Tyhmää ja vanhanaikaista pihtailla lapsen nimeä ristiäisiin asti
Ei se pappi sille lapselle sitä nimeä anna, vaan vanhemmat. Pappi liittää lapsen kasteella vain seurakunnan jäseneksi.
Kommentit (109)
Toisekseen oikeasti kaikki nimet sopivat kaikille - on ehkä ahdasmielisyyden huippu väittää mitään muuta. Erikoisiinkin nimiin tottuu, jos vain haluaa.
Eli ei nimiä lapsille sen perusteella, miltä he näyttävät!
Ja muuten, miten te ilmoitatte muille ystäville ja sukulaisille lapsenne nimen vai kutsutteko kaikki tuntemanne ihmiset kastejuhlaan jotta voitte siellä suureen ääneen julkistaa tämän suuren ja mahtavan salaisuuden jota kaikki kovasti odottavat? Vai meneekö joillekin tieto "juhlavasti" tekstarilla, sähköpostilla, f2f tai puhelimitse? Siis ristiäisten jälkeen tietty.
Ennen ristiäisiä nimeä pihdataan kuin viimeistä päivää, ja juhlan jälkeen tulee vaisu tekstari: "Nuppu sai kasteessa nimen Jenna_Jannica".
Kyllähän siitä vähän plääh-olo tulee. Paljon melua tyhjästä, sanon minä.
Tärkeimmät ihmiset sai nimen tietää kastetilaisuudessa. Muut saivat soittaa ja kysyä, jos kiinnosti. Myös seurakunnan ilmoituksissa on kastettujen nimet.
jotka on jonkun mielestä tyhmiä.
Ennen ristiäisiä nimeä pihdataan kuin viimeistä päivää, ja juhlan jälkeen tulee vaisu tekstari: "Nuppu sai kasteessa nimen Jenna_Jannica".
Kyllähän siitä vähän plääh-olo tulee. Paljon melua tyhjästä, sanon minä.
Meillä on kyllä lähtenyt kaikista kolmesta lapsesta ristiäisten jälkeen kauniit kortit "joulukorttilistalaisille" joissa on sekä lapsen nimi, syntymätiedot (pituus paino jne) ja kuva lapsesta ristiäisistä. Ihan tällä tavalla ollaan hoidettu ilmoitus.
meillä ei varsinaisesti pihtailtu esikoisen nimeä, niille jotka kysyi kerrottiin jo raskausaikana vaihtoehdot. Lisäksi kerrottiin etukäteen että oli yhdessä päätetty, ettei meidän lapsen tarvitse kantaa mitään suvussa perinteisesti kulkeneita nimiä vain siksi että ne ovat suvussa kulkevia, ja piste. Aika harva kuitenkaan kysyi nimeä missään vaiheessa, vasta kastetilaisuuden jälkeen tai juuri ennen sitä (kun joku tuttu oli sanonut tulevansa tilaisuuteen) joku saattoi soittaa ja kysyä että mikäs sille tuleekaan nimeksi, vai kerrotteko vasta sitten kastamisen jälkeen, tai mikä tuli nimeksi. Eikä kukaan ruvennut nimestä urputtamaan, muutama kysyi miksi on siihen päädytty ja kun selitettiin, se hyväksyttiin.
Nyt tämän toisen kohdalla (joka on siis edelleen masussa) on kysytty kerran, että onko meillä nimiajatuksia jo, sanottiin että on sekä tytölle että pojalle, mutta tuokaan kysyjä ei kysellyt enempää eli ei ilmeisesti halunnut vielä tietää vaihtoehtoja.
me on ajateltu niin, että vanhempina meijän vastuulla on antaa lapselle sellanen nimi, jonka kanssa se pystyy elämään ilman järin suuria murheita - esikoisella ensimmäinen nimi on sekä kansainvälinen että kotimainen, toinen nimi kotimainen (jota voi halutessaan käyttää jos kyllästyy ensimmäiseen) ja kolmas hiukan harvinaisempi (ettei pääse valittamaan kun on saanut niin tavalliset nimet). Samoin on kaavailtu myös toisen kohdalla. mutta toisaalta pitäähän muidenkin sukulaisten ja lapsen elämään kuuluvien oppia elämään paitsi uuden ihmisen alun niin myös sen nimen kanssa, joten me ei olla nähty mitään syytä pihdata nimeä jos joku sitä kysyy. Tosin ei olla nähty myöskään tarvetta julistaa sitä joka paikassa jokaisessa tilanteessa, eiköhän ne kysy joita se kiinnostaa.
Ennen ristiäisiä nimeä pihdataan kuin viimeistä päivää, ja juhlan jälkeen tulee vaisu tekstari: "Nuppu sai kasteessa nimen Jenna_Jannica".
Kyllähän siitä vähän plääh-olo tulee. Paljon melua tyhjästä, sanon minä.
Toisekseen oikeasti kaikki nimet sopivat kaikille - on ehkä ahdasmielisyyden huippu väittää mitään muuta. Erikoisiinkin nimiin tottuu, jos vain haluaa.
Eli ei nimiä lapsille sen perusteella, miltä he näyttävät!
Toinen yrittää nostaa itseään jonkun auktoriteetin arvoon ja panna muutkin ajattelemaan oman mielensä mukaan. Aika paksua.