Ystäväni vauva on alle kuukauden ja ollut jo neljä kertaa hoidossa isovanhemmalla!

ja toiselle sitte tuli mieleen.

Aika yksinkertasta!

Mä jo luulin, että yöhoidossa, sitten olisin ihmetellyt.. Mä ainakin jätin vauvaa mummolle hoitiin, kun tein esim. jouluostoksian tms. Ja isälleen jätin, kun olin kampaajalla, kaikkien kolmen jälkeen.. =)

Jossain kampaajalla menee tunti kaks ja vauva hyvässä lykyssä nukkuu päiväunia koko sen ajan.

vauvaan. Vieraitakin olisi tullut ovista ja ikkunoista, mutta rajattiin kaikki käynnit tietylle päivälle.



Nyt varsinkin miettisin, kun on flunssa-aikaa, että kuinka paljon uskaltaisin viedä mihinkään.

siellä marketissa näin sikainfluenssa-aikana olla kuin mummon hoidossa! Ja kampaajallakin tuollainen parin-kolmen viikon ikäinen kulkee niin vaivattomasti. Kantokopassa vaan nurkkaan sinne hiustupsujen sekaan. Et ei mullekaan kyl tulis mieleen mummon hoivaan jättää siks aikaa!

Enkä ostelemassakaan pahemmin. Enkä koskaan yksin, vaan vauva mukana.

Mitä siinä on kamalaa? Itsekin jätin vauvan mieheni huomaan pariksi tunniksi kun oli pakko mennä ostamaan ristiäisvaatteita. Noin pieni vauva ei vielä välitä, vaikka se hoitaja olisi muu kuin äiti tai isä, esim. mummo tai pappa. Varsinkaan jos sattuu nukkumaan koko ajan, mikä on hyvin todennäköistä noin pienellä. Imetystiheys on suurin rajoittava tekijä ja se, että jos vauva ei suostu juomaan pumpattua maitoa pullosta.

jolla ei ole suhteellisuuden tajua. Onneksi en tunne kaltaisiasi ikäviä ihmisiä.

olla ensimmäinen lapsi lähempänä 2v kun oli hoidossa ekan kerran. Olen kateellinen ystävällesi. En ehkä niinkään siitä omasta ajasta, mutta ennenkaikkea siitä suhteesta minkä ilmeisestikin vauva saa muodostettua mummoon! Omilla lapsillani välit ovat periaatteessa ihan ok, mutta ei niitä läheisiksi voi sanoa.

Mä en käynyt kampaajalla puoleen vuoteen. Enkä ostelemassakaan pahemmin. Enkä koskaan yksin, vaan vauva mukana.

Sä ootkin ilmeisesti niitä äitejä, jotka ei ekaan vuoteen myöskään

- käy suihkussa (ku ei vauvanhoidolta kerkee)

- kampaa tukkaa saati pukeudu päivävaatteisiin (ku se vauvanhoito on nii vaativaa)

- harrasta mitään

- ole olemassa muuta ku sille ihqulle babylleen

Teepä muutama lapsi lisää ja rauhoitu - kyllä sitä elämää on lasten syntymän jälkeenkin.

Miksi niitä lapsia pitää tehdä muiden hoidettaviksi?! Siis alle kuukauden ja jo hoitoon (monesti)! Se on tätä itsekästä mukavuudenhalua taas, joka on niin tyypillistä tietylle angstiselle ja itsekeskeiselle naistyypille.



Ettei sillä vaan ole hermo menemässä? Mun tutullani oli tuossa vaiheessa jo synnytysmasennuksen ensimerkkinä just tuota, et olis voinut vaikka antaa vauvansa jollekin pois kokonaan, kun ei tuntenut sitä kohtaan mitään.

sitten on niitä äitejä, jotka on ollut koulun bilsan tunnilla läsnä, tietää raskauden keston ja osaa käydä kampaajalla ennen kuin lapsi syntyy ja shopata joululahjat ennen synnytystä.



Tietenkin tämä vaatii äärimmäistä aivoponnistelua, eikä siksi onnistu varmaankaan esim. sinulta.

Vaikka se ei näe kunnolla, mutta haistaa emonsa ja kokee, että se on hylätty. Kokemus on pienelle vauvalle todella raju, kuin elämästä ja kuolemasta kamppailu. Eipä tee hyvää vuorovaikutukselle. Mutta kukin tavallaan.





Toisekseen, isä olisi parempi hoitaja, koska haju ja ympäristö ovat tuttuja.

ap

hengitä syvään ja ota ihan rauhallisesti. Noita tunnepurkauksia tietysti tulee monelle ensisynnyttäjälle vauva-aikana, mutta älä huolestu: ne menevät ohi ja rauhoitut kyllä.

Vaikka se ei näe kunnolla, mutta haistaa emonsa ja kokee, että se on hylätty. Kokemus on pienelle vauvalle todella raju, kuin elämästä ja kuolemasta kamppailu. Eipä tee hyvää vuorovaikutukselle. Mutta kukin tavallaan. Toisekseen, isä olisi parempi hoitaja, koska haju ja ympäristö ovat tuttuja.

kun mun kolmas lapseni syntyi, hän oli 5 vuorokauden ikäinen jäädessään tyytyväisenä sänkyynsä nukkumaan mummon valvonnassa, kun minä lähdin isompien kanssa ulos. Teki kaikille oikein hyvää.



Lähdepä sinäkin välillä vähän pihalle, vaikka sen vauvasi kanssa. Ainakin täällä etelässä näyttää olevan hyvä ilma.

Ja aikani kuluksi päätin valistaa teitä rakkaita äitejä täällä. Mutta nyt saa ruokatauko riittää. Heippa ja pärjäilkää!

mua ihmetyttää täällä usein vellovat viestit tyyliin "jätin miehelleni hoitoon". Siis miten muka voi jättää lapsen isälleen "hoitoon"? Onko lapsi äitinsäkin kanssa ollessaan siinä tapauksessa "hoidossa"? Ei vaan tajuu, ei..

lapsi on ollut isänsä kanssa enemmän "hoidossa" kuin minun kanssani. Ei ole nimittäin huolinut pulloa.

mua ihmetyttää täällä usein vellovat viestit tyyliin "jätin miehelleni hoitoon". Siis miten muka voi jättää lapsen isälleen "hoitoon"? Onko lapsi äitinsäkin kanssa ollessaan siinä tapauksessa "hoidossa"? Ei vaan tajuu, ei..

...minä taidankin olla ihan kamala äiti. Ensinnäkin joudun jättämään vastasyntyneen isovanhempien hoitoon luultavasti jo kotiutumispäivänä, koska olin ajatellut ruokkia myös esikoiseni ja luultavasti ainakin perustarpeet pitää kaupasta hakea kun sairaalasta kotiudutaan. Vastasyntynyttä en halua kauppaan viedä (kuinka kamala äiti olisinkaan jos niin tekisin...). Ja aion myös käyttää isovanhempien tarjoamaa lastenhoitoapua hyväkseni kun ulkoilen esikoisen kanssa, varsinkin jos ilmat ovat kylmät ensimmäisten parin viikon aikana, kun vauvaa ei vielä saisi kauheasti ulkoiluttaa kylmällä ilmalla. Ja aion myös jättää vauvan + esikoisen isovanhemmilleen hoitoon JOS nyt tulee jotain pakollista menoa johonkin ensimmäisen kuukauden aikana.



Ja kyllä, heti kun mahdollista jätän vauvaa myös yöksi isovanhemmilleen, jotka muuten ovat tähän mennessä oikeinkin tuttuja vauvalleni koska he ovat lasteni elämässä läsnä ihan alkuhetkistä alkaen. He ovat lasteni läheisiä, aikuisia luotettavia ihmisiä, jotka auttavat minua ja lapsiani elämän eri tilanteissa. Ai niin, ja he ovat minun vanhempani, joita myös minä tuen ja autan mahdollisuuksien mukaan...



Vähän hei järkeä peliin nyt, onko muka tarkoitus istua vauvan kanssa kaksin kotona ensimmäiset kuukaudet kaksin, ilman mitään kontaktia ulkomaailmaan?? Olisi varmasti aivan ihanaa (tai not) vaan olla kotona, ilman velvollisuuksia ja asioita jotka perheen ainoana aikuisena minun on hoidettava... Mutta kun se ei ole mahdollista, teen niinkuin parhaiten näen, ja nauran täällä nimettömänä jeesusteleville av-mammoille...