (mie valvoin Pojun kanssa kun sillä oli maha pipi). No mies tuli sit makkariin jutteleen ja pyysi anteeks että on ollut sellanen. Kertoi että johtui siitä poismenneestä koirastaan ja siitä että oli luvattu töitä mutta ei sit ollutkaan saanut niitä; no tämänhän mie olin jo osannut arvatakin ja sanoinkin siitä hänelle että tavallaan ymmärrän häntä mutta toisaalta taas en koska kyllä tuollaiset murehtimiset ja käytöstavat pitäis pystyä siirtämään sivuun koska esikoisen syntymä on niin suuri asia ainakin minun sydämeen ei juuri nyt muuta mahdu.

Saimme kuitenkin asiat puhuttua sovussa ja mies lupasi osallistua enemmän pojan ja kodin hoitoon ja lupasi myös yrittää enemmän/paremmin ymmärtää minun hormooneja.



Niin btw, katon niitä juhlavaatteita sitten joulun pyhien jälkeen. Pojun tyttöserkun ristiäiset on heti joulun jälkeen ja äitini lupasi huolehtia pojasta sen aikaa kun käyn shoppailemassa :) Pojun ristiäiset on siis uuden vuoden jälkeen. Tämä järjestely tarkoittaa kuitenkin sitä, että joudun kaapista säveltämään jotain pikkusiskon tytön ristiäisiin... Toivottavasti löydän/keksin jotain arkivaatteita vähän juhlavampaa ettei tarvi hävetä...



Pojun neuvolakäynti oli tiistaina. Pojan pituus nyt 53cm (52cm), paino 3986g (3495g) ja päänympärys +2cm (en nyt muista lukemia), suluissa siis syntymälukemat.

Poika on jo kääntynyt muutaman kerran kyljelleen, hymyilee paljon, jopa pientä ääneen nauruakin, kädet ja jalat viuhtoo kovasti, hoitopöydällä nostaa peffaa ja sinkkuroi muutenkin niin että joskus on vaikea saada vaippa hyvin, kovasti haluaisi ja yrittää lähteä ryömimään, tykkää pidellä äitiä sormesta kiinni, olla äitin sylissä ja nukkua äitin sylissä tai vierellä. Sylivauva se meilläkin on mutta poika on vain niin ihana että on aivan pakko ottaa syliin jos pikkunen niin haluaa tai hakee turvaa!



Pulloruokinnasta piti vielä kysyä että paljonko annatte vauvalle maitoa kun syötätte pullosta? Mullahan on vielä se rintapumppu neuvolasta lainassa ja mietin nyt että kuinka paljon vauva tarvitsee maitoa yhtä syöttökertaa kohden...? Maidon määrä tississä kun vaihtelee sen mukaan kuinka pitkään vauva on edelliskerralla imenyt tai kumpaa tissiä saanut...



Danja ja Poju 28pv

Keskiviikkona on polilla yliaikatarkastus ja siellä sit päätetään käynnistysajankohta. To on rv 42 niin toivottavasti ens viikolla sitten tapahtuu. Päivä riippuu vähän miten on synnytyshuoneissa ruuhkaa ja mitä ultrassa näkyy yms.

Oon tehnyt pari pitkää shoppailuretkeä ja akupisteitä painellut, mut ei vaan supistukset kovene.



Toivottavasti Danjalla kotona tunnelma helpottaa. Kyllähän noista kommenteista helposti mielensä pahoittaa, varsinkin tuossa tilanteessa.

Eipä ristiäisissä niin kovin koreana tarvitse olla, kun ei ihan verkkareissa mee. Jotain nätimpää korua jos on, niin tulee jo juhlavampi fiilis.



nau rv 41+3

Voi Nau jännää, kun joka hetki lähtö synnyttämään todennäköisempi. Tsemppiä!!!



Danja voimia myös sinulle! Kuulosti hienolta, kun miehesi oli hoksannut pyytää anteeksi ja luvannut vähän korjata tilannetta. Eipä se silti ole mukavaa tuo riiteleminen, kun itse niin herkillä. Samoihin aikoihin muistan itse paukutelleeni hormoonihuuruisena tosi tiukkaa tekstiä miehelle, vaikka syytä ei juurikaan ollut. Ainahan sitä vähän kuitenkin!



Ihania nuo teidän vauvajutut. Välillä olen ihan tippalinssissä, kun niitä luen.



Hienoa Fantasy ettei kutina ollut mitään vakavaa.

Tuo ajopelien hankkiminen on kyllä hankalaa, kun ei voi tietää minkälainen käyttäjä tulossa. Mulla on saadut ja parit ostetut kärryt jo ennestään valmiina, joten ei onneksi tarvitse pohtia asiaa. Itse koin kunnollisen kopan hankalaksi ja pussi olikin toimivampi. Meille tärkeää on riittävä jalkatila kävellessä, ettei joka askeleella törmää alakoriin tai jarruihin. Pituutta toki on meillä molemmilla reilusti yli keskiverron.



Omassa mahassa käy melkoinen hyörinä. Huomenna olisi lääkäri, enkä usko tulevan mitään erikoista. Painosta huomauttavat mutta hyvin se on aina mennyt.



Pakkaspäiviä kaikille



Tiuhti 25+6

Supistuksia on ollut, mut ärsyttävästi enimmäkseen yöllä. Ei ees kovin kipeitä, mut just sen verran häiritseviä, ettei saa kunnolla nukuttua. Toivottavsti nyt kuitenkin jotain vaikuttaisivat. Jännä kuulla mitä polilla huomenna sanotaan. Ja ainahan sitä voi toivoa, et ennen sitä jo pääsis hommiin...



nau rv41+5

naulle megatsempitykset sinne, toivottavasti nyt pian alkaisi tapahtumaan, niin ettei tarvitsisi kuitenkaan käynnistää.



Danjalle jaksuhaleja sinne kovasti. Toivottavasti asiat alkaa luistamaan miehen kanssa ja pääsette hyvillä mielin nauttimaan vauva-ajasta yhdessä. Miehille se saattaa joskus olla hetkellinen kriisi vauvan syntymä, mutta eiköhän pian ala tottumaan pienen läsnäoloon. Ja varsinikin kun menetti rakkaan koirankin yhtäkkiä. Voi olla aika noista sopeutumista.



Mites Zerian tunnelmat?? Onko kaikki vielä ok?



Omanapa on kankea ja päivät yhtä selviytymistä. Onneksi äitini tulee meille tänään ja viipyy niin kauan kuin vauva syntyy.

Kävin tänään myös neuvolassa ja kaikki masussa edelleen hyvin. Baby-J on laskeutunut HYVIN alas, tuntuu kuin jalkojen välissä olisi joku pallo.. Ei ole ihan täysin vielä kiinnittynyt mutta ei esikoinenkaan koskaan kokonaan kiinnittynyt. Eli ihan lähtövalmiina siellä jo ollaan. Joka yö supistelee ahkerasti ja unet jää aika vähäisiksi :( Mutta nyt kun äiti tulee tänne niin voin nukkua vaikka päivälläkin jos tarvii :)



Huiskutuksia kaikille ja hyvää joulunalus aikaa :)



Hermy ja Baby-J rv 38+5

Ehdin jo perustuu keskenmenon jälkeen raskautuneiden vertaistukiryhmän, kun en tiennyt, että haahuketju on jo sellainen. Täällä näyttää moni olevan jo loppusuoralla. Mä tuskailen vielä kriittisellä ensimmäisellä kolmanneksella, jonka kesto hieman piteni, kun "veivät" multa varhaisultrassa jokusen päivän.



Meillä on esikoinen haaveissa. Olin varautunut siihen, että raskaaksi tuleminen voi kestää, mutta yllättäen raskauduinkin nopeasti. Mielessä ei edes välähtänyt se mahdollisuus, että raskaus ei välttämättä jatkukaan, siksi varhainen keskenmeno olikin aika kova isku. Onneksi kohtu tyhjeni itsestään ja vuotokaan ei jatkunut pitkään.



Raskauduin keskenmenon jälkeen heti seuraavasta kierrosta uudestaan, nyt viikkoja on kasassa 8. Tässä toisessa raskaudessa ei ole sitä iloa ja onnea, mitä ensimmäisessä koin. Päälimmäisenä tuntemuksena on jatkuva huoli siitä, että mitä jos asiat eivät olekaan hyvin tai eivät mene hyvin. Kävin pari viikkoa sitten ultrassa viikkoarviossa, jossa näkyi pieni ihmisen alku ja sykekin löytyi. Se helpotti huolta joksikin aikaa, mutta taas on enemmän ja enemmän huolestunut olo. Harkitsen vakaasti yksityiselle ultraan menoa vielä ennen joulua, jotta saisin edes hetken mielenrauhan. Huoh! Olis tää niin paljon helpompaa, jos pystyis vaan olemaan onnensa kukkuloilla raskauden myötä, mutta ei niin ei, vaikka raskaus onkin hartaasti toivottu.



Teiltä pidemmällä olevilta kysyisinkin, missä vaiheessa teillä helpotti huoli vai osasitteko alusta asti olla murehtimatta? Mulla on aika ankeat fiilikset raskauteen liittyen tällä hetkellä. Olen varsin huonovointinen ja melkeinpä ahdistunut siitä huolesta, että meneekö kaikki tällä kertaa hyvin.



Thelma

Thelma, tervetuloa joukkoomme =)! Ja tosi paljon onnea matkaan!! Ehdinkin jo kirjotella sulle tohon avaamaasi pinoon... Mutta yhteenvetona tuosta huolen helpottamisesta, niin kuin joku näistä ihanista pidemmällä olleista minullekin sanoi on että: pelko ei helpota koskaan, se vaan muuttaa muotoaan!! Se on niin osuvasti sanottu sekä juuri totta :)!



Nau ja Hermy, teillä onkin jännät paikat edessä, mutta niin ihanaa!! Naulla onkin mennyt jo kovin yli, toivottavasti ei sentään tulisi jättivauvaa :D! Ja Hermyn baby voisi kyllä yrittää sinnitellä sinne aattoon asti, se ois niin mahtava joululahja :)!



Danja, onhan noi esimerkkisi sellaisia, että varmasti minäkin olisin noista tulistunut herkässä mielentilassa... Mutta ois se elämä toden totta vaan "liian" helppoa jos miehillä olisi tilannetajua ;D! Miehet kun helposti sanovat vaan asioita sen kummemmin miettimättä, kun taas meidän naisten pitää analysoida jokainen sana erikseen :)! Komiasti on poika kasvanut :)!



Jennuli, hui mitkä paineet sulla :O - nyt iisisti siellä!



Omaa napaa, että ensimmäiatä neuvolalääkäriä tässä tällä kertaa odotellaan kuin kuuta nousevaa! Se on 30.päivä tätä kuuta... Saa sitten vihdoin selville kohdunsuun tilanteen, kun tosiaan on tuol töis aikas rankanpuoleista... Kolmas neuvola mulla onkin vasta tammikuun 29.päivä jolloin olen jotain rv32 :O! Eli näin mukavasti Helsingissä säästetään neuvoloissa...



Ihanaa Joulun odotusta kaikille!



fantasy rv24+5/25+5

Thelma tervetuloa joukkoon!! Alkuraskauden ajan pelkää luonnollisestikin keskenmenoa ja usko pois: koko rasjauden ajan on joku pelko persiissä... ei siis helpota, mutta tässä haahujengissä on saanu tuntojaan purkaa ja tuki on aivan verraton ;)



Nau toivottavasti pian pääsette tositoimiin.



Meillä on jätkä kasvanut oikein huminalla. Lähes päivittäin joutuu laittamaan pieniä vaatteita pois kun ei enää mahdu päälle ;) Jalkamakkarat on jo hyvänmoiset ja leukaa kasvaa kummasti... maitoa siis riittää ja poika syö valtavasti.



Tänään ollut sylipäivä. Aamun pidempien unien jälkeen ei ole jätkä suostunut sänkyynsä jäämään vaikka nukuttaa ihan vietävästi. Sylissä torkkuu ja tarkistelee välillä ettei vaan ole joutunut sänkyyn. Onneks mies on nyt muutaman päivän kotosalla... Laskin pojan just hetkeksi sitteriin ja johan sieltä alkaa jupina kuulumaan. Mikä lie valvottaa? Ei kumminkaan huuda kurkkusuorana joten tuskin masu vaivaa...



Vaan tähän sitten jää tarinointi... kutsu käy ;)



Irish ja pikkujätkä 1kk ja 2päivää

Löysin tämän ketjun vasta äsken, voi kun olisin todella huomannut aiemmin...

Saanko liittyä mukaan??? :)



Eli olenkin kirjoitellut tuonne huhtikuun haneihin, ja tämä odotus mennyt hyvin, ONNEKSI!!! :)



Taustaa: km rv5 -04, tyttö syntyi -o6, km rv8 -08 ja nyt rv tasan 24.

Poika tulossa!!! :)



On tämä todella uskomatonta, kuinka aina tuntuu todella että jotain pelkää... alussa pelkäsin ihan mega paljon et menee jälleen kesken ja nyt sitten pelkää että ei synny ennenaikojaan, olen supistelujen takia jo toista pätkää sairauslomalla. (Tosin samalainen tilanne oli tytön kohdalla ja syntyi vasta 40 +6)



Mutta ONNEKSI mulla aivan ihana yksityinen neuvola kätilö, ja käynkin neuvolassa n 2vkon välein. Mun yleisen puolen nlatäti ei sitä edelleenkään ymmärrä...eikä varmasti ikinä tule ymmärtämäänkään´...mut ihan sama.



Nyt toinen mikä alkaa pelottamaan on myös synnytys.. (Fantasylle: kirjoittelinkin omaa kokemustani tonne synnytysasiaa palstalle, isokokoinen vauva...löysin sinut sieltä :))

Kun esikoista synnytin 2 vuorokautta ja lähes 2 tuntia oli ponnistusvaihe mistä seurasi kiireellinen sektio ja jälkikäteen sain kuulla, että meidän molempien henki oli vaarassa :(



Mut kaikesta peloista huolimatta olen hankkinut möhkölle jo lähes kaiken valmiiksi...se on mun tapani selvitä asioista, vaikka todellakaan kaikki ei sitä käsitä.



Mut sellainen jännä juttu on ollut koko tämän odotuksen ja sen mistä tyttö syntyi, et jotenkin sisäisesti on "rauhallinen olo, et kaikki menee hyvin..." sitä on ihan mahdoton selittää...

Mut sellaista ola ei ole ollut kummassakaan raskaudessa mitkä meni kesken, no toinen tietty niin kamalan alussa...mut silti.



Ja edellisistä km:istä selvittyäni, tein sellaisen päätöksen et tästä raskaudesta kerrottiin heti läheisimmille ystäville ja sukulaisille, vaikka jotkut mm. anoppi vieläkin pohtii "että eihän sitä tiedä kuinka käy..." Voi apua, että se on raivostuttavaa, ei todella voi tietää kuinka käy mutta haluan silti parhaani mukaan yrittää nauttia tästä raskaudesta, koska hyvin suurella todennäköisyydellä lapsilukumme on tämän jälkeen täynnä.



Mutta muuten olen saanut tukea odotukseen heti alusta, ja näin jälkikäteen kertonut myös noista keskenmenoista...kun aina kuitenkin niiden jäljiltä ollut aikas rikki.



No johan tuli omaa napaa, sorry. Mut on vain niin ihana kirjoittaa kun tietää, et toiset ymmärtää mua ja mun pelkojani.



Ja ihana, että noin monta vauvelia jo syntynyt :)



Merili &möhkö rv 24

Merili, moikka moi :D! Ihanaa, että saadaan lisää ihmisiä tänne!! Tervetuloa ja ONNEA :D



Oikeesti tää pino ei saa kuolla!! Pidetään tätä pystyssä ja toivotaan, että muutkin kanssasisaret löytävät meidät... Tai siis tietenkin parashan olisi ettei keskenmenoja tulisi, kenellekkään ever!



Mulla taas huoli alkaa NIIN painaa, kun rakenneultrasta on niin kauan jo kohta... Ja kun on ollut vasta ne kaksi neuvolaakin :/ - huoh... Yksityisellä oon käynyt ultrassa 2 kertaa ennen rakennetta, joten pitänee varmaan kohta Merilin tavoin käydä siellä neuvolassakin...



fantasy rv25+1/26+1

Tervetuloa Merili ja Thelma! Onneksi olkoon tärpistä ja pahoittelut siitä että joudutte juuri tähän pinoon kirjoittelemaan. Tsemppiä molemmille alkuhermoiluun bd



Myötähali myös fantasylle, koitas nyt vaan ottaa ihan rauhassa siellä! Tuo on vielä ärsyttävän jännä vaihe kun ei selvästi voi tuntea liikkeitä ja utrien väli on mitä on... Yritä keskittyä vaikka jouluhöösäyksiin jos pystyt, kyllä ne viikot alkaa pian mennä niin vauhdilla että et enää aina muista mikä on menossa ;)



Mitenkäs naun olo, onko ihan tuskaa jo?



( . ) On tämä äitiysloma vaan ollut niin kiireistä että en ole ehtinyt/jaksanut kirjoitella kuulumisia... Minua on hyppyytetty labrassa, neuvolassa ja ä.polilla yhtenään niin että alkaa jo hermo kiristyä.



Edelleen siis paineet koholla ja niitä seurataan, alapaine käy satunnaisesti päälle sadassa mutta tulee sitten taas alas. Eli lääkitystä ei ole aloitettu, seuraan kotona olkavarsimittarilla tilanetta. Terkka oli vielä unohtanut yhden lähetteen laittaa koneelle ja eivät sitten olleet mun yhtä näytettä tutkineet, jouduin siis ajelemaan samalla asialla seuraavana aamuna pissaputkiloiden kanssa toiselle puolelle kaupunkia.



Tietty hyvä että seurataan, mutta rasittaa tämä jatkuva ramppaaminen. Terkka muistutti että pitää levätä ja nukkua aamuisin kn on nyt lomalla, pakko oli huomauttaa että joka kerta kun tulee neuvola tms. joudun viemään miehen aamulla seiskaksi töihin jotta saan auton, että se niistä aamunukkumisista...



Valivali... Pääasia että Fabiolla on kaikki kunnossa, eilinen painoarvio oli ultrassa 2,8kg ja poika mennä polskii mahassa aina yhtä vauhdikkaasti :)



Nyt täytyis vaan saada tuota omaa pääkoppaa vähän järjestykseen ja ehkä nurkkia samalla ;)



jennuli 35+4