Mitä tehdä uhmaikäisen katastrofin kanssa!!?

Meidän poikamme on tasan sillä päällä millä haluaa ja koskaa vaikka millä äänillä lirkuttaisin... itse asiassa katsoo minua kuin idioottia, jos teen tuota 'onpas hienosti syöty ja reippaasti', jota tietysti myös yritän.



-ap

olikin jossain nanny-ohjelmassa. Luulen, että meillä se voisi jopa toimia vaikka onkin vasta 'kohta 3'.

-ap

Meillä 2v10kk "minä itte", perheen kuopus, joka on saanut varmaan vähän liikaa periksi perheen vauvan asemassaan. Mutta siitä syömisestä, meilläkään tyttö ei oikein söisi ruoka-aikaan mitään, mutta muihin aikoihin mankuu milloin leipää, milloin mandariinia, milloin keksiä. Meillä toimitaan niin, että tietty määrä haarukallisia/lusikoita on sytötävä, mikäli mielii saada esim. ruoan jälkeen purkkaa tai tehdä jotakin mieluista. Jos oikein hankalaksi menee eikä syö mitään, voimme antaa muille lapsille jonkin jälkkärin, jonka tämä uhmis saa sitten vasta kun on syönyt. Jos pelleilee pöydässä, passitetaan pois pöydästä, ja saa tulla takaisin kun syö kunnolla. Jos ruoka jää syömättä, se jätetään joksikin aikaa pöytään ja annetaan lapselle mahdollisuus palata vielä syömään. Se toimii aika usein. Eli siis ne perinteiset konstit uhkaliu, kiristys ja lahjonta meillä käytössä. Toimivat miten toimivat, toisinaan hyvin, toisinaan heikommin.

Vähän isommalle suosittelen tarrojen tms. keräämistä, se toimi meillä jokin aika sitten 4,5-vuotiaalle ruokapöytäpelleilijälle. Eli aina kun syö hyvin, saa palkinnoksi tarran, joka liimataan johonkin paperiin johon näitä palkkatarroja kerätään. Kun tarroja on kerääntynyt jokin ennalta sovittu määrä (alussa esim. 5 kpl, sitten 10), lapsi saa palkinnon, esimerkiksi pääsee perheen kanssa uimahalliin. Aika äkkiä koko pelleily ruokapöydässä unohtuu ja tarrojen keruu jää pois tarpeettomana. Mutta ei varmaan vielä toimi 3-vuotiaalle.

niin lapset huomaa sen, ja sillon ne käyttää hyväkseen heti sitä, että nyt äidillä ei oo voimia laittaa mua ojennukseen. Eli toisin sanoen aikuiset ei saa olla väsyneitä, niin menee paremmin. Ja sitten jos on väsynyt, niin ei saa silti antaa periksi. Ja tietenkään lapsikaan ei saa olla väsynyt.

>Tämä on kyllä totta, etenkin kun olemme sairaana niin poika tekee kaiken mahdollisen... miksiköhän lapselle tulee tarve oikein rasittaa kipeää vanhempaa. Hmph.

Mutta sit toisaalta sellainen turha riiteleminen vain siksi, että aikuinen päättää, että lapsen pitää totella ei aiheuta mitään kivaa. Huomasin joululomalla, että meillä isä oli jossain kohtaa kovin väsynyt (kun oli myös töissä joka päivä), niin isä riiteli lasten kanssa joka armaan asiasta. Uhitteli kamalasti, että nyt kyllä puet päällesi, ja sit vielä perään isä oikein uhmasi 'se on kyllä varma'. Siis isä väsymyksessään oikein haastoi riita lapsen kanssa. Jouduin jo komentamaan isääkin, että älä riitele vaan puhu kauniimmin, ei tuollaista uhoojaa kukaan edes halua totella.

>Totta tämäkin. Ärsyttää, kun mies joskus väsyneenä tekee tuota ja itse ei voi oikein enää mennä väliin etteivät vanhemmat ole eri mieltä.

Eli pitää olla jämäkkä, mutta ei saa lyödä yli. Kyllä tuo sitten ajallaan ohi menee.

>Sitä mietin, että en voi sille mitään, mutta joskus kun huuto alkaa esim. siitä, että äiti otti kengän pois, eikä saanut itse ottaa, minua naurattaa joskus tosissaan, kun se reaktio on niin suhteeton. Ei varmaan saisi lapselle nauraa, mutta voisi kuvitella, että on se välillä paikallaankin, että lapsi ymmärtää, etteivät nämä ole Niin vakavia asioita.

Itse asiassa vielä kiinnitin huomiota tuohon syömishommaan. Lapsi on huomannut, että syöminen on vanhemmille herkkä asia, että olette huolissanne lapsen syömisestä. Ja sitten lapsi vedättää teitä, koska annatte siinä helposti periksi.

>Argh, tiedän, osin syytän tästä kyllä ihan reippaasti miestäni. Olen huomannut, että kun asiaaan ei kiinnitä erityisesti huomiota niin yhtäkkiä lusikka alkaa liikkua vaikka juuri kerrottiin, miten ruoka on ihan kamalaa ja en koskaan syö jne...

Meilläkin oli huonosti kasvava lapsi, eli kasvukäyrät ihan alakantissa. Sitten jossain vaiheessa tajusin, ettei tästä mitään tuu, kun syöminen on yhtä vääntöä, lapsella on edessä neljää eri lajia välipalaa, eikä mikään kelpaa. Onneksi lopulta tuskastuin niin paljon, että päätin, että nyt loppuu tuo pompottaminen. Vaikka tarjosin mitä, niin lapsi vain nirsoili, joten päättelin, että vaikka ottaisin tiukan linjan, niin ei se lapsi tätä huonomminkaan voi enää syödä. Siitä lähtien laitoin sen ruuan lautaselle, mitä oli tarjolla, ja jos ei kelvannut, niin pois pöydästä. Välipalaksi vain yhtä lajia, mutta niistä sai sentään valita, että jos oli jugurttivälipala, niin sai valita minkä makuisen halusi.

Ja niinhän siinä kävi, että ajan kanssa turha riitely ruokapöydässä väheni, lapsi alkoi syömään sitä mitä oli tarjolla, kasvukäyräkin jopa aavistuksen parani, ja lasta pystyi kehumaankin pöytäkäytöksestään.

Joten laita ruokailutilanteisiin kuri. Kyllä se lapsi sitten syö, kun sillä tulee nälkä, usko pois.

- Kyllä meillä aika lailla onkin kuria, mutta meidän poika on Todella itsepäinen...

Meillä 2v tyttökin jo tajuaa noi osaatkohan-jutut ja vastaa joo, osaan, mut en halua sitä nyt viedä.

Juu, ei meilläkään poika mene noihin sitten yhtään. Eikä ole ikinä mennyt. Ei edes näihin 'nyt rekka tulee suuhun' tms....

-ap

Kahden uhmiksen kanssa kaikki keksimäni keinot koitettu, ainoat toimivat, kaikki muuten samasta ohjelmasta, jonka nimeä en muista...



Eli tarravihko. Tämä edellytää, että lapset ovat itse saaneet palkintotarrat valita ja että vihkoa kannetaan koko ajan mukana, jolloin tarran saa taulukkoon HETI kun on ansaittu.



Jäähypenkki. Aloitettiin esikoisella aikanaan, pienenpi otti omaaloitteisesti käyttöön jo kaksi vuotiaana tönäistyään suutuksissa siskoaan. Totesi tönäisyn jälkeen "jäähy tuli" ja penkille meni, vaikka tarkoitus oli aloittaa 3 vuotiaana, kuten ohje oli. Jäähy tulee vain tehdyistä "tuhmuuksista" tönimisestä, lelujen heittelystä jne, ei tekemättömistä teoista, kuten jos ei suostu pukemaan tai siivoamaan.



Kolmas keino on lelujen jäähylle laitto. Isommalla paljon leluja, joten vain rakkaimpien kohdalla toimii. Pienemmällä muisti toimii vielä eritavalla, joten lelun oltava jäähyllä näkyvillä, esim. kaapin päällä, tai unohtaa lelun parissa tunnissa.



Jos kova raivokohtaus tulee, mikään ei auta, mutta noilla keinoilla kuitenkin saadaan suurimmaksi osaksi hommat hoitumaan.

ei meidän lapsikaan nukkumaan yksin tykkää mennä, mutta en ole tuota halunnut kyllä kokeilla. Ylipäätään on iässä, että on jatkuvasti hoettava, et mörköjä ei ole tai kummituksia.

sekä 4,5-vuotiaalla että mainitsemallani pian 3-v uhmiksella, ihan tasapuolisuuden vuoksi. Isommalla se toimi loistavasti, pienemmällä ei tuntunut juuri vaikuttavan. Kokeillaan vuoden päästä uudelleen, jos syömisongelmia silloin on..

t. alla olevan kirjoittanut

olikin jossain nanny-ohjelmassa. Luulen, että meillä se voisi jopa toimia vaikka onkin vasta "kohta 3".

-ap

Meillä 2v10kk "minä itte", perheen kuopus, joka on saanut varmaan vähän liikaa periksi perheen vauvan asemassaan. Mutta siitä syömisestä, meilläkään tyttö ei oikein söisi ruoka-aikaan mitään, mutta muihin aikoihin mankuu milloin leipää, milloin mandariinia, milloin keksiä. Meillä toimitaan niin, että tietty määrä haarukallisia/lusikoita on sytötävä, mikäli mielii saada esim. ruoan jälkeen purkkaa tai tehdä jotakin mieluista. Jos oikein hankalaksi menee eikä syö mitään, voimme antaa muille lapsille jonkin jälkkärin, jonka tämä uhmis saa sitten vasta kun on syönyt. Jos pelleilee pöydässä, passitetaan pois pöydästä, ja saa tulla takaisin kun syö kunnolla. Jos ruoka jää syömättä, se jätetään joksikin aikaa pöytään ja annetaan lapselle mahdollisuus palata vielä syömään. Se toimii aika usein. Eli siis ne perinteiset konstit uhkaliu, kiristys ja lahjonta meillä käytössä. Toimivat miten toimivat, toisinaan hyvin, toisinaan heikommin.

Vähän isommalle suosittelen tarrojen tms. keräämistä, se toimi meillä jokin aika sitten 4,5-vuotiaalle ruokapöytäpelleilijälle. Eli aina kun syö hyvin, saa palkinnoksi tarran, joka liimataan johonkin paperiin johon näitä palkkatarroja kerätään. Kun tarroja on kerääntynyt jokin ennalta sovittu määrä (alussa esim. 5 kpl, sitten 10), lapsi saa palkinnon, esimerkiksi pääsee perheen kanssa uimahalliin. Aika äkkiä koko pelleily ruokapöydässä unohtuu ja tarrojen keruu jää pois tarpeettomana. Mutta ei varmaan vielä toimi 3-vuotiaalle.

ette itse suutu... pysyy vaan omassa kannsaan vakaana kuin kallio. joskus helpommin sanottu kuin tehty