+++TALVIMAHAT JOULUKUUSSA+++

Hyvää äitiyslomaa hevioso!! ja muille siellä oleville kans.

Perästä tullaan. Puolikshan olen minäkin jo lomilla :)



Kokosin tänään vaunut, nyt kun kaikki osat on pesty. Sitteri ja kaukalokin pesty, puhdasta on :)



Kuinkahan Killa jakselee vai joko on menny synnyttämään?!?! :)



Jahas, nyt laitteleen esikoista petiin, kauniita unia kaikille!



Stinna

Onnittelut Heviosolle äitiysloman alkamisesta. Perässä tullaan, enää kolme päivää töitä...



Mutta kyllä sitä ollaankin puhki! Stressi vaivaa, kun töitä on tekemättä vaikka kuinka paljon eikä kukaan tule niitä tekemään mun puolesta. Sijainen aloittaa vasta tammikuussa eikä sitä ole sitä paitsi vielä edes valittu!!! Joka ilta yritän korjata esseitä, vihkoja, tutkielmia ja kokeita ja päivisin selviytyä tunneista, joita en ehdi suunnitella. Helpointa on laittaa oppilaat töihin mutta kun ne työt pitää sitten aina tarkastaakin... Ja kaiken huipuksi en ole vielä ehtinyt edes miettiä jouluvalmisteluja. Viikonloppukin on täysin buukattu kummityttöjen kanssa puuhasteluun eli silloinkaan en niitä töitä ehdi tehdä. Esikoinen valvoo iltaisin nykyään aina lähes kymmeneen eli töitä ehdin tehdä vasta sen jälkeen ja puoli 11 olen niin kuollut etten ymmärrä enää mitään ja on pakko kömpiä unten maille - usein ensin vielä kotitöitä, joita en ole jaksanut tehdä aiemmin ja monesti pääsen sänkyyn vasta reilusti 11 jälkeen. Herätys on 6.30 mutta yleensä heräilen viimeistään viideltä, usein jo paljon aiemminkin enkä saa enää unta. Huh, mitä valitusta! Mutta ei auta, pakko on tehdä rästitöitä vielä äitiys/joululomallakin, kun en vain kykene suoriutumaan näistä jutuista tässä ajassa.



Henkisesti siis on raskasta mutta ei tuo fysiikkakaan ole missään parhaassa mahdollisessa kunnossa. Onneksi ei ole noita Stinnan liitoskipuja enkä voi pahoinkaan niin kuin Hevioso. Mutta särkyä on vähän joka puolella. Liukastuin tässä yhtenä päivänä ja sain jalkovälini niin kipeäksi että liikkuminen oli tuskaa monta päivää... Maha on myös tiellä, jalat turvoksissa kaiken aikaa ja öisin vaivaa se polttelu lonkassa... Tiedän, tiedän, asiat ovat kuitenkin hyvin, kun ei ole mitään tuon pahempaa ja pystyn liikkumaan ihan siedettävästi, mutta nämä yhdistettynä tuohon stressiin, ja alan olla ihan puhki pelkästä ajattelusta...



Ehkä ongelmana onkin tämä liika ajattelu. Tulee löydettyä vaivaa vähän joka paikasta, nyt esim. vaivaa ikävä kutina, josta menen verikokeisiinkin. Olen suht varma, että kyse ei ole mistään vakavasta (raskausmyrkytys), mutta kun noita oireita on, niin onhan se hyvä tarkistaa. Harmittaa, kun luulin, että kunhan saadaan nämä meidän elämän ikävät ja surulliset asiat taakse, voin vihdoinkin alkaa nauttia raskaudesta ja äitiyslomasta, mutta eihän se nyt menekään niin!



Mutta se valituksesta! Stinna, oletpa ihanan ahkera, kun sait pestyä vaunut ja kaukalon. Itse ajattelin laiskana, etten viitsi niitä pestä mutta nyt alkoikin mietityttää. Vaunut on vaaleat ja niissä lika näkyy hyvin, ja sitä on aivan hitunen kuomussa, ei muissa osissa, mutta tietty vauvan kannalta olisi hygienisempää, jos en vain näkyvää likaa katso! Ehkä sitten tammikuussa...



Maria, onnittelut pojasta ja ultranäkymistä! Puolessa välissä siis jo sinäkin!



Killan ja Melvinan tilannetta olen miettinyt. Jokohan ovat jo synnyttäneet? Itse sain esikoisen viikkoa ennen laskettua aikaa.



Mukavaa joulunodotusta kaikille! Viikonloppuna leivotaan pipareita ja poltellaan kynttilöitä. Ehkä siinä ehtii siihen joulutunnelmaan virittäytyä kaiken kiireen ja stressin keskellä. Ja ekat glögitkin voisin maistella sokeriarvoista välittämättä!!!



Katsu 33+2

Tulin lyhyesti ilmoittautumaan, kun huomasin kuulumisia kaipaillun. Yhdessä osassa ollaan edelleen, eikä mitään selvää synnytystä ennakoivaa vielä ole. Iltaisin tosin jonkin verran kipeitäkin supistuksia, mutta ei mitään kummenpaa.



Muuten vointi on entisenlainen eli huono. Vaikka mitään sellaista yksittäistä selvää aiheuttajaa ei ole, niin jotenkin vaan sellainen kokonaisvaltainen tuskaisuus on mut vallannut. Nyt lisäksi tuntuu flunssakin iskevän, toivottavasti tokenen siitä ennen synnytystä!



En valitettavasti nyt jaksa kommentoida muiden kuulumisia, mutta huomaan että omat vaivansa jokaisella! Koitetaan jaksaa, eiköhän tämä tästä vielä iloksi muutu! :)



Killa rv 39+3



Ps. Smilla: mutkin on tallentava digiboxi pelastanut. Tuleepahan katsottua vihdoin kaikki pari viime vuoden aikana kootut leffat. Ja komedia-sarjat seurattua huolella. Satuitko katsomaan/tykkäämään "Kumman kaa"-sarjasta aikanaan? Se tulee Liv:iltä pe-su, meinasin tallentaa koko hoidon! :)

Tervehdys kaikille, oli pakko tulla tänne kuikuilemaan pitkästä aikaa, kun muistin juuri, että tänään taitaa olla Killalla laskettu aika! Ja näköjään supistuksiakin ollut jo 10.12., joten ties vaikka siellä olisi pienokainen jo maailmassa! Toivottavasti kaikki hyvin siellä päässä.



Mulla laskettu aika on huomenna, mutta kertaakaan en ole kokenut kivuliaita supistuksia, joten olen henkisesti valmistautunut siihen, että tässä saattaa vielä kestää.... vaikka mieli alkaakin olla kärsimätön. Itse synnyin kuulemma melkein kaksi viikkoa yliaikaisena, joten jos tämä on perinnöllistä, niin saattaa siis mennä yli joulunkin. Mutta eipä auta kuin odotella, vaikka olen kyllä harrastanut myös siivousta ja saunaa ahkerasti (mies ei suostu siihen kolmanteen s:ään eli seksiin, mutta aion pakottaa sen vielä, ihan turhaa miehistä pelkoa että muka voisi vahingoittaa lasta! :)



Tylsiä kipuja ja oireita tosi monella! Tsemppiä niiden kanssa! En tiedä kehtaako tässä edes sanoa ääneen, mutta mulla vointi on ihan hyvä. Jaksan vielä kävellä - tosin hyyyyvin hitaasti - koiran kanssa kolmen vartin lenkin päivittäin ja muutenkin ei ole mitään valittamista. Nukkumisen kanssa on samoin kuin monilla muillakin: kukun yöllä välillä kaksi, kolme tuntia putkeen, mutta olen ratkaissut sen sillä, että kotona on oltava aina hyviä kirjoja. Itse nukahdan paremmin lukemisen kuin tv:n ääreen. Mutta kirjojen on myös oltava hyviä ja riittävän keveitä: neljältä yöllä ei lueta tietokirjallisuutta! Lisäksi nukun myös päiväunia melkein joka päivä.



Jotenkin jänniä nämä päivät, kun ikinä ei tiedä mitä päivä tuo tullessaan! Että josko illalla jo pungerretaan sairaalassa? Sairaalakassi on nyt pakattuna (sain pakattua sen vasta viime viikonloppuna eli aika viime tipassa), pikkumiehen vaatteet ja tavarat pestynä ja valmiina ja suurin osa joulukorteista kirjoitettuna (heh) eli olisin kyllä lähtövalmis. Koti ei ole mikään supersiisti, mutta eipä se ole meillä koskaan, en ole ikinä ollut mikään siivousintoilija, joten en ajatellut alkaa nytkään siitä niin stressaamaan. Uskoisin vauvan kyllä selviävän täällä hengissä, vaikka keittiön kaapit ovat hieman hujan hajan ja työpöytä täynnä papereita. :)



Mutta, jos vaikka pääsisinkin tästä lähipäivinä Lohjan sairaalaan, niin toivotan kaikille mahdollisimman hyvää loppuraskautta ja stressitöntä joulua. Joulu on joka vuosi, tänä vuonna meillä on mielestäni melko hyvä alibi tehdä joulu hieman pienemmällä vaivalla ja tohotuksella! Voikaa hyvin!

Täytyy sanoa, että vielä viime keväänä en uskaltanut luottaa siihen, että tämä päivä koittaisi! Olisi sitten laskettu aika! :)



Ei vaan ole kovin täsmällinen meidän poju, sillä ei tosiaan siltä näytä, että enää tänään itseään maailmaan punkeaisi! ;) Mitään uutta synnytystä ennakoivaa ei ole ilmennyt, joten koitan nyt suunnata katsetta ihan tuonne loppuvuoteen. Eiköhän ne hänet vielä tänä vuonna ulos pakota! :D



Toiset sanoo, että homma voisi tosiaan mennä kuten omalla äidillä aikanaan, mutta en sitten tiedä miten omaani tulkitsisin: mun isoveli syntyi 10pv yli la:n ja synnytys käynnistettiin. Mä synnyin 3 vkoa etuajassa ja pikkusisko suunnilleen ajallaan. :)



Olo on onneksi ollut vähän parempi viime päivinä. Nukkuminen edelleen huonoa, mutta sellainen yleinen kehno olo ja ketutus on väistynyt. Tosin outoa kyllä, useiden levollisten viikkojen jälkeen on taas pikkuisen pelot nostaneet päätään. Vauveli liikkuu nykyään aiempaa vähemmän ja varsinkin päivisin voi olla tosi hiljaista. Neuvolan mukaan ihan normaalia loppuraskaudessa, mutta kyllä se vähän huolettaa, kun ajattelee että onhan se pienen pieni mahdollisuus kuitenkin vielä olemassa, että jostain syystä menehtyisi kohtuun. Ja voihan synnytyskessäkin vielä jokin mennä pieleen... Huh, toivottavasti en nyt muita ahdistanut näillä puheillani, mutta on vaan niin kurjaa että mun vielä piti alkaa huolehtimaan. :S



Hyvää joulun odotusta kaikille ja toivotaan mahdollisimmat hyviä vointeja! Melvinalle tsemppiä loppurutistukseen! Katsotaan kumpi ehtii ensin, vai kiilaako joku jonossa jopa ohi! ;)



Killa rv 40+0

Melvina ja Killa: täytyy myöntää, että teidän täydet 40 viikkoa kuulostaa aika hienolta :) Tosiaan jos miettii tunnelmia keväältä ja alkukesältä, oli sitä itsekin vaikea kuvitella että se päivä joskus koittaa että vauva todellakin syntyy. Ja Killa: kyllä minullakin edelleen tulee aina pelkoja että mitä jos... En vain osaa vieläkään uskoa, että minustakin voi tulla ihan tavallinen äiti, etteikö jotain vielä voisi mennä pieleen: että vauva kuolisi joko kohtuun tai synntykseen tai olisi vakavasti vammainen. Jotenkin se pitkä lapsettomuus vain vaikuttaa niin vahvana siellä taustalla. Yritän kuitenkin ajatella, että olemme oman osamme vaikeuksista saaneet kun raskaaksi tuleminen oli niin vaikeaa, että elämä ei nyt vain voi olla niin epäreilua että löisi vielä lisää.



Ja tämän päivän meinasin viettää joulusiivouksen parissa, mutta en niinkään vauhdittaakseni synnytyksen alkua (vaikka aina välillä tuntuu ettei sekään haittaisi...) vaan että olisi edes jossain määrin siistiä kun uusi tulokas saapuu kotiin. Imuroitu meillä on viimeksi ties koska, lattioiden tai vessan pesusta puhumattakaan. Sen verran on väsymys painannut ja valitettavasti siivoaminen tai edes sotkuisuuden huomaaminen ei ole mieheni vahvimpia puolia. Puolivakavissani olen sunnittelut siivojan palkkaamista ensi keväänä...



Smilla 37+

Vau, kaksin kappalein jo 40 viikon saavuttaneita. Enää ei ole pitkä aika. Onnea molemmille synnytykseen Killa ja Melvina. Kyllä täälläkin pelot nostavat päätään aika ajoin. Normaalia vissiin ainakin meille pitkän taipaleen raskauteen käyneille. Me ollaan laitettu jo hoitopöytä pikkuiselle valmiiksi ja osan hänen vaatteistaankin jo pesty, sairaalakassikin jo osittain pakattu. Esikoinen on tämän viikon vielä hoidossa ennen pitkää lomaa. Ja illalla olis joulujuhlakin, täytyy nenäliinat pakata mukaan, jos itku tirahtaa.



Neuvolakuulumisia: tänään oli neuvolalääkäri, sf-mitta 34 cm. Vielä ei tarvitse pitkään aikaan synnyttämistä miettiä, paikat samassa kunnossa kuin 2 kk sitten ja kanavaa 3 cm jäljellä. Muutama yö sitten tuli kyllä valvottua kovien kipujen ja supistusten kanssa, mutta eivät näkjään ole mitään saaneet aikaan. No onhan tässä aikaa, ensi vuoden puolelle menee siis varmasti.



H 35+2

Hurjasti onnea Killa ja Melvina!! Tulkaahan kertomaan sitten synnytys uutisia kun kynnelle kykenette :) Ihanaa!!



Kyllä itseäni on alkanut jännittää synnytys, nyt kun tietää mitä se on!

Mää olen myös pessyt ja silitellyt vaatteita valmiiksi, olo kun on ollut jo niin pitkään se mikä on, niin ajattelin jo alkaa valmisteleen, jos vaikka voimat ja kunto loppuu tyystin.

Mää oon sellanen siivous friikki, kaikki on tiptop aina :) se olen vain minä! Ja onneksi mies on vähän samaa sorttia, että tykkää siisteydestä, niin ei tuu siinäkään mtn lisähommia itelle.



Tänään on ollut kova väsymys, oon torkkuilla sohvalla kun esikoinen ja sen serkku ovat leikkineet innoissaan koko pvn. Kohta mennään pvunille vasta tuuletettuihin petivaatteisiin :)

Yks silitys nippu tuolla vielä odottaakin. Katotaan josko illalla jaksaisin sen silittää.



Kyllä täälläkin yhä edelleen on mörköjä päässä...jos pesen ja silitän ja laitan paikkoja ihan "turhaan"... :( jos jotain sattuukin juuri meille! :,( väistämättä me kaikki varmaan joudutaan käymään näitä pelkoja loppuun saakka, niin lähellä (jopa siellä) luovutusta jokainen on mielessään varmasti käynyt, "ettei minusta ikinä tule äitiä"...

Mulla meni varmaan noin vuosi tajuta, että se todellakin on totta ja että meillä todellakin on oma tytär, kun esikoinen oli syntynyt....siis joka pv ihastelin ja ihmettelin ja olin NIIIN KIITOLLINEN hänestä...enkä vaan voinut käsittää että se on ollut mun mahassa, että MINÄ OLEN KOKENUT RASKAUDEN JA ÄITIYDEN...sitä sai itselleen selittää päivittäin :)



Kaikilla ihanaa pakkaspäivää!!!



Stinna rv 30+4

Taas en voi olla teidän kanssa kuin samaa mieltä: lapsettomuus tuntuu yhä edelleen, enkä ole varma pääseekö sen varjosta koskaan kokonaan eroon. Mulla pelot ovat pysyneet jokseenkin aisoissa, mutta edelleen saan välillä itkukohtauksia (myös tätä kirjoittaessa), kun mietin kuinka lähellä luovuttamista olimme ja kuinka valtavan isoista asioista olisimme jääneet paitsi. Samoin mietin miten uskomaton onni meitä kohtasi, kaikki kun eivät ole yhtä onnekkaita hoitojenkaan avulla.



Olen myös alkanut entistäkin avoimemmin kertoa lapsen alkuperästä myös puolitutuille, lähinnä ajatellen vain sitä, että ainakin itse viestisin, että lapsettomuushoidot eivät ole tabu ja ne voivat myös onnistua - josko se valaisi uskoa johonkin, joka tarpoo samassa suossa.



Stinnan tavoin on myös kovin vaikea edelleen käsittää, että minusta voi oikeasti tulla äiti, tämän meidän lapsen ainoa äiti sitäpaitsi! Äiti-lapsi-suhde tulee lapsettomuuden jälkeen olemaan varmasti aika latautunut ja olen miettinyt olisiko raskausaikana oikeasti pitänyt käydä säännöllisesti jossain hoidoissa tai keskustelemassa, jotta olisi saanut lapsettomuuden teemoja hieman purettua? Mutta kun koko raskaus on tuntunut niin suurelta ihmeeltä! En jotenkin tajunnut, tai ainakaan en saanut aikaiseksi. Kunhan lapseen ei vaan takerru liikaa, tai liikaa pelkää koko ajan jotain pahaa tapahtuvan - tai liikaa pety, kun arki on raskasta. Mutta tässä vaiheessa ei auta kuin luottaa omaan - ja miehen kanssa yhteiseen - jaksamiseen ja vaistoihin - ja heittäytyä uuteen elämänvaiheeseen mahdollisimman luottavaisesti.



Huh, tulipa vuodatus, nämä ovat aika latautuneita nämä viimeiset kiihkeän odotuksen päivät....

Melvina kirjoitti kyllä taas niin minunkin ajatuksiani! Edelleen joskus oikein säpsähdän kun näen sivuprofiilini peilistä: onko tuo minun vatsani, olenko ihan oikeasti raskaana? :O Varmaan lapsen synnyttyä tulee vielä monta kertaa epätodellinen olo että tuo on nyt todellakin meidän vauvamme ja minä olen äiti... Aivan varmasti äiti-lapsisuhde on erilainen kuin monella "normaalilla" äidillä, toivottavasti tosiaan ei aseta itselleen ja äitiydelle suhteettomia odotuksia.



Tässä taannoin muuten lapsettomuuden tunteet nostivat päätään kaupassa: näin vauvan bodyn tekstillä "Luomutuote". En oikeasti tiennyt mitä ajatella. Siis aivan varmasti tuon bodyn valmistaja tai myyjä ei ajattele asiaa sen ihmeellisemmin kuin ei varmasti sellaisen vauvalleen pukeva. Mutta kun se oma tuleva vauva ei tosiaan ole perinteinen luomutuote, niin tunteet on aika ristiriitaiset. Kieltämättä jos näkisin tuon bodyn jonkun vauvan päällä, ensimmäinen reaktio olisi että pitääkö vanhempien päästä pätemään sillä, että ovat tulleet raskaaksi ilman hormonihoitoja ja lääkäreiden apua. Olisikohan pitänyt kaupassa ehdottaa että painattavat bodyja tekstillä "Keinoalkuinen"? ;P



Tästä päästäänkin tuohon lapsen alkuperästä kertomiselle. Meillä suku ja ystävät tietävät, mutta esimerkiksi työkavereiden tai tuttujen kanssa en ole asiaa ottanut puheeksi. Monta kertaa olen miettinyt, mutta jostain syystä en ole saanut aikaiseksi. Esimerkiksi silloin kun työkaveri on kysynyt jo että aiommeko hankkia lisää lapsia. Olisiko se toiselle nolostuttavaa sanoa siinä tilanteessa, että se ei ole meidän käsissämme?



Mitä tulee sitten näiden pohdiskelujen lisäksi fyysiseen puoleen, ei mitään uutta auringon alla. Jotkut päivät ja yöt ovat parempia kuin toiset. Välillä on sellainen olo, ettei jaksa näitä kremppoja enempää vaan haluaa jo synnyttämään, joskus taas tuntuu siltä että kyllä tämä tästä vielä menee. Laskettuun aikaan on vielä kaksi viikkoa, joten hyvinkin sitä odottelua voi olla vielä neljä viikkoa edessä...



Smilla 38+0

Ihan kun omaa txtiään lukisi...

meinaan minäkin ihmettelen sivuprofiiliani, että HUI siis oonko MINÄ TODELLAKIN RASKAANA!!! ja kun masu huljuu ja jytisee, niin en voi kun IHMETELLÄ...!



Mua herätti ne samat bodyt aivan samoja ajatuksia, että joo-o, jos tollasen pukisin lapselleni niin valehtelisin! Ja tosiaan, ruvetaanko me sitten pukeen lapsemme IUI, IVF, ICSI bodyihin!?!?!

yöks! todellakin, ajattelematonta!!



Musta tuntuu kans että avoimemmin osaan sanoa kuinka vaikeaa oli raskautua jne. ja tosiaankin, kun ei ikinä tiedä koska jutellaan sellaisen kanssa joka painii samojen asioiden kanssa kun me aikoinaan, ja ovat "kateellisia" meille...itse en halua, että minulle ollaan kateellisia...vaan jos vaan voin auttaa omilla sanoillani jotain taistelemaan ja jaksamaan näissä projekteissa niin teen sen ilman muuta. Mutta en tosiaan sitä asiaa kuuluta...valitsen kyllä kelle ja miten avaan suuni.

näistä asioista kun ollaan niin montaa mieltä, kuten tiedätte...tuomitsijoita on aina!!



Mää tarvisin jotkut munakupit! oikeesti... mun alapää turpoo niin hirveesti ja on sellanen paine ettei voi seistä... vauvan pää painaa kuulemma aikaslailla kohdun suuta, mutta suu on onneksi vielä kii...

tänä v.loppuna olen lorahdellut enemmän kun muina aikoina...toiv. synnytys ei olisi vielä kovin lähellä, kun vkoja on vielä sen verran vähän!!!



Jännittää kuka tulee kertomaan synnytys uutisia ensimmäisenä!!! voikaa hyvin toverit :)



stinna rv 31+2

Viikot ne vaan vaihtuu ja tänään sitten rv 41+0. En uskalla olla kovin toiveikas, mutta eilen ja tänään on ollut kivuliaita supistuksia jo aamulla, kun yleensä vain iltaisin. Ei mitään mahdottoman kipeitä siis kumminkaan, vaan sellaisia vielä siedettäviä. Lisäksi vähän sellaista menkkamaista jomottelua mahassa ja selässä. Tänään myös ehkä vähän limatulpan tapaista vuotoa. Ja pari päivää sitten huomasin, että maha on selvästi laskeutunut alemmas, joten tyyppi lienee asettumassa lähtökuoppiin. Ehkäpä tuolla siis jotain tapahtuu, vaikka tietty tässä voi mennä vielä monta päivää.



Soittelin jo varalta äitiyspolille, että koska ottavat yliaikaiskontrolliin ja kuulemma ihan normaalin käytännön mukaan eli rv 41+5, vaikka se sattuu sitten Tapaninpäivään. Keskiviikkona eli ennen pyhiä pitää jo kumminkin soittaa ja sopia aika. Vähän jännittää miten käy, ehtiikö tuonne vai ei. :)



Synnytyskin on alkanut olla mielessä ja tunnustettava on, että vähän pelottaa. Olen aika herkästi kipuun reagoiva ja jännittää, jos kovin kauan joutuu sitten supistuksia kärvistelemään, ennen kuin pääsee ponnistamaan. Jostain syystä se ponnistusvaihe ei sitten enää niin hurjalta tunnut, kun se on kumminkin vaan pieni osa koko hommaa.



Smilla: täällä on kanssa mietitty siivoojan hommaamista, sillä mä olen myös meillä ollut siivouksesta vastaava. Osin siksi, että mulla ei ole mitään siivoamista vastaan noin periaatteessa ja tosiaan mua alkaa sotkut häiritä niin paljon ennen miestä, että olen vähän laiskuuttanikin mieluummin siivonnut, kuin koittanut saada miestä siivoamaan. Tietty jos sattuu "helppo" vauva, niin mikäs siinä on sitten kotia hoitaessa, mutta jos on kovin itkuinen ja valvoskeleva, voi olla ettei energiaa enää sitten siivoamiseen ole. Nyt olen kumminkin taas saanut uutta energiaa siivoamiseen, juuri imuroin ja pesin lattiat, kun ajattelin, että jos se vauhdittaisi tätä hommaa. ;)



Kaamea muuten tuo "Luomutuote"-body! :S En ymmärrä sen ideaa ollenkaan, ihan kuin tosiaan olisi jotenkin tarkoitus nostaa itseään niiden yläpuolelle, jotka ovat apua lapsen tekemiseen tarvinneet.



Meilläkin tosiaan lähipiiri tietää hoidoista ja vaikeuksista. Muuten en ole asiaa kovasti kuuluttanut, mutta esim. kun pari työkaveria kysyi pitikö kauan odottaa tärppiä, niin sitten kerroin. Tekisi mieli kertoa asiasat tosiaan ihan avoimesti, mutta tuntuu usein hieman höhlältä vain paukkaista asiaa, jos se ei luontevasti tule puheeksi.



Hevioso: mulla tuo sf-mitta oli 34cm vasta viime käynnillä eli rv 40+3. Ja on mulle pienestä mahasta kyllä huomauteltukin, keskikäyrän alapuolellahan se on kasvanut.



Katsellaan ehtiikö tässä vielä tilannetta päivittämään ennen joulua, joten varmuuden vuoksi hyvän joulun toivotukset kaikille! Tuntuu hyvältä ajatella, että ensi jouluna meitä sitten oikeasti on enemmän kuin vain me kaksi. Niin kauan siitä on jo haaveiltu! :)



Killa rv 41+0

Plussasin eilen :) Tänään h4+1 kait menkoista laskettuna. eka neuvola olisi 25.1. :) Olin ihan varma että menkat ne sieltä tulee, kun mahassa nippaili kuin menkkojen aikaan. Ajattelin kuitenkin tehdä testin kun kaappiin sellaisen olin ostanut, ja slaagin meinasin saada kun se näyttikin positiivista heti

Plussasin eilen :) Tänään h4+1 kait menkoista laskettuna. eka neuvola olisi 25.1. :) Olin ihan varma että menkat ne sieltä tulee, kun mahassa nippaili kuin menkkojen aikaan. Ajattelin kuitenkin tehdä testin kun kaappiin sellaisen olin ostanut, ja slaagin meinasin saada kun se näyttikin positiivista heti

Plussasin eilen :) Tänään h4+1 kait menkoista laskettuna. eka neuvola olisi 25.1. :) Olin ihan varma että menkat ne sieltä tulee, kun mahassa nippaili kuin menkkojen aikaan. Ajattelin kuitenkin tehdä testin kun kaappiin sellaisen olin ostanut, ja slaagin meinasin saada kun se näyttikin positiivista heti

Tsemppiä Killalle ja Melvinalle! Ihan jännitti tulla tänne lukemaan viestejä, kun en tiennyt, onko jo vauvoja syntynyt. Kyllä Killan tilanne kuulosti jo siltä, että ennen joulua se vauva syntyy, mutta ihana joululahja joka tapauksessa, tulee sitten ennen tai jälkeen! Onnea koitokseen!



Tuo luomutuote-body ajautui silmieni alle viime syksynä "markkinoilla", kun etsin pojalleni hauskoja t-paitoja kuten mummin poika jne. Oma reaktioni kyllä yllätti. Olin nimittäin äärimmäisen huvittunut, ja ajattelin samalla sekunnilla, että siinä kyllä on kaikkea muuta kuin ylpeilyn aihetta. Se, että lapsen voi saada humalapäissään kenen kanssa tahansa, on tuskin ylpeilyn aihe, ja melkein tunsin sääliä niitä ihmisiä kohtaan, jotka tuon täydessä ajattelemattomuudessaan ostavat. Ennemmin näin kuin meillä, sillä meidän lapsemme ovat NIIIIN toivottuja, ja nykyään vähän jopa säälittää ne ihmiset, jotka ajattelemattomuuttaan selittävät, miten lapsi tuli aivan vahingossa. Kenelle on etua siitä, että tuo ilmoitetaan ääneen? Ei ainakaan lapselle! Sen takia nykyään olen jo varsin monelle kertonut näistä meidän lapsettomuusongelmistakin, jopa moni työkaveri tietää. Esikoisen jälkeen en jotenkin halunnut asiasta liikaa informoida, mutta nyt ainakin on tuntunut siltä, että sillä saa jaettua myös monille toivoa. Todella moni kärsii lapsettomuudesta eikä uskalla siitä kertoa tai edes lähteä hoitoon, ja on ollut ihana huomata, että oma tilanne on valanut heihin uskoa parempaan tulevaisuuteen. Huh, tulipa asiaa. Täytyy vain vielä sanoa, että samoja asioita käyn edelleen läpi äitiyden ja raskauden suhteen kuin te muutkin, vaikka kyseessä onkin jo toinen raskaus.



Viime viikko on ollut melko stressaava tämän raskauden suhteen, sillä kun kävin neuvolassa, sain kuulla, että sf-mitta oli hujahtanut kolmessa viikossa 5 senttiä eteenpäin ja oli nyt siis suurempi kuin mitä esikoisen kanssa synnytyksen aikoihin!!! Tietty kauhea paniikki, että hyvistä sokeriarvoista huolimatta meillä onkin nyt sitten sokerivauva. Kontrollikäynti oli sitten parin päivän päästä toisen terveydenhoitajan ollessa paikalla, ja vaikka mitta pysyi aika suurena (33 cm), eivät olleet huolissaan, kun on eri mittaaja ja muuten arvot kohdallaan. Sain pienen ultrakurkistuksen masukkiinkin kun ei tiedetty, miten se siellä mahassa loikoilee... Pää on suunnilleen alaspäin vähän viistosti eikä kiinnittynyt mutta ei sen kummempaa huolta. Olen muutennut tuplannut kolmessa viikossa koko raskauden aikaisen painoni, eli nyt painoa on yhteensä kertynyt melkein 4 kg (3,6kg), ja varmasti paino on vaan nousussa, näin kävi täsmälleen esikoisenkin kanssa eli puolet painosta tuli viimeisten viiden viikon aikana!



Onnea Susannalle plussasta.

Oikein hyvää joulua teille kaikille, peukkuja kaikille synnyttämään lähteville ja tsemppiä muille, jotka jo vähän toivoisivat sen synnytyksen lähenevän...



Katariina 35+

Täällä ollaan vielä yhtenä palana, eikä mulla ole ollut lainkaan kivuliaita supistuksia kuten Killalla, joten taitaa Killa kyllä päästä ponnistelemaan ennen meikäläistä. Mahtaakohan tulla Killalle erilainen joulu kättärillä? :)



Me ollaan täällä miehen kanssa naureskeltu, että tämä lapsi antaa todella odottaa itseään: niin raskaaksi tulemista kuin syntymistä. Kiireetön kaveri. Vaikka kuinka loppusuoralla ollaan (onhan tässä jo odotettu yli neljä vuotta....), niin silti kärsimättömyys valtaa mieltä. Onneksi näin loppuaikana neuvoloita on täällä ainakin ollut noin 3 päivän välein. Terkkari on suostunut tsekkailemaan tilannetta ja on joka kerta raportoinut kohdun kaulan lyhenevän entisestään, nyt jäljellä on enää vajaa sentti. Se on ihana tietää, koska itse olotilassa ei huomaa yhtään mitään muutosta. Paitsi vatsan mitta pienenee koko ajan, kun lapsi laskeutuu (pienentynyt 36 sentistä 33 senttiin). Neuvolassa sanovat, että laskeutuminen on jopa vähän poikkeuksellista ja johtunee ahkerasta kyykkimisestäni, joka saa lapsen valumaan alaspäin. Eli te siskot joilla jäljellä on enää loppurutistus, tv:n ääreen kyykkyasentoon vaan joka ilta! Venyttää myös mukavasti välilihaa, sen oikein tuntee.



Mutta samoin kuin Killalla, toki synnytys myös jännittää, vaikka sitä odottaakin kiihkeästi. Tuskin kukaan ensisynnyttäjä osaa edes aavistaa, mitä oikein on edessä! Mutta, tilanteen mukaan pitää mennä, olen unohtanut nyt sen suunnittelemani pitkän synnytystoivelistan, kun tajusin tässä loppuvaiheessa, että tälle prosessille en vaan pysty tekemään käsikirjoitusta, pakko mennä sitten sen mukaan, miten synnytys kulkee ja tehdä ratkaisut siinä tilanteessa. Toki kovasti toivoisin avautumisvaiheessa vesialtaaseen ja selviytyväni ilman kovia lääkkeitä, mutta antaas nyt kattoa...



Luomuvauva-bobya mulle ei ole osunut silmiin, ehkä hyvä niin, mutta olen kyllä mukana hankkimassa, jos joku löytää vastaavia "Komia koeputkilapsi!" - bodeja. :)



Katariina, yritin tuosta viestistäsi päätellä sun painonnousua, mutta en ole ihan varma ymmärsinkö oikein: olet siis saanut vain kuutisen lisäkiloa, ko? Aika mystistä! Lapsi lapsivesineenkin painaa jo sen verran! Mutta hienoa, eipä tule tuskailua kilojen poissaamisen kanssa. Vaikka se tuskin lienee meillä kenelläkään se ihan ensimmäinen murhe.



Hyvää joulunodotusta, lapsen odotusta ja kaikkea muutakin hyvää kaikille - ja erityisesti onnea Susannalle plussasta, aika huikean matkan alussa olet....

Huikean matkan alussa todellakin :) vieläkin tosi vaikea ymmärtää tapahtunutta todeksi...mutta niin se kai vaan on uskottava kun säästetyt testit näyttävät vain plussaa :D on tämä niin ihme tunne...toivottavasti nyt pikkuinen pysyy sisällä, 14.1. olisi eka ultra hormonipolilla et nähdään onko pikkuinen kohdussa ollenkaan. kyllähän se siellä on, näin minä uskon :) ei maalailla piruja seinille nyt ollenkaan :)

Viihdytän taas täällä itseäni kun uni ei tule, olin jo tunnin sängyssä pyöriskelemässä, mutta eihän siitä mitään tullut. Kohta siirtyneen taas digiboksin tallenteiden pariin...



Mielenkiinnolla odottelen, että ovatko Killa ja Melvina jo päässeet synnyttämään ja miten kaikki on sujunut - viikot alkavat olla teillä jo täynnä :)



Itse en ole tällä hetkellä niin tuskainen ja malttamaton kuin vielä viikko sitten, nyt tuntuu että kun vauva on malttanut pysyä vatsassa tähän asti, saa luvan pysyä vielä ensi vuoden puolelle. Mutta jos viikon päästä ei ole vielä tapahtunut mitään, voi olla toinen ääni kellossa...



Tai no, tavallaan olen malttamaton: ihan parina viime päivänä on tullut sellainen olo, että haluan tavata jo sen kaverin tuolta vatsasta. Tähän asti olen vain odottanut että vauva syntyy, tulee pois tuolta vatsasta, mutta en ole osannut ajatella sen pidemmälle että mitä sitten kun se tulee sieltä. Nyt on ollut suorastaan sellainen fyysinen kaipuu käsissä ja sylissä että haluan sen vauvan siihen kainaloon. Ja tänään iski mieletön hellyys kun vauva möngersi vatsassa ja luinen takapuoli tuntui selvästi. Jotenkin vain iski tajuntaan että kohta tunnen takapuolen muutenkin kuin vatsani läpi. Uskomatonta :O



Smilla 39+0

Ihana poika syntyi 22.12.09! Pituutta 50cm ja paino 3850g. Aivan valloittava pakkaus, en hienompaa olisi osannut toivoa! Oman rakkaan lapsen saaminen syliin kaiken kokemamme jälkeen tuntuu uskomattomalta. Kaikki vaiva on ollut tämän arvoista!



Oli tarkoitus tulla jakamaan uutinen kanssanne, jo aiemmin kun kotiuduttiin joulupäivänä, mutta alku oli aikamoista ihmettelyä ja sitten jouduttiin takaisin sairaalaan pariksi päiväksi, kun bilirubiiniarvot nousivat ja poika meni keltaiseksi. Sai sitten sinivalohoitoa ja tilanne korjaantui.



Synnytyksessä oli omat haasteensa, mutta onneksi vauva voi hyvin koko ajan. Tulen kertomaan siitä tarkemmin, kunhan ehdin ja jaksan istua sen verran tässä koneella.



Killa ja poika 6pv