Olenko liian tiukka äiti, kun..

tuon ikäiset lapset kun leikkivät paljon ja levittelevät tavaroita. Ei tule olettaa että he myös leikkivät nätisti niillä yhdessä huoneessa tai keräävät ne takaisin laatikkoon.

Minusta on luontevaa, että tuonikäinen saa leikkiä siellä missä "muu lauma" on, ja tuollainen taapero on meillä saanut levittää esim. tiettyjä laatikoita keittiöstäkin, kolistella kauhoja ja kattiloita, jotka kiinnostaa. En kyllä olekaan mikään nipottaja, enkä tarkoita että tapani on se ainoa oikea. Ja on mullakin sukulaisia, jotka kauhistelevat sekamelskaa, jos sattuu joku pusero olemaan tuolinkarmilla tai muutama leluauto muuten siistillä lattialla. Meillä ei ole sellaista, enkä haluaisikaan. Koti on elämistä varten.

täsmennän, että kyse oli nyt leluista. Ei se tarkoita sitä, että lapsi istua nakoittaisi yksin huoneessaan, kun minä puuhastelen jotakin. (Meillä sitä paitsi sen mallinen asunto, että lapsen huone keskeisellä paikalla olohuoneen ja keittiön välissä ja lapsi kuulee/näkee mitä touhuan. Ei siis istua kökötä yläkerrassa olevassa pikkuisessa huoneessa yksinään. Sehän olisi suorastaan jo julmaa) Keittiössä ruokaa tehdessäni lapsi leikkii kattiloilla tai mitä nyt laatikoista löytyy. Olohuoneessa kenties leikitään sohvatyynyillä ja peuhataan, sekä leikitään piilosta vilteillä, kylpyhuoneessa pyykkiä laittaessani lapsi touhuaa samalla pyykkien kanssa ja ojentelee minulle innoissaan vaatteita kuivumaan. En pidä itseäni ilkeänä ihmisenä, jos rajoitan lelujen levittelyä ympäri huushollia. Kyllä se lapsi voi leikkiä muillakin, kun leluilla ja voida hyvin ja kasvaa tasapainoiseksi aikuiseksi.

-ap-

istua lapsen kanssa lapsen huoneessa leikkimässä...



Itsellä on 2 v ja 4 v enkä tosiaan jaksa istua lasten kanssa lastenhuoneessa seurustelemassa koko päivää. Minusta paljon parempi on, että raahaavat leikkinsä sinne missä minä kulloinkin teen omia juttujani.

Nytkin 4 v leikkii kyllä itsekseen siellä, mutta 2 v on tässä vieressä leikkimässä. Tässä on vieressä duploja, muovieläimiä, leikkiastioita, kaivuria ym. Kun 2 v menee nukkumaan niin siivoan ne pois.

Muutenkin nuo leikkivät keskenään pitkin poikin ja periaatteena on siivota lelut kerran/pari päivässä. Kun tulee vieraita niin pidetään sitten siistimpää linjaa ettei muiden tarvi kompastella. Itse en leluihin kompastu kyllä, niin kovaa en liiku etten ehtis rekisteröidä lattialla olevia tavaroita :D



Enkä roiku koko päivää netissä vaan välillä teen muutakin eli vaan sen takia en anna lasten sotkea et viihtyisivät yksinään/kaksistaan :)



Lapset nauttii kun saavat tutkia ja kehittää mitä erilaisempi leikkejä. Tänään on tehty majaa tuoleista jne. Siivotaan sitten yhdessä pois ne ja olen opettanut lapset siivoamaan jälkiään. Lajitellaan levinneet lelut pois omiin koreihinsa jne. 2 v osaa myös siivota jo :) Se on mielestäni paljon tärkeämpi taito kuin osata istua yksin omassa huoneessa.



Pienenä minulla oli kaveri, joka ei saanut leikkiä kotonaan. Lasten huonekin oli kuin muotilehdestä. Äitinsä valitti kun pikkaisen jotain oli lattialla. Noh, kaveri ei sitten kotonaan viihtynyt vaan toi omat lelunsa minun luokseni. Siellä sai levittää barbit sun muut ja jättää vaikka seuraavaan päivään leikit odottamaan.



Yhden pienen kanssa varmaan jaksat vielä juosta kädestä pitäen viemään leluja paikasta B paikkaan A, mutta enpä tiedä sitten kun lapsia on useampi. Sitten se ei enää vaikutakaan niin tyhmältä levittelyltä/sotkemiselta kun lapsia on useampi ja leikkivät yhdessä hauskoja leikkejä. Joskus on ihan hauska aikuisena katsoa miten luovia nuo pienet ovatkaan :)

Mites ap sitten se omahuone? Saako siellä levitellä leluja? Pitääkö lapsen siivota ne pois leikin jälkeen?



Mun mielestä sä olet liian tiukka!

Ja mikäs tosiaan sen helpompaa kun antaa lasten tuoda lelunsa olohuoneeseen ja ite voi katsoa tv:stä jotain jne.

Ovat siinä valvonnan alla eikä tarvi mennä niitä kinasteluita selvittämään toiseen huoneeseen. Että on siinä näitäkin etuja itselle kun antaa vähän sotkea.

Joskus on kiva juoda kahvit rauhassa ja katsoa joku ohjelman pätkä kun lapset leikkii.

Yhden kanssa sen voi tietysti tehdä kun tämä nukkuu, mutta tulee vaihe että ei olekaan sitä omaa aikaa päikkäriaikaan jne.



Meillä vasta tuo 4 v on alkanut haluta välillä leikkiä rauhassa omassa huoneessa. Silloinkin kyse on siitä, että haluaa vältellä 2 v tekemiä tuhoja. Jos 2 v nukkuu niin 4 v ennemmin leikkii siellä missä minä olen. Voidaan jutella vaikka molemmilla on ns. omat jutut menossa.

linjoilla olen kuin muutkin vastaavat. kuulostaa siltä kuin et olisi hyväksynyt sitä, et lapsi on osa elämää. Onhan sinunkin tavaroitasi JOKA PUOLELLA KOTIA, vai eikö ole. Meillä koti on kaikkien koti. Tietyt säännöt voi opettaa ja alusta asti, niinkuin kerroitkin, tekemään yhdessä kotitöitä ja keräämään omia leluja mutta en rajoittaisi lasten leikkimistä leluilla vain yhteen huoneeseen kodissa.Me keräämme illalla pois, koska yöllä vessassa käydessä leluihin voisi kompastua mutta ei niihin nyt päivällä kompastu.

etenkin kun ihan kädestä pitäen viet sen muksun leluineen takaisin sinne omaan huoneeseen. Kyllähän ton ikäinen levittelee ja sotkee, mutta ne voi sitten yhdessä illalla kerätä koriin ne lelut. Ja tuleehan siitäkin sotkua kun lapsi saa leikkiä kattiloilla ja viskoa sohvatyynyjä, raivaattehan te nekin pois leikin päätteeksi?



Meillä leluja saa levitellä ja se on jopa suotavaa. En jaksa/ pysty istumaan leikkimässä lasten huoneessa vaan teen samalla muutakin. Laitan pyykkiä, ruokaa, neulon yms ja lapset leikkii siinä vieressä tai osallistuvat kotitöihin jos haluavat.

Lapsesi on vielä tosi pieni! Kohtuullista voisi olla, että tuon ikäiselle aletaan opettaa, että lelut kerätään leikin päätteeksi pois.

Eilen meillä oli pojalla kaveri kylässä. Leikkivät meidän keittiönpöydällä lego-ukoilla. Mä samalla väsäsin siinä ruokaa vieressä, kun ruoka oli valmis, käskin poikia siivoamaan pöydän ja syömään. Mun mielestä oli kiva kuunnella poikia kun ne siinä leikki, olisin jäänyt siitä paitsi jos olisivat olleet pojan huoneessa. Toki ne sielläkin leikkii, mutta saa leikkiä muissa huoneissa myös.



Meidän teini tuo paljon kavereitaan meille. Kaverit istuu keittiössä ja olkkarissa välillä. Tytön kaverin äiti ihmetteli että, "miten ne teillä aina viihtyy, oma tyttö ei tuo melkein ikinä kavereita kylään"?

En mä oikein osannut vastata siihen mitään että miksi näin?

Nyt ajattelin että, voisko se johtua siitä että mä en ole koskaan rajoittanut niiden leikkejä edes silloin kun olivat pieniä, vain tytön huoneeseen, vaan ovat saaneet leikkiä joka huoneessa ja näin tulleet tutuiksi hyvin.



Ap, sun lapsi on vielä niin pieni, ei se viihdy yksin huoneessaan.

Meillä lapset haluavat enimmäkseen olla siellä missä aikuisetkin. Koululaisetkin touhuilevat enimmäkseen tupkleittiö-olohuone-akselilla. Ja pienet rakentavat sinne leikkinsä usein. EIhän se sitten mitään hirveän siistiä ole mutta olkoon olematta.

..paitsi jos jaksat itse kykkiä päivät siellä lastenhuoneessa :) Ethän sinä voi olettaa että pieni leikkisi huoneessaan yksin.



Tietysti lapsi haluaa olla siellä missä muutkin ovat ja jos hän ei siellä saa leikkiä leluillaan niin leikkii sitten kaikella muulla.



Meillä lapset saa leikkiä oleskelutiloissa. Työhuone ja vanhempien makuuhuone ovat kiellettyjä, mutta eipä niissä oleskella muutenkaan pitkiä aikoja.

Keittiö ja olohuone meillä ovat avointa tilaa mutta keittiön puolelle ei ole lupa tuoda leluja turvallisuussyistä.

ekan lapsen kans tämä varmaan voi onnistua...jos teet toisen lähiaikoina, niin ei aika riitä enää...Olohuoneeseenki voi tosiaan laittaa lelulaatikon, jonne illalla siivotaan yhdes lelut.

sä menet siinä ap radikaalisti vikaan, kun et ajattele asiaa ollenkaan lapsen kannalta. Eihän tuollainen reilu vuoden vanha ymmärrä ollenkaan, että leluja on vain oikeat lelut. Eikä hänelle leikkiminen ole vain leluilla leikkimistä. Jos lapsi leikkii kattiloilla, niin hän kyllä ymmärtää ne täysin leluiksi. Samoin ne pyykkikopan vaatteet on leluja. Lapselle lelut ovat leikissä tarvittavia tarvikkeita.



Nyt sä opetat epäjohdonmukaisesti, joitain leikkejä saa leikkiä missä vaan, mutta toisia ei.



Mun mielestä sun kannattaisi ajatella niinpäin, että on tavaroita, joilla saa leikkiä (ja tietenkin kodissa on paljon tavaroita, joilla ei saa leikkiä). Ja sitten leikin jälkeen kerätään tavarat paikoilleen ja sekin on osa sitä leikkiä.



Lapsi ei osaa mieltää vielä tavaroita omikseen ts. hänelle on kaikki äidinkin tavarat hänen omiaan. Vastahan tuonikäinen alkaa ymmärtämään, että on äidistä erillinen olento.

että pieni lapsi, joka on ehkä innostunut jostain leikki-ideasta ja lähtenyt seuraamaan sitä, "tyrmätään" toistuvasti. Itse olen kyllä maailman pehmein nyhverö-äiti, joten saatan olla tässä puolueellinen, mutta itse pelkäisin vahingoittavani lapsen itsetunnon tai itsearvostuksen kehitystä tuollaisella. Siis totta kai kieltoja pitää olla, mutta itsestäni tuntuu väärältä asettaa niitä tuollaisessa tilanteessa. 1-vuotiaan on muutenkin vaikea kestää kieltoja joten itse pyrin siihen, etten ainakaan asettaisi niitä tilanteessa, jossa lapsi tekee jotain, mikä on lähtöisin hänestä itsestään/mitä hän pitää erityisen kiinnostavana tai hauskana (ellei se ole vaarallista).

näin ei näytä olevan. lelut kuuluu lapsille ja niitähän on. olisit hankkinu kissan lapsen sijaan.

Mulla on samanikäinen lapsi, eikä ole tullut pieneen mieleenkään rajoittaa leikkimistä yhteen huoneeseen. En mä niihin leluihin ole vielä kertaakaan kompastunut, ja jos joskus olen astunut päälle niin mitä sitten! Mä rajoitan lelujen määrää niin ettei lapsella ole käytössä esimerkiksi palikkasetistä kuin muutama palikka, koska ei hän tarvitse vielä koko settiä. Sama homma junaradan osissa, pikkuautoissa ym. Ei hän noilla leluilla saa mitään hillitöntä sotkua aikaan.



Tietenkin jokainen kasvattaa lapsensa miten tykkää, mut mä valitsisin tarkkaan ne taistelut, jotka haluaa käydä. Mun mielestä ei ole järkevää nipottaa ihan joka asiasta, onhan lapsella niin paljon muutenkin säätöjä ja opittavia asioita. Menee kohta pelkäksi kieltämiseksi koko elämä.

"sä menet siinä ap radikaalisti vikaan, kun et ajattele asiaa ollenkaan lapsen kannalta. Eihän tuollainen reilu vuoden vanha ymmärrä ollenkaan, että leluja on vain oikeat lelut. Eikä hänelle leikkiminen ole vain leluilla leikkimistä. Jos lapsi leikkii kattiloilla, niin hän kyllä ymmärtää ne täysin leluiksi. Samoin ne pyykkikopan vaatteet on leluja. Lapselle lelut ovat leikissä tarvittavia tarvikkeita.



Nyt sä opetat epäjohdonmukaisesti, joitain leikkejä saa leikkiä missä vaan, mutta toisia ei."





-------

Meillä ainakin lapset on tykänneet leikkiä vaikka pyykkipojilla yms. Niillä saa siis kylppärissä ripustella tavaroita roikkumaan jne. Tai järjestellä niitä riviin jne.

Tosiaan pieni lapsi ei määrittele vain leluosastolta löytyviä tavaroita leluiksi vaan leikkii kaikella käsiin osuvilla tavaroilla ja keksii niistä mitä ihmeellisempiä juttuja.

Tosi vaikea pienen on tajuta et missä huoneessa milläkin tavaralla saa leikkiä ja ettei niitä saa viedä huoneesta toiseen jne.



Meillä on siivottu pois lasten ulottuvilta kaikki vaarallinen ja lopuista ei nipoteta. Niinpä tavarat löytyy milloin mistäkin, mutta se on lähinnä vitsi jo kun niitä sitten todellakin löytyy mistä sattuu.



Niinpä meillä nyt 4 v leikkii muovailuvahalla keittiön pöydällä ja kohta se siivotaan pois kun syödään välipalaa. Tai siirretään syrjään siksi aikaa. Ei tulis mieleenkään käskeä lasta toiseen huoneeseen yksinään istumaan!

Ja onhan tässä tää äidin kannettavakin keittiön pöydällä, joten...

Ja mukavampi mun on tässä istua kuin mennä seuraksi johonkin lattialle tän koneen kanssa :)

Kyllä se lapsi äkkiä oppii, että pysyy pois kotona, eikä häiritse sinua.

Olen seuraillut, että jo 6 vuotiaana sellaiset lapset alkavat viihtyä kavereillaan, joiden vanhemmat kokee, että lapsi on vain tiellä.



Murkkuiässä eivät käy kuin kotona kääntymässä. Eivät häiritse sinua sen enempää.



Äkkiä sinä onneksi pääset lapsista eroon. Ei ne kauaa pieniä ole.

minun mielestäni just tässä vaiheessa lapsi oppii sen että hän pystyy vaihtaa esineiden paikkaa ja kuljettaa niitä kaikkialle. Meidän puolitoistavuotias tykkää tuoda leluja meille ja autot ja kärryt kuskaa kaikkialle. On siitä todella iloinen ja riemuissaan koska hän tekee sen itse.

epäilyttävältä että lapsi tulee tavallaan tyrmätyksi aina kun koettaa leikkiä leluillaan. Leikkimisyrityksestä seuraa että viedään pois "laumasta" yksinäisyyteen ja se voi hyvinkin olla lapsen mielessä tavallaan rangaistus. Täällä usein äidit valittaa kun lapsi ei leiki itsekseen ikinä vaan äidin pitäisi aina leikkiä mukana. Tollasta tämän systeemin ainakin luulisi lisäävän.