Hiljainen lapsi, mitä tehdä?

Tänään on taas itsellä huono päivä. Törmäsimme yhteen 5-veen kanssa samassa pk-ryhmässä olevaan lapseen ja meidän lapsi ei tietty tervehtinyt tätä lasta, kun tämä moikkasi. Välillä tuntuu, että minä en enää jaksa tätä piirrettä lapsessani. Miten paljon helpompaa olisi, jos lapsi puhuisi muille lapsille rennosti ja aikuisille myös.



t. ap

Sitä päivähoidossakin varmaan tehdään. Kraista ei pidä.



Minkä ikäinen lapsi on? Aikakin usein auttaa.

5-v. Vähän on mietitty olisiko kyseessä selektiivinen mutismi. Lähinnä vain mietin, että mitä ihmettä vastaan tälle yhdelle lapselle, joka aina ihmettelee meidän lapsen hiljaisuutta?

Eikö tuo ole aika yksilöllistä ja riipu tempperamentista ?



Meillä taas lapsi puhuu huutamalla kovaan ääneen kaiken aikaa. Joskus itse toivoisin hetken rauhaa ja pelkäämpä että päiväkodissakin tädit välillä ajattelevat niin..

5-v. Vähän on mietitty olisiko kyseessä selektiivinen mutismi. Lähinnä vain mietin, että mitä ihmettä vastaan tälle yhdelle lapselle, joka aina ihmettelee meidän lapsen hiljaisuutta?

Vastaa se miksi ajattelet lapsen olevan hiljaa.

Puhuuko lapsi kotona "normaalisti"? Puhuuko pihalla tai harrastuksissa muille lapsille? Puhuuko joku sisarus lapsen puolesta?

perhepäivähoito? En nyt todellakaan ole päiväkotia vastaan. Omanikin aloittavat siellä tammikuussa, mutta oisikohan lapsellesi helpompi avautua ja rentoutua pienemmässä ryhmässä? Tietenkin jo vaihto on oma stressitekijä, mutta varsinkin jos lapsesi on esim 2-4 vuotias se olisi ehkä hyvä vaihtoehto pidemmän päälle. Muistan joskus erään alan asiantuntija eräälle äidille ehdottaneen. Oletteko itse ujoja?

perhepäivähoito? En nyt todellakaan ole päiväkotia vastaan. Omanikin aloittavat siellä tammikuussa, mutta oisikohan lapsellesi helpompi avautua ja rentoutua pienemmässä ryhmässä? Tietenkin jo vaihto on oma stressitekijä, mutta varsinkin jos lapsesi on esim 2-4 vuotias se olisi ehkä hyvä vaihtoehto pidemmän päälle. Muistan joskus erään alan asiantuntija eräälle äidille ehdottaneen. Oletteko itse ujoja?

lapsi puhuu normaalisti kotona sekä parhaalle kaverilleen, sukulaisille jne. Vie aina vähän pitemmän lämpiämisajan uusien ihmisten kanssa. Päiväkodissa vastailee ei/joo linjalla ja kahden kesken oli lto:lle tarinoinut isänpäiväkorttiin neljän lauseen verran tekstiä :-) Viihtyy hyvin päiväkodissa, joten en halua häntä siirtää muualle ja eskarikin alkaisi samassa paikassa jo ensi syksynä. Paljon leikkii tyttöjen kanssa, mutta pääsee mukaan myös poikaporukkaan. On siis itse poika. ei vain puhu muille lapsille mitään.

Ja muistakaa että se ei ole sairaus, vaikka tässä moottoriturpien yhteiskunnassa eletäänkin :)

monenlaisia. Toiset ovat kovia puhumaan ja toiset kuuntelevat enemmän mitä ne toiset puhuvat. Ja että on tosi hienoa kun kaikki ihmiset ovat vähän erilaisia. :)

Anteeksi paasaukseni jo etukäteen :) Itse olin ujo lapsi ja käyttäydyin juuri mainitsemallasi tavalla. Olin täysin sujut itseni kanssa kunnes juuri tällainen spekulointi alkoi. Joka paikasta sai kuulla ihmettelyjä kun en ole koko ajan puhumassa paskaa. Ja kaiken huipuksi vanhemmat muistivat kertoa kuinka he rakastavat minua juuri TOLLASENA! Siis minussa tosiaan on jotain vikaa kun vanhemmatkin pitävät minua vähän tollasena. Ja voitte vaan arvata rupesinko näiden jälkeen puhumaan enemmän.

Anteeksi vielä kerran :)

Ujoutta ei tähän tarvitse sekottaa. Kiitos ujot.

eniten meillä numeroa on tehneet lapsen hiljaisuudesta ne hoitajat, jotka ovat itse hiljaisia. Joskus mietin, että näkevätkö he omat traumansa meidän hiljaisessa lapsessa ja siksi niin kärkkäästi puuttuvat siihen. En tiedä mutta tosi kivaa kuulla näin positiivisia arvioita lapsemme tulevaisuudesta :-(

Hänet laitetaan peruskouluun vuoden myöhemmin kuin muut. Enempää en uskalla ennustaa.

teidänkin terapian.

Ehkä katkeria kommentteja eräiltä puhumattomilta ihmisiltä, luultavasti pelkäävät ap:n lapsen joutuvan elämään heidän elämänsä?



Kyllä realistinen kannattaa olla. Ap:n lapsi ei ole samalla lähtöviivalla muiden kanssa kun koulunkäynti alkaa. Hän saattaa pudota kyydistä nopeasti etenkin kun oppilailta odotetaan enemmän ja enemmän sosiaalisempaa käytöstä.

Ap:n lapsi on perinteinen Suomalainen luonne. Suomalainen hiljaisuus ei vain ole nyt IN.

omasta kokemuksesta tiedän esim. selektiivisestä mutismista kärsiviä lapsia, jotka pärjäävät loistavasti koulussa ja yleensä aina se puhekin sieltä tulee ihan yhtäkkiä.



t. luokanope

Sinulle joka sanoit että putoaa koulussa kärryiltä. Helpompihan se on kuunnella kun ei oma suu käy :D

esitelmät ovat nykyään todella tärkeä osa.

ei se niin mene että sielä istutaan ja haastattelija ilmoittaa että sinut on valittu tähän työtehtävään.