Pojat on poikia -keskusteluun liittyen:
Pyysin tuossa taannoin äitejä kehumaan pieniä poikiaan ja sain virtuaalista tukkapöllyä olettaessani, että pojat ovat kovaäänisiä riehujia. Nyt kuitenkin luin tuota poikien toilailuketjua ja siellä tämä stereotypiani vahvistui satakertaisesti! Ilmeisesti on täysin tavallista, että pojat hyppivät ja riehuvat, rikkovat tavaroita ja pitävät möykkää päivät pääskytysten.
Kommentit (29)
Ihan samalla lailla kuin tytöt eivät muuta tee kuin vingu ja puhu pahaa kaverista.
Hän on nyt 6v eskarilainen.
Hän on liikunnallinen ikiliikkuja, kova leikkimään ja kertomaan vitsejä. Hän on kova ääninen ja leikkii rajujakin leikkejä.
Vastapainoksi hän on herkkä poika, joka tykkää olla sylissä, tykkää halailusta ja hipsutuksesta.
Kertoo minulle päivittäin että rakastaa minua ja illalla sanoo minulle aina "Hyvää yötä prinsessa".
Hän muistaa kiittää ja pyytää anteeksi.
Hän on rakkainta mitä maa päällään kantaa
He ovat kyllä hyvin poikamaisia, villejä ja riehakkaita sekä liikunnallisia sekä oikeita huumoriveikkoja, mutta kun se herkkä puolikin löytyy. Rakastavat ja näyttävät sen. Suojelevat omiaan kuin ritarit, mikä on niin hellyyttävää. EN voisi enempää rakastaa poikiani, täydellisiä paketteja on niin vaikea olla rakastamatta. Aina sitä ihmettelee miten omissa lapsissa ei ole ärsyttäviä puolia juurikaan.
Mulla kaks poikaa ja yks tyttö ja kaikista villein näistä on ollu tyttö. Ja eniten vinkunu.
äiti pitää lapsensa puolta? Jos joku tulisi irl sanomaan mulle, että vitsi noi sun pojat on kamalia kovaäänisiä riehujia, niin saattaisin loukkaantua aika paljon! En hymyilisi luontevasti, että niin, ärsyttäviä ipanoitahan ne on... :)
Eihän se tarkoita, ettei poika voi olla herkkä ja ihana lapsi, vaikka se huutaa ja riehuu? Koska itselläni on vain poikia, minun on joskus vaikea saada kontaktia tyttölapsiin, jotka mölyäviin poikiin verrattuna vaikuttavat jotenkin umpimielisiltä. Ja korostan, että tämä johtuu vain ja ainoastaan siitä, että olen niin tottunut poikien tyyliin kommunikoida. Voin kuvitella että äiti, jolla on hiljainen tyttö/tyttöjä, pitää minun lapsiani tosi vaikeina lähestyä. Ja onhan niitä hiljaisia poikia ja riehuvia tyttöjä vaikka kuinka paljon!
eli jatkuvasti on jotain säpinää: juostaan, kiipeillään, pelataan, rakennetaan majoja, miekkaillaan, painitaan, riidellään veljien kanssa sitten tosi tulisesti ja kyllä, joskus jotain hajoaa mutta aika vähän kuitenkin ja ainakin toistaiseksi olleet myös aitoja vahinkoja. Ja silti heissä on se herkempi ja "syvällisempi" puoli. Omia puolustetaan, äitiä ja isiä suukotetaan ja veljiä rutistetaan sitten tosi kovaa, iltaisin pohditaan ihan tosissaan sattuuko kalaan kun se nappaa koukkuun, keskustellaan mihin avaruus loppuu ja kesken yön herkästi kaivaudutaan vanhempien sänkyyn kun "yläkerran vessasta hohkasi outoa valoa".
Niin että miksi pitäisi yrittää maalata maailma mustavalkoiseksi kun se ei sitä ole?
Pelastakaa pojat. Kirjoittajat Raisa Cacciatore ja Samuli Koiso-Kanttila.
Mieti mitä eroa on supermies- leikillä ja Prinsessa- leikillä! :D
Minusta on jännä kolmen pojan äitinä miten poikien leikit on aina automaattisesti negatiivisella nuhteella, kun taas tyttöjen leikit saa kehuja.
Olen nainen, ja tasan olen lapsena osannut olla ilkeä. Kun katson poikiani, niin halkean ylpeydestä miten hyväkäytöksisiä ja mukavia he ovatkaan!
Leikki on leikkiä ja riehuminen riehumista. Itse olen ohjannut lapsia leikissä niin se kaikki ihana poikaenergia ei mene riehumiseen.
Mutta kyllä tyttönäkin voi ottaa vaikka kynän kauniiseen käteen ja tuhria vanhempien makkarin seinää.. Mutta onko se taas vanhemman laiskuutta säilyttää kyniä oikein?? :D
että pojat on vilkkaita. Ja jotkut sitten lukevat sen niin, että pojat riehuvat. Vaikka vilkkaus ei tarkoita riehumista, vaan että pojat on touhukkaita.
Mulla tän päivän esimerkki: Olin tekemässä ruokaa, ja pojat askartelivat pöydän ääressä. Niillä oli paperia ja sakset ja liimaa, ja hyvin viihtyivät hommassaan. Ja kun minä paistoin jauhelihaa, niin pojat siitä häipyivät. Itse työn touhussani vain ajattelin, että ne saivat askartelusta tarpeekseen.
Mutta oikeesti pojat olivatkin hyvin touhukkaita. Olivat askarrelleet paperista ikkunan kehyksiä, jotka piti kipaista liimaamaan muiden huoneiden ikkunoihin.
Ja minä siinä jauhelihan paistossani ja toisella kädellä marjapuuroa vatkatessani en todella lainkaan huomannut, että talon kaikki muut ikkunat oli koristeltu askarteluilla, jotka oli liimattu ikkunalasiin liimalla.
Eli tuollaisia touhukkaita lapsia ei pysty niin tarkasti kyttäämään, etteivätkö ne jotain hullutuksia ehtisi saamaan päähänsä. Vilkkaat pojat ovat tuollaisia touhukkaita, mutta aika metsään menee, jos riehumisesta puhutaan.
että pojat on vilkkaita. Ja jotkut sitten lukevat sen niin, että pojat riehuvat. Vaikka vilkkaus ei tarkoita riehumista, vaan että pojat on touhukkaita.
Mä voin ainakin myöntää, että meidän pojilla vilkkaus tarkoittaa usein myös riehumista. :) Sitä, että leikkiin kuuluu olennaisena osana juokseminen ja huutaminen. Itse en vain ymmärrä miksi tämäkään olisi huono asia. Ihmisten ilmoilla nämäkin riehujat osaavat käyttäytyä oikein hienosti. Ja osaavat myöskin puhua ja pussata.
Pelastakaa pojat. Kirjoittajat Raisa Cacciatore ja Samuli Koiso-Kanttila
Kiitos täältä saa harvoin näitä kivoja kirjavinkkejä
ja energisiä sellaisia, varmaankin ihan peruspoikia siis. Mä vaan kulutan itseni loppuun sillä, että yritän pitää ne valvovien silmien alla. Eli mä olisin tossa tilanteessa lähtenyt perään katsomaan, mihin lähtivät.
että pojat on vilkkaita. Ja jotkut sitten lukevat sen niin, että pojat riehuvat. Vaikka vilkkaus ei tarkoita riehumista, vaan että pojat on touhukkaita. Mulla tän päivän esimerkki: Olin tekemässä ruokaa, ja pojat askartelivat pöydän ääressä. Niillä oli paperia ja sakset ja liimaa, ja hyvin viihtyivät hommassaan. Ja kun minä paistoin jauhelihaa, niin pojat siitä häipyivät. Itse työn touhussani vain ajattelin, että ne saivat askartelusta tarpeekseen. Mutta oikeesti pojat olivatkin hyvin touhukkaita. Olivat askarrelleet paperista ikkunan kehyksiä, jotka piti kipaista liimaamaan muiden huoneiden ikkunoihin. Ja minä siinä jauhelihan paistossani ja toisella kädellä marjapuuroa vatkatessani en todella lainkaan huomannut, että talon kaikki muut ikkunat oli koristeltu askarteluilla, jotka oli liimattu ikkunalasiin liimalla. Eli tuollaisia touhukkaita lapsia ei pysty niin tarkasti kyttäämään, etteivätkö ne jotain hullutuksia ehtisi saamaan päähänsä. Vilkkaat pojat ovat tuollaisia touhukkaita, mutta aika metsään menee, jos riehumisesta puhutaan.
Pelastakaa pojat. Kirjoittajat Raisa Cacciatore ja Samuli Koiso-Kanttila.
Suosittelen lämpimästi k.o. kirjaa, antoi paljon ajattelemisen aihetta. Sain lahjaksi kun odotin kuopustamme eli poikaa, esikoinen on tyttö.
Itse suhtaudun lapsiin lapsina, en halua korostamalla korostaa sukupuolta (en tarkoita, että sukupuoli pitäisi häivyttää ja olla täysin neutraali). Esimerkiksi tyttäreni tykkää yhtä hyvin leikkiä merirosvo - ja prinsessaleikkejä, sai 3-v. lahjaksi parkkitalon autoineen, mutta pukeutuu aina välillä myös Lumikiksi. Poika saa minun puolestani myös leikkiä ihan rauhassa nukketalolla jos siltä tuntuu!
Itse suhtaudun lapsiin lapsina, en halua korostamalla korostaa sukupuolta (en tarkoita, että sukupuoli pitäisi häivyttää ja olla täysin neutraali). Esimerkiksi tyttäreni tykkää yhtä hyvin leikkiä merirosvo - ja prinsessaleikkejä, sai 3-v. lahjaksi parkkitalon autoineen, mutta pukeutuu aina välillä myös Lumikiksi. Poika saa minun puolestani myös leikkiä ihan rauhassa nukketalolla jos siltä tuntuu!
Meidän riehupetteritkin leikkii yhtenä hetkenä merirosvoa tai dinosauruksia, toisena menevät äitin kaapille ja tulevat ulos korkkareissa ja huiveissa ja ovat "hienoja naisia". :)
just melkoisen kiivaasti, joten ei siitä niin vain mihinkään lähdetty.
Tai sama olisi voinut tapahtua, kun olin aamulla suihkussa. Tai kun kävin vessassa. Eli oikeesti, vaikka olisi koko päivän kotona vain niitä lapsia varten, niin on joitakin perusjuttuja, joiden vuoksi ei voi olla vahtimassa lapsia joka huoneessa ihan joka armaan sekunti. Ja tuo ikkunoiden liimailu kävi niin vauhdikkaasti, ettei voi olla tottakaan. Ja niinhän se tyypillisesti on.
ja energisiä sellaisia, varmaankin ihan peruspoikia siis. Mä vaan kulutan itseni loppuun sillä, että yritän pitää ne valvovien silmien alla. Eli mä olisin tossa tilanteessa lähtenyt perään katsomaan, mihin lähtivät.
että pojat on vilkkaita. Ja jotkut sitten lukevat sen niin, että pojat riehuvat. Vaikka vilkkaus ei tarkoita riehumista, vaan että pojat on touhukkaita. Mulla tän päivän esimerkki: Olin tekemässä ruokaa, ja pojat askartelivat pöydän ääressä. Niillä oli paperia ja sakset ja liimaa, ja hyvin viihtyivät hommassaan. Ja kun minä paistoin jauhelihaa, niin pojat siitä häipyivät. Itse työn touhussani vain ajattelin, että ne saivat askartelusta tarpeekseen. Mutta oikeesti pojat olivatkin hyvin touhukkaita. Olivat askarrelleet paperista ikkunan kehyksiä, jotka piti kipaista liimaamaan muiden huoneiden ikkunoihin. Ja minä siinä jauhelihan paistossani ja toisella kädellä marjapuuroa vatkatessani en todella lainkaan huomannut, että talon kaikki muut ikkunat oli koristeltu askarteluilla, jotka oli liimattu ikkunalasiin liimalla. Eli tuollaisia touhukkaita lapsia ei pysty niin tarkasti kyttäämään, etteivätkö ne jotain hullutuksia ehtisi saamaan päähänsä. Vilkkaat pojat ovat tuollaisia touhukkaita, mutta aika metsään menee, jos riehumisesta puhutaan.
Ovat saaneet kaksi serkkua pienen ajan sisällä, niin näkyy leikeissäkin.. :)
Eli suihkussa käyn illalla, kun nukkuvat, ruokaa laitan, kun osa on päiväunilla, vessassa käyn ovi auki jne. Eli tosiaan poltan itseni loppuun tällä jatkuvalla vahtimisella, jottei sellaista väliä pääse syntymään, että ihan älyttömyyksiin ehtivät.
just melkoisen kiivaasti, joten ei siitä niin vain mihinkään lähdetty. Tai sama olisi voinut tapahtua, kun olin aamulla suihkussa. Tai kun kävin vessassa. Eli oikeesti, vaikka olisi koko päivän kotona vain niitä lapsia varten, niin on joitakin perusjuttuja, joiden vuoksi ei voi olla vahtimassa lapsia joka huoneessa ihan joka armaan sekunti. Ja tuo ikkunoiden liimailu kävi niin vauhdikkaasti, ettei voi olla tottakaan. Ja niinhän se tyypillisesti on.
ja energisiä sellaisia, varmaankin ihan peruspoikia siis. Mä vaan kulutan itseni loppuun sillä, että yritän pitää ne valvovien silmien alla. Eli mä olisin tossa tilanteessa lähtenyt perään katsomaan, mihin lähtivät.
että pojat on vilkkaita. Ja jotkut sitten lukevat sen niin, että pojat riehuvat. Vaikka vilkkaus ei tarkoita riehumista, vaan että pojat on touhukkaita. Mulla tän päivän esimerkki: Olin tekemässä ruokaa, ja pojat askartelivat pöydän ääressä. Niillä oli paperia ja sakset ja liimaa, ja hyvin viihtyivät hommassaan. Ja kun minä paistoin jauhelihaa, niin pojat siitä häipyivät. Itse työn touhussani vain ajattelin, että ne saivat askartelusta tarpeekseen. Mutta oikeesti pojat olivatkin hyvin touhukkaita. Olivat askarrelleet paperista ikkunan kehyksiä, jotka piti kipaista liimaamaan muiden huoneiden ikkunoihin. Ja minä siinä jauhelihan paistossani ja toisella kädellä marjapuuroa vatkatessani en todella lainkaan huomannut, että talon kaikki muut ikkunat oli koristeltu askarteluilla, jotka oli liimattu ikkunalasiin liimalla. Eli tuollaisia touhukkaita lapsia ei pysty niin tarkasti kyttäämään, etteivätkö ne jotain hullutuksia ehtisi saamaan päähänsä. Vilkkaat pojat ovat tuollaisia touhukkaita, mutta aika metsään menee, jos riehumisesta puhutaan.
minä nyt jotenkin hyppäsin vähän sinua vastaan, vaikka samaa mieltähän me molemmat ollaan: Poikien vahtiminen käy todella työstä.
Ja minäkin olin jo aamupäivän jälkeen niin poikki, että ne liimatut jutut on vieläkin tuolla ikkunoissa....
Eli suihkussa käyn illalla, kun nukkuvat, ruokaa laitan, kun osa on päiväunilla, vessassa käyn ovi auki jne. Eli tosiaan poltan itseni loppuun tällä jatkuvalla vahtimisella, jottei sellaista väliä pääse syntymään, että ihan älyttömyyksiin ehtivät.
just melkoisen kiivaasti, joten ei siitä niin vain mihinkään lähdetty. Tai sama olisi voinut tapahtua, kun olin aamulla suihkussa. Tai kun kävin vessassa. Eli oikeesti, vaikka olisi koko päivän kotona vain niitä lapsia varten, niin on joitakin perusjuttuja, joiden vuoksi ei voi olla vahtimassa lapsia joka huoneessa ihan joka armaan sekunti. Ja tuo ikkunoiden liimailu kävi niin vauhdikkaasti, ettei voi olla tottakaan. Ja niinhän se tyypillisesti on.
ja energisiä sellaisia, varmaankin ihan peruspoikia siis. Mä vaan kulutan itseni loppuun sillä, että yritän pitää ne valvovien silmien alla. Eli mä olisin tossa tilanteessa lähtenyt perään katsomaan, mihin lähtivät.
että pojat on vilkkaita. Ja jotkut sitten lukevat sen niin, että pojat riehuvat. Vaikka vilkkaus ei tarkoita riehumista, vaan että pojat on touhukkaita. Mulla tän päivän esimerkki: Olin tekemässä ruokaa, ja pojat askartelivat pöydän ääressä. Niillä oli paperia ja sakset ja liimaa, ja hyvin viihtyivät hommassaan. Ja kun minä paistoin jauhelihaa, niin pojat siitä häipyivät. Itse työn touhussani vain ajattelin, että ne saivat askartelusta tarpeekseen. Mutta oikeesti pojat olivatkin hyvin touhukkaita. Olivat askarrelleet paperista ikkunan kehyksiä, jotka piti kipaista liimaamaan muiden huoneiden ikkunoihin. Ja minä siinä jauhelihan paistossani ja toisella kädellä marjapuuroa vatkatessani en todella lainkaan huomannut, että talon kaikki muut ikkunat oli koristeltu askarteluilla, jotka oli liimattu ikkunalasiin liimalla. Eli tuollaisia touhukkaita lapsia ei pysty niin tarkasti kyttäämään, etteivätkö ne jotain hullutuksia ehtisi saamaan päähänsä. Vilkkaat pojat ovat tuollaisia touhukkaita, mutta aika metsään menee, jos riehumisesta puhutaan.
Ja tätä on monen vaikea käsittää, että se käy työstä. En jaksa uskoa, että kysymys on vain epäonnistumisesta vanhempana ja kasvattajana, vaikka moni siihenkin mielellään viittaa.
minä nyt jotenkin hyppäsin vähän sinua vastaan, vaikka samaa mieltähän me molemmat ollaan: Poikien vahtiminen käy todella työstä. Ja minäkin olin jo aamupäivän jälkeen niin poikki, että ne liimatut jutut on vieläkin tuolla ikkunoissa....
Eli suihkussa käyn illalla, kun nukkuvat, ruokaa laitan, kun osa on päiväunilla, vessassa käyn ovi auki jne. Eli tosiaan poltan itseni loppuun tällä jatkuvalla vahtimisella, jottei sellaista väliä pääse syntymään, että ihan älyttömyyksiin ehtivät.
just melkoisen kiivaasti, joten ei siitä niin vain mihinkään lähdetty. Tai sama olisi voinut tapahtua, kun olin aamulla suihkussa. Tai kun kävin vessassa. Eli oikeesti, vaikka olisi koko päivän kotona vain niitä lapsia varten, niin on joitakin perusjuttuja, joiden vuoksi ei voi olla vahtimassa lapsia joka huoneessa ihan joka armaan sekunti. Ja tuo ikkunoiden liimailu kävi niin vauhdikkaasti, ettei voi olla tottakaan. Ja niinhän se tyypillisesti on.
ja energisiä sellaisia, varmaankin ihan peruspoikia siis. Mä vaan kulutan itseni loppuun sillä, että yritän pitää ne valvovien silmien alla. Eli mä olisin tossa tilanteessa lähtenyt perään katsomaan, mihin lähtivät.
että pojat on vilkkaita. Ja jotkut sitten lukevat sen niin, että pojat riehuvat. Vaikka vilkkaus ei tarkoita riehumista, vaan että pojat on touhukkaita. Mulla tän päivän esimerkki: Olin tekemässä ruokaa, ja pojat askartelivat pöydän ääressä. Niillä oli paperia ja sakset ja liimaa, ja hyvin viihtyivät hommassaan. Ja kun minä paistoin jauhelihaa, niin pojat siitä häipyivät. Itse työn touhussani vain ajattelin, että ne saivat askartelusta tarpeekseen. Mutta oikeesti pojat olivatkin hyvin touhukkaita. Olivat askarrelleet paperista ikkunan kehyksiä, jotka piti kipaista liimaamaan muiden huoneiden ikkunoihin. Ja minä siinä jauhelihan paistossani ja toisella kädellä marjapuuroa vatkatessani en todella lainkaan huomannut, että talon kaikki muut ikkunat oli koristeltu askarteluilla, jotka oli liimattu ikkunalasiin liimalla. Eli tuollaisia touhukkaita lapsia ei pysty niin tarkasti kyttäämään, etteivätkö ne jotain hullutuksia ehtisi saamaan päähänsä. Vilkkaat pojat ovat tuollaisia touhukkaita, mutta aika metsään menee, jos riehumisesta puhutaan.
Miehenikin intoutui lukemaan tuota kirjaa.
Siinä on käsitelty hyvin aiheita millasta ennen oli, mitä yhteiskunta/ystävät odottaa, havahduttaa ottamaan isyyttä (ja äiti ymmärtää ehkä että 6 minsaa synnytyksestä isä menettää lapsensa tavallaan äidille..). On tietoa omakuvasta, seksuaalisesta hyväksikäytöstä, syömishäiriöstä, rikollisuudesta.
No meitä pienten poikien vanhempina on kiinnostanut noi ajat kouluikään saakka, mutta hyviä pointteja vaikka että miten poikavauvat seuraa jo mobilen liikettä ja tytöt kasvojen ilmeitä.
* Ollaan naurettu miten joku isä (sivu 71) onnistui saamaan tietokonekomennoilla lapset siivoamaan huoneen. ;)
Monta ahaa- elämystä on kirjassa tullut ja asiat saa erilaisen positiivisemman näkökulman.
12
Ihania, suloisia, suoria, rakastavia ja Hauskoja! Minä tykkään erittäin paljon poikalapsista.