Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Te joiden mies osallistuu kotitöihin:

Vierailija
28.11.2009 |

Tunnistaako mies esim. lasten vaatteet ja osaa laittaa ne oikeisiin paikkoihin?



Tajuaako ettei lapsi voi ulkoilla tällä kelillä kesähatussa?



Tekeekö asiat oma-aloitteisesti?



Itseäni harmittaa valittaa ja huomautella.

Ystävällisestä sanomisesta ei mitään hyötyä ja sitten kun pimahdan kun tarpeeksi asiat kaivelee, niin ei sekään tuota tulosta.



Mielestäni ei ole kovasti apua jos lasten vaatteet on otettu pyykkikasasta ja pistetty näennäisesti viikattuna=eriskummallisina myttyinä lasten omiin kaappeihin.

Aamukiireessä pinna menee ihan takuulla kun etsii vaatteita turhaan vääristä paikoista.Illalla niitä on turha pistää minnekään valmiiksi kun joku ehtii ne kuitenkin siirtää ja penkoa.

Mieluummin sitten vaikka tonkii suutuspäissä sitä puhdasta pyykkikasaa kuin juoksee kaapilta toiselle huomatakseen että koululaisen kaapissa on 3vuotiaan vaatteita. Kun edes tyttö/poika vaatteet ei aina mene oikein.

Mielestäni on älytöntä nimikoida vaatteet kun niin nopeaa tahtia siirtyvät isommalta pienemmälle.

Minun mielestäni miehenkin pitäisi kyetä erottamaan 90cm ja 150 cm vaate toisistaan.

Vaadinko liikaa?



Pitääkö tajuta että mies on mies eikä opi vaikka kuinka vääntäisi rautalankaa?



Teki mieli allekirjoittaa se ketju, jossa ihmiset manasviat lauantaiaamun kunniaksi omaa pahaa oloaan huushollin sekavuuden ja sen että mies ei tee mitään,vuoksi.

Meillä mies kyllä yrittää auttaa ja tehdä ja on ihana mies ja isä. Yritykset vaan eivät oikein tuota tulosta ja tuntuu inhottavalta olla tyytymätön.

Itse olen sen sorttinen että mieluummin en imuroi, jos en ehdi imuroida hyvin-koska kuitenkin jos tänään imuroin huonosti joudun imuroimaan myös huomenna. Jolloin työmäärä mielestäni kaksinkertaistuu verrattuna siihen että tänään teen sen ajan muuta mutta huomenna imuroin sitten ajan kanssa kunnolla.

Tätä mies ei tajua. Hänen mielestään imuroitu ja sillä selvä, mitä pienistä villakoirista..



Nämä kuulostaa pieneltä, mutta sitten kun joka asiassa on sama juttu-alkaa nyppiä.



Kommentit (40)

Vierailija
21/40 |
28.11.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Meillä on juuri noin kuin sullaki ap. Mun hermot menee säännöllisin välein. En vain käsitä, että jos haluaa auttaa ja tehdä kotitöitä, niin miksi MIKSI ei voi tehdä sitä samalla vaivalla oikein!!??

MIKSI ei vaivaudu katsomaan kenen vaate se on jonka kaappiin sulloo? Ja miksi imuroi vain sieltä täältä kun samalla vaivalla voi sen imurin heilauttaa vierivierestä joka paikaista, ja saada oikeasti puhdasta.

Minulle tullut vain marmattaja ja niuhottaja fiilis, mutta ei tosiaan jaksa kun joka kerta on sama juttu! Joskus ymmärrän ja annan olla. Teen vain tyhjää työtä perässä ja käyn järjestelemässä ne kaapit kiltisti, ja imuroin sitten perästä uudestaan. Mutta kyllä se ottaa päähän oikeesti. Kun jos tekee niin tekee kunnolla kerralla eikä tee turhaa työtä jos tekee vain melkeen.

Siis puoliksi tehty on sama ku ei tekis yhtään, jos joku tekee sen kuiten perästä päin.

Jos teet jauhelihakeittoa ja jätät sen jauhelihan laittamatta niin onko se silloin jauhelihakeittoa? Sama juttu siis imuroinnissa, jos siivoaa vain osittain niin onko silloin puhdasta? Paska leviää niistä likasista paikoista muuallekin ja kohta on joka paikka taas sen näkönen kuin ei ois tehty mitään.

Vierailija
22/40 |
28.11.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kerran erehdyin huomauttamaan että voisko ne vaatteet viikata sinne kaappiin eikä vaan survoa väärille hyllyille, niin ei suostu enää sitä tekemään ollenkaan.

Sama juttu muissakin asioissa. Jos joku ei kiinnosta niin tekee sen huonosti siinä toivossa että minä loppujen lopuksi teen sen.

Tyhjentää tiskikoneen ja jättää jotkut kulhot ja purkit pöydille koska mukamas ei tiedä mihin ne kuuluu. Vaikka ollaan asuttu tässä jo viisi vuotta?



Minä rupesin tekemään samaa. Kun levytämme ja kittaamme ja hiomme esim. seiniä, mulle riittää vähempikin, mutta miehelle ei kelpaa jos ei ole aivan täydellistä jälkeä. Rupesin minäkin heittämään lastat ja hiekkapaperit lattialle ja sanoin että tee sitten itse! Ja hän sanoo vielä rumasti ja minä aina yritän ensin nätisti.



Kun petaa sänkyä niin jättää täkit alle ruttuun eikä laita koristetyynyjä koska ei pidä niitä tärkeinä jne. eli aina minä perässä.

Ärsyttäääää!!!!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
23/40 |
28.11.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Miten saat oltua "viilipytty" etkä välitä?



Unelmani on olla kuin Madonna (siis kuuluisan maalauksen)-hymyillä vaan autuaana vaikka mitä tapahtuisi. En vaan osaa.



Olen koittanut opetella etten sano joka asiasta-se johtaa yleensä siihen että sitten kun joku asia ottaa päähän ne kaikki asiat jotka olen koittanut vain kuitata ja unohtaa, syöksyy esiin...



Olen miettinyt että yksi syy on ehdottomasti lapsuudenkodissani: meillä oli kaikki mitä piti, mutta ei koskaan paljon varaa. Se tarkoitti että tavaroista ja asioista pidettiin huolta PISTE.

En pysty vieläkään kuittaamaan hymistelyllä jos joku hukkaa hansikkaat/pistää jotain sinne kuivuriin ja kutistaa käyttökelvottomaksi jne..

En koe olevani mitenkään täydellinen tai sen tavoittelija mutta kuten alunperinkin viestissäni kirjoitin: Sen mikä tekee haluan tehtävän kunnolla tai sitten ei ollenkaan. Jotenkin semmoinen sieltä täältä hieman tuonnepäin ajattelu ei vaan onnistu vaikka se olisi varmaan kuin taivas monen lapsen perheessä..se tässä varmaan harmittaakin että mies pystyy hutiloimaan ja on näennäisesti tehnyt osansa. Itse en pysty ja harmittaa että hommat kaatuu niskaani kun en voi katsella niitä tekemättöminä.

Vierailija
24/40 |
28.11.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

meillä on just tollaista. Siks teen lähes kaiken yksin. Roskat mies osaa viedä ja sängyn on oppinut petaamaan vuosien työn tuloksena.

Vierailija
25/40 |
28.11.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Just nih!



t:ap



Ihanaa mua jo hymyilyttää. Alunperin viestiä kirjoittaessa itkin harmituksesta.

Vierailija
26/40 |
28.11.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

ja on oltu yli 20 v naimisissa ja pienet lapset



t. madonna nro 2

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
27/40 |
28.11.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

sitten ihmetellä jos miehet pettää ja jättää ja valittaa, että muija kotona vaan nalkuttaa. Ensin valitetaan, että mies ei auta kotona ja sitten kun se auttaa niin pitäisi se tehdä just täysin samalla tavalla kun sinä itse. Ja sitten kun muija marttyyrimaisesti tekee kaiken itse niin ollaan taas naama norsun vitulla ja taas valitetaan kun ei mies tee mitään. Vaikka toinen edes yrittää!



Mua ei todellakaan häiritse jos ne mukit asetellaan sinne koneeseen "väärinpäin" tai jos lasten vaatteet on "väärissä" kaapeissa. Mitä sitten jos sinne sohvan alle jää pari villakoiraa jos se mies kuitenkin muualta imuroi edes suurimmat roskat pois. MITÄ SITTEN??? Hei relatkaa vähän!

Vierailija
28/40 |
28.11.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Miten saat oltua "viilipytty" etkä välitä?

En tiedä, ei ole edes vaikeaa. Mua ei vaan ärsytä tuollainen, ihan toisenlaiset asiat ärsyttäisi ja miehessä ei oikeastaan mikään, vaikka se onkin varsinainen tohelo. Mulla kyse ei siis ole mistään itsehillinnästä, kun jostain syystä ei edes ärsytä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
29/40 |
28.11.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vaaditaan lapsilta täydellisyyttä ja valot täytyy muistaa sammuttaa ja ovet laittaa lukkoon ja muistaa sitä ja tätä ja totella ja sitten itse saa jättää kaiken taakseen ja unohtaa.

Ja kun ne suurimmaksi osaksi tekee niitä hommia siksi että voisivat sanoa että tekevät niin se on väärä periaate, pitää tehdä siksi kun pitää ja on pakko.

Ai hitsi mä ihan unohdin että sulle pitää aina olla perunoiden kanssa kastiketta ja pihvin kanssa ketsuppia, voi voi, ei sen niin väliä, mene ja osta itte! Niinkö pitää sitten munkin ajatella?

Epäkohteliasta ja välinpitämätöntä mielestäni.

Vierailija
30/40 |
28.11.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Meillä on juuri noin kuin sullaki ap. Mun hermot menee säännöllisin välein. En vain käsitä, että jos haluaa auttaa ja tehdä kotitöitä, niin

Niin tuttua! Minäkin olen monesti menettänyt hermoni mieheeni. Kirjaan ylös kaikki tarkasti, mitä ja kuinka tulee tehdä. Olen jopa valokuvannut oikeanlaiset vaatteet ja järjestänyt ne viikonpäivien mukaan. Ja tietysti myös vuodenajat huomioon ottaen. Mieheni ei tätä käsitä. Hän vain osoittaa mieltään ja syyttää minua kontrollifriikiksi. Olen harkinnut avioeroa. Mitä tehdä?

miksi MIKSI ei voi tehdä sitä samalla vaivalla oikein!!??

MIKSI ei vaivaudu katsomaan kenen vaate se on jonka kaappiin sulloo? Ja miksi imuroi vain sieltä täältä kun samalla vaivalla voi sen imurin heilauttaa vierivierestä joka paikaista, ja saada oikeasti puhdasta.

Minulle tullut vain marmattaja ja niuhottaja fiilis, mutta ei tosiaan jaksa kun joka kerta on sama juttu! Joskus ymmärrän ja annan olla. Teen vain tyhjää työtä perässä ja käyn järjestelemässä ne kaapit kiltisti, ja imuroin sitten perästä uudestaan. Mutta kyllä se ottaa päähän oikeesti. Kun jos tekee niin tekee kunnolla kerralla eikä tee turhaa työtä jos tekee vain melkeen.

Siis puoliksi tehty on sama ku ei tekis yhtään, jos joku tekee sen kuiten perästä päin.

Jos teet jauhelihakeittoa ja jätät sen jauhelihan laittamatta niin onko se silloin jauhelihakeittoa? Sama juttu siis imuroinnissa, jos siivoaa vain osittain niin onko silloin puhdasta? Paska leviää niistä likasista paikoista muuallekin ja kohta on joka paikka taas sen näkönen kuin ei ois tehty mitään.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
31/40 |
28.11.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mies kyllä osaa laittaa lapsen kamppeet oikeille paikoille, tietää mitä milläkin kelillä päälle laitetaan ja tekee kaiken oma-aloitteisesti. Mies tuolta kommentoi, että ruoanlaittoa lukuun ottamatta kotona ei ole sellaista hommaa josta ei selviäisi loistavasti. Ja mä allekirjotan kommentin täysin.



Mistä peräkammarista te noin saamattomia miehiä löydätte?!?!

Vierailija
32/40 |
28.11.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Meillä mies tekee tosi paljon kotitöitä - ihan oma-aloitteisesti.



Ruokahuollosta vastaa oikeastaan ihan täysin ja tekee viikonloppuna esim. seuraavalle viikolle ruokaa valmiiksi.



Pesee myös todella paljon pyykkiä ja on tosi tarkka väreistä ja lämpötiloista, ei satu vahinkoja.



Meillä on 3 tyttöä pienellä ikäerolla, eikä mies tosiaan hallitse heidän vaaterepertuaariaan ja siksi itse huolehdin suosiolla pyykin viemisestä paikoilleen. Koska minä myös silitän, menee tämä ihan luontevasti.



Meillä on oikeastaan vakiintunut tietyt hommat oman viitsimisen ja "osaamisen" mukaan. Minä olen nykyisin tosi laiska ruoan laittaja ja jos mies on reissussa, olen ihan tympiintynyt laittamaan ruokaa ja silloin syödään eineksiä - miehen aikana ei koskaan.



Toisaalta mieheni ei osaa nähdä WC:n/kylpyhuoneen pesua millään tavalla tärkeänä kotityönä, mulle se taas on monta kertaa viikossa pakosti tapahtuva rutiini tai muuten alkaa ällöttää.Hoidan siis sen suosiolla.



Mies myös laittaa kiltisti keittiön, mutta ei koskaan pese tiskiallasta kunnolla - tämä on ainoa asia josta joskus huomautan. Tämä on osastoa jos kerran tekee, eikö voisi tehdä samalla kunnolla.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
33/40 |
28.11.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Te ootte perfektionisteja. Just tuo "tehdään OIKEIN tai ei ollenkaan" on perfektionismia. Kaikki ei synny järjestelmällisinä. Todennäköisesti miestenne äidit ei oo koskaan opettanu miehillenne, miten asiat tehdään "oikein". Miten siis kuvittelette, että he tietävät automaattisesti, miten ne tehdään? Joidenki miehet ei auta ollenkaan, teidän sentään yrittää! Mut kyllä kai kuka tahansa alkaa välinpitämättömäksi sen suhteen miten tekee asiat, kun vaimolle ei kelpaa mikään ja on aina tekemässä itse perässä uudelleen.



Kotityö, jota tehdään "väärin", silti auttaa teitä. Antakaa olla, hyvänen aika. Arvostaisitte sitä vähää mitä miehenne tekevät niin he saattaisivat saada motivaatiota edes yrittää tehdä asiat oikein. Oletteko koskaan opettanut miten ne tehdään oikein? Siis nalkuttamatta? En puhu nyt huomauttelusta vaan siitä että hyväntuulisesti selitätte, miten ne asiat tehdään ja MIKSI. Ja tuo imurointi, jos pölyistä poistetaan edes osa, niin eikö se ole parempi kuin ei mitään? Mikä tahansa on parempi kuin ei mitään!



Mut noista teidän katkeruudenkatkuisista viesteistä kyllä jo välittyy teidän kotitunnelmat ja se, miten miehen yrityksiä ei arvosteta, kuinka ne sit jaksaiskaan enää yrittää... huoh.

Vierailija
34/40 |
28.11.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

että mun periaate on se, että se, jota asia häiritsee, myös asian siivoaa. Miks miehen pitäs automaattisesti tajuta joku asia jos se ei häntä häiritse. Jos äitiä niin hirveesti häiritsee se, et astiat on väärillä paikoilla (hui, maailmanloppu!!) niin äiti sitten siirtää ne astiat oikeille paikoilleen ja on hiljaa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
35/40 |
28.11.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

muutkuin ihan kotihommat aiheuttaa eniten närää välillämme.

Vierailija
36/40 |
28.11.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Myös meillä on välillä vaikeuksia laitta vaatteet "oikeille paikoille". Sen takia meillä on khh:ssa kori johon puhtaat vaatteet viikataan ja minä kiikutan ne paikoilleen. Jos haluan laittaa lapsille tietyt vaatteet päälle niin laitan ne illalla valmiiksi esim. mankelin päälle tai hattuhyllylle. Lapsilla on omat korit joissa on välivaatteet ja sopivat ulkohanskat. Meillä mies laittaa ruokaa ja imuroi. SOVIMME kotitöistä mitä kumpikin tekee tai aikoo tehdä. Olen jo hyväksynyt sen että kaikesta kouluttamisesta huolimatta mieheni ei edelleenkään osaa lukea ajatuksiani. Meillä on myös erilainen käsitys siisteydestä. Molemmin puolin on tehtävä myönnytyksiä jos aikoo parisuhteen saada toimimaan.

Vierailija
37/40 |
28.11.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tunnistaako mies esim. lasten vaatteet ja osaa laittaa ne oikeisiin paikkoihin?

Tajuaako ettei lapsi voi ulkoilla tällä kelillä kesähatussa?

Tekeekö asiat oma-aloitteisesti?.

Tunnistaa, tajuaa, tekee. Ei "osallistu" vaan on ihan yhta lailla vanhempi kuin minakin. On parempi kotitoissa kuin mina, paitsi pyykinpesussa, koska ei jaksa lukea pesuohjeita...

Vierailija
38/40 |
28.11.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

täytyy kyllä ihmetellä, millaisia miehiä teillä oikein on.. ;) kyllä mun mies osaa viikata pyykit ja laittaa ne oikeisiin paikkoihin, pukea lapset sään mukaan, hakea lapset hoidosta ja muistaa ottaa mukaan sadevaatteet+tutin+unirievut aina perjantaisin ym. ja tekee tämän kyllä omasta tahdosta ei siitä, että olisin nalkuttanut. ovathan lapset hänenkin ja myös koti on osa hänen kotiaan, miksi meillä siis asuisi yksi vapaamatkustaja, kun kaikki muutkin joutuu tekemään oman osansa kotitöistä. imuroi myös mielellään viikonloppuisin, viikolla imuroin minä jne. asiat hoidetaan yhdessä. :)

Vierailija
39/40 |
28.11.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ja vastauksena kysymykseesi mieheni ei tiedä mitkä vaatteet kuuluvat kenellekin ja mitä pitää pistää aamuisin esim. hoitoon päälle. Meillä on 4 tyttöä.



Sen sijaan mies siivoaa (paremmin ja perusteellisemmin kuin minä)suunnilleen joka toinen viikko. Välillä siivotaan yhdessä, välillä jompi kumpi, vaihtelee viikoista.



Meillä minä teen aina arkiruuan ja mies aina jotain parempaa viikonloppuisin.



Ja minä siis hoidan kaupassa käynnit ja pyykit ja vaatteet.



Itsellä lyhyet työpäivät (noin 6tuntia) ja pitkät lomat (olen opettaja). Lomilla hoidan itse siivoukset.



Miehellä noin 10t työpäivät ja normaalit lomat.

Vierailija
40/40 |
28.11.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

joskus saattaa tyttöjen sukat olla väärissä lokeroissa.. Pesee ihan omatoimisesti pyykkiä ja laittaa koneen päälle jne.. Ja osaa pukea lapset ihan sääolojen mukaan =)