Miten pystytte yhdistämään työn ja lapset? En varmaan koskaan voi hankkia lapsia :(

loputtomasti. Sä vanhenet, ja sun ohi kiilaa nuoremmat ja nälkäisemmät. Jos sä haluat lapsia, niin älä uhraa elämääsi pelkästään työlle, koska ei se koskaan anna sulle sitä kiitosta ja tunnustusta minkä olet ansainnut.



Mutta jos susta tuntuu että ET halua lapsia, ja käytät työtä tekosyynä, niin sitten älä ihmeessä stressaa koko asiasta. Kenenkään ei ole pakko tehdä lapsia, eikä lapset tee elämästä automaattisesti onnellisempaa. Joskus käy päinvastoinkin, ja koko loppuelämäksi jää sellainen tunne, ettei saanut keskittyä niihin asioihin, jotka koki kaikkein tärkeimmäksi.

mutta aina löytyy kuitenkin tilanteeseen vähintään kohtuullisesti sopiva ratkaisu. Itse irtisanouduin edellisestä työpaikasta, nyt olen osa-aikatöissä ja opiskelen. Mutta etukäteen niitä teidän perheen kipupisteitä ja ratkaisuja vaativia tilanteita ei voi nähdä, ne riippuvat niin paljon jo lapsen iästä ym. Ratkaisette yksi kerrallaan sitten kun tulevat eteen. Tsemppiä :)

Kun palasin vanhempainlomalta töihin, totesin hyvin pian ettei ~ 1h työmatka tullut enää kysymykseenkään. Muutimme 6 kk päästä lähemmäs työpaikkaa. Kallista sekin. Olen myös luopunut kaikista muista menoista, haluan käyttää kaiken ajan lapsen kanssa.



Olen töissä periaatteessa 7.5 h/pv, mutta työstä tullut stressaavaa ja kiireistä. Liukuma on, mutta muut liuttavat aamusta, itse taas haluaisin aiemmin kotiin lapsen luo. Palaverien ajankohta siis haastava. Itseäni ärsyttää myös ainainen kamala kiire töissä, pää väsyy eikä meinaa osata kotonakaan keskittyä vain olemaan.



Meillä ei ole mitään tukiverkkoja lähellä, joten junaillaan menojamme limittäin. Maksullisiakin hoitajia on kokeiltu, mutta huonolla menestyksellä. Kavereiden luo "pitkä" matka, ei ole mahdollista autoilla 15-30 km suuntaansa töiden jälkeen, ruuhkissa matkaan voi mennä helposti tuntikin. Kuitenkin pidettävä rutiinit yllä.



Nyt mietin työpaikan vaihtoa, jos töissä meno ei rauhoitu. Haaveilen jopa irtisanoutumisesta, kun vaan keksisi mistä saisi toimeentulon. Lapsi on pieni nyt, enkä halua menettää tätä aikaa työstressiin, hän on kaikkein tärkein.

Sitten lapsi menee päivähoitoon. Toinen vie, toinen hakee. Näin perheen molemmat aikuiset pystyvät tekemään normaalin työpäivän.



Meillä on viisi lasta ja silti tämä onnistuu.

Sitten lapsi menee päivähoitoon. Toinen vie, toinen hakee. Näin perheen molemmat aikuiset pystyvät tekemään normaalin työpäivän.

Meillä on viisi lasta ja silti tämä onnistuu.

Sinun täytyy tehdä elämääsi tilaa vauvalle. Jos arvostat vain työtäsi, niin sitten kulutat päiväsi siihen ja työmatkoihin. Jos haluat lapsen, niin vähennät töitäsi, etsit työtä lähempää että työmatka lyhenee tms. Se on tietoinen valinta. Mutta mieti mihin olet valmis ennen lapsen hankkimista, ettei lapsi sitten joudu kärsimään, kun huomaatkin, että haluat panostaa uraasi ja vauva jää kakkoseksi. Enkä sano tuota siis ilkeyttäni, vaan oikeasti haluan antaa hyvän neuvon ja ajatella lapsen parasta. Ja sinun :)

ja priorisoida asioita uudelleen, ei varmaan kannatakaan hankkia lapsia.

Nyt kun omat vanhempani alkavat olla raihnaisia, olen tajunnut, että olisi kamalaa olla 70+ ilman lapsia. Mä voin väittää, että ikinä en ole omia lapsia katunut, eikä mun vanhemmat ole katuneet. Otin duunin, jossa on lyhyemmät päivät ja lyhyempi työmatka. Mitä sain vastineeksi: lapsia, oman perheen, ison suvun, rakkautta, lämpöä, hellyyttä, huolenpitoa ja ihanan miehen. Vaihtaisinko takaisin pitkiin työmatkoihin ja uraputkeen - en? Nyt kun ipanat on kaikki koulussa, etsinkin taas parempaa duunia, kun eivät koko aika minua tarvitse enää.



Huono tekosyy!

mutta onhan lapsilla toivottavasti isäkin.



Vuorottelemalla saa jo paljon aikaan. Meillä isä aloittaa työt aikaisin (klo 7) jotta pääsee ip aikaisemmin hakemaan lapsethoidosta. Minä menen töihin klo 9.



Näin lapset saavat myös omaa aikaa isän ja äidin kanssa. Sekin on tärkeää jotta lapsen suhde vanhempaansa kehittyy.

Ota sellainen mies, joka osallistuu oikeasti lasten hoitoon ja kasvatukseen.



Palkkaa lastenhoitaja kotiin.



Tee maltillisen pituisia työpäiviä.



t. kolmen alle kouluikäisen äiti

Jos työtä ei voi vähentää tai vaihtaa kokonaan, niin kenelle sen lapsen sitten tekisit? Sille hoitotädille adoptoisit jo synnäriltä?

ja asunut korkeintaan puolen tunnin matkan päässä työpaikasta, lisäksi lasten isän kanssa on oltu "vuorotöissä" niin että lasten hoitopäivät ei koskaan ole olleet pitempiä kuin 7h. Joskus on kyllä tarvittu isovanhempia apuun, onneksi heitä on 4kpl ja vielä 3 isoisoäitiä ja minulla vielä sisar joka oli aluksi lapseton ja myöhemmin kotiäiti joka mielellään otti meidän lapset välillä "kyläilemään" muutamaksi tunniksi.



Ihan yksin en kyllä olisi pystynyt palettia kasassa pitämään.

Niitä keinoja ja toisten näkökulmaa asiaan kaipailenkin nyt.



Olen miettinyt, että stressaanko ja mietinkö asioita liikaa. Panikoin muutenkin kaikkea mahdollista. Ehkä kaikki eivät mieti asioita niin paljon ennen lapsen tuloa?

Jos työtä ei voi vähentää tai vaihtaa kokonaan, niin kenelle sen lapsen sitten tekisit? Sille hoitotädille adoptoisit jo synnäriltä?

Noh, ei nyt kuitenkaan... Lapsen isä toki olisi tasavertaisena vanhempana lasta hoitamassa.

Todella haluat lapsen, työ ei ole este. Itse teen osa-aikatyötä näin perheellisenä. työmatka 20min.

hyvä että mietit jo ennen lapsen tuloa näitäkin, mutta älä liikaa stressaa :) mun täytyy sanoa, että en ikinä selviäisi yksin täällä pk-seudulla mun työmatkoista (45 min/suunta) ja n. 8 tunnin työpäivistä (vaihtelee paljon...). Ja työ on aika normaalia myynti- ja asiantuntijatyötä, ei mikään huippu-ura. Meillä on nyt yksi vajaa kolmevuotias lapsi, ja toinen tulossa aika pian. Kovasti mietityttää mitä tämän äitiysloman jälkeen. Kahden kokopäiväisesti työssäkäyvän vanhemman ja yhdenkin lapsen yhdistäminen on kyllä ollut meille aika haastavaa välillä, vaikka pitkään tätä ruljanssia ei ole edes kestänyt.

tee vaan se lapsi, sen jälkeen sun on paljon helpompi tehdä niitä päätöksiä työpainkan, työpäivien pituuden jne. suhteen.



Olen itse ollut kova uraputkinainen, niin kova, ettei lasta meinannu tulla vaikka halusinkin. Kun neljän vuoden yrityksen jälkeen tulin kesäloman aikana (!!! huom! rentoutuneena) raskaaksi, niin alkusyksyn hurja työstressi ja matkustusrumba aiheutti keskenmenon. (Pomo hurja työnarkomaani, jolla ei ymmärrystä tuntunut olevan...) Sen jälkeen oli tosi kova kriisi, kun tajusin, että täytyy alkaa muuttaa elämäntapoja jos edes raskaaksi aion tulla ja raskauden loppuun saattaa. Ikä alkoi painaa (olin jo 40 v.). Tuli sopeutumishäiriö, unihäiriö, masennus...ja sitten kun päätin laittaa tän lapsentekoasian ykköseksi, kävi miten kävi, kaikki järjestyikin.



Pomoni tarjosi toista työtä, kun tajusi, että olin jo irtisanoutumassa. Työsoppariin kirjattiin että tekee lyhennettyä päivää koska ensisijaistaa lapsettomuushoidot...Ja sitten ehdin vähän itseänikin ajatella, käydä joogassa ja nauttia elämästä. Tulin raskaaksi, oli ihanaa - ja nyt on tuossa 4 kk ikäinen vauveli, jota hoitelen. Työhön palaan vielä, mutta olen onnellinen siitä, että on pakko tän lapsen takia hillitä työmäärää.



Kaikilla asioilla on tapana järjestyä. Ja miehenikin (jolla ei ole ollut vauvakuumetta missään vaiheessa) on paljastunut ihanaksi isäksi, tuolla nytkin vauvelia hoitelee. Joten rohkeesti vaan raskautta yrittämään. (äläkä lannistu, vaikkei heti tärppäiskään...)

Todella haluat lapsen, työ ei ole este. Itse teen osa-aikatyötä näin perheellisenä. työmatka 20min.

Minulla työmatkat yhteen suuntaan 10-180 km + koulutuspäivät ym. muut yöreissuja vaativat työmatkat. Säännöllinen työaika on 7,65 h/päivä. Suurin epäkohta työssäni on se, että vaikka työ vaatii matkustamista asiakkaiden luo, ajoaika ei ole työaikaa. Eli saatan tehdä matkat mukaan luettuna 11-13 h työpäivää, mutta ylitöitä ei tule.

Helsingissä, jossa ilman ajokorttia olevana matkustin kodista tunnin työmatkan yhteen suuntaan esim. Töölööseen jolloin n. 2 tuntia työmatkoja päivässä. Lapsia oli kolme,1v,4v ja 5v, työpäivä normaali. Illalla ei paljon aikaa jäänyt yhteisiin hetkiin, mutta hyvin meni ja olihan viikonloput aikaa.



Muutimme neljännen synnyttyä maalle, olin välillä kotiäitinä ja sitten palasin työhön aina Helsinkiin asti junalla. Noin 3 tuntia työpäivän päälle oli työmatka.



Nuorin oli 3v, muut koulussa ensimmäisellä, neljännellä ja viidennellä luokalla.



Lapsia syntyi lisää, pari "iltistä" ja maalla sai mukavasti naapuriin hoitoon aina nuorimman. Mies pystyi vuorotyönsä takia hoitamaan leikki-ikäisestä alkaen, muttei voinut 1-vuotiaasta vastata kun joinain päivinä oli vähän nukuttava yövuoroa varten. Viikonlopputyön takia oli arkivapaata.



Ihan hyvin olen jaksanut suurperheen äitinä pitkät työmatkat. Oma talo on kuitenkin isolla tontilla josta viikonloppuisin saa nauttia ja lomilla. Helsingissä asunnot maksavat niin paljon, ettemme olisi tällaista saaneet tuloillamme, vaikka mieheni on valtion virkamies, -kapea mutta pitkä leipä, kuten sanotaan.



En jättänyt lasteni hankkimista työmatkojeni ja työssäkäynnin takia. Nyt lapset ovat jo isoja, on varaa löysätä ja nauttia pätkätöistä, mm. vuoroviikoin tehtävässä työssä. Jos sellainen systeemi olisi ollut lasten ollessa pieniä, olisin ilman muuta ollut osa-aikaisena. Tämä on hyvä systeemi; 5 arkipäivää työssä, viikonloppu vapaata, sitten viisi arkipäivää vapaana ja vielä viikonloppu vapaata tähän samaan; 9 päivää yhteen menoon pois työstä, 5 arkipäivää työssä jne.



Palkassa ei häviä liian paljon, kun joka toisesta viikosta saa palkan ja koka toisesta korvausta tulojen mukaan. Suosittelen. En mistään saisi kahden viikon työstä tällaista summaa rahaa kun nyt saan...

olen halunnut molemmat. Perheessä on 4 lasta (osa jo muuttanut kotoa) olen aina käynyt töissä n tunnin matkan päässä. Olen ollut maksimissaan hoitovapaalla kunnes lapsi on täyttänyt 1,5 vuotta. Hyvin on silti sujunut, lapset on kasvaneet normaaleiksi ja onnellisiksi, menestyviksi nuoriksi. Kukaan ei ole kokenut hylkäämistä tms tuon tarhalapsuuden takia. Perheemme on muuten tiivis, isovanhemmatkin olleet aikanaan läsnä lapsille jne.



Käytännössä asia on hoitunut niin että toinen vie ja toinen hakee, näin on pystynyt tarvittaessa joustamaan työajoissa. Mieheni matkustaa paljon ja silloin teen vain "pakolllisen" työajan. Eikä kukaan voi enempää vaatiakaan kun palkankin saa vain 7,5 tunnista.