Isovanhemmat omivat vauvani!

Ei ole pakko.

puhelin kiinni ja ovea et avaa. Tuo aika on olennaista vauvallesi ja sinulle rakentaa pesää. Jos ei auta niin herranjestas, PUHU MIEHELLESI ETTÄ PUHUU ÄIDILLEEN.

Ärsyttäviä yli-innokkaita ihmisiä olen tavannut aiheen saralta minäkin.

Oma äitini on niin ylpeää mummoa ja leuhkii jutuilla ja laukusta vakioon löytyvillä lasteni kuvilla. Ostelee myös lapsille kaikenlaista...varmaan, että saa kassatädille vaipoista aasin sillan aiheeseen.



Ilahtuu kyllä, jos mennään kylään, mutta mitään tekemistä ei "keksi" lasten kanssa

ihanaa katsella kun isovanhemmat vouhottaa lapsenlapsen takia ihan älyttömästä. Minulle se vaan osoittaa sen, että meidän lapsemme on todella tärkeä isovanhemmillemme.

Muistan esikoisemme kohdalla että alussa oli aika samanlaista hommaa kuin kuvailemasi tilanne ja minä taas koin asian tosi hyväksi. Ja minäkin imetin. Minä kävin suihkussa, tein syötävää, katselin rauhassa telkkaria, luin...ihan mitä vaan sen tunnin pari kun mummi oli lenkillä. tai kävin itse vähän ulkoilemassa kävelyllä tunnin kun mummi oli vauvan kanssa.



No mutta kannattaisikohan sun kuitenkin jutella miehesi kanssa tai jotain. Jo stuo asia sua ottaa päähän?

Olin lähes samanlaisessa tilanteessa kun saimme esikoisemme. Loppujen lopuksi tuli jonkinlainen burn out kun kaiken vauva-kiireen/-hermoilun ohella piti vielä stressata tuommosista. Kehottaisin puhumaan miehesi kanssa ja sanomaan ihan suoraan. On tosi tärkeää saada tutustua vauvaan rauhassa, että arkirutiini alkaa sujua. Se että äiti jaksaa hyvin on tärkeämpää kuin mikään muu perheelle. Nosta kissa pöydälle! Ei auta muu.

Jos sulla univelkaa on, niin saat nukkua sen ajan. Tuskinpa sinä sitä suhdetta vauvaan rakennat nukkuessasi. Mummollekin vauvasi on tärkeä, ja pitääkin olla. Anna mummolle mahdollisuus, äläkä omaa mustasukkaisuuttasi kiellä mummon ja vauvan mahdollisuutta tutustua.

Ja se että, mummo haluaa lähteä vauvan kanssa jonnekin on varmaankin sitä, että sinä et olisi siinä tarkkailemassa koko ajan, vaan mummokin haluaisi vastuuta.

Ja kun alkuinnostus mummolta häviää, saat varmasti hoitaa vauvaasi ihan tarpeeksi itse.

ryökäleen rasittava ämmä. Älä avaa ovea eläkä vastaa puhelimeen.

Kyllä ottais päästä tommonen. Hyvin luonnollista että äiti joka täysimettää ja jolla on alle vuoden ikäinen lapsi haluaa olla lapsen lähellä. Se on biologiaa ja äidin vaistoa. Ja kuka ihme jaksaa päivittäin päivystää.



Tuo ei muutu tuo tilanne ennen ku sanotte tai miehesi sanoo suoraan ja tekee tuohon lopun.



Todella ajattelematonta isovanhemmilta. Jos ei auta nii puhu tilanteesta vaikka neuvolassa. Kysy apua ja puhu miehellesi, ehdottomasti pitää sinun miehen tietää tuosta.



itse esikoisen äitinä olin aivan vastaavassa tilanteessa ja todella ahdistunut.

Puhuin ja itkin miehelle ja neuvolassakin. Sain paljon apua ja tukea heiltä ja myös omilta vanhemmiltani.

Anoppi ei tajunnut ennen kuin todella sain tarpeeksi ja suutuin.



Nyt on asialliset välit ja anoppi rauhottunut. Meillä useampi lapsi ja vanhinkin jo koulussa. Helpompaa on senkin takia kun jouduimme miehen töitten takia muuttamaan kauemmas anopista. Se oli kyllä helpotus.





Ymmärrän kyllä isovanhempiakin ja minusta on mahtavaa kun he ovat kiinnostuneita ja haluavat nähdä. Mutta liika on liikaa.

todellakaa tarvi antaa tuon ikäistä vauvaa kellekää, jos vielä imetät. Sulla on äidin vaistot kohdallaan kun et raski antaa vauvaa. Minä ainakin niin kauan kun täysimetin niin halusin vauvan pitää aina lähellä. Mummu ei pysty vauvaa ruokkiin jos vaunulenkillä nälkä tulee.

Pidä ap kiinni vain omista tuntemuksista, sun ei tod tartte antaa pientä vauvaa kellekää, kuka hullu etes haluaa hakea vauvan hoitoo joka saa vain äidin maitoa, ei ainakaa kukaa täysjärkinen.

Ja kyllä mummolle pitää riittää kerta viikossa(siinäki saattaa joskus olla liikaa, voi apua jos pitäs joka viikko anoppia katella), kuka jaksaa ottaa vieraita joka päivä vastaa, saati sit puheluita.

Mummulla on ny vähä menny yli!!

Jos sulla univelkaa on, niin saat nukkua sen ajan. Tuskinpa sinä sitä suhdetta vauvaan rakennat nukkuessasi. Mummollekin vauvasi on tärkeä, ja pitääkin olla. Anna mummolle mahdollisuus, äläkä omaa mustasukkaisuuttasi kiellä mummon ja vauvan mahdollisuutta tutustua.

Ja se että, mummo haluaa lähteä vauvan kanssa jonnekin on varmaankin sitä, että sinä et olisi siinä tarkkailemassa koko ajan, vaan mummokin haluaisi vastuuta.

Ja kun alkuinnostus mummolta häviää, saat varmasti hoitaa vauvaasi ihan tarpeeksi itse.

jossa kehoitetaan olemaan vaan onnesta soikeana, kun on isovanhemmat ja niitä vielä kiinnostaa oma lapsenlapsi.



Ymmärrän tunteitasi kuitenkin täydellisesti.

Itselläni oli esikoisen kanssa sama homma. Oli molempien sukujen eka lapsenlapsi ja isovanhemmat ja muut sukulaiset tunkivat sisään ovista ja ikkunoista, tai siltä se ainakin silloin tuntui.



Vauva nukkui kaikki unensa parin tunnin pätkissä, minulla oli todella pahat univelat ja muutoinkin hormoonit pinnassa ja uusi elämäntilanne sulatettavana. En ole sen laatuinen ihminen, että edes normaali oloissa jaksaisin vieraita viikon jokaiselle päivälle (ja kyllä, myös oma ja miehen perhe ovat siinä määrin vieraita, että heille laitetaan tarjoilut, koti siivotaan ja omat hiukset pestään ja kammataan) puhumattakaan siinä uudessa tilanteessa.



Saamme toisen lapsemme nyt joulukuussa ja olen nyt jo tehnyt mielessäni selväksi, että tällä kertaa ensimmäiset kuukaudet meidän perheessä rauhoitetaan ja eletään meidän perheen jaksamisen ehdoilla. Siihen saavat kaikki nyt vaan sopeutua ja sillä siisti. Ole sinäkin vain lujana ja kerro kauniisti, että tarvitsette vauvan kanssa nyt alkuun lepoa ja rauhaa ja palataan asiaan sitten vähän tuonnempana.

naapurissa on tällanen innokas mummi, lykkäilee vauvaa vaunuissa. ja voi sitä pientä rukkaa.:(( Aina huutaa ku syötävä siellä vaunuissa, kerrankin mummu vaan tokas et taitaa vaavilla olla nälkä. Mutta eipä pieni saanut ruokaa.



Mummu ite haluaa vauvaa lykkäillä ja hoitaa.. äiti ei nii innossaan sitä sille jätä, elä ole ap tossukka. Sä teet nmiin ku haluat. Mummi tyytyy.

jotenkin sillä "kiltteydellä" tunkeutua meidän kotiimme. Siis tarjoaa apua, mutta loukkaantuu jos kieltäytyy. Eikä sille VOI sanoa, että me halutaan olla rauhassa sulta.



Mies ei tajua kuitenkaan, koska hänen mielestään on herttaista, että äitinsä on niin intona ja haluaa osallistua. Ehkä olenkin mustasukkainen vauvasta, mutta kun kuitenkin aion antaa vauvaa hoitoon vähän isompana. Nyt haluan olla rauhassa. Ja jotenkin ärsyttää sekin, että mun vanhemmillani ei ole samoja mahiksia osallistua välimatkan takia, joten yritän "tasapuolisuuden" vuoksi estää tätä mummia omimasta liikaa mun vauvaani.



ap

sanoisin suoraan asiasta sen suurempia kiertelemättä. Kyllä pitäisi ikäihmisen ymmärtää antaa teille aikaa. Vaikka tokihan varmaan on ihana siitä olla mummo ja tuolleen, mutta sie tarvitset lapses kanssa sitä aikaa.

Tai sitten sanot miehellesi että ilmoittaa äidilleen jos et itse sitä viitsi tehdä. En minäkään sikainfluenssa aikaan muutenkaan lastani päästäisi sen kauemmaksi vaikka kyse olis anopista.

ja lakkaa vastaamasta puhelimeen.



Niin minä tein.

jossa kehoitetaan olemaan vaan onnesta soikeana, kun on isovanhemmat ja niitä vielä kiinnostaa oma lapsenlapsi.

Ymmärrän tunteitasi kuitenkin täydellisesti.

Itselläni oli esikoisen kanssa sama homma. Oli molempien sukujen eka lapsenlapsi ja isovanhemmat ja muut sukulaiset tunkivat sisään ovista ja ikkunoista, tai siltä se ainakin silloin tuntui.

Vauva nukkui kaikki unensa parin tunnin pätkissä, minulla oli todella pahat univelat ja muutoinkin hormoonit pinnassa ja uusi elämäntilanne sulatettavana. En ole sen laatuinen ihminen, että edes normaali oloissa jaksaisin vieraita viikon jokaiselle päivälle (ja kyllä, myös oma ja miehen perhe ovat siinä määrin vieraita, että heille laitetaan tarjoilut, koti siivotaan ja omat hiukset pestään ja kammataan) puhumattakaan siinä uudessa tilanteessa.

Saamme toisen lapsemme nyt joulukuussa ja olen nyt jo tehnyt mielessäni selväksi, että tällä kertaa ensimmäiset kuukaudet meidän perheessä rauhoitetaan ja eletään meidän perheen jaksamisen ehdoilla. Siihen saavat kaikki nyt vaan sopeutua ja sillä siisti. Ole sinäkin vain lujana ja kerro kauniisti, että tarvitsette vauvan kanssa nyt alkuun lepoa ja rauhaa ja palataan asiaan sitten vähän tuonnempana.

että ostin myös kynnysmaton ulko-ovella, jossa lukee:



"Friends welcome, relatives by appointment".

saa suuttua jos suuttuu!

Pitäisi miehesikin tuop ymmärtää, että olet vasta saanut lapsen ja haluat hänen kanssaan rauhassa tutustua. Sopikaa anopin kanssa että jos käy niin käy vaikka kerran tai pari viikossa, mutta tarvitset lapsesi kanssa omaa aikaa ja sano tuosta imetyksestä sun muista.

Hänellä ole mitään syytä loukkaantua asiasta

Jos lapsesi ei haluaisi että tulet katsomaan hänen vauvaansa. Oliko itselläsi hyvät välit isovanhempiisi? Jos oli, niin ethän evää tätä suurta rakkautta lapseltasi.



Olisit kiitollinen että lapsella rakastava isoäiti. Se on kuule suurempi rikkaus kuin mitkään tavarat.



Nyt pienenä, kun isoäiti kiintyy lapseen, niin siitä on sinulle ja lapsellesi paljon iloa tulevaisuudessa.



Älä ole itsekäs, ajattele lapsesi tulevaisuutta!

Kannattaisi varmaan kuitenkin puhua miehellesi, hänen on helpompi sanoa asiasta anopillesi.



Entä, jos laittaisit ovelle lapun jossa lukisi, että täällä nukutaan, ei oteta vieraita vastaan?

lappu: " Älä soita ovikelloa, olen nukkumassa!"



tai "ÄlÄ soita kelloa, älä tule sisään, olen sairaan väsynyt!"



RAivostuttaa sun puolesta. Pidä puolesi nainen, kukaa muu ei sitä sun puolesta tee! ihan sama vaikka anoppi / mummit/sukulaiset ajattelis mitä sinusta.

ei ole siis isoäiti, vaan äiti jolla oli maailman ihanin isoäiti. Isän puolelta vielä. Äitini ei tullut ehkä maailman parhaiten juttuun isoäitini kanssa, mutta minä tulin:)