Lue keskustelun säännöt.
Te joiden mies osallistuu kotitöihin:
28.11.2009 |
Tunnistaako mies esim. lasten vaatteet ja osaa laittaa ne oikeisiin paikkoihin?
Tajuaako ettei lapsi voi ulkoilla tällä kelillä kesähatussa?
Tekeekö asiat oma-aloitteisesti?
Itseäni harmittaa valittaa ja huomautella.
Ystävällisestä sanomisesta ei mitään hyötyä ja sitten kun pimahdan kun tarpeeksi asiat kaivelee, niin ei sekään tuota tulosta.
Mielestäni ei ole kovasti apua jos lasten vaatteet on otettu pyykkikasasta ja pistetty näennäisesti viikattuna=eriskummallisina myttyinä lasten omiin kaappeihin.
Aamukiireessä pinna menee ihan takuulla kun etsii vaatteita turhaan vääristä paikoista.Illalla niitä on turha pistää minnekään valmiiksi kun joku ehtii ne kuitenkin siirtää ja penkoa.
Mieluummin sitten vaikka tonkii suutuspäissä sitä puhdasta pyykkikasaa kuin juoksee kaapilta toiselle huomatakseen että koululaisen kaapissa on 3vuotiaan vaatteita. Kun edes tyttö/poika vaatteet ei aina mene oikein.
Mielestäni on älytöntä nimikoida vaatteet kun niin nopeaa tahtia siirtyvät isommalta pienemmälle.
Minun mielestäni miehenkin pitäisi kyetä erottamaan 90cm ja 150 cm vaate toisistaan.
Vaadinko liikaa?
Pitääkö tajuta että mies on mies eikä opi vaikka kuinka vääntäisi rautalankaa?
Teki mieli allekirjoittaa se ketju, jossa ihmiset manasviat lauantaiaamun kunniaksi omaa pahaa oloaan huushollin sekavuuden ja sen että mies ei tee mitään,vuoksi.
Meillä mies kyllä yrittää auttaa ja tehdä ja on ihana mies ja isä. Yritykset vaan eivät oikein tuota tulosta ja tuntuu inhottavalta olla tyytymätön.
Itse olen sen sorttinen että mieluummin en imuroi, jos en ehdi imuroida hyvin-koska kuitenkin jos tänään imuroin huonosti joudun imuroimaan myös huomenna. Jolloin työmäärä mielestäni kaksinkertaistuu verrattuna siihen että tänään teen sen ajan muuta mutta huomenna imuroin sitten ajan kanssa kunnolla.
Tätä mies ei tajua. Hänen mielestään imuroitu ja sillä selvä, mitä pienistä villakoirista..
Nämä kuulostaa pieneltä, mutta sitten kun joka asiassa on sama juttu-alkaa nyppiä.
Kommentit (40)
Osallistuu kotitöihin niin että minä kerron hyvin tarkat ohjeet, mutta jos en sitä tee niin ei tee kotitöitä lainkaan. Esim. kun olin kerran illan poissa niin vaippaikäiseltä ei ollut vaihdettu vaippaa koko iltana päivähoitopäivän jälkeen. Tiedän, koska olin vienyt hoitopaikkaan erimerkkisiä vaippoja kuin mitä meillä tällä hetkellä on kotona.
Sama joka asiassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en viikkaa ikinä, en tykkää siitä yhtään. Tietää myös tasan tarkkaan mitä vaatteita on kelläkin lapsella. Oikeestaan siivoaa enemmän kuin minä ja osallistuu lastenhoitoon vähintään yhtä paljon kuin minä. Hyvä mies!
Vaatteet viikataan omilla tavoillamme ja toisen ei auta rutista. (Tosin tässä mies on huolellisempi...) Kun imuroidaan, toinen ei valita perässä, että siivoa tuolta ja otithan tuolta. Aina ei vaan jaksa olla niin huolellinen ja mitä se haittaa?!?
Kyllähän se joskus ärsyttää kun tuntuu, että toinen laittaa niitä astioita ihan kummallisiin paikkoihin, mutta eipä mun mieskään valita mulle mistään. Täytyy antaa kummallekin omaa vapautta tehdä asioita, muuten alkaa jommallakummalla olla vaikeata hengittää omassa kodissaan!
Kärsivällisyydellä meillä on löytynyt kummankin "omat hommat" mitä tekevät mielummin ja sellaiset jutut, mitä kumpikaan ei juuri tee, vaan toinen hoitaa lähes aina. Esim. mies useimmiten imuroi ja pesee lattiat, mä taas pesen vessat ja kylppärin.
... kunnolla yhteiseen projektiin. Jos menette vaikkapa parisuhdeterapiaan kotityövitutuksen takia, on saletti, että terapeutin ohje on "laiskempi joustakoon". Eli se, jota sotku häiritsee, on etulyöntiasemassa kotityöasiassa.
Siistimmänkin on joustettava perfektionismissaan ja annettava toiselle tilaisuus tehdä asioita omaan tyyliinsä. Mutta "omaksi tyyliksi" tuskin voi laskea sitä, että AIKUINEN ihminen muka vahingossa sotkee lasten vaatteet keskenään. Tai ei "osaa" imuroida myös seinien vierestä. Ellei sitten kärsi jostain oppimisvaikeuksista, eikä pysty esim. hoitamaan palkkatyötäänkään kunnolla.
Ihminen, joka tietää, että toista sotku häiritsee, eikä silti tee mitään, ei kunnioita puolisoaan pätkääkään. Tämä on fakta. Ja avioerotilastot senkun paisuu paisumistaan. Kotityöt ja rahariidathan ovat ykkösinä avioparien riitoja ja avioerojen syitä tarkastellessa.
T: psykolooki
Ei "osaa" tehdä kaikkea, mutta mä teen sit niitä asioita. Eli meillä on hommat jakaantunut osaamisen ja mielenkiinnon mukaan.
Mies erottaa kyllä 3v:n pojan vaatteet isompien siskojen vaatteista, mutta joskus harvoin on tytttöjen vaatteita mun kaapissa ;)
Muakin aikanaan häiritsi nuo vaatejutut, mutta nykyään mä hoidan ne ja mies tekee paljon muuta. Laitan kuopukselle aina jo illalla vaatteet valmiiksi, kun mies vie hänet hoitoon. Pakkaan myös tarharepun yms. Isommat lapset katsovat itse vaatteensa.
Mies laittaa paljon ruokaa ja siivoaa keittiötä, laittaa pyykin kuivuriin, imuroi, hoitaa lasten iltapalat ja -pesut yms.
Mä laitan pyykit koneeseen ja imuroin huolellisemmin.
Eipä ole viime aikoina tarvinnut riidellä kotitöistä, kun kumpikin tekee sitä minkä paremmin osaa ja mikä enemmän kiinnostaa. Olen kiitollinen, että mies osallistuu paljon kotitöihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nauroi ja sanoi kuka tienaa suurimman tilin tässä perheessä (mieheni tienaa 2000e enemmän kuin minä).
No hän on aikaisemmin ollut aika hankala tapaus, varsinainen sovinistisika.
Soitin jälleen veljelleni joka on kickxboxer ja aika lihaksikas mitoiltaan.
Mies muutti mieltään hän sanoi että turhaan kutsut veljeäs kahville kun täytyy imuroida. No veli tuli ja puhutteli vajan takana mun miestä.
NYkyään marisee ja kitisee mutta hoitaa kotityöt kiltisti.
jos ei kelpaa niin vaihtoon. mies ei päihitä koskaan dildoa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
meillä mies tunnistaa lasten vaatteet ja osaa laittaa ne oikeisiin paikkoihin.
Ja tajuaa kyllä ettei tällä kelillä lapsi kulje kesävaatteissa.
Ja tekee myös oma-aloitteisesti asioita. Riippuu tietty mitä asioita, mutta kuitenkin tekee.
Mutta yleensä minä pesen pyykit ja viikaan ja syötän lapset(en aina syötä).
Minä tykkään imuroida ja teen sen kunnolla. Mies sitten pyyhkii pölyt ym mihin minä en lyhyempänä välttämättä ylety.
Ja esim. tänään siivottiin - mies pesi vessat, ikkunat, peilit ja hellan. Minä imuroin ja luutuan lattiat. Tein toki kakutkin huomiselle, kun on juhlat.
Meille on vaan tullut tällainen työnjako. Molemmat tekee sen jossa on tehokas. Tosin en epäile miehen imuroimisen tehokkuutta, mutta mies on tehokkaampi pesemään vessat kuin minä, joten annan miehen pestä vessat ja mies antaa mun imuroida ja luututa lattian ja kokata.
Ja kummatkin osallistuu sitten yleiseen järjestelyyn, että paikat pysyy siistinä. Eli yhdessä tehdään kun kerta yhdessä ollaan.
Ihan sama, kumpi meistä aamulla vie.
Mutta meillä on jaettu kotityöt, esim. ku mä hoidan pyykit niin mies tiskit.
Ruokaa laittaa se, joka tulee ekana kotiin. Yleensä viikonloppuisin mies tekee aina, kun sattuu tykkämään siitä hommasta.
Siivouspäivänä tehään myös hommat puoliksi, joustoa toki aina löytyy puolin ja toisin.
En voisi kuvitellakaan, että mun mies ei tekis kotitöitä. Ihmettelen, kun naapurissa mies ei suostu tekemään mitään, vaimo sitten aina kaiken hoitaa, ja hänkin käy töissä.
Se ei ole minusta reilua, koti kun on kuitenkin yhteinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on kokonaan mulla. Mies osaa kyllä pukea lapset säänmukaisesti ja jopa yhteensointuviin väreihin :) Vaatteiden laskostelu taas on ylivoimainen tehtävä. Mies hoitaa puolestaan mm. kaupassa käymisen, koska mä olen tosi huono suunnittelemaan ruokalistaa enkä kovin paljon kokkaakaan.
Ollaan jaettu niin, että minulla on ruokahuolto, miehellä tiskivastuu ja on siinä enemmän kuin tunnollinen. Lapsen osaa pukea aamulla päiväkotiin ilman että laitan vaatteita valmiiksi esille. Tietää milloin on kurakelit ja täytyy sadevaatteet viedä, milloin on kumpparikeli jne.
Ruokaa hän ei tee, ei oikein osaiskaan, sen teen itse mielelläni. Mies on yleensä se, joka sanoo että nyt on aika tehdä kunnon siivous, minä sitten talsin perässä, mutta tasapuolisesti. Aina kun hän on ollut kotona ilman minua, talo on tip top.
Mutta silti joskus minun täytyy valittaa, valitan varmaan vain valittamisen ilosta. Kyllä saan itsekkin sitten takasin samalla mitalla pöydälle jättämistäni leivänmuruista. Hyvässä hengessä kumpikin tekee kuitenkin hommansa, omasta aloitteesta.
Olen kuullut monelta että mieheni on "harvinainen" tapaus, mutta minä en muunlaisen kanssa olis lasta halunnutkaan. En jaksaisi olla vastuussa kaikesta yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
minnekaan kaappiin, mukaanlukien omansa.
ja tunnistaa lapsen vaatteet. Katsoo mitä kokoa ja laittaa oikealle hyllylle ja oikeaan vaatepinoon.
Osaa pukea lapsen sään mukaan. Ja tekee tarvittavat asiat oma-alotteisesti.
Siivoaa lapsen lelut illalla ja laittaa pyykkiä jne, mutta mua ärsyttää useinmiten vain se, että jotenkin mies jättää aina keittiön kaapin ovet auki, tai suurimman osan niistä mitä on availlut. Ei kuulemma ole kerennyt laittaa niitä kiinni vielä vaikka on jo lähtenyt keittiöstä ja tekee jotain muuta. Ei se muuten ärsytä, mutta kun itselläni on tapana kävellä katse lattiassa etten astu koiran/lapsen/puklun/koiran luun/tms päälle niin ei ole kiva aina silloin tällöin saada ovesta päähän.
Mun mies imuroi kanssa vähän sieltä ja täältä, onhan se parempi kuin ei mitään, mutta eihän se kiva ole, että 15min imuroimisesta jostakin sohvan alta putkahtaa pölypallero. En viitti sanoa joka asiasta kuitenkaan, kiva kun osallistuu kotitöihin niin on enemmän aikaa olla yhdessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kirjoittama, nimittäin minusta. Hän on ehdottomasti meillä se, joka pitää langat käsissään. Minä laitan, silloin harvoin kun minä hoidan pyykkejä, lastenvaatteita vääriin hyllyihin ja muutenkin olen hieman pihalla asioista, jotka mieheni yleensä hoitaa. Hän on kotona lasten kanssa, joten lienee luonnollisempaa, että hän hoitaa.
Meillä nyt siivotaan ja tehdään kotihommia miten sattuu muutenkin. Ärsyttää, mutta minkäs sille mahtaa. Toivon, että joskus oppii :)
Tiskikoneen täyttämistyylistä on pakko välillä huomauttaa, kun puolet kipoista on pesun jälkeen likaisena.
ei pyykiin, en annakaan. Oli eka ja vika kerta, kun silloin vauvan ruskovilla-haalarin oli laittanut pesukoneeseen.
Sovittiin saman tien, että mies osallistuu keittiössä ja imuroi. En ole imuroinut kuin ehkä kerran kuussa, mies hoitaa viikottain pari kertaa imuroinnin, ja paremmin kuin minä.
Ruuanlaittotaito on sitä sun tätä, mutta hoitaa tiskaukset ja keittiön siistimisen jos en ehdi. Ei ongelmia.
Kyllä suuri osa vaatteista päätyy oikeaan kaappiin, mutta saattavat päätyä kyllä ihan mihin tahansa vääräänkin - jopa 1-vuotiaan vaatteita on löytynyt minun kaapistani :-D
Mua tämä ei kyllä ole haitannut. Ehkä meillä se arki ei ole niin kiireistä. Eikä haittaa sekään, jos mies imuroi vähän joten kuten, tai pistää kuivausrumpuun kamaa, joka ei sinne kuulu, tai laittaa astiat vääriin kaappeihin. En kyllä jaksais välittää tollasista.
en millään suostuisi, perhe ja koti ovat kuitenkin meidän yhteisiä ja yhdessä haluttuja...
mutta lohduttaa tietää etten ole ainut :)
t:ap
Kummia noi kommentit, että mistä oikein olette tollaisia miehiä löytäneet, tms...
Ei se tee ihmisestä typerää tai huonoa miestä tai mitään muutakaan, jos ei mene paidat oikeisiin kaappeihin. Kertoo lähinnä siitä, että ei oikein kiinnitä huomiota sellaisiin asioihin.
Mun mies tekee paljon kotona, enimmäkseen tekee hyvin ja jotain sitten huonommin. Mitä väliä - en itsekään osaa kaikkea tässä maailmassa ja joitain juttuja en välitä opetellakaan. So what? Ottakaa rennosti.