sairas ihastuminen varattuun

noin parisen vuotta itelläkin ihastusta takana (ei tokikaan molemminpuolista...kait) ei auta kuin uskoa että joskus helpottaa. zemppiä

nykyinen miehesi ansaitsee parempaa kuin sinä

nykyinen miehesi ansaitsee parempaa kuin sinä

En pettänyt häntä, enkä koskaan olisi voinutkaan pettää häntä. Rakastan ja haluan häntä, mutta tuo toinen sai aikaan saman reaktion. (Kieltämättä he muistuttavat ulkonäöltäänkin toisiaan ja jutut ovat ihan samanlaisia...)

Itse olen sitä mieltä, että uskollisuuteni on testattu. En lähtenyt tämän toisen mukaan. En voi tunteilleni kuitenkaan mitään. Jos vain voisin, sammuttaisin tunteeni häntä kohtaan heti.

Haluaisin hänet itselleni, en voi olla hänen ystävänsä. Koska en voi saada häntä, haluan vain unohtaa hänet ja keskittyä perheeseeni ja ihanaan mieheeni.

Tuntuu kuin minut olisi revitty rikki.

Taas tällainen tarina...!

Mikä sinua estää muka jättämästä miestäsi, jos tuon toisen "haluat saada" noin kovasti ja hänkin haluaa sinut (tai ainakin niin kuvittelet)? En voi ymmärtää - ja pls älä jaksa selittää lapsia, taloa ja bla blaa blaa syyksi! Kyllä se on vaan niin, että kerran eletään ja paljon myös virheitä tehdään...joskus jopa avioidumme väärän henkilön kanssa - ja jos niin teemme, niin miksi meidän muka on PAKKO jatkaa avioliittoa? Koska pappi niin raamatusta lukaisi?:-)

Etkä ole edes rehellinen omalle miehellesi, jos toista kaipaat. Anna hänellekin mahdollisuus löytää elämänsä nainen, eikä sellaista (kuten sinä), joka vain toisista haaveilee!

Kannattaa kuitenkin muistaa kaksi asiaa:

1) joka ainoassa suhteessa tulee joskus arki vastaan ja siinä se rakkaus punnitaan - toki voi aina alkaa muualle kuikuilemaan, kun arki koittaa, mutta se on sitten loputon suo tarvottavaksi:)

2) sinä et todellisuudessa tunne ollenkaan ihastumisesi kohdetta, kuten tunnet miehesi - turha väittää, että tiedät millaista elämä hänen kanssaan olisi (voi olla vaikkapa yhtä helvettiä ja mies osoittautua kusipääksi)

Mulla on ollut samanlainen tilanne ja vaikka kukaan ei pettänytkään ketään niin sen voin sanoa että se oli elämässäni pitkästä aikaa tosi aurinkoista ja mukavaa aikaa. Tätä nykyään lasken ko. ihmisen erittäin hyväksi ja läheiseksi ystäväkseni jonka kanssa nähdessä on aina sellaista "säkenöivää".



Tosin "suhteen" alussa tein selväksi hänelle että mikä on pelin henki. En etsinyt seksisuhdetta vaan enemmänkin samanhenkistä ja puutunutta arkeani piristävää ihmistä. Sen sain.

Mulla on ollut samanlainen tilanne ja vaikka kukaan ei pettänytkään ketään niin sen voin sanoa että se oli elämässäni pitkästä aikaa tosi aurinkoista ja mukavaa aikaa. Tätä nykyään lasken ko. ihmisen erittäin hyväksi ja läheiseksi ystäväkseni jonka kanssa nähdessä on aina sellaista "säkenöivää". Tosin "suhteen" alussa tein selväksi hänelle että mikä on pelin henki. En etsinyt seksisuhdetta vaan enemmänkin samanhenkistä ja puutunutta arkeani piristävää ihmistä. Sen sain.

Tuo kuullostaa ihan sopivalta vaihtoehdolta. Valotan vielä, että olen ollut oman mieheni kanssa jo 20 vuotta ja oikeasti rakastan häntä. Mulla vaan on liian kuumia tunteita tätä toista kohtaan vielä. En kuitenkaan kaipaa seksisuhdetta, koska saan omaltani huippulaatupervo-seksiä 5 kertaa viikossa.

Ehkä mun pitäis asennoitua eri tavalla, hyväksyä nämä tunteet ja päästää hänet lähelleni, ystävänä? Pelkään vain etten hallitse tunteitani. Hän tuntuu olevan sielunkumppanini... Kuitenkin kun yllätin hänet lenkille lähtiessä parkkipaikaltamme, tuli tosi vaivaantunut olo.

Haluaisin hänet itselleni, en voi olla hänen ystävänsä. Koska en voi saada häntä, haluan vain unohtaa hänet ja keskittyä perheeseeni ja ihanaan mieheeni. Tuntuu kuin minut olisi revitty rikki.

Taas tällainen tarina...! Mikä sinua estää muka jättämästä miestäsi, jos tuon toisen "haluat saada" noin kovasti ja hänkin haluaa sinut (tai ainakin niin kuvittelet)? En voi ymmärtää - ja pls älä jaksa selittää lapsia, taloa ja bla blaa blaa syyksi! Kyllä se on vaan niin, että kerran eletään ja paljon myös virheitä tehdään...joskus jopa avioidumme väärän henkilön kanssa - ja jos niin teemme, niin miksi meidän muka on PAKKO jatkaa avioliittoa? Koska pappi niin raamatusta lukaisi?:-) Etkä ole edes rehellinen omalle miehellesi, jos toista kaipaat. Anna hänellekin mahdollisuus löytää elämänsä nainen, eikä sellaista (kuten sinä), joka vain toisista haaveilee! Kannattaa kuitenkin muistaa kaksi asiaa: 1) joka ainoassa suhteessa tulee joskus arki vastaan ja siinä se rakkaus punnitaan - toki voi aina alkaa muualle kuikuilemaan, kun arki koittaa, mutta se on sitten loputon suo tarvottavaksi:) 2) sinä et todellisuudessa tunne ollenkaan ihastumisesi kohdetta, kuten tunnet miehesi - turha väittää, että tiedät millaista elämä hänen kanssaan olisi (voi olla vaikkapa yhtä helvettiä ja mies osoittautua kusipääksi)

Olen ollut mieheni kanssa 20 vuotta ja rakastan ja haluan häntä yhä. Hän on elämäni ja aina mielessäni ja olen kertonut tämän ihastumisen hänelle. Haluan olla hänelle rehellinen (ja ajattelin, että niin saan viimeistään tämän toisen pois mielestä, no oma pahaolo ainakin helpotti, koska mulla oli niin huono omatunto tunteistani).

Sellaista vaihtoehtoa ei ole että voisi erota. Kumpikaan ei voi erota. Taloudelliset syyt ja tunteet ovat molemmilla sellaiset. Olisin hullu, jos luopuisin tuosta omasta miehestä, joka on hyväksi havaittu ja kestää mun pervoilut. Pelkään, ettei moni mies loppujen lopuksi jaksa kestää aina haluavaa naista, jolle ei mikään riitä. Oma mieheni kestää ja jaksaa tyydyttää mut uudestaan ja uudestaan ja avoimin mielin lähtee uusiin pervoiluihin mukaan. Saan olla hänen kanssaan oma itseni, eikä tarvi häpeillä. Mulle seksi on hyvin tärkeää.

Hienoa, ettet ole tehnyt mitään typerää. Sinun täytyy nyt tehdä ainakin kaksi asiaa:

1) Tunnusta, että olet ihastunut. Ei se ole paha juttu. Se on ihan tavallista. Kaikki ihastuu joskus, useimmat meistä monta kertaa vuodessa.

2) Tunnusta myös se, että ihastumisen ei tarvitse johtaa mihinkään. Se on vain tunne. Se häviää - joskus.



Kolmantena kohtana voisi olla ihastuksen tunnustaminen aviomiehelle. Harkitse tämänkin hyötyäjä ja haittoja. Tunnustaminen saattaisi vapauttaa sinut ihastumisesta. Kielteinen puoli voi olla miehesi mahdollinen ymmärtämättömyys asiaan.



Rakastat miestäsi, se on selvästi nähtävissä. Olet onnellinen, kun käsität eron ihastumisen (ja jopa rakastumisen) ja rakkauden välillä. Monet nykyajan päiväperhot eivät tätä eroa ymmärrä. Siksi he luulevat, että se on rakkautta, jos alapää hieman kutiaa.

itseruoskinta. Ettehän te edes panneet! Voi hyvänen aika.



Edellä tyhmin ehdotus mitä olen ikinä kuullut. Älä missään tapauksessa kerro miehellesi ellet halua ekstradraamaa. Varsinainen rakkausasiantuntija...

Kerroin puoli vuotta sitten. Huutoa ja riitaa siitä tuli joksikin aikaa ja vieläkin välillä piikittelee. Olin itse siinä tilanteessa, että jos ero sen takia tulee niin tulkoot. Sitten vain kokoan itseni ja katselen ympärilleni.



Mutta sitten mieheni vain tuli ja halasi minua ja kuiskasi että tule makkariin niin saat haaveilla siitä toisesta...

sekaantunut. Minusta joudat oikein onnitella itseäsi.



Mutta tuo parkkipaikalla hiiviskely??? Ei ole ihan normaalia, ole jatkossa vielä enemmänkin torjuva ja varovainen, ja vältä kontaktia ettet saa varsinaista vainoajaa tuosta.