Onko jokin laulu, joka saa sinut ensitahdeista alkaen aina itkemään?

Siis omiin, mainitsemiinne biiseihin.



Moni biisi on tuttu mutta joukossa on sellaisia, joita en ainakaan kappaleen nimen perusteella tunnista.



Itselläni Suvivirsi, useat joululaulut; mm. Varpunen Jouluaamuna, sekä monet monet muut kappaleet saavat kyyneleet silmiin.



Useat lasten (muiden kuin omien) saavat herkistymään.



Koulun joulu- tai kevätjuhla alkamassa niin tiedän, että vaikka kuinka yrittäisin sinnitellä niin kyyneleet alkavat jossain vaiheessa valua.



Siihen ei tarvita edes omien lasten "esiintymistä". ;-)

Itketys 1)

Itketys 2)



Itketys 3)



1) Toiset isovanhempani olivat karjalan evakkoja.



2) Tulee mieleen koulun juhlat joissa tata laulettiin. Erityisesti kohdassa 1.54 min aani sortui jo lapsena...



3) Lauloin tata pienelle vauvalleni sairaalassa kun taisteli hengestaan. En kylla oikein pystynyt laulamaan sita mutta tunsin pakon etta sita piti laulaa...

Nälkämaan laulu:

Isänmaa:



Suru:

tää tempaa mukaansa ja herkistää minut. Ehkä siksi, että olen asunut useita vuosia ulkomailla ja tää on niin suomi-laulu.



Jari Sillanpää- Valkeaa unelmaa:

Mus kuule äiti



tota ei itkemättä kuuntele

Lasse Heikkilä - Vaari vainaan kannel





original



Löysin mummon ullakolta

vanhan kanteleen.

kurkihirren alla,

varmaan vuosia riippuneen.

Sen on tehnyt taidoillaan,

vaari vainaa aikoinaan,

mummo kertoi tarinan,

sen kiikkustuolistaan.



Mummo kaivoi piirongista,

kirjeen kauhtuneen.

Nuorukainen Kannakselta

kirjoitti vaimolleen:

”Kahden viikon loman sain,

jälkeen ensi perjantain.

Pojalle tuon rintamalta,

lahjaksi kanteleen.”



Mummo luki vaarin kirjeen,

pienelle lapselleen.

Poika valvoi ikkunastaan

raitille katsellen.

Koitti aamu sunnuntain;

saapui kotiin...

kannel vain.

Viesti kertoi vaarin,

taistelussaan kaatuneen.



Poika joutui ikävän,

vain rintaansa hautaamaan.

Rauhan alkaessa

kasvoi työhönsä tarttumaan.

Kiire täytti kourat näin,

kurkihirren alle jäi,

kannel, jota nuori mies,

ei ehtinyt soittamaan.



Kerro mulle mummo,

vielä soitosta kanteleen.

Näytä kuinka vaari vainaa

otti sen polvilleen!

Mummo hiljaa hyräili,

sormin herkin säesti,

vaari vainaan vanhaa

kiitos laulua luojalleen.



Isäni ei ehtinyt

siis näppäillä kanneltaan...

Voisko vaarin lapsen lapset

oppia soitamaan?

Löytäisinkö vielä sen...

kiitollisen sävelen.

Kuulisitko Herra

vaarivainaan ja Suomen maan?



Löytäisinkö vielä sen...

kiitollisen sävelen.

Kuulisitko Herra

vaarivainaan ja Suomen maan

Tässä yksi lisää, Yön voin luopua mistä vain:

siis te lapset ja vanhukset,

ja te äidit ja morsiamet:

niin kauan teillä on turvattu lies'

kun on pystyssä ykskin mies!

Finlandersin Oikeesti ja ja Rascal Flattsin What hurts the most.Ja myös Cascadan slovarit tuo aina kyyneleitä silmiin...

ja oli ihan pakko kuunnella uudestaan. Oli niin ajatusta herättävät sanat, että oikein pahaa teki. Kyllä tuli itku ja kylmät väreet yhtä aikaa, vaikka en muuten kyseisestä musiikista tykkää.

Tää mustelmako, en mä tiedä mist se tuli,

vaik se oikeesti oli yks hoitsu,

en oo varma saiks se jotain kicksei ku se änkes samaan wc-koppiin,

huusin häivy niin se sekotti mun naamaan moppiin.

Otti letistä kii, iski maahan päätä,

eiks se äijä tajuu kuinka se teki kipeetä,

kun mä pääsin pystyyn, nostin housut ylös,

huone taaskin tyhjä, kävin

takas ikkunalle kattelemaan säätä.



Se on jo pari kuukautta etsiny keinoo tai loitsuu,

jolla vois vastustaa väkivaltasta hoitsuu

ja miettiny pakokeinoo aikuisten maailmassa,

lasten vankilassa sitä ei oo olemassa.

Päiväst toiseen loputtomii käytävii kulkee

ja hoitsut sille lisää lääkkeitä tunkee.

Ei muuten mut se ei tajuu täst elämäst mitään,

kukaan ei oo pysähtyny sen vuoks hetkekskään.

Koska toivo on jo menny, se on jo kakstoista,

ei siitä voi tulla mitään erikoista.

Ei sen vanhemmat sitä hoitanu ei sitä muutkaan kyl tee,

ei kai muutakaan vaihtoehtoa ku se huoneeseensa sulkee,

ohan sillä siellä julisteit ja lehtiä,

parempi seki ku sen antaa kadul vetelehtiä,

se on yhden huoneen vanki, se ehkä pahalt tuntu

mut oikee annostus auttaa sitä turtuu.



Tiedän paljon vastapäisen talon ihmisistä,

katon niitä kaiket päivät verhojen välistä.

Tääl ei tapahdu mitään, mulla ei oo täällä ketään,

mä en tajuu miks mua vielä pidetään

niinkuin oisin tehnyt jotain pahaa, ainoo rikos oli,

et mun mutsii ohjaa kuningas alkoholi,

faija kuoli ennenkuin mä edes muistan sitä,

nyt oon paikassa jossa nää tyypit ei välitä.

Ne tunkee lääkkeitä jos pidän meteliä,

nää kaikki lapset tässä laitoksessa on veteliä,

katon maisemaa ja mietin miks oon täällä paikkaan,

mun sisko sano ettei tää oo oikeesti mun paikka.

Oon kuullu mitä kaikkee ihmiset voi tehdä,

kuinka mä oon poikkeus, ainoo oikeuteni on nähdä

vastapäisen talon elämää, mä jään paljosta paitsi

ja taas lääkkeitä ne levottomuuteen havaitsi.



Lapsen eristys saa kestää maksimissaan kaks päivää,

mut mä kerron miten lakia voi kiertää.

Vierihoidoks sanotaan, ovi auki käytävään,

jos lapsi astuu ulos se takas viedään

ja mä tiedän et siit saa myös lisää palkkaa

ku huostaanottaja 24/7 lasta auttaa,

ylimääränen annos psyykelääkkeitä,

voit olla saletti ettei se potki tai tavaroita heitä.

Kasvatetaan enkeleitä ongelmalapsista,

ei puhuta siitä valkotakkinatsista,

joiden tekemiset näet lasten katseista,

sideharsoon käärityistä ranteista,

näkymättömistä vanteista jotka päätä kiristää.

Lääkkeet kertoo millon väsyttää ja millon piristää,

setä antaa tabun, salettiin saat unta,

näin kasvatetaan uusi uljas yhteiskunta.



Taas pikku prinsessa istuu ikkunassa, aikuisten rakentamassa vankilassa,

suu pysyy kii, silti apuu huutamassa, ilman rakkautta se istuu ikkunassa.

Taas pikku prinsessa istuu ikkunassa, kohta kaksi kuukautta lääkehumalassa,

avuttomalle elämä on paskaa, ilman rakkautta se istuu ikkunassa.

Evakon laulu:

erityisesti nämä kohdat:

Meitä vastaan marssi nuoret Suomen soturit,

Heitä johti lapsenkasvoiset nuo vänrikit.

Moni kulki silloin elämässään viime retkensä,

Päätä kohden vakaana, kuin aavistaisi hetkensä.



Isännät kun evakoita sinne kyytiin mättivät,

Viisi lasta sekä äidin sinne tielle jättivät.



Kirje tuli isältä: "Mie pääsen pian siviiliin",

Tulikin ja kirkon viereen sankarhautaan siunattiin.



Sitten myös: Peppi pitkätossun jäähyväislaulu, Maan korvessa ja Niin kaunis on maa

...sama hiljainen arka pyyntö

nous syvältä itsestäin:

minä tahtoisin isä jo kotiin

isä minua väsyttää

soi kirkossa kiitosvirsi

oli ulkona vehreää



Isäni hautajaiset, kuolemasta tulee ihan pian 11 vuotta.



Ja pakko myöntää, että Tuntematon Potilas itkettää joka kerta.



Jippu: Piiloon

..Sä laitoit mut piiloon, kaikelta pahalta.

Suojasit syliin, pahoilta unilta.

Kirjoitit selkään mua aina rakastat.

Vaikka mä oon niin rikki ja sekaisin



Eka vuosi nykyisen mieheni kanssa.



Ja tämä itketys-kuristus, lasten toissavuotiselta jouluvaellukselta:



"Olet toisten kaltainen, Lapsi lupauksien,

Tuotko, lapseni, nyt

toivon maailmaan?

- Olet aarre syd?nten, Miten sinut suojelen?

Helmassani kantaa itse taivastako saan?



Ken toi kyyneleit? jo silmiin pienokaisen?

Miksi ?itiin tarrudut

nyt niin vavisten?

Varjot toistaa sen nyt, enkeli on mennyt.

Kaiken kauniin muistan,

vaikka en voi ymm?rt??"



Mä en tuosta edes tiedä, kenen on alunperin. Voi taivas, että kuristaa nytkin kurkkua:-/!

Kukaan ei ole maininnut Carrei Underwood: Jesus take the wheel.

puhutaan koulukiusaamisesta. Aina vedet silmissä kuuntelen sitä, oma perhe taistellut melkoiset taistelut lapsen koulukiusaamisasian vuoksi :(