Hiljainen lapsi, mitä tehdä?
Meillä on lapsi, joka ei juuri päiväkodissa puhu. Ilmeisesti siitä ei ole tullut minkäänlaista kiusaamista, mutta ainakin yksi toinen ryhmässä olevista lapsista ihmettelee minulle, että miksi xxx ei puhu mitään tai on niin hiljainen. Tänään taas sellainen tilanne ja vielä meidän lapsen kuullen. Meidän lapsi kääntyi minuun päin piiloon kuullessaan toisen kysymyksen. En tiedä mitä vastata tälle kyselijälle?! Meillä lapsella käynnistymässä arvio tuen tarpeesta tuon puhumattomuuden suhteen, joten muutenkin ahdistaa koko homma...
Kommentit (44)
arvosana ei tarkoita ettetkö olisi kärryillä. Ja tuskimpa yksikään opettaja (toivon mukaan) "rankaisee" lasta siitä ettei puhu samalla tavalla kuin muut.
Toivottavasti nykyään kouluissa osataan varautua näiden "erikoisten tapausten" kohdalle.
moni asia on erilailla kuin 70-80 luvulla.
Onneksi olin 10v myöhemmin koulussa!
voi teitä. kyllä useammin nykyään diagnisoidaan ihan päinvastaisia ongelmia, liikavilkkautta, puutetta keskittyä asioihin ja todella monelle tämän takia diagnosi oma oppisuunnitelma ja asistentti. sanotaan vaikka niin että helpompi on hiljaisen alkaa puhumaan enemmän kun kasvaa kuin adhd rauhoittua ja keskittyä maailman on pullollaan töitä joissa ei tarvitse olla sosiaalisesti kovinkaan kehittynyt. keskittymiskykyä tarvitaan melkein työssä kun työssä ja ennen kuin apn lapsi on aikuinen voi hänen käytöksensä muuttua vielä moneen kertaan samoinkun rohkeasta lapsesta voi tulla syrjitty hiljainen aikuinen...
Ei puhumattomuus välttämättä tarkoita sitä, että ei olisi sosiaalisia taitoja. Yleensä hiljaiset ovat taitavia sosiaalisesti toisin kuin ne vilkaat päsmärit :)
voi teitä. kyllä useammin nykyään diagnisoidaan ihan päinvastaisia ongelmia, liikavilkkautta, puutetta keskittyä asioihin ja todella monelle tämän takia diagnosi oma oppisuunnitelma ja asistentti. sanotaan vaikka niin että helpompi on hiljaisen alkaa puhumaan enemmän kun kasvaa kuin adhd rauhoittua ja keskittyä maailman on pullollaan töitä joissa ei tarvitse olla sosiaalisesti kovinkaan kehittynyt. keskittymiskykyä tarvitaan melkein työssä kun työssä ja ennen kuin apn lapsi on aikuinen voi hänen käytöksensä muuttua vielä moneen kertaan samoinkun rohkeasta lapsesta voi tulla syrjitty hiljainen aikuinen...
ei vain päinvastoin niin kuin kirjoitin. eli hiljainen pärjää siinä missä muutkin tai paremmin..
Jos lapsi on ujo, hän on ujo eikä rohkeammaksi tule sillä että asiaan kauheasti kiinnitetään huomiota.
On itseasiassa lapselle hyvin luontaista itsesuojeluvaistoa tarkkailla ja miettiä voiko toiseen/uuteen ihmiseen luottaa.
Ihmiset ovat erilaisia luonteeltaankin jo syntymästä asti.
Se tuppaa usein ihmisiltä unohtumaan.
Sille lapselle joka utelee asiasta voit sanoa reippaasti, että lapsesi ehkä tykkää mieluummin kuunnella muita ja tarkkailla asioita, eikä ole kovin kohteliasta koko ajan udella toiselta että mikset sinä puhu???
mutismi lapsuusiällä. Itse hoidin lasta joskus, ja "sain hänet puhumaan", kun kohtelin häntä normaalisti, en kiinnittänyt huomiota puhumattomuuteen sen enempää. Huomioin lapsen, kerroin asioita, mutta en odottanut vastausta. Jossain vaiheessa kun tuli tarpeeksi mielenkiintoisia juttuja, hänkin alkoi puhua ja siitä se alkoi.
Lapsi on pärjännyt hyvin koulussa, on monella alueella lahjakas ja pärjännyt myös jatko-opinnoissa myöhemmin. On vieläkin hiljainen, mutta puhuu tarvittaessa, pärjää hyvin sosiaalisissa tilanteissa ja omaa hyvät sosiaaliset taidot.
Joten ap vaikka lapsella olisikin selektiivistä mutismia, se ei tarkoita, etteikö lapsi voisi pärjätä ihan hyvin elämässä.
5 vuotias on vielä aika pieni, kyse ei välttämättä ole mutismista lainkaan ja ujouskin alkaa jossain vaiheessa hellittää. Jos vain maltat, odottele miten poikaa tarkkailevat asiantuntijat hänet arvioivat. Lapsi voi kehittyä hyvinkin nopeasti kun sen aika tulee. Meilläkin ujo lapsi lähti avautumaan 5-vuotiaana ja tuskin enää samaksi lapseksi tuntisi mitä oli puoli vuotta sitten.
teillä on tuosta puhumattomuudesta tehty tuollainen megaongelma! Meillä on myös saman tyyppinen lapsi ja ei todella ole puhuttu mistään päiväkodissa, että ois jotenkin outoa. Muut lapset joskus ihmettelee, mutta en minä heistä paineita ota.
Miksi ongelma on aina siinä lapsessa eikä ympäröivissä ihmisissä? Itsekin olen ollut ujo ja saanut kuulla sitä miten olen niin hiljainen ja miten mulle nauraa naapurin hevosetkin, kun en puhunut jne. Ja paljonpa auttoi asiaa.
Puhuin ensimmäisen kerran vasta lukion viimeisellä.
Joskus nykyäänkin saatan puhua vain silloin kun tunnen tarvetta siihen.
Eihän se ole normaalia jos ei saa sanottua sanaa suusta. Tuollaisen lapsen kanssa tulee tulevaisuudessa ongelmia tai yhteiskunta joutuu maksamaan hänen elämänsä... taakka mikä taakka ei pahalla.
meillä lapsi on aina ollut arka ja ujo ja harkitseva sekä rauhallinen, kohta 3 vuotta. olen jo kuullut ystävältäni että päiväkodissa, jonka aloitti vasta 2,5 kk sitten, muutamat harkitsemattomat tädit ovat hänen hiljaisuuttaan siellä ihmetelleet ÄÄNEEN, siitä ne lapset sen keksivät. tyttö ei ole koskaan hiljaa kotona mutta ilmeisesti siellä on. minulle tästä ei ole puhuttu. lapsi ei huuda ei kiukkua ei itke vaan on vaan todella tyytyväinen siellä, ei vielä leiki muiden kanssa pahemmin. haluaa tehdä omia asioitaan rauhassa. olen huomannut että muutamat tädit ovat tästä tekemässä ongelmaa? kenties? kyseessä on vielä 2 kielinen lapsi joka on laitettu hoitoon heikomman kieliseen hoitoon. luulisi ymmärrystä löytävän.
Ystäväni lapsi on taas todella villi ja hänen lapselleen on ehdotettu nyt adhd testiä tai jopa asberger testiä? minkälainen lapsen tulisi olla siinä 2-5 vuotiaana? keskiarvo?
Sulla se tässä joku kehitysvamma on. Vähä-älyisyys nyt ainakin tms.
Eihän se ole normaalia jos ei saa sanottua sanaa suusta. Tuollaisen lapsen kanssa tulee tulevaisuudessa ongelmia tai yhteiskunta joutuu maksamaan hänen elämänsä... taakka mikä taakka ei pahalla.
mutta vaihdetaan päiväksi lapsia niin huomaat että se toinen ääripää voi olla myös raskasta :) Meillä lapsi aloittaa puhumisen sillä sekunnilla kun herää ja jatkaa taukoamatta kunnes illalla nukahtaa. Tiedän, vakava aihe oikeasti, mutta...
Eihän se ole normaalia jos ei saa sanottua sanaa suusta. Tuollaisen lapsen kanssa tulee tulevaisuudessa ongelmia tai yhteiskunta joutuu maksamaan hänen elämänsä... taakka mikä taakka ei pahalla.
Ne ongelmat syntyvät siinä vaiheessa kun hän tapaa sinunlaisesi ihmisen! Ujous ei ole ongelma vaan useimmiten ujot osaavat vaan pitää päänsä kiinni kun ei ole mitää tärkeää/järkevää sanottavaa (toisin kuin sinä)! Itse olen edelleen ujo eikä mitään ongelmia työelämässä...
arvioidaan eri metodein. ihan niin kuin liikuntarajoitteinen lapsi liikunnassa. Ei se sen kummempaa ole.
t. ope