***Huhtikuun helmet 2009 joulukuuhun!***

Kylläpä aika on mennyt nopeasti. Nyt joulu on jo loppumaan päin ja laatikot ja kinkku oksettaa lähinnä. Ihan mukava joulu oli, vaikka ensimmäistä kertaa koko mun elämässä en ollut vanhempieni ja sisarusteni kanssa. Ensimmäistä kertaa ostin oman joulukinkun ja kuusen. Tai siis miehelle mä kinkun ostin ja myöhä tapasi, eikä ollut enää kuin pakastettuja ja kovin suuria kinkkuja. No nyt miehellä on tekeminen tuon 8 kilon kinkun kanssa. Itsehän mä en kinkusta tykkää.



Me ollaan aloitettu pottaharjoittelu. Ainakin kolmet pissat on tullut jo pottaan, eikä kovasti ole tarvinnut edes yrittää. Vielä kun Santtu oppisi istumaan oikein potalla, eikä äitin tarttis olla kummina koko ajan. Olen kyllästynyt vaippoihin ja haisuun.



Santtu on kovasti kasvanut. Käytiin joulukuun puolessa välissä neuvolassa, josta saatiin pysäköintisakko muistoksi, ja mittaa ola 75 senttiä ja 9,570kg. Kasvamisen vauhti on hidastunut, mutta pojan vauhti vain kiihtyy. On kyllä kuin salama, heti kun selkänsä kääntää niin pahanteossa. Santeri oppi seisomaan tuen kanssa ja nyt kävelee jo tukea vasten. Harjoittelee myös seisomaan ilman tukea. Tänään näin että nousi ilman tukea seisomaan. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita siis piisaa.



Tänään Santeri ei enää kelpuuttanut mua nukuttajaksi, vaan hän halusi isän. Kyllä tämä riipii mun sydäntä, mutta minkä sille teet. Mun on oltava töissä, että meidän taloudessakin syödään jotain ja asutaan jossain. Kyllä se oli kova kolaus mun äitiydelle. Tästä riittää haavoja vielä moneksi viikoksi. Toivottavasti ei vaan ala vierastamaan ihan kokonaan. Olen mä kuitenkin sen äiti, vaikken kelpaakaan juuri mihkään.



Mulla oli kokonaiset 2 päivää vapaata ja nyt olen jo ollut töissä. Huomennakin on mentävä töihin ja niin edespäin. Kyllä mä taas välillä mietin, että pitikö olla niin kiire, mutta toisaalta kyllä mä tykkään.



Santerille on tullut taas 2 hammasta lisää. Eli nyt niitä on jo 8. Alhaalla 4 ja ylhäällä saman verran. Taitaa nuo hampaat puhjeta Santulle pienissä ryppäissä, joko pareittain tai ryhmissä. Onneksi vielä ei ole kamalasti valvottanut tai muutenkaan haitannut. Ruokahalua tietenkin vähän rajoittaa, mutta ei näkyvää haittaa.



Oikein hyvää joulun aikaa teille ja onnea seuraavaan vuoteen!



Toivottaa Kaisa_kissa ja Santtu 8,5kk

Juuri tuossa jokin aika sitten mietin, että mitä teille kuuluu ja oletko saanut yhtään olla jouluna kotona.



Meillä on jossain baby björnin potta, mutta en ole jaksanut sitä metsästää. Todennäköisesti on kellarissa, joka on ääriään myöten täynnä. Täytyy katsoa, että jos sen ennen muuttoa sieltä paikallistaisi. Hienoa, että santerilta oli tullut jo pisut pottaan.



Niin joku sitä kysyikin, niin totta on, että meidän poika ei sitten enään kääntyile. Kääntyi varmaan alta kymmen kertaa kun sen kerran fysioterapian jälkeen hokasi. Nyt vaan huutaa jos laittaa selälleen lattialle. Sinäänsä vähän outoa sillä viilettää lattialla joka aika hyvin ja pyyhkii pölyt mennessään (kiitos vaan.. ;-) ), mutta kääntyile ei sitten millään ilveellä.



Meillä oli niin pienet kinkut, että on jo ihan just syöyty kaikki. Kerran näinkin päin. Mulla on nyt närästys joka johtuu lempparistani eli lanttulaatikosta.



Me ollaan pelattu perheen kesken isosiskon saamaan buzzia. Hauskaa on ollut. Saku touhuu lattialla tai roikkuu sylissä kun pelaillaan. Tänään pikkumies on ollut aika ahkera ja kolunnut kaikki nurkat.



Tsemppiä vaan kaisa kissalle työn ja kotiolojen yhdistämiseen. Mulla se on sinäänsä aika helppoa kun töitä on tasaisesti ma-pe ja loppujen lopuksi sekin menee nopeasti kun ehdin olemaan jo aamulla tovin töissä ennekuin saku herää ja 1-2 päikkärit sattuu työpäivän aikaan niin ei ne ehdi paljon olla kotona ilman äitiä. Meillä iltanukutus ei iskältä pahemmin onnistu, mutta minä luovutan päikkäri toimet mielläni iskälle, sillä niillä on oma systeemi siihen. Ole kaisa kissa ylpeä siitä, että miehesi on luonnut niin hyvän suhteen santtuun. Tiedän kyllä myös sen tunteen, että joskus kokee itsensä ulkopuoliseksi etenkin jos toisilla on omat pikku tapansa jota ei tiedä. Käännä tuo kuitenkin positiiviseksi asiaksi sillä sitä se kuitenkin on.



Tissin syönti vähenee meillä edelleenkin, eli nyt ollaan joulun aika menty yhdellä kerralla. Se on ollut aamulla joskus 7-9 aikaan. Yöllä pärjätään desin maitopullolla x 1 ja tissit tuli tänä aamuna vasta ysiltä. Pikku hiljaa, pikku hiljaa...



Joulusiivouksesta ei ole enään tietoakaan kun joululahjat ja joulukortit on vallanneet lattiat. Lisäksi sain inspiksen ja aloin siivoamaan muuttoa varten laatikoita. Siis joo häh, ihan totta, joululoma taitaa tehdä mulle hyvää.



Huomenna jos jaksan niin lähden alennusmyynteihin. Mitään ylimääräistä muutettavaa en meinaa ostaa. Lapset tarttee vaatteita (minusta ei niin väliks) ja säilytyslaatikoita voisi mennä siitä ruotsalaisesta halpahallista hakemaan.



Nautinnollisia loppupyhiä!

Pukki kävi meilläkin ja kovasti pojat tykkäs. Jupe raukka nukkui onnensa ohi ja heräsi päikkäreiltä vasta kun lahjat oli jaettu. Osa oli ihan tarpeeseen, mutta kaukaisemmat sukulaiset oli välttämättä halunneet hankkia kasan vauvaleluja jotka varmaan kiinnostaa max vuoden verran. onneksi lähipiiri ymmärsi mun lahjatoiveet 74 cm, 104 cm ja 116 cm.



Meillä nukutaan edelleen tosi risaisesti, hyvänä yönä 4 herätystä. Sen sijaan tuttipullo on alkanut kelpaamaan, jiihaa! Yöllä ei edelleenkään ole tarjoilua, siinä olen pysynyt tiukkana. Kerran tai kaksi pitää nostaa syliin kun ei jaksa koko taloa herättää, mutta useimmat herätykset menee silityksellä. Peukaloa on raukka ruvennut imemään, eikä tutti silti kelpaa. Päivällä otan peukun pois suusta, mutta yöllä en ole koko aikaa vahtimassa. Punainen rantu kiertää toista niveltä.



Kaisa-Kissalle, muistan kuinka kamalaa oli hakea esikoista 1 v hoidosta, kun täti tiesi paremmin, mitä meidän lapselle kuuluu. Siis koska on syönyt, miten on nukkunut jne. Äidin elämä on luopumista, ensin pienistä asioista, sitten suurista. Joku päivä nämä meidän mussukat ei enää halua syliin ja sitten pitää keksiä muuta halattavaa. Onneksi siihen on vielä aikaa!



tuuti

Tuutin loppusanoista sain ajatuksen, että ehkä sitä jossain vaiheessa ehtii halailla vaikka miestään. Santeri ajelee potkuautolla, Tompallakin on nyt sellainen, mutta Tomppa katselee suu leveässä naurussa kun isoveli sillä päästelee. Toivottavasti se olisi vielä ehjä kun Tomppa oppii sillä menemään. Hän leikkii nyt hoitolaukun hihnalla, sillä vihreällä.



Isoveli pääsi mummolaan yökylään sinne silmät loistaen lähti eli nyt olisi potkutteluauto käytössä Tompalle. Lunta on tullut aivan valtavasti ja sähköt pätkineet. Ollaan vietetty hetkiä kynttilän valossa. Ei, ei se ole romanttista kun ei ole vaihtoehtoja. Imetystäkin ollaan Tompan kanssa yksissä tuumin lopeteltu. Eilen pitikin syöksyä jo kauppaan ostamaan lisää nan-maitoa.



Ai niin vuosikin kohta vaihtuu! Toivottavasti kaikilla on pyhät sujuneet turvallisesti sekä rauhallisesti ja vuosikin vaihtuisi mukavasti. Tämän päivän uutinen näytti olevan taas Nykäsen Matti&Mervi ja ei niin mukavat pyhät.



pikkuäiti joka menee halaamaan kolmihampaista Tomppaa

Piti kirjautua vielä uudestaan kun luin Sakun kääntyilystä tai kääntyilettömyydestä (meniköhän oikein?) Aivan sellainen oli meidän esikoinen lopetti myös kääntymisen ja karjui vain lattialla selällään. Fysioterapeutti sanoi, että poikaa ottaa päähän, taidot olisi olleet. Esikoinen pääsi terapeutille siinä vuoden iässä jolloin kääntyilyyn ei enää kiinnitetty huomiota vaan kävelemiseen. Esikoisemme oli siis hyvän kokoinen pötkäle ja peppukiitäjänä alkoi 10kk tutustua maailmaan. Alkoi kävellä 15kk iässä eli aika normaalisti kuitenkin. Ja ihan reipas poika on vai mitä sanotte kun kirjaston mehutarjoilussa kävi huomauttamassa tarjoilevalle tädille, että mehussa on liikaa vettä. Äiti hymyili vieressä voi noita lapsia.

Arki on taas alkanut ja joulun pyhät takana. Täällä sitä ollaan taas töissä. Huoh!



Meidän poika oli varsinainen vinkuintiaani eilen, itkeä kitisi koko ajan ja joka paikassa. Ihan mahoton päivä. Tiedä sitten oliko kovin väsynyt vai mitä mutta päivästä ei meinannut mitään tulla ja mulla vaan tuli savut korvista.



Isäntä luovutti eilen ja meni lääkärille. Poskiontelon tulehdus ja korvatulehdus. Sai lääkkeet ja toivottasti toipuu pikaisesti, sen jaksamistaso on ollut hiukan heikko koko joulun.



Pikkuäitin esikoisen mehukommentti oli hauska. Mitäs menevät tekemään laihaa mehua. Reipas poika kun hoitaa asiat! Kuulostaa meidän esikoiselta aikanaan. Kerran oltiin laivalla leikkihuoneessa ja tuli pisuhätä. Ei tullut mulle sanomaan, mutta etsi laivan tädin käsiinsä ja kysyi missä on vessa, mua pissattaa. Hyvä kun osaavat toimittaa asioita pienestä pitäen :-)



Viime yönää meni maitoa vain 0,5 dl ja aamutissit. Mekkalaa pidettiin yöllä tasaiseen tahtiin. Kai siinä joku parin tunnin pätkä oli kun sai nukkua. Jatkuvasta kitinästä ja muusta päätelleen tulee taas lisää hampaita. Ne kaksi sieltä jo iloisesti vilkkuukin.



Mukavaa viikkoa! Ja pikkuäidille sähköjä.



Toivottaa Päkkänä

Hyvä Tuuti, kyllä ne yöt kohta helpottavat! Meillä meni silloin joskus kaksi viikkoa unikoulutuksessa, sitten homma alkoi toimia. Nyt ollaan palattu samaan vanhaan iltahuutoon ja yötissittelyyn... =/



Hurjaa kun Santeri näyttää niin isolta pojalta mopoillessaan! Ihan varmasti Kaisa_kissa pysyt Santulle aina äitinä, vaikka poika nyt haluaisikin isän vierelleen. Helpottaa myös elämää, että kotona oleva voi hoitaa käytännön hommat ilman että lapsi itkee työssäkäyvän äidin perään.



Päkkänän miehelle paranemista korvatulehdukseen! Ei kai se tartu? Miten Saku on ottanut hienon maatilan vastaan?



Joulureissu on siis selvitetty! Kesällä kahden tunnin matkaan meni nyt kelin vuoksi puolisen tuntia lisää, eikä neiti tietenkään nukkunut koko aikaa. Vältettiin kuitenkin pahimmat lumimyräkät ja ruuhkat. Maissinaksujen, leluvaraston ja takalasin pyyhkimen (saisko siihen vielä jotain vilkkuvaloja, siis auton sisälle vilkkuvia?) avulla selvittiin vain pienillä kitinöillä. Muuten oli aivan luksusta, sillä äitini hoiteli Sylvin ja me saatiin nukkua pitkään plus päikkärit!



Roinan määrä kasvaa jo nyt: Sylvi sai pari Fisher Pricen meluavaa muovikammotusta ja tykkää niistä kovasti. Äidin ei siis kannata metsästää kauniita puuleluja kirppareilta... Paketeista paljastui yökkäreitä jopa 3 kpl, joista parit vielä sopivan isoja, vauvapulkka sekä Babybjörnin potta. Sekä paljon muuta, ihan liikaa. Lahjanarut olivat edelleen ihan ykkösiä, piti säästää niitä muutamat hätävaroiksi kitinätilanteisiin. Potta jäi vielä mummilaan, pulkka saatiin juuri ja juuri mahdutettua autoon. Potta ei siis enää mahtunut... Pulkka testattiin eilen ja hyvin pelittää, paljon paremmin kuin normipulkka. Neiti oli ihmeissään, vähän kuin kylvyssä: ensin hämmästellään ja sitten kun alkaa olla kivaa täytyykin jo lopettaa. Täytyy laittaa pulkkailukuva tänne kunhan saan ne ulos kamerasta.



Sylvi nostaa nyt yläkroppaa korkeammalle kuin ennen ja jalatkin hakevat konttausasentoa. Välillä itkun kanssa - harmittaa kun ei pääse eteenpäin. Varmaan sama kuin Pikkuäidin esikoinen aikoinaan. Peruutusvaihde toimii hyvin, mutta suunnistus sen kanssa ei (vähän kuin äitinsä autoillessa ;) ). Niin ja ihan uutena taitona sohvan selkänojaa vasten seisominen!



Eroahdistus on myös lisääntynyt ja aiheuttaa noita nukkumaanmeno-ongelmia. Sylvi huutaa jos isä koittaa nukuttaa, alkaa leikkimään ja höpöttämään jos äiti tulee huoneeseen. Vahtii, ettei äiti vaan katoa sängyn vierestä. Mummilassa vietetyt yöt meni kohtuullisesti, mutta nukahtaminen yhtä hankalaa kuin kotonakin. Samoin kauhea kitinä jos minä katoan näkyvistä. Mummin kanssa ei ihme kyllä ollut ongelmia, mutta mummi jaksoikin viihdyttää tyttöä niin, ettei edes huomannut äidin poissaoloa! =)



Kiitos Verticialle ja Lyytille vauvasänkyvinkistä laivalle. Jos kesällä sitten Tukholmaan.



Täytyy kai käydä tsekkaamassa alennusmyynnit. Löytyisköhän keväälle haalaria?



Jaaha, huoltoyhtiön piti sit tulla pihalle raaputtamaan lunta asfaltista neidin nukkuessa pitkästä aikaa tuuletuspartsilla, täytyy käydä tarkastamassa tilanne. Johan tässä tulikin jouluromaania...



t. Tsili & Sylvi 9kk

Pitäisi laittaa tavaroita alemmilta tasoilta pois. Inka lähti pari päivää ennen joulua konttaamaan, nyt menee jo pidempiä pätkiä. Tosin rassusta taitaa puuha olla vielä aika vaikeaa, kun usein kontatessa tulee itku. Tai sitten on vain laiska, epäili veljeni, ottaa aivoon kun enää ei siirretä paikasta toiseen vaan sanotaan että tules tänne. Erityisesti kiinnostavat äidin tossut, ne likaiset, kulahtaneet rönttöset millä äiti tallustaa sisällä (vilukissan varpaat) ja joskus ihan vain vahingossa takapihan terassilla. Ja isin sukat, jotka joskus (heh) jäävät lojumaan olkkarin lattialle. On ihanaa kontata niitä kohti.



Kaisa_kissasta oli tosiaan kiva kuulla pitkästä aikaa.



Tarmokkaita lapsia Tompan isoveli ja Päkkänän esikko. Voi kun tulis reipas meidänkin tytöstä. Että sanoisi, jos joku mättää eikä jäisi murehtimaan vain.



Tuutin halailtavan pulasta ja pikkuäidin mieshuomiosta tunsin piston sydänalassani. Pitäsi jaksaa olla myös läheisempi vaimo. Kyllä asiat on mallillaan, mutta varmasti voisi paremminkin olla.



Sylvin tavoin Inka rakastaa mölyäviä Fisher Pricen muoviesineitä. Ja Sylvin tavoin Inka pitää takalasin pyyhkijästä.



Mä muuten kanssa mietin alehaalaria ensi talvelle, mutta minkä kokoisen sitä hankkisi? Ja kun varmasti on myös merkkikohtaisia kokoeroja että toisesta olis hyvä 86 ja toisesta 92. Vaikeaa.



Joulu meni mukavasti, oli ihanaa kun mies oli kerrankin kotona 4 päivää putkeen! No nyt taas alkaa arki ja miehen työt toden teolla. Sehän siis vuorotyötä tekee ja jos on työpäivä, niin on kyllä tosi vähän lapsen hereilläoloaikaan kotona vaikka olisi mikä vuoro. Paitsi jos menee töihin iltakasiin, mutta nuo päivät on harvaakin harvemmassa.



Meillä on jouluruokia vieläkin. Sen saa, kun pitää sukujoulun kotonaan. Tänään pitäs reipastua ja pilkkoa kinkku suikaleina, kuutioina, siivuina ja muina pakkaseen. Sais sitten sieltä ruokiin valmiina. Savulohta jo pakastin kun ensin jo tein siitä yhden pastan.



Meillä on ollut nyt yönä muutamana tunnin-parin valvominen huutoon yhdistettynä. Kipuilleeko uusia taitojaan öisin, tiedä sitten.



Pitää mennä antamaan lapselle ruokaa. Eilen melkein unohdin lounaan (hups!), kun nukkui niin epämääräisesti (johtuen yövalvomisista).



Lahjaksi tuli mm. perässä vedettävä kirahvi, mutta tällä hetkellä kirahvin laatikko on parempi kuin itse kirahvi. On kuvakin boxissa, mitä parempaa voisi edes toivoa!



Lyyti

Hurjalta kuulostaa 92 cm haalari kevääksi, itse olen miettinyt, hukkuuko 80 cm reimateciin. Mutta eri kokoisia nämä lapset. Saatiin Jupelle ihana 74-80 cm pörröhaalari talveksi, siis joulupukilta. menee autossa ja päikkäreillä, muttei kyllä ulkona. Vähän vaihtelua äitiyspakkauksen haalarille.



Pikkuäidin ehdotus miehen halaamisesta olisi varmaan paikallaan, sellainen rauhallinen yhdessä olo on niin harvassa, että ihan halimiseen ei aikaa riitä. Joskus jos satutaan istumaan samalle sohvalle, niin ei olla kaksistaan vaan meitä on hetkessä 3-5. Ja yöllä jos ei nukuta liikaa, niin sit se ei yleensä halimiseen jää.



Jupe raivos taas klo 3,4,5 ja 6. 6.20 tarjosin aamuvellin, nam, mutta ei sen jälkeen enää nukkua viitsi (siis jupe, äiti kyllä ois). Ruokaa menee 2 dl enemmän kuin viikko sit ja tissi ei juuri enää kiinnosta. Niinhän se vissiin on, että se oli turvallisuuden tunnetta varten, ei niinkään ruoaksi enää. Silti olen tyytyväinen kun pullo kelpaa, niin saa tarpeeksi nestettä. Siirsin päiväimetykset ruoan jälkeen enkä enää tarjoa ennen päiväunia, niin ei yhdistyis siihen nukkumaanmenoon. Se taisikin olla viimeinen niitti meidän imetykselle, mutta minkäs teet. Onhan tuota ikääkin jo 8 kk. Äiti taitaa olla haikeampi kuin jupe. Nyt please ne yöunet tänne, että pysyn päätöksessäni!



Päkkänälle tsemppiä töihin, musta välipäivät oli konttorilla aina makeeta aikaa, kun on rauhallista ja puolet porukasta pois. Ei tarvi istua turhissa palavereissa ja saa hommat tehtyä



tuuti.

Ei tuuti nyt tulevaksi kevääksi, vaan ensi talveksi, siis vuoden päähän. :) Se 86 tai 92 haalari. Tää talvi mennään varmaan loppuun asti tuolla äp:n kuuskasilla. Kaverin lapsen 74cm haalari on kyllä lainassa, että jos tarttee kevättalvella, mutta saattaa mennä kyllä tuo äp-haalarikin koko talven.



Tuutin kirjoituksesta tuli mieleen, että minähän myös tykkäsin välipäivistä töissä juuri tuon hiljaisuuden takia, vaikka kova hölöttäjä olenkin. Kerrankin tosiaan malttoi tehdä töitä rauhassa, eikä päivä venynyt. :)



Se pikkuäidin isopappa, vai Tompankos isopappa se oli ja äidin pappa vaan, tuli mieleen tuossa päiväkävelyllä kun jouduin auttamaan (joutua kuulostaa kamalalta, että olipas taakka, mutta tuntuisi tyhmältä sanoa sain auttaa, kun oli kuitenkin haveri) kaatunutta vanhaa pappaa. Että mitä kuuluu hälle, helpottiko tauti ja mitä siitä seurasi vai ei mitään?



Lyyti

Käytiin sitten aleilemassa neidin kanssa. Tykkäsi repiä vaatteista lappuja heti kun äidin silmä vältti, siis jos sattui sopivalle korkeudelle. Olivat onneksi hyvin kiinni...



Jesper Juniorissa oli kaikenlaista -30%. En osannut edes katsoa tarkemmin niitä haalareita, ahdistuin ja lähdin pois. Sanokaa nyt fiksut ja kokemusrikkaat ihmiset, että mitä sitä oikein tarvitaan?! Miten paksu on välikausihaalari ja minkähän verran pitää olla kasvunvaraa ja milloin sitä tarvitaan? Nollakeleillä vai reilusti plussan puolella? Ei kai voi olla liian iso, siinä on hankalaa liikkua jos on juuri oppinut liikkumaan. Ja jos ostaa jopa ensi talveksi toppahaalarin, niin minkähän kokoinen se sitten pitäisi olla?



Tämän talven pakkaset mennään onneksi äp:n haalarilla. Vasta avasin kumilenkeillä kiinni olleet jalkaterät. Pieni tyttö minun rakkaani.



Täytyy kai uskoa, että Sylvikin vihdoin liikkuu. Tuli naamalleen alas nojatuolista, vaikka mies oli ihan vieressä. Ei onneksi käynyt pahemmin, itku loppui kun sai pallon joulukuusesta lohdutukseksi.

Voi Sylviä, teit sitten Tompat ja putosit lattialle. Tompan kanssa ollaan ihasteltu kuvaasi, taitavasti kuvattu taidokkaasta tytöstä.



Välikausihaalarista yms.itse olen ihan öö vauvan pukemisasioissa. Tomppa on mahtunut hyvin 80cm toppahaalareihin. Kun on enemmän pakkasta on haalarin alla enemmän ja villaista ja pienellä pakkasella sekä nollakelillä toppahaalarin alla on vain yksi vaatekerta. Tällein ollaan menty tämä talvi. Tarvitaanko välikausihaalaria? Neuvolassa näin kerran vauvalla (n.10kk) ihanan takki-housu yhdistelmän ja pojalla oli myös kiva pipo. Tuumin, että itse vaan toppaan Tompan toppahaalariin miettimättä miltä poika näyttää, öö ehkä topatulta.



Tänään tuli postissa jo HM:n kevät-kuvasto, siinä oli kiva huppari jota mietin Tompalle loppukevääksi ehkä 86cm. Meillä esikoinen käyttää kokoa 116 tai 122 hän kohta neljä vuotta täyttää.



Isopappa eli mun miehen pappa, jota omin myös, koska kaikki omat isovanhempani ovat kuolleet vuosia sitten, on elossa. Eli huonossa kunnossa hän on ja yhä sairaalassa.



Huomenna meen parturiin, mullakin otsatukka roikkuu polvissa, tai jossain.. Ehkä muutan väriäkin siis tukan.

Aina kun mä kirjoitan jotain hyödyllistä, nää sivut temppuilee. Tulkoon siis vaikka kolmesti...



taas yksi risainen yö takana, mutta mitäs siitä.



Haalaripulmaan sanoisin vastaukseksi: 86 cm toppahaalareita meillä ei ole, on vain 80 cm reimatec ja 91 cm joku muu. Välikausihaalaria en ole onnistunut jättämään yhtään kokoa välistä, kun se on kiva keväällä ja syksyllä. Ehdottomasti plussakeleillä, n. +5-+12 käytössä meillä. Ja lämpimämmässäkin jos sataa. En ole kurahousufani, eli ostan laadukkaan, jonka voi suihkulla huuhdella ja on tunnissa kuiva. Ja ohuella kangasvuorella, ei yhtään toppaaa. Merkeissä on eroja, 80 cm reimatec on melkein yhtä iso kuin 86 travalle, eli jos vaan kokolappua katsoo, kannattaa pitäytyä yhdessä merkissä.



Toppahaalareista pelkään pahoin, että jupen koko on ensi talvena se 86, eli tulee hankittua se välikokokin. Eli jos hankkii useamman lapsen, tulee varmaan kaikki koot käytyä läpi. Mutta olishan se kiva, jos sattuis oikea koko :-) Ja lyyti, huh, ihan kiva että suunnittelit jo ensi talvea :-)



Ja muistutuksena vielä aiemminkin käyttämäni linkki



http://www.verkkoklinikka.fi/laskurit/kasvu/



Mun vaatimus haalareille on tätä nykyä, että alaosan saumat on teipattu = voit istua rauhassa lätäkössä. Tällöin haalari on mukava päällä säällä kuin säällä ja kuivuu nopsaan myös kotona, kun kaikki toppakerrokset ei ole täynnä vettä.



Kaksiosaiset asut on ihanan näköisiä, mutta ikäviä käyttää ainakin nosteltavan ikäisillä lapsilla. Napa vilkkuu. Eli puistoon tarvii sit myös haalarin, kaupassa kaks osainen on kiva, kun takin saa pois.



Tyttöjen äideille vinkiksi, että ainakin kahtena viime syksynä syyskuussa on saanut -50-70% alesta vaaleanpunaisia haalareita, siniset on olleet jotain kokoa 122-128, mutta vaaleanpunaista on ollut paljon jäljellä.



tuuti

Ei ole fiilistä olla töissä vaikka niin sanotusti voisi ehkä tehdä töitä rauhassa. Ei nyt vaan taivu polla mihinkään järkevään ja kaikki hommat mitä pitäisi tehdä vaatii aivoja. Ei niin hyvä yhtälö!



Eilen käytiin alessa. Petyin pahasti tarjontaan. Tosin Jesper junioriin en nyt tällä kertaa päässyt. Muuten mukaan tarttui 4 bodya. Haalareiden ostossa mä ole niin huono että. En osaa millään ennakoida minkä kokosta tarvitaan. Sisävaatteita voin ostaa varastoon, mutta haalareita ostan vasta sitten ennakkoon kun muksu on vanhempi.



Huomasin muuten sen tosi asian, että tuntuu, että tyttöjen vaatteita on enemmän tarjolla kun poikien. Ainakin alessa. Aiemmin en ole asiaan kiinnittänyt huomiota kun meidän vaatevarasto on ollut pinkkivoittoinen tähän asti.



Yö meni jopa kohtuullisesti. Aamutissiltä olisi vältytty ellen olisi mennyt kolistelemaan herätessäni. Eilen oli ensimmäinen ilta kun äidin työpäivän jälkeen ei tullut tissiä. Ei jäänyt traumoja kummalleekaan. Joululoman pohjustus teki näemmä tehtävänsä.



Nyt alkaa asuntoahdistus meikäläisellä. Yöllä unissa vilisee asunnot ja remontit yms. Pakko alkaa katsomaan tilapäistä vuokra-asuntoa helmikuun alusta alkaen. Vuokrat on vaan niin kohtuuttomat mielestäni ettei järkeä. Niinkuin asuntojen hinnat muutenkin. No, jos oikein hätä tulee niin me tungetaan meidän perhe kaksioon. Toive kuitenkin olis ettei lapsien tarvitsisi vaihtaa koulua ja hoitoa kahteen kertaan.



Jatkan ahdistumista nyt töiden parissa... ;-) Se on se pienempi paha tällä kertaa...

Eipä täälläkään paljoa nukuttu. Heti kun sain unenpäästä kiinni alkoi huuto. Ja aamuyöllä uudestaan. Ei nuo heräämiset niinkään, vaan se ettei tyttö nukahda ainakaan tuntiin vaikka kuinka tassuttelisi. Tissittely auttaa ja sitten kun simahtaa pitää vielä muutaman kerran herätä varmistamaan, että onhan se äiti siinä vieressä vielä. Isä ei kelpaa. Sitten kun neiti vihdoin nukkuu, niin mä en saa unta. Voi zzzzzzzzzzzzz sentään. Lopulta kun nukahdin, niin näin painajaisia että olin sodassa ja jouduin vangiksi koska en osannut leikkiä kuollutta. Öisin mua valvottaa myös Tapaninpäivänä tullut tsunami-dokumentti. Mä missasin ne kauheat videot silloin 5 vuotta sitten. Oltiin Intiassa ja viikon verran ilman nettiä ja useampi viikko ilman tv:tä tsunamin jälkeen, vaikkakin rannikkokaupungissa kun aalto tuli. Sen verran pohjoisessa, ettei käynyt pahasti ja viereinen saari otti pahimmat vastaan ja heti muutettiin matkareittiä sisämaahan päin. Nyt sitä tietenkin ajattelee enemmän kun on oma lapsi, ja öisin mulla pyörii päässä ne pikkuiset, jotka vesi vei äitiensä sylistä.



No jopas tuli ankeaa tekstiä, ehkä typerät arkipulmat saa piristymään eli alennusmyynnit.



Kiitos Tuuti haalariviisaudesta! Sylvi on aika pienikokoinen, joten voiko 86 ens talveksi olla liian iso? Tuon verkkolinikan laskurin mukaan olis ehkä just 80 cm 2-vuotiaana. Toisaalta koot vaihtelee paljon, eikä nyt n. 69cm pitkälle tytölle ole mennyt koon 68 vaatteet enää pitkään aikaan, paitsi se äp:n toppis. Neidin 74-koon fleecehaalarit on nyt just passelit. Eli 80 kevääksi ja ehkä menis syksyllä ja 86 talveksi, meneekö metsään?



Luulen et välikausihaalari on täällä etelässä ihan must. Nytkin on pari astetta plussaa, eikä taaperon ole kiva touhuta liian kuumassa haalarissa. Ellei Sylvi sitten vaan tapita paikoillaan pihalla kuten nyt lattialla ;) Ohuemman haalarin alle saa sitten sopivasti vaatetta alle tilanteen mukaan, vaikka siinä onkin enemmän vaivaa. Saumojen teippaus vinkki on hyvä, en olisi tajunnut ajatella tuollaista.



Onko vielä vinkkejä merkeistä? Kannattaako maksaa laadusta? Reimatec on kallis mutta ruma, joten jos pitää maksaa paljon, niin mieluummin maksan kivan näköisestä ;) Neiti saa vaaleanpunaista päälleen vasta kun sitä itse osaa vaatia =)



Parempaa päivää kaikille väsyneille toivottaa Tsili

Missä te kaikki olette, toivottavasti äiditkin päikyillä...höpisen sitten itsekseni.



Sylvi on edelleen unilla. Pitkät päikyt on jostain syystä alkaneet maistumaan. Lieneekö hengissä enää, nyt nukkunut 2,5h... ;) Luksusta entisten 30-40min päikäreiden jälkeen. No okei 40 min kohdalla piti käydä heiluttamassa.



Miten teillä muilla nukutaan nykyään päikkäreitä? Miten et riittäisköhän vaan yhdet pitkät unet, jos niillä saisi illalla paremmin nukkumaan? Nykyään neiti nukahtaa yöunille ekan kerran vasta ysin jälkeen, vaikka iltatoimet aloitetaan puoli kasi ja sänkyyn kasilta.



Joku soittaa nyt jossain nokkahuilua erittäin huonosti vai kuulenkohan mä vaan päänsisäisiä ääniä? ;)

että mikä tyttöä vaivaa kun tänä aamuna meillä nukuttiin poikkeuksellisesti 10 asti. Joskus 07 aikaan otin sen meijän sänkyyn, no itki väsyneenä, ei siis ollu valmis heräämään. Mutta pakko oli kääntyä ja itkeä väsyneenä kun äiti yritti kääntää, kun äiti luovutti ja anto olla niin tyttö sippas mahalleen siihen äiti ja isin väliin. Kun siis mies viettelee pekkasia. Ja herättiin siis 10 aikaan.



Huomenna ois tarkotus mennä alennuksiin, ostamaan ulkoiluvaatteita vanhemmille. Haalarit saa odottaa siihen kun niitä tarvitaan, kun en osaa ostaa kuitenkaan sopivaa ennakkoon. Ja sit kun sitä tarvitaan niin eiköhän me taas aloteta kattomaan kirppikseltä. Ja käsimatkatavaralaukku on myös ostoslistalla, kun täällä on niin matkakuumeinen äiti et ois varmaan istumassa lentokentällä viikkoa aikasemmin. Lähtö on kuitenkin vasta 18. päivä. Yritettiin saada isovanhemmat samalle penkkiriville, mutta kun meillä on eri varaukset, niin lopputulos oli se että meijän ois täytyny varata kuuden ihmisen paikat että saadaan samalle riville. No voi sitä pariskunta raukkaa joka joutuu mun viereen... Toivotaan että onnella menis ees jotenkin lähelle.



Uutta vuotta vietellään ihan kotosalla, mutta voi olla että käydään ampuu raketteja joskus alkuillasta, lasten uudessa vuodessa, jos semmonen alueella järjestetään.



Nyt tämä äiti menee kurkkimaan jotain ruokaa jääkaapista, ja se ei ainakaan ole kinkkua.



Satuilija ja Aamu joka lattialla könyää.

vaikka mitään ei ole kuulunutkaan koko kuukauteen. En vaan ole ollut missään parhaimmassa kunnossa. Vuorotellen on ollut flunssaa ja sitten taas pahaa oloa. Poitsukin on ollut taas jollain tapaa vaativaisempi. Onneks mies on tullut mukaan enemmän arkeen.Voi olla että kirjoitteleminen tänne ei ainakaan lisäänny kun aloitan ensi viikolla työtkin.



Poika on ryöminyt nyt reilun kuukauden. Mukava kun pääsi itse liikkeelle. Odotan kovasti päivää kun pääsee konttaamaan. Koko ajan on konttausasennossa kun on paikallaan, mutta ei saa käsiä liikutettua ilman että kaatuu. Pystyynkin yrittää kovasti jo nousta.



Huomenna olisi pikkusisaren ultra :)



Joku kyseli viimeisimmissä viesteissä päiväunista. Parin kuukauden ajan meillä on menty kaksilla päiväunilla. Noin 1-2,5h/kerta. Muuten pitäisi saada rytmiä vaihdettua, kun aamuheräily venyy klo 9, niin sitten ilta taas menee sinne 21-22. Eilen oli poikkeus, klo 20 nukkumaan :)



Mut nyt kotitöihin takas ja niitähän riittää.



Mukavaa vuoden vaihdetta kaikille!!! :)



Terveisin Prinsessa65

meillä mentiin pitkään tasan kaksillapäikkäreillä, mutta nyt yöllisen tissilakon mukana on tullut kolmannet. Eli ei puhettakaan, että yksillä selviäis.



Haalareista vielä, itse aion katsoa, miten pitkälle selviämme ensi talvena 80 cm reimatecillä ja ostaa keväällä sen 86 cm haalarin jos on pakko. Ostaisin varmaan nyt 86 cm, jos olisin ostamassa. Mä ostan reimateciä ja remua, jos löytyy hyvännäköistä, tän vuoden mallit on ihan susirumia ainakin poikien väreissä. POP myy kivan näköisiä perusvärisiä, mutta kalliita ja niitä olen kuullut kehuttavan. Ja ticket to heaven oli ainakin vuosi sit hyvännäköinen, mutta ei ole kokemuksia.



tuuti

Satuilijalle vinkki, että ainakin tjäreborg järkkäs isovanhemmat samalle riville, kun soitteli etukäteen niitten matkapalveluun.



tuuti