Sisustusintoilevien äitien lapset??
Lehdissä, netissä tms. näkee kuvia kodeista, joissa lapsenhuoneet ovat sisustettuja muuhun kotiin sopivasti: väreinä usein valkoista ja beigeä, lisänä korkeintaan vaaleanpunaista tai -sinistä. Kalusteet ovat joko valkoisia tai ruskeita antiikkikalusteita.
Mitä lapsenne tykkäävät tästä tyylistä? Omani inhoavat liiallista valkoisuutta eivätkä missään nimessä haluaisi esim. beigeä huoneisiinsa. Äidin ideat eivät kyllä mene millään läpi. Pakolla voi tietysti laittaa, mutta pitäähän lapsenkin viihtyä huoneessaan.
Kommentit (31)
Tyyliin revi saksilla rikki kaikkia äidin vaatekaapin vaatteita tai työnnä pikkusiskoa saunan kiukaalle.
Joku seiniin piirtäminen olisi meidän perheessä kyllä ollut (ei koskaan kokeillut) sen mittaluokan rajojen kokeilu, että jos lapsi tekisi sen kerran, oppisi varmasti, ettei tee toista kertaa!!! Ensinnäkin lapsi laitetaan tietysti itse pyyhkimään niitä seiniä , rangaistus tulee muutenkin (käyttäen sitä valuuttaa, joka lapselle on tärkeä). Eiköhän lapsi siinä vaiheessa, kun on yhden päivän hangannut liidunjälkiä seinistä ja menettänyt lastenohjelmat viikoksi jätä sen toisen kerran piirtämättä.
Ja en siis halua kuulostaa miltään natsiäidiltä, mutta meillä on tosiaan painittu rajojen kanssa monta vuotta, Lapseni oli taaperona/varhaisleikki-iässä todetusti ylivilkas ja -uhmakas, ja ollaan oltu asian tiimoilta erilaisiin asiantuntijoihinkin yhteydessä. Joten, vaikka meillä ei seiniin olla piirrettykään, monissa muissa kohdin on sääntöjä ja rajoja kokeiltu.
Tässä ketjussa vaan joku kirjoitti, että AINA kun hän sisustaa, lapsi jatkaa sisustamista piirtelemällä seiniin ja liimailemalla tarroja mihin sattuu, ja että AINA kun hän järjestää, lapsi repii saman tien kaiken alas...Joten hän on luovuttanut. RAJOJEN KANSSA EI ENSINNÄKÄÄN LUOVUTETA, vaan ne asetetaan johdonmukaisesti juuri niin kauan kun lapsi niitä testailee. Hyvästä käytöksestä palkitaan ja huonosta seuraa rangaistuksia ja ennen kaikkea lapsi laitetaan itse korjaamaan jälkensä...Toiseksikin tuo ei kyllä kuulosta asenteelta, jossa lapselle on kaikin mahdollisin tavoin opetettu, että seiniin piirtely, tavaroiden repiminen alas paikoiltaan jne. on käyttäytymistä, jota tässä perheessä ei hyväksytä.
13
Kamalia kyllä. Ja kaupallisia. Mutta kyllä se prinsessa-juttu on ainakin meidän tyttöön iskenyt niin kovasti, että raaka pitäisi olla, ettei yhtään Disneyn prinsessoja meillä olisi. Ne kun ovat ne "oikeat".
Sama on pojalla autoissa. Autot-elokuvan autot ovat ne suosikit. Ei noilta voi välttyä. Ihmetyttää, miten pystyt rajoittamaan/kieltämään nuo kaikkein suosituimmat jutut lapsiltasi?
Ei meilläkään lapset kaikkea saa, mutta se, minkä saavat, on heidän toiveidensa mukaista. Ei minun!
muovisia hengeltään.
Ja en siis tarkoita, etteikö saisi mitään prinsessaista olla esillä, mutta mitään pysyvää kalustetta en ostaisi. Julisteita on meilläkin ollut esillä, en niistä tykkää itse, mutta sama se. En vaan niitä isoja huonekaluja osta, koska ne ovat kohta lapsen mielestä pois, ja sitten jossain roskissa. Lapsella on jo tarvitsemansa huonekalut, niin miksipä ostaisin uusia tilalle.
15
Tyyliin revi saksilla rikki kaikkia äidin vaatekaapin vaatteita tai työnnä pikkusiskoa saunan kiukaalle.
Joku seiniin piirtäminen olisi meidän perheessä kyllä ollut (ei koskaan kokeillut) sen mittaluokan rajojen kokeilu, että jos lapsi tekisi sen kerran, oppisi varmasti, ettei tee toista kertaa!!! Ensinnäkin lapsi laitetaan tietysti itse pyyhkimään niitä seiniä , rangaistus tulee muutenkin (käyttäen sitä valuuttaa, joka lapselle on tärkeä). Eiköhän lapsi siinä vaiheessa, kun on yhden päivän hangannut liidunjälkiä seinistä ja menettänyt lastenohjelmat viikoksi jätä sen toisen kerran piirtämättä.
Ja en siis halua kuulostaa miltään natsiäidiltä, mutta meillä on tosiaan painittu rajojen kanssa monta vuotta, Lapseni oli taaperona/varhaisleikki-iässä todetusti ylivilkas ja -uhmakas, ja ollaan oltu asian tiimoilta erilaisiin asiantuntijoihinkin yhteydessä. Joten, vaikka meillä ei seiniin olla piirrettykään, monissa muissa kohdin on sääntöjä ja rajoja kokeiltu.
Tässä ketjussa vaan joku kirjoitti, että AINA kun hän sisustaa, lapsi jatkaa sisustamista piirtelemällä seiniin ja liimailemalla tarroja mihin sattuu, ja että AINA kun hän järjestää, lapsi repii saman tien kaiken alas...Joten hän on luovuttanut. RAJOJEN KANSSA EI ENSINNÄKÄÄN LUOVUTETA, vaan ne asetetaan johdonmukaisesti juuri niin kauan kun lapsi niitä testailee. Hyvästä käytöksestä palkitaan ja huonosta seuraa rangaistuksia ja ennen kaikkea lapsi laitetaan itse korjaamaan jälkensä...Toiseksikin tuo ei kyllä kuulosta asenteelta, jossa lapselle on kaikin mahdollisin tavoin opetettu, että seiniin piirtely, tavaroiden repiminen alas paikoiltaan jne. on käyttäytymistä, jota tässä perheessä ei hyväksytä.
13
No en mäkään nyt sitä tarkoittanut, että meillä lapset ihan puuhailee mitä huvittaa. Uhmaavat kyllä ja ovat esim. seiniin piirtämistä kokeilleet.
18 (vaimikäseoli)
Aivan! Sepä se. Ja lisäksi ne on minusta ihan vain rumia.
t.15
Kyllähän niihin sisustuslehtien valokuvista karsitaan kaikki ylimääräinen roina pois. Ja muutenkin kuvat on osittain lavastettuja. Harva nyt oikeasti pitää jatkuvasti säilytyksessä silkkimekkoa vaatekaapin ovessa roikkumassa. PIlallehan se menee, jos jatkuvasti on esimerkiksi auringossa. Uskolisin siis, että sisustuslehtiperheissä on leluja vaikka muille jakaa, ne on vaan siivottu pois niistä valokuvista.
Mä en taas koskaan tajunnut, että miten kenelläkään on varaa tai halua ostaa joka ikäkaudelle uudet huonekalut lastenhuoneisiin. Toki siis pinnasänky jne. pitää olla, mutta mulle ei kyllä tulisi todellakaan mieleen ostaa 4-vuotiaalle jotain kilpa-autosänkyä, koska tuskin se siinä suostuu nukkumaan enää 12-vuotiaana. Jotkuthan ostaa kaikki säilytyskalusteetkin ensin jonain prinsessatyylinä ja sitten muutaman vuoden päästä ne ei enää käykään ja pitää ostaa uudet.
On ihan tietoinen valinta, kaikki mitä tarvitaan, tullaan hankkimaan valkoisena tai maalataan valkoiseksi (vanhat kalusteet, esim. pulpetti). Kyllä sitä väriä tulee tekstiileistä ja leluista ihan riittävästi. Ja kyllä, lapset saa sanoa mielipiteensä.
En myöskään ymmärrä sitä, että jos äiti järjestää lelut laatikoihin, lapsi sotkee. No niinhän ne meilläkin levittää lelujansa, niillä on tarkoitus ja saa leikkiä! Jos on paha sotku, siivotaan välillä kesken päivän, mutta ennen nukkumaan menoa ainakin. Jokaiselle lelulle on paikkansa, joko kuvin merkityissä laatikoissa (pienetkin osaa katsoa mihin tulee autot, mihin nuket) tai kaapissa (pelit, piirustuspaperit ja värityskirjat). Alusta asti on opetettu että jokaisella lelulla on paikkansa ja jokainen osaa kerätä lelut paikoilleen, usein ihan pyytämättä =) Jos joskus siivouspäivänä ei lelujen keräys kiinnosta, riittää kun kysytään, siivoaako vanhemmat lelut. Silloin alkaa tulla vipinää! Kerran nimittäin kerättiin lattialla olevat lelut isoon säkkiin ja varastoon viikoksi, kun kerääminen ei useista pyynöistä huolimatta kiinnostanut. Ja ei olla mielestämme tiukkoja, lapset saa leikkiä ja levittää tavaroitaan olohuoneeseenkin jos leikki niin vaatii, mutta päivän päätteeksi on sitten siivouksen aika.
Kesken päivän ei kyllä näytä miltään sisustuslehdeltä meillä =) Jos nyt koskaan.
Väritykseltään on melko hillitty muuten, mutta lastenhuone on ihan toista maata. En tiedä, mitä värejä lapset olisi valinneet, mutta tämä äiti halusi lapsille kirkkaita värejä.
Lastenhuoneessa on käytetty oranssia, vihreää, punaista ja sinistä. Osa siis toki vain tehosteväreinä ;) Oranssi ja vihreä on päävärit, huonekalut on valkoisia, samoin osa seinistä ja päiväpeitot. Koristeyynyillä, verhoilla, tauluilla, seinähyllyillä yms. on tuotu väriä. Lapset saa leikkiä ja leivittää leluja, mutta jokaiselle tavaralle on oma paikka. Huoneen saa siksi siivottua nopeasti. Majojakin saa rakentaa, mutta nekin puretaan illalla.
Lastenhuoneeseen astuessaan astuu kyllä ihan toiseen maailmaan kuin mitä muu koti edustaa. Mutta ehkäpä se jo erilaisuudessaan sopiikin muuhun kokonaisuuteen...?
sisustettu hillitysti ja talon tyyliin sopivasti, mutta ei mitenkään tylsästi ja lapsekkuutta on myös :) Pojan huone on väritykseltään sininen ja meriaiheinen. Huonekalut siellä sinisiä ja valkoisia, samaa värimaailmaa matto, verhot, taulut ym. Hänen huoneessaan ei ole avohyllyjä, joten lelut on katseilta piilossa silloin, kun ne on paikoilleen kerättynä (eli tosi harvoin). Vanhemman tytön huoneen seinät ovat hennon vaaleanpunaiset ja huonekalut valkoista ja antiikkipetsattua mäntyä, tekstiilit harmaata ja valkoista. Tässä huoneessa on hyllyissä tavaraa, joten siitä iloinen värien paljous huoneeseen :) Vauvan huoneen sisustus on vielä kesken. Seinät sielläkin vaaleanpunaiset, samoin keiju-boordi. Verhot valkoiset, matto harmaa, pinnasänky valkoinen (kunhan se sinne siirretään). Todennäköisesti kalustus tulee olemaan valkoista aika pitkälle.
Meillä on pyritty sisustusvalinnoilla siihen, ettei huonekaluja tarvitsisi vaihtaa lasten kasvaessa, vaan pienillä muutoksilla saataisiin isomman lapsen huoneen tunnelmaa aikaan. Siksi siis ajatonta valkoista ym. Lapset ovat olleet valintoihin tyytyväisiä :)
Ei sisustusjuttuja, vatateita, leluja yms. On kyllä innoissaan kun jotain saa, mutta ei siis itse ala mitään toivomaan ellei erikseen mielipidettä kysytä.
Lapsen huone on melkein sisustettu ;) Eli vanhoja saatuja huonekaluja, joiden tyyliä haluaisin muuttaa ja siksipä tiedossa onkin kirppisten ym. kiertelyä jotta löytyisi mieleiset. Tarkoitus on hommata siis pari lipastoa ja maalata ne sillä parjatulla valkoisella, sekä laittaa uuden verhot (valkoisella pohjalla jotain kukkia yms.). Väreinä tyttärellä on huoneessa valkoinen, vaaleanpunainen (sellainen hempeä, ei pinkki) ja vihreä. SItten kun omaa mielipidettä alkaa lapselta löytyä sisustusjutuissa niin sitä kuunnellaan, mutta vanhemmat asettavat rajat. Mutta tällä hetkellä huoneessa on tärkeintä se että sieltä löytyvät leluta ja kirjat.
Ja mitä siisteyteen tulee, niin lapsi saa levitellä tavaroitaan huoneessaan vapaasti ja aika lailla muuallakin, mutta illalla ne kerätään pois, samoin kun tulee vieraita. Kodin päävärinä on muuallakin valkoinen, jota on huoneesta riippuen maustettu viininpunaisella ja sammalenvihreällä enkä ole sitä lapsiperheessä kokenut ongelmaksi. Valkoisenhan voi aina valkaista jos tulee tahra :) Pahimmat tahrat on kyllä olleet aikuisten aikaansaannoksia, punaviiniä yms.
k > kuinka vähän lapsilla on tavaraa.
voi voi, nykyään keskimääräisellä lapsella on varmaan 700 lelua. Mikä on mielestäni järjetöntä. Meillä ei ole erityisen hyvin sisutettu koti, mutta tavaramäärää yritän hillitä. Yrityksestä huolimatta tavaraa kertyy, mutta leluista pidän suurimman osan laatikoissa yläkaapissa. Viisivuotiaalla lapsella on kerrallaan satavilla ja näkyvillä kymmenisen lelua. Pyytää kun haluaa jotain yläkaapin laatikosta ja silloin sijalle yläkaappiin laitetaan jokin toinen lelu tai lelusarja. Helpottaa siistinä pitämistä.
Lapsi ei varmasti kärsi, vaikka hän ei lelumeren keskellä eläisikään.
M