TIISTAITA JOULUTÄHTÖSILLE!

Täällä nauretaaan että ois vaan pitäny olla hiljaa oireettomuudesta kun tänä aamuna sit sain kunnon kosketuksessa olla pytyn kanssa ja kahvi ei maistunu ku haju oli hirvee! :)

Esikko alkaa onneks toipumaan jo pikkuhiljaa mahataudistaan ja söikin jo tänää aamupuuron. Vappua ootellaan jo kovasti ja sitä että saa " koristella" palloilla ja serpentiinillä asuntoa. Pikkuset ne on näköjään täs elämäs onnen hetket :)

Tulispa jo lämpimät ilmat vaan vaik nättiä ilmaa onki luvattukki.

Eipä tässä muuta tällä erää kun Heipsis ja jaksamisia!



terkuin Jonna, Eve 1,2v ja masuasukki 6+

Ilma on pilvinen eikä kauheesti huvita ulos lähtee, no onnex olen tänään menossa ostoksille joten ei haittaa.

En tiä uskallanko sanoo et ei ole juurikaan ollut huonoa oloa, mut toivotaan etten nyt maalaa piruja seinille. Edellisestä siis oksensin viikolle 14 ja nyt on tosi outoa ku ei okseta lainkaan. No onhan se hyvä näin!

Muutenkin olo ihan erilainen kun ekasta.

No hirvee himo on kyl hillosipuleihin, laitan niitä jo leivänki päälle;)

En tiä johtuuko tosta et turvottaa mut sormuksista huomaa et turvotusta on ollu. No verenpaineet on aina ollu matalat joten jos ne tosta vähän nousis. Edellisessä raskaudessa loppuajasta oli niin paljo turvotusta ettei kengät mahtunu jalkaan, mut sillon oliki heinäkuu ja +30c et sillee olen onnellinen et tää syntyy talvella jos vähän vähemmän turvottas.

Kovasti tekis mieli mennä yksityiseen ultraan et näkis onko tuol mahassa ketään ku välil iskee ajatus et jos siel ei olekkaan ketään.

Onko tääl moni käyny ultrassa tai menossa? Siis ennen niskapoimuultraa...

T:Daaria 7+4

Mulla on nyt lauantaista asti ollu tuota aklötystä aamuisin, ei tahdo aamulla mennä sitten mikään alas... Kahvia en oo juonu aamusella reiluun viikkoon,mutta päivällä kyllä menee, jos jossain kylässä ollaan.kotona en sitten itselleni keitä. Aamulla juon vaan mehua, ja leipää...eikä leivälle voi laittaa muutakuin margariinia. Kastikeruoatkaan eivät kovin hyvin uppoa,mutta pakkohan niitä on tehdä, kun ei viitsi aina keittoja, muusseja, taikka laatikkoa tehdä.



Tästä piakkoin lähdettävä lasten kanssa ulos ja iltapäivällä kerhoon..



tintti211+möhkis rv5+4

JondeT05!! Sama juttu minulla. eilen kehuin, että olo on normaali, muuten en edes tietäisi että olen raskaana jos testi ei oles näyttäny silloin pari viikko sitten plussaa ja kuukautiset on pois....no tänä aamuna, on ollut oksetusta ja kaikki hajut ärsyttää, töissä en voi mennä edes kahvihuoneeseen kun siellä haisee niin pahalle, väkisin söin vähän aamulla ja voisin nukahtaa tähän tuoliin, jos työt antais periksi...

Heipat. Tulin just työhaastattelusta. Pääsin jopa jatkoon, mut ongelmana on se, että mulle on tarjottu kesäduunia vanhasta työpaikasta eli melkein 4kk töitä, missä tiedetään, että olen raskaana jne... Ilmottaa pitäin tällä viikolla. Toinen paikka ei tiedä raskaudestani, koeaika olis 4kk, jolloin voivat pistää pihalle minuutin varoajalla ilman syytä ja saan tietää olenko valittu ens viikon lopulla, jolloin tämä vanha työpaikkani siis haluaa vastauksen. Mitä siis tulis tehdä? Uudessa paikassa olis se etu, että voisin olla töissä äippäloman alkuun asti, tuskin sitten enää uusisivat sopparia, mut kuitenkin. Toisaalta sydän itkee esikoisen hoitoon viemistä, eihän meillä ole enää montaa kuukautta olla ihan vaan tällä kokoonpanolla. Inohttaa, ärsyttää... Voi kun joku kertois mulle mitä tehdä!!! Onko kukaan ollu vastaavan tyyppisessä tilanteessa? Mitenkä työnantajat (varsainkin uudet, jotka ei tunne sun työtapojas) suhtautuu tällaiseen? Ja sitten vielä kun ei tiedä meneekö raskaus hyvin. Syke saatiin viimeviikolla ultrassa eli hyvältä näyttää, mut eihän sitä koskaan tiedä varmaksi!



Muuten menee ihan hyvon, eilinen kuvotus alkaa helpottaa kun on niin paljon muita murheita!



Tiina 7+5, Esikko 1.2v

...Istuskelen vielä tässä aamutakki päällä koneen äärellä, vaikka olis paljonki asioita mitä pitäis hoitaa tänään tai olis jo pitänyt hoitaa. Ihmettelen vain, ettei vielä ainakaan ole minkäänlaista pahaaoloa ilmaantunut tai edes etovaa oloa...ainoastaan mikä muistuttaa siitä, että olen raskaana on vähäinen rintojen arkuus ja väsynyt olo. Ei mulla kyllä kahdessa edellisessäkään raksaudessa ollut kuin hieman etova olo silloin tällöin. Kolme kahvikupillista olen jo juonut kahvia tänään ja taidanpa kohta mennä keittämään lisää kun niin tekee taas mieli. Edellisissä raskauksissa ei ollut puhettakaan. että olisin juonut kahvia kuin ehkä kupin silloin tällöin...



T. MariJo ja masuasukki 6+2

Pakko heti alkuun laittaa, kun vielä muistan...

Daaria: Vähän pisti hymyilyttämään sun hillosupulihimosi. Mulla oli ihan sama himo ekassa raskaudessa. Meidän esikoinen onkin varmaan " rakennettu" kokiksella ja hillosipuleilla (ihan oli mainio resepti). ;) Missään näissä kolmessa seuraavassa raskaudessa ei oo ollu himoa justiin hillosipuleihin.



Muksut on unilla ja siis omaa aikaa luvassa muutama tovi. Nykyään meneekin tämä oma aika lähinnä lepäillessä tai nukkuessa. Ei puhettakaan, että jaksaisi jotain kotihommia alkaa tekemään, vaikka niitähän riittäisi. Teen ne sitten mielummin lasten ollessa hereillä, kun silloin ei juuri meillä lepäillä.



Joku eilen kirjoitteli miehen tuoneen pakastemansikoita. Kiitos vinkistä!! Eilisestä asti pahaa oloa on helpottanut viimekesänä poimitut viinimarjat jäisinä. Muksutkin innostui niitä nassuttamaan.



Voikaahan hyvin!!

piipero

Kirjoittelen ensimmäistä kertaa, ilmoittauduin jo tuolle listalle, mutta en ole saanut aikaiseksi sen enempään ääntä pitää. Toista lasta siis odotan, laskurin mukaan la olis 16.12. Neuvolaan en ole vielä ehtinyt soittaa, ensi viikolla aion soittaa kun on vähän vähemmän kiirettä.



Kovin hiljaisesti on tämä alkutaival mennyt. Vähän tärpin jälkeen tuli sellainen kuumeinen olo, jota kesti vielä liki viime viikolle asti. Sitten se kuumeinen olo meni pois, mutta tilalle tuli lievää pahoinvointia. Siis todella lievää, ei tämä pahasti elämää häiritse. Ja pysyy hyvin kurissa kun muistaa syödä säännöllisesti. Olen huomannut, että paha olo tulee herkimmin silloin kun on nälkä.



Esikoinen on 3-v. reipas ja suloinen pojanvesseli, sellainen äidin päivänpaiste. Toki osaa tuittuillakin, mutta nykyisin osaa jo niin ihanasti pyytää anteeksi ja tehdä sovintoakin. Pojalla on varmaan jo vuoden päivät ollut hirveä vauvakuume, tuttavapiirissä kun on pieniä vauvoja ollut. Tuossa viime talvena sai yhden oikein sydäntäsärkevän itkunpuuskan kun hoitokaverille oli tullut pikkusisko ja poika sitten halusi, että hänelle myös. Ja kun minä selitin, että ei meille nyt ole tulossa niin poika puhkesi tosiaan ihan sydäntäsärkevään itkuun. No, nyt on tulossa, mutta en ole ajatellut vielä kertoa. Lapsen aikakäsitys on vielä niin lyhyt, että tuskinpa jaksaa joulukuuhun asti odottaa...

Kyllä vaan oli IHANAA tulla kotiin. Olin siis viikon mieheni kanssa(hänellä tosin töitä) etelässä, ILMAN LAPSIA. No puolessavälin kyllästyin jo kovasti ja lopuksi tuli ikäväkin. Mutta ennenkaikkea KOTI on ihana!!! Nyt en haluu lähteä mihinkään!!



Lähtöä edeltävänä lauantaina olin ultrassa, viikkoja silloin vasta 6, mutta näkymä oli viikkoja vastaava. Sikiöpussi näkyi kohdussa ja noin 3 mm alkio pussissa. Sydämensyke ei näkynyt, lääkäri sanoi:" tuossa voisi kuvitella sykkeen vähän näkyvän..." Mutta siihen asti kaikki kuitenkin ok. Tämän jälkeen olen vasta uskaltanut hengähtää ja uskoakin olevani " vähän" raskaana. (Minulla siis 3 lapsen jälkeen eka km tammikuussa..)



Sitten uskoinkin vasta, että onhan rintanikin kasvaneet ja nyt on jopa ollut pahoinvointiakin!!!! Tässä vaiheessa ihanaa! Oksentanut en ole, yhtenä aamuna melkein... Mutta aallottaista pahoinvointia pitkin päivää ja sitten päiviä jolloin ei mitään. Niin ja pieniä kipuja vatsassa aina välillä...jotain siellä tapahtuu-tyyliin.



Neuvolaan menenkin tänä perjantaina ja taidan sitten kyllä malttaa odottaa siihen 13-viikon ultraan, etten nyt ravaa yksityiselle varmistamaan sydämen sykettä. Sikiön olotilaanhan se ei tuo kuitenkaan mitään muutosta. (Pientä psyykkausta...)



voi kun tuli nyt kovasti höpötettyä omaa juttua, mutta olenhan ollut 1½ viikkoa poissa. Nyt uskallan pinoutua tuolle listallekin kait :)



Kaikkea hyvää uusille ja " vanhoille" tutuille



Alice rv 7+3

..just tollanen fiilis mullekkin tuli kun oltiin viim. marraskuussa etelässä vaikka poika olikin mukana mutta kyllä kotona onkin hyvä olla ja se on maailman paras paikka :)

Itse olin viimme viikon talvilomalla ja olin omassa kotona eli mummolassa niin kyllä alkoi tympimään sielä olo, osa syy oli että toi pahoinvointi alkoi ja on kamalaa... mä en vieläkään ymmärrä miksi edes toivoin sitä! Mutta se pointti että olipa taas kiva tulla kotiin ja nyt en kyllä suostu lähteen sieltä minnekkään, paitsi töissä nyt pitää käydä mutta reissuun esim. heh..

No joo nyt loppuukin työpäivä ja meikä lähtee suorinta tietä kotiin heh.. palaillaan

Uutisia sen verran, että varasin tänään neuvola-ajan, joka on sitten tasan 2 viikon päästä. Viikkoja on silloin 9+1. Kysyin terveydenhoitajalta, joko silloin kuunellaan sydänääniä. Hän vastasi, ettei oikein kannata, mutta jos kovasti haluan, hän voisi kokeilla, mutten saa pettyä, jos ei vielä kuulu. :) Mukava täti.



Koulua on enää 2 viikkoa jäljellä, tekemistä olis vaikka muille jakaa. Nyt löytyy jopa voimia (vähän). Aurinko paistaa ja tekisi mieli lähteä reissuun :D Tie kutsuu...



Oli todella mukava kertoa ensimmäiselle vieralle ihmiselle raskaudesta ja kuulla " Onneksi olkoon!" :) Tästä tulikin sitten mieleen, että mitä se anoppi sanoo vauvauutisiin? entäs omat vanhemmat?..

Miksikähän minun viestini katoavat kun lähetän sitä,tulee teksti sivua ei voi näyttää ja juuri kun olin kirjoittanut kauhean pitkän selostuksen..harmittaa!No niin,asiaan kuitenkin..PIKKUSISKO:minulla jokseenkin samankaltainen tilanne:olen aloittamassa uudessa työpaikassa ensi viikolla.Otin paikan vastaan kun en ollut raskaana vielä.Lisää pulmaa pukkaa se,että suostuin tekemään toukokuun ensin sijaisuutta ja virkani astu voimaan vasta kesäkuussa.Että ainakin sinne pitäisi salata töissä raskauteni..Sitten on vielä sellainen ongelma,että joudun luultavimmin pyytämään siirtoa toiseen yksikköönkin työni " vaarallisuuden" tähden.Joten vähän kyllä keljuttaa ja nolottaakin,mutta kyllä tämä vauva on kaiken sen arvoinen!!!!!En vain oikein tiedä,miten asia esittää siellä töissä..

Olotilasta; parempaan suuntaan mennään,pahoinvointi pysytellyt kaukana lievää ajoittaista etomista lukuunottamatta.Väsymys on tänään myös helpottanut,en ole nukkunut lainkaan päikkäreitä.

Välillä oireettomuus huolettaa,mutta olenhan sentään nähnyt papusen ultrassa ja pienen sydämen sykkeen ja se helpottaa.

Pohdiskelin aikani, mitä tehdä ja päätin sitte toimia niin kun olen tottunut eli soitin tähän uuteen firmaan, missä olin haastattelussa ja kerroin totuuden. Pomo oli lievästi pettynyt, olisivat kuulemma halunneet palkata minut!!! Omistaja ei kuitenkaan ollut antanut lupaa, joten se meni siinä. Tarjosi kuitenkin osa-aikasta tuntityötä silloin tällöin ja " ihan oikeaa" duunia kun kuopus on maailmaan ja tarhaan saatettu eli sitte syksyllä 2007-talvella 2008. Täytyypi toivoa, että firma on silloin vielä pystyssä ja sama henkilö päättämässä asioista. Menen siis vanhaan duuniin, olen ilolla kesän yli ja sieltäkin on tarjottu kesän jälkeen tuntitöitä eli taidanpa tehdä syys-lokakuun muutamia työpäivä molemmissa paikoissa niin eiköhän se aika siinä mene. Ihan mukavaa oikeastaan, saa hiukan oman voinnin mukaan tehdä töitä ja käsittääkseni liitolla on myös jokin sovitellun päivärahan mahdollisuus..



No, olen ollu aika itsekeskeinen tänään. Omaa napaa on tullu tuijoteltua (se alkaa olla jo muutes aika hyvin esillä...) Esikoisen raskauden pystyin salaamaan viikolle 13 asti, tämä ei taida niin pitkälle päästä kun nyt jo housut alkaa olee liian pieniä. Onneksi tulee kesä ja voi käyttää kaiken laisia hameita. Aika ihana aika meillä muutes olla raskaana, kesällä näkyy jo söpö, mutta vaivaton masu ja viimeisillään ei tarvi helteessä hikoilla, jotain hyötyä siis pohjoisita pituusasteista ;-)



Voikaamme hyvin....



Tiina, Masu 7+5 ja esikko 1.2v



p.s EMUPULA, myötätuntoja ja kaikki tsemppi sulle uuteen duuniin. Kerro kuitenkin niin ajoissa siellä, etteivät ehdi epäilemään, nimittäin jos niin käy niin voivat epärehellisyyden nimissä olla aika kakkamaisia. Mulle ainakin tuli hyvä mieli ratkaisustani ja sitä paitsi se taisi poikia mulle kuitenkin ihan hyvän työn jossain tulevaisuudessa (jos tän pomon sanat pitää paikkaansa...).

Pahoinvointi on iskenyt päälle nyt ihan kunnolla. Istuallaan tai vaakatasossa olo on suht hyvä, mutta pystyyn kun nousee, niin... Eli ei muuta kun saikun hakuun, ei tule asiakaspalvelusta mitään tällä ololla. Jäämurska on oikeastaan ainoa mikä hieman helpottaa oloa, tai todella jääkylmä juoma. Oksentaa ei onneksi ole vielä tarvinnut, mutta kulman takana se selvästi vaanii. Mitään muita oireita ei ole edelleenkään; rintojen arkuus ja armoton väsymys ovat nekin hävinneet. Turvotustakaan ei ole lainkaan. Erikoista... Jos tuota pahaa oloa ei olisi, niin enpä edes uskoisi olevani raskaana.



Hyvät vaput!



3n_äiti 6+