Onko jokin laulu, joka saa sinut ensitahdeista alkaen aina itkemään?

ja Jumalan rauhaan jälleen :'(

Äitini itkee aina tästä: hänen kaksi pientä veljeään kuolivat toinen neljän, toinen kahdeksan päivän ikäisenä. Oma veljeni - isoveli kylläkin taas kuoli kun olin teini-ikäinen. Hänen kuolinvuoteellaan juttelimme tuosta laulusta. Pelkkä ajatus taivaasta tulevasta veljestä saa mut itkemään.



Evakkolaulu on myös paha. Mieluiten en kuuntele sitä ollenkaan.

elämäni onnellisin hetki

Ajattara Lammas



"Tänään kukaan ei pelastu

Elätkö elämäsi kuin lammas?

Ikuisuus ruoskii aina

Kun ymmärtämättömyytenne tekee minusta viisaan



Sitä ei voi poistaa

Ei surua, ei kuolemaa

Myrskyissä palavan raudan

Säästin sinut melkein

Melkein



Katso kuinka pojan silmät loistaa

On saanut uuden puukon

Sitä nyt tahkoaa

Saatuaan sen terään

Sinä tulet vastaan

Ja se puukko ei ole enää uusi



Sitä ei voi poistaa

Ei surua, ei kuolemaa

Myrskyissä palavan raudan

Säästin sinut melkein

Kun henkensä antaa

Sitä ei voi pelastaa



Janoat lihasi valtaa

Tahtoisit elää ajan Iäisen

En lähtisi täältä olematta kukaan

Mutta ymmärtämättömyydessäsi elät kuin lammas

Ja kohtaat vain minut



Eniten minä rakastan torsoja

Ne on jotenkin niin vitun säälittäviä"



Ajattara Raato

"Katso nyt tätä sinä saastainen huor*

Kuinka kuiva veri pukee

Katso kaihoa silmissä sen

Siinä lukee hetki viimeinen



Kuinka se sielusi raiskaa

Omaa sääliään toistaa

Sait vain sokeuden, mutta halusit näydä

Halusit vain että voisin jäädä



Ja kun sitä viedään hautaan

Saattaa miettien vikojaan

Vihaansa itkien huutaa

Ja itseltään kaulan taittaa"



Niin koskettavat sanoitukset

"Kulta-kultalehden alla äiti puuron keittää..." Itkettää!

...ja lisaksi ulkosuomalaisena, varsinkin nain joulua ennen, Sylvian joululaulu.

Kuului radiosta kun esikoinen nostettiin mahani päälle.

Liippaa minua läheltä sillä isovanhempani ovat Viipurista lähteneet lapset ja vauva kainalossa.

Illalla, kun äiti peitti mua nukkumaan,

En aavistanut, mitä aamu tuopi tullessaan.

Yöllä oli metsään tullut julma tykkipatteri,

Evakoiden tumma rivi tiellä hiljaa vaelsi.

Selvään kuului sodan pauhu rajan pinnassa.

Epävarmuus jäyti karjalaisten rinnassa.

Varttitunti lähtöaikaa meille silloin annettiin,

Naapurimme heinäkärriin kalliit nyytit kannettiin.

Häipyi rakkaat mannut sekä kotikujan pää,

Sinne kattoin päälle oma taivasläntti jää.

Kyyneleiden määrää en vain enää ole muistanut,

Karjalaisten elon tahtoa ei sota suistanut.

Meitä vastaan marssi nuoret Suomen soturit,

Heitä johti lapsenkasvoiset nuo vänrikit.

Moni kulki silloin elämässään viime retkensä,

Päätä kohden vakaana, kuin aavistaisi hetkensä.

Tietyömiehet kysyivät, ett' mikä matkan pää.

A, kuhan päästään perille, se silloin selviää.

Isäntä se jätti heille vielä porsaslaatikon.

Lisäsi: "Vot, tässä leivän päälle särvintä viel' on."

Asemalla evakoita junaan lastattiin,

Virkamiesten kysymyksiin tarkkaan vastattiin.

Eräs äiti sanoi: "Tässä on mun koko omaisuus,

Viisi pientä lasta sekä vielä kahvipannu uus."

Aamuyöllä pieni veli syntyi junassa,

Se oli ryppyinen ja vielä silmät ummessa.

Lotat toivat taivaanmannaa, kuumaa kauravelliä.

Tahtoivat he meitä poloisia vielä helliä.

Kolmen päivän päästä oltiin päätepaikassa,

Karjalainen kansa seisoi huutokaupassa.

Isännät kun evakoita sinne kyytiin mättivät,

Viisi lasta sekä äidin sinne tielle jättivät.

Mekin mentiin siitä kunnantaloon asumaan,

Vuoden päästä päästiin omaan mökkiin muuttamaan.

Kirje tuli isältä: "Mie pääsen pian siviiliin",

Tulikin ja kirkon viereen sankarhautaan siunattiin.

Omaa peltotilkkuaan kun äiti äesti,

Niin uuden elon alkamista kiurut säesti.

Mie istuin pienen veljen kanssa siinä pellon laidalla,

Kerroin hälle, kuinka kaunis oli kerran Karjala.

nämä jo mainitut:

Niin kaunis on maa

Oi jos mä kerran matkamies maan

Varpunen jouluaamuna



ja sitten myös

Erik Satie - Gnossiennes No 1

itku tulee minultakin aina lopussa..

Löytyyköhän YouTubesta? Tai jostain?

saa itkemään lastenlaulu "neljä kissanpoikaa", varsinkin se kohta missä pennut putoavat jäihin ja pelastautumisen jälkeen äiti kyynelsilmin sulkee lapsensa syliinsä.

Tiedän, ihan todella pateettista.

Yritän joskus laulaa sitä lapsilleni unilauluksi, mutta ääni pettää joka kerran... :´)

Israelin kansallislaulu

Alkup. versio, jossa Brian May laulaa ekan säkeistön. Tuskin pystyn hengittämään...

ja lisäksi (että saadaan perhe kasaan :D) Isä ja lapsi.



"Kerrohan isä oi, onko pyöreä maa?"



nyyh...



Kolmantena joukkoon Rajaton: Ikävöi ihminen.

November rain,Nightwish Dead boys poem...

se soi veljeni hautajaisis...veli kuoli aivan liian nuorena...ja toi biisi ku soi nii kyyneleet vain valuu....

ihminen mutta kirkko- ja varsinkin urkumusiikki herkistää kovin. Prinsessa ruusunen, se häämarssi on sellainen, että itken varmasti ihan ääneen kun sen kuulen. Meillä oli se mieheni kanssa häämarssina ja oli silloinkin pokassa niin paljon pitelemistä, että selvisin käytävän toiseen päähän.

Tuo Carola Hägqvist(kirjoitusasu lienee väärä) oli kyllä itkettävän ihana yllätys, kiitos linkistä. Minun listastani ei ole mainittu vielä:

Pretendersin I'll stand by you,

Leonard Cohen Hallelujah,

Amaizing Grace (esim Lee Ann Rimesin esittämänä)

Michael Jacksonin Will you be there

Lisa Ekdahlin Bortom det blå

kun 4-vuotias poikani laulaa sitä. Lisäksi pillitän takuuvarmasti aina sen laulun kohdalla jota esikoululaiset laulavat koulutielle lähtiessään 'Reppu selssä avaraan maailmaan' tai miten ne sanat nyt menevätkään.