Mistä tämä muotivillitys on saanut alkunsa että juhlissa

Joku kysyi, että millainen sitten. Vastaus: kunnon pohjanmaalainen pitopöytä.



Sille, joka väitti, että pohjanmaalla tarjotaan keittoa juhlissa, niin ainakaan minä en ole sellaasissa juhulissa ollu pohjanmaalla. Siellä järjestetään aina pikkuusen hienommat tarjoilut kuin naapureilla ;-)



Mutta ihan vakavasti ajateltuna, kummeksun kovasti näitä "juhlia", joissa on valtavat lahjalistat tai kuten joku laittoi, toivotaan lahjaksi rahaa. Sitten tarjotaan kutsuvieraille keittoa. Ei mene mun järkeeni. Jää kyllä semmoinen rahastuksen maku.

on ollut useasti niin että on tarjottu alkuun kahta salaattia joista toinen vihreä ja toinen ruokaisampi. SItten on ollut keittoa ja itse tehtyjä sämpylöitä/karjalanpiirakoita tmv. Lopuksi kakkukahvit. Eipä ole kukaan valittanut. Tosin jos vieraana on vanhempaa väkeä/lapsia niin ehkä sitten ei toimi, mutta meidän vieraat usein 20-60v. ja niille on tuntunut kelpaavan. Itse en ole ikinä valittanut kenenkään tarjoiluista, se on aika moukkamaista jos toinen on kuitenkin nähnyt vaivaa tarjoilujen järjestämiseen.

mikä sitten on juhlaruokaa?

Meillä syötiin eilen ihan arkiruokana strutsinfilettä ja rosmariiniperunoita. Toisaalta hirvikeittoa en ole tainnut itse tehdä kuin kerran elämässäni, sitä olen yleensä saanut vain juhlissa :)

t. 34

Alkupalaksi jostain harvinaisemmasta kalasta tartar pienellä ruisleipäsellä (vaikka taimenesta), sitten keitto vaikkapa äyriäisistä ja krutongeja, pääruoaksi jotain harvinaisempaa lihaa (esim. poron sisäfilettä), paahdettuja juureksia, kastiketta, jälkiruoaksi kakku (ei kermakakkua). Aterialla viiniä ja vettä, ei mitään maitoja tai mehuja. Alkudrinkiksi samppanjaa tai Kir Royal tms.

Mutta miksi äyriäiskeitto on juhlaruoka, mutta hirvikeitto ei? Meidän arkiruokapöydästä löytyy äyriäisiä huomattavasti useammin kuin hirveä? Tai onko riittävän korrektia tarjota äyriäisistä tehtyä keittoa, jos muuta lämmintä ruokaa ei ole tarjolla?

kyselee edelleen 34

Olen Hämeestä ja mielestäni aina kun on juhlissa haluttu tarjota jotain vähän hienompaa ruokaa niin valintana on ollut lohi- tai hirvikeitto. Eli se on sitä hyvää juhlaruokaa jota ei arkena saa ja tekee juhlasta juhlan.

Ehkä tosiaan eri perinteitä, mutta en mäkään ole ikinä ollut juhlissa (pl. hirvipeijaiset), joissa keitto olisi ollut pääruokana. Mun mielestä hämäläinen pitopöytä on nimenomaan käsite ja sellainen yleensä mun mielestä onkin esim. häissä, 50-vuotispäivillä tms. Keittoa voi olla alkkuruokana, mutta aika harvoin sitäkin. Puljonki tai klimppisoppahan niitä oikein perinteisiä on.

Mä olen muutaman vuoden pitopalvelussakin töissä eikä tule mieleen, että kukaan olisi halunnut vaikka häihin lohikeittoa.

Ja nyt siis puhun juhlavista juhlista, en jostain oman suvun kesken vietetyistä talkookekkereistä tms.



Vaan oikeista juhlista tai isoista pidoista, joihin kutsutaan myös suvun ulkopuolisia ihmisiä. Keitto ei ole niin täyttävä, että sen voisi ajatella tyydyttävän päivän pääruokana kaiken nälän - sen vuoksi sitä on tarjottu "vain" lounaaksi tai juhla-aterialla alkuruuaksi. Ja "ennen muinoin" juuri tuo tarjotun ruuan täyttävyys on ollut yksi tärkeä kriteeri, jolla on mitattu talon varallisuutta ja vieraanvairaisuutta ja sen takia keittoa EI ole ollut TAPANAKAAN tarjota ainoana ruokalajina.



Eri juttu, mitä itse kukin tarjoaa omalle suvulleen. Voipa joku köyhä natku tarjota pelkkiä voileipiäkin, mutta EI SE TEE SILTI voileivistäkään juhlien pääruokalajia!



Tämän kirjoitan ammattikokkina ja pitokokin tyttärenä.

on ollut useasti niin että on tarjottu alkuun kahta salaattia joista toinen vihreä ja toinen ruokaisampi. SItten on ollut keittoa ja itse tehtyjä sämpylöitä/karjalanpiirakoita tmv. Lopuksi kakkukahvit. Eipä ole kukaan valittanut. Tosin jos vieraana on vanhempaa väkeä/lapsia niin ehkä sitten ei toimi, mutta meidän vieraat usein 20-60v. ja niille on tuntunut kelpaavan. Itse en ole ikinä valittanut kenenkään tarjoiluista, se on aika moukkamaista jos toinen on kuitenkin nähnyt vaivaa tarjoilujen järjestämiseen.

Ei kai ihmiset normaalisti valitakaan tarjoiluista. Mielessään toki voi kummastella...

Vaan näin on perinteisesti ollut tapana isoissa maalaishäissä täällä peräpohjolassa. Samoin hautajaisissa, vaikka vainaja olisi ollut rikas.

Mutta ehkä täällä pohjoisempana ei laskurin kanssa hautajaisissa lasketakaan, paljon ruokailu maksoi ja tutkita veroilmoituksia, olisiko vainajalla ollut varaa laittaa kalliimpaa tarjoilua.

En ole koskaan kuullut kenenkään täällä kitisevän, että oli huono ja halpa tarjoilu.

Ehkä tämä tosiaan onkin sitten asuinpaikkakysymys. Te siellä etelässä arvostatte eri asioita kuin me täällä pohjoisempana.

Kukin tyylillään ja jos me olemme täällä tyytyväisiä tähän niin olkaa te tyytyväisiä teidän tapohinne.

Ihmettelen, miksi tällaisetkin asiat herättävät teissä niin kovaa närää. En ole koskaan mennyt hautajaisiin syömään vaan kunnioittamaan vainajan muistoa.

Olen ollut monissa häissä, missä on ollut lohikeittä pääruokana. Lisänä sitten tietenkin leivät ja leikkeleet. Rieska kuuluu ehdottomasti kiton kanssa, sekä kylmäsavustettu poro.

Eivätkä todellakaan ole olleet mitään perskaukisten häitä ja hautajaisia.

mutta kuulostaa vähän persaukiselta meiningiltä. Lohi on halpaa, samoin muut lohikeiton ainekset, leipä on halpaa ja leikkeleet, rieskakaan ei ole mitään kallista. No kylmäsavuporo on kallista, mutta ei yksistään nosta juhlien hintoja taivaisiin.

Mä en ikinä tarjois juhlissa pelkkää keittoa, vaan alkuruuaksi voi olla lohi-, sieni- tai sipulikeittoa. Ja pääruoka sit ihan jotain muuta.

Eräissä häissä oli ruokana karjalanpiirakat munavoilla ja kirkas lohikeitto.

Hääpari oli toivonut rahaa lahjaksi, matkakassaan....

Pitäiskö jättää juhlat väliin, jos on köyhä???

Mutta miksi äyriäiskeitto on juhlaruoka, mutta hirvikeitto ei? Meidän arkiruokapöydästä löytyy äyriäisiä huomattavasti useammin kuin hirveä? Tai onko riittävän korrektia tarjota äyriäisistä tehtyä keittoa, jos muuta lämmintä ruokaa ei ole tarjolla?

kyselee edelleen 34

Voihan sen hirvestäkin tehdä, mutta silloin pääruoaksi kannattaa valita jotain muuta kuin riistaa. Nuo ovat nyt vain esimerkkejä. Ei ole korrektia minusta tarjota pelkkää keittoa pääruoaksi juhlissa, oli kyseessä sitten mikä tahansa keitto.

Pitäiskö jättää juhlat väliin, jos on köyhä???

juhlaruokana ollut lohikeitto tai karjalanpaisti. Lisäksi sitten karjalanpiirakat, monenlaiset leivät, graavilohi, leikkeleet, juustot, kotikalja, mehu, maito. Pöydästä löytyy myös salaattia ja jos joulunajan juhlista (oli ne sit hautajaiset or whatever) on kyse, niin itsetehdyt laatikot, rosolli, sienisalaatti jne.

Sitten on täytekakkuja, kuivakakkuja, pikkuleipiä.

Saattaa olla että jotain unohdan, mutta toi lohikeiton tarjoaminen ei todellakaan ole uusi tapa.

musta juhlissa, joissa kahvitus on se "iso juttu" (esim. ylioppilas- ja rippijuhlat), keitto sopii oikein hyvin ruuaksi. Sitä on juhlien järjestäjän helppo valmistaa isompi satsi ja tumpelompikin kokki saa siitä maistuvaa. Ennemmin mua häiritsisi, jos kahvipöydässä olisi vaan pullaa ja keksejä.



Tosin ei mua ole häissäkään keitto haitannut. Parempi, että saa syödä maukasta keittoa mahansa täyteen, kun nauttia jotain piperrysannoksia, joiden jälkeen on heti uudestaan nälkä.

En näe tätä mitenkään varallisuuskysymyksenä. Me olimme köyhä opiskelijapariskunta, mutta häissämme oli silti pitopöytä, ja vieraita kutsuttuna sen verran, että rahat riitti ja tärkeimmät läheiset pääsivät mukaan! No ristiäisissä meillä on tarjottu kaksi kertaa tämä paljon parjattu lohisoppa tuoreen ruislevän kera.



Sen jälkeen on ollut kunnolliset KERMAkakut, vaikka yllätyksekseni täältä luin, että sekin on jotenkin junttia. No meillä kermakakku on meidän molempien paras herkku, joten siksi olemme tilanneet semmoiset ristiäisiin. Ja ei sillä, ettemme osaisi muilla kakuilla herkutella, teemme usein viikonloppuvieraille kahvin kanssa erilaisia Sacher-, juusto- tai hedelmäkakkuja, mutta hyvin tehty kermakakku silti voittaa. Mutta että siinäkin jonkun nirppanokan mielestä jotain vikaa on...



Lohisopasta vielä, itse laitan arkena siihen vähän mitä kasviksia sattuu olemaan, maitoliemen ja vaikkapa kuivattua tilliä, mutta kyllä hyvin tehty lohisoppa mielestäni on oikein juhlava ruoka (juhlaan siis esimerkiksi kunnolla maustetut lohenpalat, voissa kuullotetut sipulit, oikea kerma ja tuore tilli tms.).



Ja nyt siis puhuin ristiäistarjoiluista, joissa emme ole mitenkän ajatelleet pääsevämme halvemmalla, vaan tuntuisi tosi hassulta väsätä pieni vauva tissillä isot pitopöydät ristiäisporukalle... Ja hui, kaksissa ristiäisissä meillä ollaan menty pelkillä kahvipöydillä, jossa noin viisi suolaista ja noin viisi makeaa sorttia (ja haa, edelleen se kermakakku).

juhlaruokana ollut lohikeitto tai karjalanpaisti. Lisäksi sitten karjalanpiirakat, monenlaiset leivät, graavilohi, leikkeleet, juustot, kotikalja, mehu, maito. Pöydästä löytyy myös salaattia ja jos joulunajan juhlista (oli ne sit hautajaiset or whatever) on kyse, niin itsetehdyt laatikot, rosolli, sienisalaatti jne. Sitten on täytekakkuja, kuivakakkuja, pikkuleipiä. Saattaa olla että jotain unohdan, mutta toi lohikeiton tarjoaminen ei todellakaan ole uusi tapa.

Ap kysyi, miksi joku haluaa tarjota keittoa PELKKÄNÄ ruokalajina.

joissa lahjaksi toivottiin kaikille sankareille rahaa.



Tarjolla oli sitten keitettyjä pottuja ja joku lihakastike. Perus kakku ja keksejä.



Oli kyllä kämäsimmät juhlat missä olen ikinä ollut!!!!

mukaan pitopöytä tai sitten jotain klansainvälisempää, nykyään myös suomalaisesta perinteestä jalostettu juhlavampi ruoka. En usko että koskaan suomessa keitto on ollut JUHLARUOKAA sitä vain on tarjottu pitkänmatkalaisille mahan täytteeksi juhlissa jos ei ole ollut varaa siihen pitopöytään.

Meillä huonotuloinen mies ja minä olin vielä hoitovapaalla lapsen kanssa. Silti säästettiin häihimme rahaa niin paljon, että vieraat saivat kunnon alkuruuat, pihvit ja upean kakun. Ruoka oli aivan mahtava! Tarjosimme myös alkoholijuomia.



vanhemmat eivät osallistuneet kustannuksiin. Maksoimme itse kaiken. Vieraiden ruokiin ja juomiin meni 6000 euroa. Halusimme tarjota parasta!

Satakunnassa ja Pirkanmaalla on kaikissa juhlissa perinteisesti tarjottu satakuntalainen pitopöytä,jossa on toistakymmentä ruokalajia. Olen kuullut, että pitkissä pidoissa on lopuksi saatettu tarjota klimppisoppa, jotta vieraat jaksavat kotiin asti, mutta tällaisissa juhlissa en ole itse koskaan ollut.



Keitto juhlaruokana on varmaankin yleistynyt sen takia, että perinteistä pitopöytää ei kukaan takavuosinakaa kuvitellut laittavansa itse yli 15 hengen joukolle. Pitokokit kutsuttiin aina apuun, olipa rippijuhlat, häät, pyöreät vuosikymmenet tai hautajaiset juhlan aiheena.

Otitte ison häälainan tai sitten pappa betalar.....

Huvittaa nää köyhät opiskelijat, jotka haluaa näyttävät ja kalliit häät siksi, että voittaisivat kilpavarustelussa kaverinsa. Pahimmillaan on heidän vanhempansa joutuneet ottamaan ison lainan, että köyhä hääpari pääsee brassailemaan tarjoiluilla ja isoilla häissä.

Monesti ovat eronneet jo ennen kuin laina on maksettu. Mutta pääsivätpä näyttämään....

En näe tätä mitenkään varallisuuskysymyksenä. Me olimme köyhä opiskelijapariskunta, mutta häissämme oli silti pitopöytä, ja vieraita kutsuttuna sen verran, että rahat riitti ja tärkeimmät läheiset pääsivät mukaan! No ristiäisissä meillä on tarjottu kaksi kertaa tämä paljon parjattu lohisoppa tuoreen ruislevän kera.

Sen jälkeen on ollut kunnolliset KERMAkakut, vaikka yllätyksekseni täältä luin, että sekin on jotenkin junttia. No meillä kermakakku on meidän molempien paras herkku, joten siksi olemme tilanneet semmoiset ristiäisiin. Ja ei sillä, ettemme osaisi muilla kakuilla herkutella, teemme usein viikonloppuvieraille kahvin kanssa erilaisia Sacher-, juusto- tai hedelmäkakkuja, mutta hyvin tehty kermakakku silti voittaa. Mutta että siinäkin jonkun nirppanokan mielestä jotain vikaa on...

Lohisopasta vielä, itse laitan arkena siihen vähän mitä kasviksia sattuu olemaan, maitoliemen ja vaikkapa kuivattua tilliä, mutta kyllä hyvin tehty lohisoppa mielestäni on oikein juhlava ruoka (juhlaan siis esimerkiksi kunnolla maustetut lohenpalat, voissa kuullotetut sipulit, oikea kerma ja tuore tilli tms.).

Ja nyt siis puhuin ristiäistarjoiluista, joissa emme ole mitenkän ajatelleet pääsevämme halvemmalla, vaan tuntuisi tosi hassulta väsätä pieni vauva tissillä isot pitopöydät ristiäisporukalle... Ja hui, kaksissa ristiäisissä meillä ollaan menty pelkillä kahvipöydillä, jossa noin viisi suolaista ja noin viisi makeaa sorttia (ja haa, edelleen se kermakakku).

Meillä onneksi on sen verran järkevät sukulaiset ja ystävät, että ymmärsivät pienet häämme juuri siksi, että meillä oli siihen aikaan pienet tulot. Sen vähän, mitä pystyimme säästämään, käytimme uuden talon pohjamaksuksi.

Mutta kukin tavallaan. Onhan niitä tietenkin sellaisiakin sukuja ja tuttuja, jotka ei tällaista ymmärrä ja tietenkin hääparillakin näyttämisen halua. Jätetään laskuja maksamatta ja eletään velaksi, että päästään hiukan näyttään muille.

Lapsihan voi kulkea risoissa ja käytetyissä kuomissa ja luistella vanhoissa ja nilkkaa tukemattomissa luistimissa, että mamma pääsee vähän näpäyttään isoissa häissä sukulaisia ja ystäviään.

Arvojärjestys se on, mikä jyllää.

Meillä huonotuloinen mies ja minä olin vielä hoitovapaalla lapsen kanssa. Silti säästettiin häihimme rahaa niin paljon, että vieraat saivat kunnon alkuruuat, pihvit ja upean kakun. Ruoka oli aivan mahtava! Tarjosimme myös alkoholijuomia.

vanhemmat eivät osallistuneet kustannuksiin. Maksoimme itse kaiken. Vieraiden ruokiin ja juomiin meni 6000 euroa. Halusimme tarjota parasta!