Tyhmää ja vanhanaikaista pihtailla lapsen nimeä ristiäisiin asti

Meillä pihtailtiin, koska kaikki jaksoivat ehdotella jotain kummallisia nimiä, eikä sitten jaksettu ruveta vääntämään, miksi ei sitä nimeä vaan tämä. Nimi oli meidän päätös ja se että se varsinaisesti julkaistiin vasta ristiäisissä, osoitti vain toisille sen, että tässä kastetaan meidän lasta, josta me pidämme huolen ja jonka asioista me toistaiseksi päätämme.

Ilmoitatte, että tämä on lapsen nimi, ei nimiehdotus, piste.

Kuulkaa ihan alunperin se meni niin, että Pietari tai joku muu saarnasi, ihmiset (joilla oli nimi) kuulivat sanoman ja tulivat uskoon, ja sitten lähdettiin järvelle tai joelle ottamaan kaste, ilmeisesti vielä niin, että ihminen kävi kokonaan veden alla.

Kastaminen liittyi nimenomaan uskonelämän alkamiseen, ei nimenantoon.

Tästä on tullut perinne, että vauvalle annetaan nimi kasteen yhteydessä. Kaste on siis sekä nimenjulkistamis- että seurakunnan jäseneksi ottamistilaisuus.

kun jonkun vanhanaikainen kulttuuriin sidottu tapa julkistaa nimi vasta kasteen yhteydessä ottaa teitä niin paljon pannuun että ihan juntiksi julistatte.



Tarkistakaahan sitä omaa arvomaailmaanne ja katsokaa peiliin josko se todellinen juntti tuijottaakin takaisin?

en tiedä mistä tuo ylempi teksti on lainattu tai ehkä tuo on sitten joku vanha tapa. Olen asunut Ateenassa ja todellakin juhlinut muutaman Yanniksen ja Yorgoksen kastejuhlat :) Lapsia kutsutaan vauvoiksi tai pikkuisiksi siihen asti että kastejuhlat (mitkä siellä ovat samat kuin nimijuhlat) on vietetty.

pitää saada kirkkohäät ja lapselle ristiäiset vaikka itse olis käynyt kirkossa viimeksi yläasteella kun sinne pakotettiin.



On junttia jos ei osaa luoda omia tapoja ja perinteitä ja pitää pakko traditioita pilkulleen noudattaa

syntymän jälkeen!??!? Aika outoa ja kylmää minusta. Jos meidän lapset olisivat saaneet ne nimet, joita alunperin mietittiin, niin nimet olisivat aivan erilaiset. MInusta lapsen luonnetta ja ulkonäköä pitää ensin tutkailla ja makustella erilaisia nimiä. Meidän lapset ovat ainakin olleet aivan erinäköisiä syntyessään kuin kuukauden ikäisenä. Nimen taustoja pitää tutkia ja miettiä sopivatko ne lapsen luonteeseen ja ulkonäköön. Kyllä siihen makusteluun menee se kuukauden päivät ainakin. MInusta nimi annetaan henkilökohatisesti juuri sille lapselle, eikä niin että on valmiiksi mietitty joku "ihku nimi, jonka on lapselleen halunnut antaa jo teini-ikäisenä".

näin, että ennen uskottiin, että saatana/paholainen voi kutsua lapsen luokseen, jos häntä nimellä kutsutaan ennen kastetta. Samasta syystä ennen ei myöskään vauvaa kuljetettu mihinkään ennen kastetta jos ei äärimmäinen pakko. Jos sattuu jokin onnettomuus eikä lasta ole kastettu, niin paholainen voi viedä. Isomummuni oli hyvin tarkka näistä asioista aikanaan.



Meillä nimi julkaistaan kasteen yhteydessä, mutta se on meidän tapa. Kieltämättä kyllä ihmetytti, kun diakoni ystäväni laitto tekstarin, jossa luki juuri näin että lapsemme sai kasteessa nimen xxx.

Minusta kastejuhlat, joissa nimi on kerrottu ennalta, ovat jotenkin valjut. Kastaminen ei hirveästi merkitse, kunhan helpottaa sitä, ettei lasta tarvitse isompana viedä erikseen kastettavaksi, jotta pääsisi rippileirille hauskaa pitämään kavereidensa kanssa.



Pitäisikö erikseen pitää nimiäiset ja kastajaiset? Nimen antaminen ON iso asia.

oikealla nimellä heti synnyttyä kaikille ystäville ja sukulaisille. Sama juttu kaikilla ystäväpiirissämme. Kukaan ei ole koskaan nimiä kommentoinut tai kritisoinut, kehunut tietysti joskus joku. Ja olemme kristittyjä, ja haluamme ehdottomasti irtisanoutua taikauskosta, ja siksi emme kunnioita juuri noita perinteitä, vaikka muuten perinteistä pidämmekin.

Ei voisi vähääkään kiinnosta mitä joskus muinoin on uskottu. Minulle kastetilaisuus on lähinnä nimenantojuhlaa, jonka bonuksena tulee kirkkoon liittyminen.

Meillä on paljon ulkomaalaisia kavereita, jotka ihmettelevät myöskin tätä suomalaista tapaa antaa nimi vasta kuukausien päästä syntymästä. He eivät voi käsittää miksi lapsi ei saa omaa nimeään kun hän syntyy, vaan se pidetään salaisuutena ristiäisiin asti. Meillä on kolme lasta ja kaikkia on kutsuttu omalla nimellään jo vatsassa ollessaan. Kolmen kokemuksella voin vain miettiä miten se luonne niin hirveästi muuttuu noina alkuviikkoina, että se vaikuttaisi itse lapsen nimeen...Jos taas nimi annettaisiin uhmaiän ym kynnyksellä niin asia olisi toinen :-).

En myöskään ymmärrä, miksi ensin pitäisi keksiä 'tekonimi' josta yritetään sitten päästä puheessa eroon kun virallinen nimi on annettu. Mutta kukin tyylillään...

Luepa uudestaan: Arvostan ja vaalin OIKEITA, KUNNON PERINTEITÄ. Nimen pihtaaminen kastejuhlaan asti on vain typerä tapa ilman kunnon tarvetta tai syytä.



Got it?!?!?

MIssä kaikki nimenantoon liittyvä henkilökohtaisuus? Entä jos antamanne nimi tarkoittaakin hentoa ja rauhallista ja lapsenne onkin uljas ja voimakas? Onko nimi sellainen, mitä olettemiettineet jo vuosia tyyliin " sitten kun saamme pojan niin nimeksi tulee Niko Severus Aleksanteri".

oikealla nimellä heti synnyttyä kaikille ystäville ja sukulaisille. Sama juttu kaikilla ystäväpiirissämme. Kukaan ei ole koskaan nimiä kommentoinut tai kritisoinut, kehunut tietysti joskus joku. Ja olemme kristittyjä, ja haluamme ehdottomasti irtisanoutua taikauskosta, ja siksi emme kunnioita juuri noita perinteitä, vaikka muuten perinteistä pidämmekin.

Antamamme nimet olemme tosiaan miettineet etukäteen, mutta ne ovat hyviä tavallisia suomalaisia perusnimiä, eivät mitään kauhean kuvailevia. Ja oikeasti, nykykäsityksen mukaan ihmisen persoonallisuus kehittyy 30-vuotiaaksi asti, eli olisikohan silloin sitten oikea aika antaa se 'henkilökohtainen' nimi?

MIssä kaikki nimenantoon liittyvä henkilökohtaisuus? Entä jos antamanne nimi tarkoittaakin hentoa ja rauhallista ja lapsenne onkin uljas ja voimakas? Onko nimi sellainen, mitä olettemiettineet jo vuosia tyyliin " sitten kun saamme pojan niin nimeksi tulee Niko Severus Aleksanteri".

oikealla nimellä heti synnyttyä kaikille ystäville ja sukulaisille. Sama juttu kaikilla ystäväpiirissämme. Kukaan ei ole koskaan nimiä kommentoinut tai kritisoinut, kehunut tietysti joskus joku. Ja olemme kristittyjä, ja haluamme ehdottomasti irtisanoutua taikauskosta, ja siksi emme kunnioita juuri noita perinteitä, vaikka muuten perinteistä pidämmekin.

kaikkein ärsyttävintä on ap:n kaltaisen nuuskijat jotka yrittää tenttiä sitä nimeä ennen kuin se on joko keksitty tai halutaan kertoa. Yritetään sitten selittää jotain että muut on vanhanaikaisia kun kyse on vaan omasta uteliaisuudesta. Vanhemmat kertovat kakaransa nimen kun haluavat.

vanhojen käsittämättömien taikauskoisten perinteiden ylläpitäjiä ihmettelemällä suureen ääneen ennen ristiäisiä, että eikö teidän lapsellanne ole nimeä?!?

Mua ei siis kiinnosta minkä nimen lapsi saa eli uteliaisuudesta en kysele, ainoastaan siksi, että vanhemmat heräisivät. On tosi outoa, jos lapsi "saa" nimen vasta niin myöhään.

Nimen julkistaminenhan siinä on pääasia.

Nimen julkistaminenhan siinä on pääasia.

No itse asiassa meidän kummallakaan lapsella ei todennäköisesti olisi vielä pitkään aikaan ristiäisten jälkeenkään ollut nimeä, jos ei olisi niitä pitänyt silloin niihin papereihin laittaa. Ihan totta, meillä molempien lapsilla ei ollut nimiä ennen sitä hetkeä kun pappi sitä ennen tilaisuutta kysyi. Onko se outoa, jos ei ole jo ennen syntymää se nimi tiedossa? Missä vaiheessa se muuttuu oudoksi?

vanhojen käsittämättömien taikauskoisten perinteiden ylläpitäjiä ihmettelemällä suureen ääneen ennen ristiäisiä, että eikö teidän lapsellanne ole nimeä?!?

Mua ei siis kiinnosta minkä nimen lapsi saa eli uteliaisuudesta en kysele, ainoastaan siksi, että vanhemmat heräisivät. On tosi outoa, jos lapsi "saa" nimen vasta niin myöhään.

Otapas ihan mielenkinnosta selvää ;-)

Antamamme nimet olemme tosiaan miettineet etukäteen, mutta ne ovat hyviä tavallisia suomalaisia perusnimiä, eivät mitään kauhean kuvailevia. Ja oikeasti, nykykäsityksen mukaan ihmisen persoonallisuus kehittyy 30-vuotiaaksi asti, eli olisikohan silloin sitten oikea aika antaa se 'henkilökohtainen' nimi?

kyllä sen lapsen persoonaan ja ulkonäön perusteella nimi alkaa muodostua jos synnärillä. Mielikuvituksen puutetta