Todellisuus tässä nihissä on se, että

Mutta sitähän kukaan ei tahdo ajatella, koska se ei ruoki ihanaa kamalaa hysteriaa. Tylsä arki on niin ankeaa, että kiva kauhistella jotain.

Perheessämme on kaksi viikkoa pidetty sikainfluenssaan. Pahimmillaan kuume 40 astetta, oksennusta ja lihas- ja pääkipua niin että potilas itkee. Hengitysvaikeuksia ja lopuksi lisätaudiksi tulehduksia. Tamiflyta, antibiootteja, kortisonia.



Kun tauti on ohi jäljelle jää kuolemanväsymys, jota saa nukkua pois vuorokauden putkeen.



Ottakaa jumalauta rokote, jos sellaisen saatte.

Perheessämme on kaksi viikkoa pidetty sikainfluenssaan. Pahimmillaan kuume 40 astetta, oksennusta ja lihas- ja pääkipua niin että potilas itkee. Hengitysvaikeuksia ja lopuksi lisätaudiksi tulehduksia. Tamiflyta, antibiootteja, kortisonia.

Kun tauti on ohi jäljelle jää kuolemanväsymys, jota saa nukkua pois vuorokauden putkeen.

Ottakaa jumalauta rokote, jos sellaisen saatte.

Ja muista, että teillä kävi huono tuuri kun saitte sen. Mutta kuoliko joku? Ei. Kuten ei lähes koskaan kukaan. Miettikää nyt: joka ikinen päivä kun lähdette töihin, teillä on suurempi todennäköisyys kuolla liikenneonnettomuudessa kuin kuolla tähän nihiin.

Kaiketi menette töihin silti?

Ne saa siitä jotain kiksejä. Siitä on kyse.

sairaus perheessä kostautuu kyllä selkeesti ihan joka elämän alueelle vaikeuttaen kaikkea, johtaen rahan menetyksiin ja kaikenlaisiin peruutuksiin, joista on omat seurauksensa.



Puhumattakaan lapsen sairauden aiheuttamasta huolesta vanhemmille ja lapsen kärsimyksestä hänen maatessaan viikon taudin kourissa ja monta päivää kovissa kivuissa ja kuumeessa.



Ihmeellinen on maailmanne, jos siellä on kaksi vaihtoehtoa terveys - kuolema. Tuolle akselille mahtuu muutakin. Itse en uskaila riskeerata lasteni henkeä ja terveyttä synnyttämällä kotona tai laiminlyömällä lääkäriin viennin tai rokotukset. Minulla ei vain ole oikeutta vaarantaa kenenkään henkeä tai edes terveyttä.

Ei rokotuksia pilan päiten aloiteta.



Ehkä te muut luulette, että teillä on. Ja teidänkin hyvä onnenne voi kääntyä, miten sitten suu pannaan.

Ratkaisevaa ovatkin sitä edeltävät tapahtumat.

sairaus perheessä kostautuu kyllä selkeesti ihan joka elämän alueelle vaikeuttaen kaikkea, johtaen rahan menetyksiin ja kaikenlaisiin peruutuksiin, joista on omat seurauksensa.

Puhumattakaan lapsen sairauden aiheuttamasta huolesta vanhemmille ja lapsen kärsimyksestä hänen maatessaan viikon taudin kourissa ja monta päivää kovissa kivuissa ja kuumeessa.

Ihmeellinen on maailmanne, jos siellä on kaksi vaihtoehtoa terveys - kuolema. Tuolle akselille mahtuu muutakin. Itse en uskaila riskeerata lasteni henkeä ja terveyttä synnyttämällä kotona tai laiminlyömällä lääkäriin viennin tai rokotukset. Minulla ei vain ole oikeutta vaarantaa kenenkään henkeä tai edes terveyttä.

Ei rokotuksia pilan päiten aloiteta.

Ehkä te muut luulette, että teillä on. Ja teidänkin hyvä onnenne voi kääntyä, miten sitten suu pannaan.

Tietysti on. Lapsen sairaus varsinkin on aina sydäntä riipivää. Mutta mitä se panikointi auttaa? Ei mitään. Lapsi hoidetaan terveeksi jos sairastuu ja sillä selvä.

Rokotus otetaan kun sen saa, siihen asti on odotettava, eikä paniikkiin ole mitään syytä.

ap