Mitä konkreettista hyötyä perheelle on aiheettomasta lastensuojeluilmoituksesta?

2/3 ei ole edes koskaan nähnyt. Hän ei ole missään vaiheessa ilmaissut mielenkiintoa lapsiamme kohtaan. Silti on innokkaasti järjestämässä huostaanottoa. Nuorimman on nähnyt. Nuorin on leikkinyt palavereidemme aikana toimiston leluilla. Jossain vaiheessa kömpinyt isänsä sylliin nukkumaan.

mutta se tutkiminen on tuollaisten selvästi turhien ilmoitusten kohdalla yleensä yksi puhelinsoitto tai korkeintaan yksi käyntikerta toimistolla. Mitä haittaa tästä on? Jos mielenterveys siitä järkkyy, varmasti onkin syytä olla lastensuojelun seurannassa.

Olen nimimerkki "toinen kokemus". Meistä tehtiin aiheettomaksi todettu lastens. ilmoitus.

Ja se ei todellakaan mennyt läpi yhdellä puhelin soitolla tai yhdellä toimistokäynnillä! Nykyinen laki sanoo, että myös lapsi on kuultava.

Se tarkoittaa sitä, että riippumatta siitä, minkä ikäinen lapsi on, sosiaalityöntekijä "haastattelee" tai "leikittää" lapsen kanssa kahden kesken.Ainoastaan sylivauvoja ei leikitetä ja tutkita kahden kesken sos.tt.n kanssa.

Myös vaippaikäiset, leikki-ikäiset, alle kouluikäiset ns. haastatellaan ja leikitetään.

kuulla kolmen tädin voimin neljä tuntia päivässä viikko putkeen joka päivä. Ketään tädeistä ei lapsemme olleet koskaan tavanneetkaan, eikä meille kerrottu, mistä siellä puhuttaisiin, emmekä me olisi saaneet olla läsnä. Tässä vaiheessa lasten hoitopaikoista ja neuvolasta oli saatu meitä ylistävät lausunnot, joten tuli tunne, että lapsistamme puristetaan väkisin jotain meitä vastaan ja siksi keksittiin moinen kikka. Me emme suostuneet. Sitten lapsia ei jututettukaan... Eli laidasta laitaan seilattiin. 59

Minä en luota lastensuojelu-instanssiin. Minusta jokainen sosiaalityöntekijä on lapsena huonosti kohdeltu, rakkaudettomasti kasvanut, ja he kuvittelevat että kaikki perheet ovat samanlaisia.

Heidän kokemusmaailmassaan vanhemmat ovat uhka lapsilleen - kunnes toisin todistetaan. Ja he itse aikovat todistaa oman väittämänsä oikeaksi. Riippumatta siitä, mikä on ilmoituksen aihe.

Uskon ihan täysin niihin kokemuksiin, joissa lapset on huostaanotettu ns. tavallisesta perheestä. Uskon, että se on aivan mahdollista.

Tottakai heidän on tarkistettava ilmoitus. Laki edellyttää sen. Mutta elävätkö he sitten niin erilaista todellisuutta kaltoinkohdeltujen lasten keskellä, etteivät näe mikä ilmoitus voisi olla aiheeton, ja mikä ei?

Ja miksi koko prosessi, se mitä he tekevät ja miksi, on sellaista salaseura-meininkiä, ettei siitä voi avoimesti puhua asiakkailleen?

Lastensuojelulaissa kyllä puhutaan kauniisti luottamuksellisesta suhteesta ja yhteistyöstä, lapsen iän ja persoonan huomioimisesta, mutta ei se käytännössä niin mene, he jyräävät omilla säännöillään ja väittävät sitä lapsen parhaaksi, vaikka se aiheuttaa valtavaa ahdistusta perheessä, just niissä lapsissakin.

-80, toinen tapaus.

jos teidän riitely on kuulostanut uhkaavalta, niin olihan se varmaan tarkistuksen paikka? En tiedä mitä teillä on huudettu, mutta jos joku meidän naapurissa meuhkaisi raivopäänä ja lapset itkisivät, niin kait minäkin kutsuisin virkavallan vähintään paikalle? Ikävä kyllä monta kertaa nuo riitatilanteet kärjistyvät perheissä väkivallaksi, se on aika yleistä.

meillä siis lähinnä huudettu ja karjuttu. Tai minä, mies ei niinkään, vähemmän ja harvemmin. Osa riidoista oli puhelimessa, eli minä olin kotona ja joku keskustelu meni siihen että minulla paloi pinna.

Lapset eivät itkeneet silloin. Menivät huoneisiinsa leikkimään.

Lasten itku ja kiukuttelu olivat sitten kokonaan erit tilanteet, ihan tavallisia arkisia tilanteita, esim. ei halua sisälle, ei halua syödä, sisarus sotki leikin, putosi tuolilta, kompastui ja löi jalkansa tms.

Tätä kaikkea EI ollut jatkunut kuukausitolkulla, sillä olimme vasta muuttaneet tähän taloon, eli olimme uusia naapureita, entisten hiljaisten ?? tilalle.

Kukaan ei kuitenkaan tullut juttelemaan minulle vaikka olin ihan avoimesti tuossa pihalla, ja rappukäytävässä kohdattiin. Ei sanaakaan. Vain ilmoitus - joka siis oli käsittelyssä kuukauden, miettikään sitä !!!

vanhemmat ei riitele niin kotona, että lapset voi sen kuulla. Mistä kysyin, että miten lapset sitten oppii ilmaisemaan suuttumista ja negatiivisia tunteita jos niitä ei saa kotona näyttää. Sossu ei osannut vastata muuta kuin, että vanhemmat ei voi riidellä.

vanhemmat ei riitele niin kotona, että lapset voi sen kuulla. Mistä kysyin, että miten lapset sitten oppii ilmaisemaan suuttumista ja negatiivisia tunteita jos niitä ei saa kotona näyttää. Sossu ei osannut vastata muuta kuin, että vanhemmat ei voi riidellä.

ei meidän asiaa hoitanut sossu, vaan joku toinen täti jolle tilitin murheitani ja näitä riitoja miehen kanssa. Hän oli sitä mieltä että lapset ahdistuu vanhempien riidoista ja ne pitää mennä riitelemään jonnekin muualle, tai hoitaa semmosena aikana kun lapset ei ole paikalla.

Eli koska asumme kerrostalossa kaupungissa emme voi mennä navettaan lypsyn ajaksi riitelemään, me sitten sovimme etukäteen jonkin ajan ja paikan, hommaamme lapsenlikan ja menemme vaikkapa sinne autiolle parkkipaikalle keskustelemaan kiihtyneesti jostain kaksi viikkoa vanhasta tilanteesta...

ei ihme, että tämän päivän äidit ovat ihmeissään uhmaikäisen lapsen kanssa, siitä kun lähtee iso ääni ja se on eri mieltä... eikä mikään ihme, että näistä kiukkukohtauksen saaneista karjuvista tulevaisuuden toivoista sitten myös lastens ilmoituksia tehdään, jotain vikaahan pitää olla kotona, kun lapsi on eri mieltä tai peräti uhmaiässä uskaltaa uhmata vanhempiaan ja ilmaista tahtonsa !?!

keskustellaan riitamme selviksi ja sitten sovitaan, mutta riita kuin riita. Riidellä ei saa, vaikka vanhemmat sen miten hoitaisi. Sama on huumorin ja hassujen arkipäivän sattumusten kanssa. Sellaisiakaan ei saa olla. Niistä vasta huoli syntyykin. Elämän pitäisi olla hajutonta, mautonta,steriilin onnellista ja iloista, mutta ei mitään liikaa. Kliinistä. Siis sellaista jossa kenen tahansa pää sekoaisi ja tuottaisi vinoon kasvaneita lapsia. Sossuthan on virkamiehiä ei lastenpsykologeja,lääkäreitä, kehityspsykologian asiantuntijoita, antropologeja,sosiologeja,filosofeja,historioitsijoita tai mitään ammattiryhmää joka tajuaisi ihmisen kehityskaaren kulttuuriolentona ja inhimillisenä organismina. Se näkyy sossujen lausunnoissa jotka on silpputietoa irrotettuina asiayhteyksistä, pelkkiä negatiivisia merkintöjä perheestä, laittomuuksia tehdään jotta sossu saa ongittua ihmisistä tietoa. Vuosia sitten kun kävin kunnallisella puolella terapiassa teraputti valitti kun sossu vaatii heiltä potilaan terveystietoja ja koska niitä ei saa niin lähettää uhkailevia fakseja,sähköpostia ja soittelee uhkauspuheluja. Joissa siis uhkaillaan henkilökohtaisesti terapeuttia luovuttamaan tietonsa ja rikkomaan potilaan yksityisyyttä.

Kun keinot on sossulla painostaminen terveystoimen terapeuttia rikokseen niin kertoo se aika paljon kyseisen sossun moraalista ja tavasta tehdä työtään.Mitään aitoa tahtoa ei ole auttaa perheitä. Sen sijaan pyöritetään huostaanottojen miljoonabisnestä. Niilläkin rahoilla saisi perheisiin hankittua oikeasti työtä tekeviä ihmisiä. Kodinhoitajia, velkaneuvojia,lastenvahteja, yksityisen puolen terapiaa jne... Tahtoa ei löydy. Eikä kyllä osaamistakaan.

vanhemmat ei riitele niin kotona, että lapset voi sen kuulla. Mistä kysyin, että miten lapset sitten oppii ilmaisemaan suuttumista ja negatiivisia tunteita jos niitä ei saa kotona näyttää. Sossu ei osannut vastata muuta kuin, että vanhemmat ei voi riidellä.

ei meidän asiaa hoitanut sossu, vaan joku toinen täti jolle tilitin murheitani ja näitä riitoja miehen kanssa. Hän oli sitä mieltä että lapset ahdistuu vanhempien riidoista ja ne pitää mennä riitelemään jonnekin muualle, tai hoitaa semmosena aikana kun lapset ei ole paikalla.

Eli koska asumme kerrostalossa kaupungissa emme voi mennä navettaan lypsyn ajaksi riitelemään, me sitten sovimme etukäteen jonkin ajan ja paikan, hommaamme lapsenlikan ja menemme vaikkapa sinne autiolle parkkipaikalle keskustelemaan kiihtyneesti jostain kaksi viikkoa vanhasta tilanteesta...

ei ihme, että tämän päivän äidit ovat ihmeissään uhmaikäisen lapsen kanssa, siitä kun lähtee iso ääni ja se on eri mieltä... eikä mikään ihme, että näistä kiukkukohtauksen saaneista karjuvista tulevaisuuden toivoista sitten myös lastens ilmoituksia tehdään, jotain vikaahan pitää olla kotona, kun lapsi on eri mieltä tai peräti uhmaiässä uskaltaa uhmata vanhempiaan ja ilmaista tahtonsa !?!

Se prosessi näytti kulkevan niin päin, että ensin päätetään kuka on asiakas, sitten se miten asiakas hoidetaan.



Sitten käynnistetään prosessi, jututetaan ja pengotaan niin kauan, että vähintään yksittäisiä kontekstistä irrotettuja juttuja saadaan sen oman päätöksen tueksi.



Tämän päätöksen ainakin meillä teki virkailija, joka ei koskaan edes nähnyt meitä.



Ja tätä junaa ei sitten pysäytä mikään - kaikkein vähiten se, että alkuperäinen ilmoitus olikin kiusantekoa.



59

stressiä ja hetkittäisiä masennuksen kaltaisia tiloja. Luonnollisesti se on laitettu meidän syyksi, koska olemme vanhimmille lapsille selittäneet missä vaiheessa prosessia mennään. Lapsille ei kuulemma saisi sanoa, mitään. Heidät vaan pitäisi temmata pois kotoaan mitään sanomatta ja selittämättä. Tämä ei tietystikään mene yksiin lain kanssa jossa edellytetään, että lasta informoidaan ikätasonsa ja ymmärryksensä mukaisesti. Edes terapeutin lausunto, että tavallisia ollaan ( oli tekemässä kotonamme arviota meistä ja on jopa tavannut lapsemme! ) ei kelpaa sossulle, koska hän tietää parhaiten edes näkemättä lapsiamme.

raskasta ruveta todistelemaan., että kaikki on hyvin. Ei siihen pelkkä katsominen riitä.

Voi tavata useamminkin, mutta kun ei kiinnosta. Näkisi edes, että on ihan normaaleja lapsia. Heidän kanssaan voi jutellakin, mutta kun ei kiinnosta. Heidät voi vaikka pistää testeihin, mutta kun ei kiinnosta. Mikään fakta ei kiinnosta, faktojen hankkiminen ei kiinnosta.

kostotoimenpide. Oikeesti pitäisi laittaa koville nämä, jotka tekevät tietoisesti näitä ilmoituksia kostaakseen tai aiheuttaakseen pahaa jollekkin perheelle.

Yleensä ilmoittaja tarvitsee sitä apua. Ei ole yläkerrassa kaikki kunnossa.

on sitä mieltä että ilmoitus on aiheeton. Kerran yritettiin porukalla puhua tällaiselle järkeä mutta turhaahan se on.

ellei lastensuojeluilmoituksia tehtäisi ollenkaan, niin lapsia pahoinpideltäisiin todella paljon enemmän. osa ilmoituksista on varmasti "turhia" mutta tekijän mielestä kuitenkin aiheellisia. esimerkiksi minä voisin tehdä ilmoituksen naapurista jossa epäilen että pahoinpidellään lapsia. sitten lastensuojelu ihmiset voivat käydä tarkistamassa onko epäilylläni mitään perää. jos on niin lapset saa apua, jos ei ole niin minä olen vain arvioinut tilanteen väärin.



ajatteleppa, jos oisit pahoinpidelty lapsi ja naapurit eivät tekisi ilmoitusta lastensuojeluun kun voihan olla ettei naapurissa mitään tapahdukkaan..

Ei tarvita kuin yksi monivammainen, käytöshäiriöinen tai vaan muuten erilainen lapsi perheessä niin jo on sossun hampaissa. Mikä pahinta he eivät ymmärrä erityislapsen ja normaalilapsen käytöksen eroavuuksia eri tilanteissa. Selittäminen on turhaa.

Onko sinulla käsitteet vähän hakusessa?

Tästä on aikaa melkein 6v. ja edelleen tätä ketjua lukiessani herää ahdistus. Tuskin siitä koskaan pääsen eroon. Pelkästään tämä ketju herättää mielettömän ahdistuksen.

Ne tädit on sellaisia, ettei ne herkästi päästä irti, vaikka perhe olisi normaali.

Jotenkin tuntuu, että ovat vainoharhaisia ihmisiä ja kuvittelevat päässään loput, jos mitään ei näy.

Eivät ymmärrä, että suurin osa perheistä on lapsiaan rakastavia ja hyvin kohtelevia.

Te puhutte asiasta, josta ette tiedä mitään. Teillä ei ole sitä kokemusta.

Monet näistä tädeistä uskoo vain pahuuteen, niin sairaaksi tulee ihmisen mieli, kun tuollaista työtä tekee.

Kaikki sosiaalivirkailijat, jotka minä olen tavannut, on jollain tapaa skitsoja. Heillä lentää mielikuvitus ja kaikki kuvitelmat on pahoja.

Kaikki sosiaalivirkailijat, jotka minä olen tavannut, on jollain tapaa skitsoja. Heillä lentää mielikuvitus ja kaikki kuvitelmat on pahoja.

Varsinkin tuo vallanhimo on loputonta. Ja se katkeruus mikä heillä on pienen palkkansa takia!

ilmiselvän kaltoinkohtelun ja elämänhallinnan puutteen vuoksi sanoo että se johtuu siitä että sossun katkerat vanhatpiiat nauttii siitä että saa vallanhimossaan kiusata perheitä.



Ei se nyt aina ihan niinkään ole.