voiko huoltaja pakottaa alaikäisen tytön aborttiin? ja nyt en

voi tulla lapsellesi erittain pahat mielenterveysongelmat ja jopa hän saattaa murhata itsensä jos nyt tekee abortin. moniin abortti vaikuttaa erittäin syvästi, se on kuitenkin tappo, tai oikeastaan murha kun on suunniteltu tappo kerran. eräskin lapsensa abortoinut heräsi joka yö painajaiseen jossa lapsensa huusi maanalta äitiään hakemaan hänet pois... joutui sittemmin suljetulle osastolle jossa on tänäkin päivänä ja syy hänen omien sanojensa mukaan nimenomaan 10 vuotta sitten tehty abortti. älä anna lapsesi tehdä aborttia!

kauhutarinat tähän väliin. Ihan sitten tällaisilla saduilla ajattelit auttaa kysyjää...

siis ap tuntuu olevan niin huoleton elämää kohtaan että pakko herätellä ajattelemaan ihmisyyttä. en ymmärrä miten ihmiset suhtautuu aborttiin niin kevyesti.

noin läpinäkyvä ja liioiteltu teksti vain ärsyttää. Mielestäni ap nimenomaan ei suhtaudu elämään kevyesti vaan miettii ennen kaikkea tyttärensä parasta ja myös mahdollisen lapsen elämää. Ei tuo asetelma pikkulapselle hyvää lupaisi. Hurmoshenki sikseen.

manan majoilta huutelevista lapsista, et taida käydä ihan täysillä...

Itse olen tehnyt abortin ja ihan täysjärkinen kahden lapsen äiti nyt.

että sinä et kadu aborttia, ei tarkoita että muutkaan katuisi. sinulla syy on tietysti jokin että muuten olisit kuollut ja sinulla oli jo kaksi lasta jne joten en ala sua haukkumaan mut kyllä yleensä ihmisen psyyke ei aborttia kestä, varsinkaan jos syy aborttiin on ollut "turha". eli ettei jaksa nyt lasta, väärä isä tms.

Ihan oikeasti olette vähintään 15v käymättä ravintolassa, teatterissa, bileissä? Voihan se teiniäitikin joskus irtautua lapsestaan. Niin tekin teette, vaikka muuta väitätte.

kumppani, on helppo irtautua tai jos on toivottu lapsenlapsi niin isovanhemmat hoitaa mielellään.

Käsittääkseni tässä tapauksessa mummo ei ole iloinen ja kumppanista ei tietoa. Tokko teinin kaveritkaan haluaa lapsen likkana istua ja sossu ei maksane babysitteriä.

manan majoilta huutelevista lapsista, et taida käydä ihan täysillä... Itse olen tehnyt abortin ja ihan täysjärkinen kahden lapsen äiti nyt.

että sinä et kadu aborttia, ei tarkoita että muutkaan katuisi. sinulla syy on tietysti jokin että muuten olisit kuollut ja sinulla oli jo kaksi lasta jne joten en ala sua haukkumaan mut kyllä yleensä ihmisen psyyke ei aborttia kestä, varsinkaan jos syy aborttiin on ollut "turha". eli ettei jaksa nyt lasta, väärä isä tms.

tietoa löytyy (=yleensä ihmisen psyyke ei kestä aborttia) ja ehdottomasti myös ne "ei-turhat" syyt!

Suomen viattomat aborttilapset

Vaalimainos.com-sivuilla 28.12.2006

Suomen kirkossa vietetään 28. joulukuuta Viattomien lasten päivää. Silloin muistetaan niitä Betlehemin seudun alle 2-vuotiaita poikalapsia, jotka kuningas Herodes käski tappaa etsiessään vastasyntynyttä Jeesus-lasta saadakseen nimenomaan Hänet surmatuksi. Betlehemin äidit itkivät lohduttomasti lastensa kuolemaa. Heidän surustaan sanotaan Raamatussa, että he eivät lohdutusta huolineet. Suomessakin on kätkössä äitien itkua menetettyjen lastensa tähden. On äitejä, jotka vielä vuosien kuluttua ovat katkerasti katuneet suostumistaan lapsensa abortoimiseen.



Eniten abortteja on tehty 15-19 vuoden ikäisille tytöille ja 20-24 vuoden ikäisille nuorille naisille. Moni nainen on saanut sydämeensä parantumattoman haavan. Jotkut ovat joutuneet turvautumaan jopa psyyken lääkkeisiin heitä kalvavan tuskan lieventämiseksi. Olen tavannut jopa yli 80-vuotiaita naisia, jotka ovat kertoneet joka yö kokeneensa ahdistusta nuoruudessa tapahtuneen abortin johdosta. Jotkut naiset kertovat, miten he jatkuvasti laskevat menetetyn lapsensa ikää:” Minkä ikäinen hän nyt olisi” - "Nyt hän menisi kouluun” – ” Nyt hän pääsisi ylioppilaaksi oman ikäluokkansa kanssa". "Toiset viettävät lastensa häitä, ja minä olen yksin". "Voi minua, mitä olen tehnyt”?



Suomea on pidetty kristittynä maana. Sotien jälkeinen historia kertoo kuitenkin synkkää kieltä siitä, miten täällä on lain suojalla käynnistetty laajamittainen syntymättömien lasten tuhoaminen raskauden keskeyttämisellä. Oliko vuoden 1970 aborttilain säätäjillä minkäänlaista aavistusta siitä, millaisista mittasuhteista tulisi olemaan kysymys, kun sosiaalinen peruste abortin saamiseen kirjattiin lakiin. Mitkä siis ovat kyseisen lain seuraukset? On korkea aika tehdä edes jonkinlaista seurantaa. Viimeistään nyt on aika havahtua tämän asian suhteen ja toivoa sitä, että uusi eduskunta ottaisi aborttilain uuteen tarkasteluun.



STAKES on tilastoinut taulukkoihinsa tarkat tiedot Suomessa tehdyistä aborteista. Vuosina 1950–1996 on abortoitu 502 979 lasta ja vuosina 1997–2004 yhteensä 86 336 lasta. Vuodet 2005 ja 2006 mukaan lukien määrä on noin 600 000 aborttia! Stakesin tilasto kertoo myös vuoden 2004 tilanteen, jonka mukaan abortteja tehtiin kaikkiaan 11 359, joista sosiaalisin perustein 9 803 ja alle 17-vuotiaille tytöille 655. Lääketieteellisestä syystä vain 43 tapausta.



Mitä pitäisi tehdä, että edes suuri osa keskeytettävistä aborteista saataisiin estetyksi ja elämän alun saanut lapsi saisi syntyä Joka vuosi menee hukkaan Suomessa edelleenkin noin 11 000 lasta! On aivan uskomatonta, että tällainen lasten tuhoaminen sallitaan ”lain varjolla ja suojeluksessa”!



Nyt puhutaan Suomen väestön ikärakenteen vinoutumisesta liian vanhuspainotteiseksi.. Samalla harkitaan työväestön hankkimista ulkomailta. Miltä mahtaisi kansamme tilanne näyttää, jos em. lähes 600 000 tai edes 500 000 lasta enemmän olisi saanut syntyä, kasvaa, opiskella, perustaa perheen, synnyttää lapsia ja kasvattaa heistä uusia suomalaisia!! Suomi ei todella olisi sukupuuttoon kuoleva kansa kuten jotkut tilastotieteilijät ennustavat. Työvoimaa olisi myös omasta takaa.



Katselen tätä kansamme surullista pimeää puolta äitinä, naisten sielunhoitajana ja myös pappina. Olen työssäni saanut toimittaa pyhän kasteen ehkä muutamalle sadalle lapselle ja aina uudelleen ihastella Jumalan luomistyön ihmettä heissä.



Näin äskettäin TV-ohjelman, josta jäi mieleeni abortteja tehneen lääkärin sanonta. He tietävät tekevänsä väärin, mutta laki pakottaa heidät siihen. Yritetään luoda tukimuotoja nuorille äideille, että he voisivat turvallisella mielellä ottaa lapsensa vastaan!



Viattomien lasten päivänä Raumalla

ja raiskaushan se sitten on.

Kun joku tuolla alkoi selittää että se on raiskaus jos tyttö on 14v eikä muista miten on tullut raskaaksi. Ihmettelin vain että mitenkä niin?

tein abortin ja se oli ainoa oikea ratkaisu, enkä ole katunut päivääkään.

ei kadu lapsen saamista (ellei ole mielenterveysongelmainen) mutta jokainen aito, hyvä ihminen katuu loppuelämänsä aborttia syvästi. ellet ole ihan kusipää, et lastasi sellaiseen päätökseen aja. ellet halua tuhota lapsesi elämää.

Suomen viattomat aborttilapset

Vaalimainos.com-sivuilla 28.12.2006

Suomen kirkossa vietetään 28. joulukuuta Viattomien lasten päivää. Silloin muistetaan niitä Betlehemin seudun alle 2-vuotiaita poikalapsia, jotka kuningas Herodes käski tappaa etsiessään vastasyntynyttä Jeesus-lasta saadakseen nimenomaan Hänet surmatuksi. Betlehemin äidit itkivät lohduttomasti lastensa kuolemaa. Heidän surustaan sanotaan Raamatussa, että he eivät lohdutusta huolineet. Suomessakin on kätkössä äitien itkua menetettyjen lastensa tähden. On äitejä, jotka vielä vuosien kuluttua ovat katkerasti katuneet suostumistaan lapsensa abortoimiseen.

Eniten abortteja on tehty 15-19 vuoden ikäisille tytöille ja 20-24 vuoden ikäisille nuorille naisille. Moni nainen on saanut sydämeensä parantumattoman haavan. Jotkut ovat joutuneet turvautumaan jopa psyyken lääkkeisiin heitä kalvavan tuskan lieventämiseksi. Olen tavannut jopa yli 80-vuotiaita naisia, jotka ovat kertoneet joka yö kokeneensa ahdistusta nuoruudessa tapahtuneen abortin johdosta. Jotkut naiset kertovat, miten he jatkuvasti laskevat menetetyn lapsensa ikää:” Minkä ikäinen hän nyt olisi” - "Nyt hän menisi kouluun” – ” Nyt hän pääsisi ylioppilaaksi oman ikäluokkansa kanssa". "Toiset viettävät lastensa häitä, ja minä olen yksin". "Voi minua, mitä olen tehnyt”?

Suomea on pidetty kristittynä maana. Sotien jälkeinen historia kertoo kuitenkin synkkää kieltä siitä, miten täällä on lain suojalla käynnistetty laajamittainen syntymättömien lasten tuhoaminen raskauden keskeyttämisellä. Oliko vuoden 1970 aborttilain säätäjillä minkäänlaista aavistusta siitä, millaisista mittasuhteista tulisi olemaan kysymys, kun sosiaalinen peruste abortin saamiseen kirjattiin lakiin. Mitkä siis ovat kyseisen lain seuraukset? On korkea aika tehdä edes jonkinlaista seurantaa. Viimeistään nyt on aika havahtua tämän asian suhteen ja toivoa sitä, että uusi eduskunta ottaisi aborttilain uuteen tarkasteluun.

STAKES on tilastoinut taulukkoihinsa tarkat tiedot Suomessa tehdyistä aborteista. Vuosina 1950–1996 on abortoitu 502 979 lasta ja vuosina 1997–2004 yhteensä 86 336 lasta. Vuodet 2005 ja 2006 mukaan lukien määrä on noin 600 000 aborttia! Stakesin tilasto kertoo myös vuoden 2004 tilanteen, jonka mukaan abortteja tehtiin kaikkiaan 11 359, joista sosiaalisin perustein 9 803 ja alle 17-vuotiaille tytöille 655. Lääketieteellisestä syystä vain 43 tapausta.

Mitä pitäisi tehdä, että edes suuri osa keskeytettävistä aborteista saataisiin estetyksi ja elämän alun saanut lapsi saisi syntyä Joka vuosi menee hukkaan Suomessa edelleenkin noin 11 000 lasta! On aivan uskomatonta, että tällainen lasten tuhoaminen sallitaan ”lain varjolla ja suojeluksessa”!

Nyt puhutaan Suomen väestön ikärakenteen vinoutumisesta liian vanhuspainotteiseksi.. Samalla harkitaan työväestön hankkimista ulkomailta. Miltä mahtaisi kansamme tilanne näyttää, jos em. lähes 600 000 tai edes 500 000 lasta enemmän olisi saanut syntyä, kasvaa, opiskella, perustaa perheen, synnyttää lapsia ja kasvattaa heistä uusia suomalaisia!! Suomi ei todella olisi sukupuuttoon kuoleva kansa kuten jotkut tilastotieteilijät ennustavat. Työvoimaa olisi myös omasta takaa.

Katselen tätä kansamme surullista pimeää puolta äitinä, naisten sielunhoitajana ja myös pappina. Olen työssäni saanut toimittaa pyhän kasteen ehkä muutamalle sadalle lapselle ja aina uudelleen ihastella Jumalan luomistyön ihmettä heissä.

Näin äskettäin TV-ohjelman, josta jäi mieleeni abortteja tehneen lääkärin sanonta. He tietävät tekevänsä väärin, mutta laki pakottaa heidät siihen. Yritetään luoda tukimuotoja nuorille äideille, että he voisivat turvallisella mielellä ottaa lapsensa vastaan!

Viattomien lasten päivänä Raumalla

mutta siinä vaiheessa, kun vedetään kirkko ja uskonto mukaan keskusteluun, niin "pointista tulee invalidi".

yleensä ihmisen psyyke ei aborttia kestä, varsinkaan jos syy aborttiin on ollut "turha". eli ettei jaksa nyt lasta, väärä isä tms.

Jos sun psyyke ei kestä, niin älä yleistä.

Hyvin monen ihmisen psyyke kestää abortin ja ovat ihan hyviä ihmisiä.

Kyllä täällä taas on musta-valkosta porukkaa liikkeellä.

14 vuotiaan on kannettava vastuunsa, vai olisiko jo 15 v kun vauva syntyy?



kyllä suomessa 15 vuotiaat jo kantavat vastuunsa. vankilastakin löytyy 15 vuotias poika ihan täällä suomessa.

15 vuotias tulee olemaan 7 vuotta vankilassa eli ei mistään lyhytaikaisesta vierailusta kyse.



eli kyllä tuon ikäinen koetaan jos niin vanhaksi että vastuu kuuluu kantaa teoistaan. vaikka sitten siitä että on juonut itsensä ympärikänniin ja siitä aiheutuneet seuraukset.

täysi-ikäisestä ihmisestä, mutta 14-vuotias on täysi kakara lasta hoitamaan. Abortti tai adoptio on järkiteko sen lapsenkin kannalta. Ei lasta voi sysätä ap:n niskoille, ja 14-vee ei älyä elämästä ja lastenkasvatuksesta vielä yhtään mitään. Äly ja terve maalaisjärki hoi! Huostaanotettuja lapsia tässä maassa on tarpeeksi.



Jos lapsi annetaan adoptioon, jonain päivänä se ilmestyy ovelle tapaamaan äitiään ja haluaa tietää kuka sen isä on. Äidin vastaus: "Olin kännissä, en muista." Varmasti kiva kuulla. Adoptio on kipeä juttu, kun lapsi kasvaa teiniksi ja alkaa pohtia kuka minä olen. Enkä puhu mutu-tuntumalla, vaan tuntemastani sukulaisesta, joka annettiin pois vauvana ja etsi biologiset omaisensa aikuisena. Hieno ihminen, mutta tiettyjä traumoja on.



14-vuotias voi pitää vauvaa kivana leluna, jota voi esitellä kavereille ja ap on jo kertonut miten "vastuullisesti" teini suhtautui koiran hoitoonkin. Pystyykö tuo teini pitämään edes Tamagotchia elossa?



Raskaus on myös tuonikäisen keholle valtava rasitus, ja voi kenties olla että lantion luut ei vielä anna periksi ja menee keisarinleikkaukseksi. Leikkauksia keho kestää 2-4, joskus enemmmän ja se taas vaikuttaa tulevaisuuden lastensaantiin.



Mahtaako Suomesta saada niitä Amerikassa käytettyjä vauvanukkeja, jotka huutaa koko yön? Kerro millaista on vauva-arki. Kerro millaista on kasvattaa uhma-ikäistä.



Vaadi ap aborttia. Olet järkevä äiti.

Jos 14-vuotias vetää viinaa eikä muista kenen kanssa harrastaa seksiä, on kyllä lastensuojelun tarpeessa.

Lastensuojelu mullekin tuli mieleen. Ehkä niillä olisi jotain sanomista myös tuohon aborttiasiaan?

noin järkevän kuuloisella voi olla noin epärealistinen tytär. Toki hänellä on ikää tosi vähän.

Anteeksi vain , mutta äiti joka nälvii lomaa lastansa ei kovin järkevältä vaikuta. Isän syyksi ei voi kyllä kaikkiea vierittää.

suurikaan onglema. Todennäköisesti tyttö ei halua isää kertoa. Isä mitä ilmisemmin selvitetään. Ja mit adoptioon tulee, ei kaikkilla adoptoidulla asiat ole huonosti.



T. sijaisäiti

Haloo, 14-vuotias!! Sehän on ihan lapsi vielä!! Ei kenenkään pitäisi joutua menettämään koko nuoruuttaan yhden kännisen hairahduksen takia. Itse ottaisin 14-vuotiaan äitinä tämän tilaisuutena puhua vakavasti ehkäisystä. Pyytäisin tyttöä myös miettimään, haluaako hän seksikokemustensa olevan sellaisia, joita hän ei jälkikäteen muista.

kyllä yleensä ihmisen psyyke ei aborttia kestä, varsinkaan jos syy aborttiin on ollut "turha". eli ettei jaksa nyt lasta, väärä isä tms.

Mutta kaikki tappaminen ei ole rikollista. Eläimiä ja sikiöitä voidaan tappaa, ilman että se on rikollista.

noin järkevän kuuloisella voi olla noin epärealistinen tytär. Toki hänellä on ikää tosi vähän.

Anteeksi vain , mutta äiti joka nälvii lomaa lastansa ei kovin järkevältä vaikuta. Isän syyksi ei voi kyllä kaikkiea vierittää.

tottakai tytössä on miljoonia hyviä puolia, mut tän asian tiimoilta nyt tullu sanottua niitä vähemmän mairittelevia piirteitä, joita tietysti on meissä kaikissa. Ja kyllä mua suututtaa miten hän voi olla noin järjetön tällaisessa asiassa.

Kyllä hänen kanssa on ehkäisystä puhuttu jne, ja sehän tässä järkyttääkin etten ole mitä ilmeisimmin ollut yhtään ajan tasalla, kun niin yllätyksenä tää tuli. meillä siis ei ole ollu tytön kans mitään varsinaisia ongelmia, säännöt on kotona ja ihan on niiden rajoissa pysyny tähän asti. Luulin myös että meillä on ihan hyvät ja luottamukselliset välit.Nyt jälkiviisaana on helppo todeta, että ois pitäny enemmän viettää tytön kans kahdenkeskistä aikaa ja tarkemmin tentata mitä kaikkea isän luona ollessaan puuhastelee mut toisaalta en oo halunnu olla liian tungetteleva, ja mulla on itellä uudesta liitosta 3 ihan peräkkäin syntynyttä lasta joista kuopus ollu ja on yhä hyvin haastava, lisäks kauheesti paineita töissä jne....

Sain ite esikoiseni (eli tän tytön) ollessani "jo" 21v, ja kylläpä se vaan siinäkin iässä oli haastavaa koliikkivauvan ja myöhemmin uhmiksen kanssa tukiverkottomana, isänsä kun osoitti vastuullisuutensa asteen jo silloin häipymällä raskauden loppumetreillä, kun viina ja baarit kiinnosti enemmän kuin perhe-elämä.

huoh. Tottakai koen epäonnistuneeni kasvattajana. Parhaani oon yrittäny ja tässä on tulos. Eipä se kauheesti imartele.

kuulostat oikein järkevältä äidiltä, joka on luonnollisesti järkyttynyt tilanteesta. Voisin kuvitella, että itsekin saattaisin samassa tilanteessa lausua tyttäreni arvostelukyvystä pari valittua sanaa.

Sinuna varmaan yrittäisin tosiaan viedä tytön tutustumiskäynnille ensikotiin ja "pelottelukäynnille" gynekologille ja toivoisin sen jälkeen kädet kyynärpäitä myöten ristissä, että hän tulisi järkiinsä. Itse en tosin tiedä, riittäisikö mulla tosipaikan tullen kantti pistää tyttö ensikotiin, mutta pelotteena sitä voi ainakin käyttää. Sellainen vauvanukke ameriikan malliin olisi kyllä tosi hyvä, vielä kunnon koliikkiasetuksilla, niin voisi toimia. 14-vuotias ei vaan _voi_ vielä tajuta, miten sitovaa vauvan hoitaminen voi olla.

Äläkä syytä itseäsi liikaa epäonnistumisestasi: ei tuohon tarvita kuin yksi känni, jossa arvostelukyky herpaantuu. Tietysti voidaan jeesustella sillä, onko 14-vuotiaalla mitään asiaa kännätä, mutta niin teini-ikäiset ovat aina tehneet ja tulevat aina tekemään. On vain tuurista kiinni, pääseekö jotain peruuttamatonta tapahtumaan. Teillä kävi huono tuuri. Ja ennen kuin joku kiihkomielinen abortinvastustaja ehtii kommentoimaan: 14-vuotiaan raskaaksitulossa ei tosiaan ole MITÄÄN positiivista!!

Tsemppiä!! Pidäthän meidät ajan tasalla :)

tottakai tytössä on miljoonia hyviä puolia, mut tän asian tiimoilta nyt tullu sanottua niitä vähemmän mairittelevia piirteitä, joita tietysti on meissä kaikissa. Ja kyllä mua suututtaa miten hän voi olla noin järjetön tällaisessa asiassa.

Kyllä hänen kanssa on ehkäisystä puhuttu jne, ja sehän tässä järkyttääkin etten ole mitä ilmeisimmin ollut yhtään ajan tasalla, kun niin yllätyksenä tää tuli. meillä siis ei ole ollu tytön kans mitään varsinaisia ongelmia, säännöt on kotona ja ihan on niiden rajoissa pysyny tähän asti. Luulin myös että meillä on ihan hyvät ja luottamukselliset välit.Nyt jälkiviisaana on helppo todeta, että ois pitäny enemmän viettää tytön kans kahdenkeskistä aikaa ja tarkemmin tentata mitä kaikkea isän luona ollessaan puuhastelee mut toisaalta en oo halunnu olla liian tungetteleva, ja mulla on itellä uudesta liitosta 3 ihan peräkkäin syntynyttä lasta joista kuopus ollu ja on yhä hyvin haastava, lisäks kauheesti paineita töissä jne....

Sain ite esikoiseni (eli tän tytön) ollessani "jo" 21v, ja kylläpä se vaan siinäkin iässä oli haastavaa koliikkivauvan ja myöhemmin uhmiksen kanssa tukiverkottomana, isänsä kun osoitti vastuullisuutensa asteen jo silloin häipymällä raskauden loppumetreillä, kun viina ja baarit kiinnosti enemmän kuin perhe-elämä.

huoh. Tottakai koen epäonnistuneeni kasvattajana. Parhaani oon yrittäny ja tässä on tulos. Eipä se kauheesti imartele.

aborttiin, mutta miten joku voi kuvitella voivansa päättää hänen puolestaan?!:D sori mutta vähän naurattaa:D



Ja tuo "onko lapsi tarpeeksi kehittynyt" tarkoittaa vain niissä tapauksissa jotain, kun lapsi on vakavasti kehitysvammainen, eikä siksi pysty omaa mielipidettään oikeen ilmaisemaan..



Huh kun on taas hyviä äitiesimerkkejä:D



Sinuna puhuisin asiasta kuitenkin...



Ja jos joku väittää että tietyssä iässä vauvan kasvattaminen on jotenkin rankempaa, niin kyllä kaikkein rankinta on yli 30kymppisillä, EN silti väitä että 14 olisi listava ikä:D..typerä perustelu vain tuo "rankkuus"