Mitä mieltä olette sellaisesta, että opettaja sanoo koko luokan

Eikä itke opettajan sanomisista. Eli varmasti täällä muiden vastaajien mielestä se puolensa pitävä ja maailman kolhujen opettama lapsi...

Mutta lapset ovat todella erilaisia. Ei kaikki ole niin kovapintaisia ja muualla kuin "pumpulissa" kasvaneita. Ap:na varmaan juttelisin lapsen kanssa ja kysyisin mitä hän on itse mieltä asiasta ja miettisin yhdessä lapsen kanssa miten asiaan suhtautua. En ainakaan herkän suorittajatytön kanssa alkaisi miettimiään opettajan "vaikeaa elämää", ettei tytöstä tule vain toisten ymmärtäjä joka ymmärtää enemmän toisten tuskaa kuin omaansa.

Kyllä lapsella on minusta lupa surra tuota ja tuntea sanomisen loukanneen. Eri asia on sitten miten lapsi toimii sen perusteella, lannistuuko entisestään vai tsemppaako. Ja suoraan sanottuna lapsen kanssa voisi jutella siitä että äiti/isäkin on kouluaikoina unohtanut jotain ja kertoa mitä opettajat ovat saattaneet heille sanoa. Muutenkin jos lapsi on katsonut opettajaa auktoriteettina ylöspäin, niin voi olla että hitusen se taika tästä murtuu. Mutta minusta on hyvä ettei lapset usko kaikkea mitä kuka tahansa opettaja sanoo henkilökohtaisesti lapsesta. Vanhemmat voivat olla tässä se realiteettinen peilipinta, josta lapsi oman itsensä heijastaa, eikä se vitsaileva ja hankalien oppilaiden kanssa taisteleva ehkä työhönsä väsynyt opettaja.

Jos opettajalle haluaa asiasta mainita, voisi pikemminkin kysyä onko hänellä jotain ehdotusta miten suhtautua tytön tähän loukkaantumiseen. Ei siis tuomitsevasti, vaan rakentavasti.

Minun kuudesluokkalainen oppilas sanoi tänään tunnilla kaikkien kuullen: "Ole sinä vitun läskihuora hiljaa! Mua ei kiinnosta sun ininäs!". Pyysin asiallisesti oppilasta laittamaan kännykän reppuun odottamaan välituntia. Vanhempien mielestä tuo nyt ei ollut kovin pahasti sanottu, isän mielestä pojat on poikia.

Pääsääntöisesti mielestäni opettajat ovat hyvin työhönsä motivoituneita, koulutettuja, ammattitaitoisia ja ahkeria, toki joskus kouluelämän tuoksennassa tulee tilanteita, joissa opettaja itsekin tietää toimineensa "huonosti". Missä työssä näin ei kävisi, kouluarki on nykypäivänä aika paljon rankempaa kuin 20 vuotta sitten - nimenomaan opettajille.

Kenelle minä soitan päivittäisestä huorittelusta, haistattelusta, oman ja toisten oppisen terrorisoinnista? En tiedä, mutta nyt lähden kotiin niin jaksan taas keskiviikkona olla aikuinen ja opettaja tässä niiiiin aliarvostetussa työssä.

Opettaja ei sanomisellaan haukkunut lastasi, vaan moitti hänen huolellisuuttaan.



Kun tapaat opettajan kahden kesken, voit kyllä sanoa, että lapsesi otti moitteen aika raskaasti ja kysyä, oliko maininnan taustalla jotain muutakin kuin vain yksien läksyjen unohtaminen.



Siten viestit nätisti opettajalle, että lapsesi on ujo ja kiltti tyttö, jolle ei ehkä kannata antaa moitteita muiden kuullen.



Luokissa on parikymmentä lasta ja jos opettaja vaihtuu pahimmillaan vuosittain, ei hän voi olla kamalan hyvin perillä jokaisen oppilaan sielunmaisemasta, vaikka olisi kuinka taitava. Sen vuoksi on aivan paikallaan kertoa lapsen reaktioista kauniisti ja kysyä myös opettajan versiota.

Niin mitempä vanhemmat saisi ymmärtämään, että nämä oippilaiden haukkumiset menevät jo kunnianluokkauksiksi, jos opettajat rupeaisivat vaatimaan samaan malliin oikeuksiaan kuin oppilaat. Ehkä meidän kiltien opettajien pitääkin seuraavaksi tukeutua tähän,jotta meitä kohdeltaisiin normaaleina ihmisinä.



Eivät kaikki oppilaat haistattele eivätkä kaikki vanhemmat kuittaa näin leväperäisesti lastensa tekemisiä, mutta rajansa kaikella. Millasieen kielenkäyttöön ko isä on kotona tottunut?

Sitten ihmettelemme lasten ja nuorten pahoinvointia ja hirmutekoja ihan ihmeissämme.



Kai nyt aiheesta saa sanoa ja suoraan.

Hän on myös ujo ja kiltti, mutta on pari kertaa jättänyt läksyt tahallaan tekemättä.



Minusta tuo on osittain leikillään sanottu. Ei lapsi saa mennä noin herkästi rikki. Kannattaisi kiinnittää huomiota tytön itsetunnon kohotukseen.

Ei auta tyttöäsi jos vielä rehtorille valitat asiasta. Opettaja muistaa ja tyttösi saa kärsiä.



Ei ollut nolaavasti sanottu. Liioitteli hieman ja vastasuudessa tyttö muistaa tehdä läksynsä. Ei kannata ottaa kaikkea niin vakavasti.

se se vasta lapsen nolaa jos äiti rupee joka asiasta soittelee reksille=)

ja sanoa juuri oikealla tavalla oikeaan aikaan kaikki asiat. :P



Olen oikeasti sitä mieltä, että lapsellasi on hyvä opettaja jos hän puuttuu heti ensimmäiseen unohdukseen. Silloin toista ei välttämättä tule. Olen tyrmistynyt siitä, jos opettaja on mielestäsi tehnyt jotain väärin. Opettaja ei välttämättä ehdi aina tarkistaa läksyjä ja hän saattoi jopa ajatella, että unohduksia on ollut useamminkin. Ehkä onkin ja sinä et vain tiedä? Ehkä lapsesi ei enää viittaa yhtä usein tunnilla kuin ennen?



Jos tuo on pahinta mitä opettaja on sanonut, niin sinun kuuluisi kiittää häntä, ei lyödä.



t: aineenopettaja

Opettaja ei sanomisellaan haukkunut lastasi, vaan moitti hänen huolellisuuttaan..

Ap, lapsesi teki väärin ja hänen kuuluukin saada siitä moitteet.

vihaisena, tuli siis luokkaan ja lampsi suoraan mun pulpetin viereen, kädet lantioilla koukussa: "Aiotko sinäkin kirjoittaa saksan?". Kirjoitin siitä sitten C:n. Olin ihan kamalan ujo murrosiässä, pureskelin kyntenikin verille. Mutta se mikä ei tapa, se karaisee.

miksi en ole hakeutunut koulutustani vastaavaan eli opettajan ammattiin. Lasten kanssa vielä pärjäisin, mutta ne vanhemmat. Tämän päivän viestimet antavat mahdollisuuden olla opettajaan ja hänen tekemisiin/sanomisiin yhteydessä 24/7.

kyllä tuollainen haistatteleva lapsi täytyy kuriin saada. ei open tartte kaikkea kuunnella, ainakaan itseensä kohdistuvaa. oikeuteen jos ei muu auta. oppilashuoltotyöryhmään ainakin.

tv ainope



p.s. kerro palaverissa em opelle että lapsesi tuli pahalle mielelle ja itki koko illan

Rehtorihan on välikäsi, joka ei ole paikalla ollut. Oppitunnilla huomauttaminen ei tee asiasta niin dramaattista kuin tunnin jälkeinen kahdenkeskinen keskustelu. Itse pyrin huomauttamaan oppilaalle aina niin, että korostan aikaisempaa menestystä ja ihmettelen muutosta. Ja yleensä kahden kesken. Huomauttamisen tarkoitus on yleensä herätellä oppilasta eikä opettaja ap:nkaan tapauksessa ole varmaan tarkoittanut nolata eikä ole nähnyt asiaa ja tilannetta niin vakavana kuin tyttö. Käske tyttösi unohtaa koko juttu! Toki aina pitäisi osata olla hienotunteinen ja miettiä, mitä kukin kestää. Henkilökohtaisia asioita ei tietenkään saa ääneen sanoa eikä oppilasta haukkua. Pieni karaistuminen ei kuitenkaan ketään pahenna. -ope