Sisustusintoilevien äitien lapset??

joskus siivouspäivänä ei lelujen keräys kiinnosta, riittää kun kysytään, siivoaako vanhemmat lelut. Silloin alkaa tulla vipinää! Kerran nimittäin kerättiin lattialla olevat lelut isoon säkkiin ja varastoon viikoksi, kun kerääminen ei useista pyynöistä huolimatta kiinnostanut.

Mä olen tehnyt tuon noin 20 kertaa ellei enemmänkin. Joskus uhkaus tehoaa, joskus ei...

ei oikein vielä osaa kertoa, mitä tykkää

Mutta kaikki tekstiilit ovat raikasta sinipunavalko-teemaa. Näyttää kivan reippaalta.

Tytöllä on puun väriset kalusteet, tekstiilien värit pinkkiä, v.pun. limeä ja tehosteena kultaa. Ei ole pliisua!

Ei ole mun mieleeni tyttären vaaleanpunainen mutta hän tykkää. En myöskään tykkää hänen prinsessa huonekaluistaan (Disney), mutta huone on tyttären ja pääasia on, että hän siellä viihtyy :)



Mun mielestäni lasten huoneet pitää olla lasten mieleen. Ja ei niistä silloin tule niiden sisustuslehtikuvien kaltaisia. Meillä tytär järkkäilee omia ihmeellisiä asetelmiaan ympäri huonetta. Ei ne tavarat ja huonekalut ole mitenkään ideaalipaikoillaan, mutta huone on elämistä varten :)

Disney sänkyt ja huonekalut ym. Aikuisten huoneet on sitten niitä vaaleita ym.

meillä ei ole koko talossa yhtään valkoista seinää. Tai laattaa. Tai huonekalua.



Valkoinen on värinä aivan liian steriili ja kylmä.

Yhtenäinen ja kaunis, eikä ole mitään kökköjä lastenhuoneita.

herkät kuosit sen värisinä!! Muutenkin ihmettelen että mistä noilla äideillä sitä AIKAA riittää siihen puunaamiseen koska itse huomaan että saan pyyhkiä sohvat viikottain, ne kuluvat siitä.

Meillä on kaksi lasta ja koira, eikä meillä (valkoiset) sohvat kulu.

mutta hän jatkoi sisustamista laittamalla tarroja tapetteihin ja huonekaluihin, piirtämällä seiniin yms. Aina kun järjestän lelut mieleni mukaan hyllyille ja koreihin, häneltä menee arviolta kaksi minuuttia kun hän on repinyt kaikki alas. Olen jo luovuttanut lapsen huoneen suhteen. Se olkoon edes vähän sisustetun näköinen vain kun käy vieraita.

kamalasti sisustuksen takia. Eli lattialla ei saa leikkiä pikkuautoilla, ettei naarmutu, koko ajan huomautellaan ja moititaan lasta, jos joku paikka on vähän miten sattuu. Ja lapsella on joku rajoitettu pieni nurkka, missä saa leikkiä 'kauniisti'. Joskus kun kyläilee näissä kodeissa, ahdistaa lapsen puolesta.

Meillä lapsen huone on jotain tuolta väliltä. Huonekalut ovat vaaleita ja mielestäni nättejä, seinällä on näteissä kehyksissä nallekuvia ja valkoisiin seiniin on maalattu värikäs nätti boordi. Matoissa ja verhoissa on väriä (ovat kyllä äitin valitsemia), ja samat värit (vihreä ja sininen) toistuvat huoneessa monessa paikassa, mutta poikakin on saanut sanoa mielipiteensä, ja sen seurauksena on esim. automatto, joka sisustuksellisesta näkökulmasta on ihan kamala. Olen yrittänyt hankkia kaikelle roinalle koreja, jotta huoneen saa siistiksikin, mutta eihän ne tavarat niissä pysy. Poika rakentelee majoja ja jotain ihmeellisiä virityksiä, joten ei se huone kyllä näytä miltään sisustuslehden sivulta repäistyltä. Olen kuitenkin sitä mieltä, että lapsen huone on häntä varten ja leikkimimstä varten, joten ei voi vaatia, että koko ajan on siistiä ja että lapsi vain istuisi paikallaan kauniissa huoneessa.

se, millaiset HUONEKALUT tai SEINÄMAALIT hänen huoneessaan ovat. Enemmän kiinnostaa ne lelut ja tavarat siellä huoneessa, eikä lasta nyt oikeasti nappaa se, kerätäänkö ne lelut ja tavarat siivouspäivänä ja päivän päätteeksi kauniin lipaston laatikoihin vai muoviseen lelukoppaan.



Muutenkaan en kerta kaikkiaan tajua, miten sisustaminen ja järjestyksenpito nähdään jotenkin mahdottomaksi lapsiperheessä! Siis miten ihmeessä eletään perheessä ja kasvatetaan lapsia (anteeksi nyt vaan ylempi) perheessä, jossa lapsi saa vapaasti PIIRRELLÄ SEINIIN, REPIÄ ALAS TAVAROITA JA SOTKEA KAIKEN??!!

Ja mitä niillä sohvilla sitten tehdään, että ne pitäisi joka päivä pyyhkiä? Meillä on harmaa sohva, mutta on ollut valkoinenkin, ja sohvan väristä riippumatta sohva ei ole meidän kodissa esim. ruokailupaikka, eikä sinne mennä ulkohousuilla. Miten ihmeessä sohva - oli se minkä värinen tahansa - likaantuisi lapsiperheessä sen enempää kuin aikuisten käytössäkään. Siis jos sillä tehdään sitä, mitä sohvalla yleensä kuuluu tehdä: istutaan tai löhötään sisävaatteissa, katsotaan telkkaria tai seurustellaan?



Ei meillä kovat kaulassa jatkuvasti istuta ja puunata kämppää muun elämän kustannuksella, mutta perussiisteys on opetettu lapselle siinä missä perus käytöstavatkin. Ei meidän lapselle ainakaan tullut mieleenkään koskaan - edes taaperona -, että hän voisi (ilman seurauksia ja äidin hyväksymänä) piirtää seiniin, liimailla tarroja mihin huvittaa ja sotkea ja repiä alas jotain, jota toinen on juuri laittanut, siivonnut ja järjestänyt. Siivoushommiin siinä joutuisi lapsi!



Leikkiä meillä saa vapaasti, mutta lelut kerätään päivän päätteeksi takaisin OMILLE PAIKOILLEEN. Kyllä lapsi osaa ja jaksaa omat jälkensä siivota jo hyvin pienestä pitäen, kun se opetetaan hänelle luonnollisena toimintamallina. Samoin siivouspäivänä osallistuu koko perhe.



Ja tosiaan, sohvalla ei törkyillä. Jos halutaan syödä muualla kuin ruokapöydässä ( en ymmärrä, miksi kovinkaan usein syötäisiin muualla kuin ruokapöydässä, mutta joihinkin leffa- ja lököhetkiin se toki kuuluu), levitetään vaikka viltti sohvalle, tai mennään lattialle pötkimään tyynyjen ja viltin kera. Eihän minkään väristä sohvaa ole kovin helppo pestä.



Minusta sisustaminen on kivaa, ja järjestyksenpito ihan helppoa. Ja on minulla aika paljon muutakin elämää. (Pikku vinkki muuten: kun ylläpitojärjestää vähän ja luonnollisesti jatkuvasti, ja kun koko perhe omaksuu toimintamallit, joissa tavaroille on omat paikat ja omat jäljet siivotaan, ei se siisteyden ylläpitäminen vaadi koskaan mitenkään pitkää aikaa kerralla.)

Meillä lasten huoneiden kalusteet ovat valkoisia, lähinnä country-tyylisiä. Seinät on tapetoitu vaalealla beigellä lukuunottamatta yhtä seinää, joka on toisella tytöllä vaaleanpunaraidallinen ja toisella vaaleanpunaruudullinen. Lattiat ovat merbauta ja toisella on valkoinen paperinarumatto, toisella vaaleanpunainen. Värit ovat tosi hillityt eli valkoista, beigeä, vaaleanpunaista ja ruskeaa. Miksi pitäisi olla riemunkirjavaa?



Meillä lapset sekoittavat huoneensa aika tehokkaasti päivän aikana, mutta iltaisin kaikki laitetaan paikoilleen. Meillä on paljon koreja ja laatikoita eli kaikille tavaroille on oma paikkansa.

ostaisi lapselleni mitään disney-huonekaluja! Saa niitä haluta, mutten koskaan ostaisi mitään niin vastoin omaa esteettistä silmääni. huh. En myöskään disney-lakanoita, ehkä en myös vaatteita.

ihmetyttää se, kuinka vähän lapsilla on tavaraa. Ne vähät lelut on asetultu hyllyihin ym. siten, ettei lapsi pääse niihin itse käsiksi. Leikki -tai kirjoituspöydillä on yksi sievä purkki.

On vain yksi 'oikea' käsitys asioista, eikä lapsi saa tilaisuutta kehittää omaa makuaan eikä elää omaa lapsuuttaan omilla ehdoillaan.

ostaisi lapselleni mitään disney-huonekaluja! Saa niitä haluta, mutten koskaan ostaisi mitään niin vastoin omaa esteettistä silmääni. huh. En myöskään disney-lakanoita, ehkä en myös vaatteita.

Ihan vain tuohon, että et ymmärrä miten jossain lapsi saa piirtää/liimata tarroja seinään ja joka paikkaan...

Ei varmaankaan siitä ole kyse, että näin SAA tehdä, vaan että lapsi tekee. Meillä ainakin molemmat ovat piirtäneet sekä seinään, että sohvaan. Tarroja ei ylimääräisissä paikoissa ole, mutta saattaa olla että sekin on kokeiltu.

Uhma ei ole sitä, että sääntöjä ja rajoja ei ole, vaan sitä, että niitä rajoja yritetään rikkoa.

Viimeistään sitten niihin huonekaluihin sitä jos ei muualle. Valkoiset seinät ovat kyllä tylsiä. Valkoiset laatat mielestäni raikkaita.

meillä ei ole koko talossa yhtään valkoista seinää. Tai laattaa. Tai huonekalua.

Valkoinen on värinä aivan liian steriili ja kylmä.

Minusta vain disney on todella kaupallinen tuote, ja on kasvatuksellisestikin merkityksellistä ettei kaikki lapsen ympärillä pyöri jonkin tuotteistetun yhtiön valmisteiden piirissä. Lapsi voi etsiä oman makunsa mukaisia asioita kyllä, mutta itse tahtoisin painottaa tuotteet eettisesti viisaampiin ja mielestäni kauniimpiin asioihin, esimerkiksi käytettyihin.

Kasvattaessa tekee valintoja, jotka jotenkin perustelee. Minulle estetiikka on tärkeää, mutta kotini ei ole kuvasto-koti. Meillä on persoonallista, käytettyä ja isovanhemmilta saatua, värikästä mutta harmonista. Arvostan asioiden pitkäikäisyyttä ja ajan näkymistä elämässä.

Muoviset disney-kamat ovat hirvittäviä, enkä todellakaan ostaisi niitä, en vaikka pyydettäisi.

On vain yksi 'oikea' käsitys asioista, eikä lapsi saa tilaisuutta kehittää omaa makuaan eikä elää omaa lapsuuttaan omilla ehdoillaan.

ostaisi lapselleni mitään disney-huonekaluja! Saa niitä haluta, mutten koskaan ostaisi mitään niin vastoin omaa esteettistä silmääni. huh. En myöskään disney-lakanoita, ehkä en myös vaatteita.