Millaiset tulot oletatte ihmisillä olevan kun paheksutte alle 1v hoitoon laittoa?

esikoisesta ylimääräistä. Miehellä tulot 0-4000 Euroa nettona eli oma firma on ja tuloista ei ole mitään varmuutta. Yleensä vähintään ok, mutta oikeasti on kuukausia, että nettotulot jää alle 1000 Euron. Sitten se ongelma tulisi, jos näitä kuukausia olisikin monta putkeen. Mulla taas nettotulot 2700 eli meidän taloudessa todellakin tarpeen. Tiukassa paikassa pystytään maksamaan kaikki tarpeellinen mun palkasta, mutta entäs jos mun palkkaa ei tulekaan?



Nyt kakkosesta aion olla kotona pidempään, kun on säästöjä noin 10 000 Euroa.

Yksikään ei ole mennyt alle 2v10kk ikäisenä hoitoon, vaan olen hoitanut heitä kotihoidontuella (meillä ei makseta edes kuntalisää).



Ä-päivärahaa olen saanut reilun 800€/kk eli mitään huimia säästöjä ei todellakaan ole ollut missään vaiheessa.



Mutta joo, meillä EI ole isoa uutta taloa, meillä EI ole uudenkarheaa autoa, meillä EI osteta muotikuteita kalliilla ja meillä KYLLÄ marjastetaan, leivotaan ja harrastetaan halpoja /ilmaisia juttuja

Tehdään lapsi elämäntilanteeseen, jolloin ei ole varaa jäädä lapsen kanssa kotiin niin pitkäksi aikaa kun haluaa. Ja sitten valitetaan. Miksi?? Eikö ole paperia, kynää ja taskulaskinta, että voisi laskea taloudellisen tilanteen parin vuoden päähän, siinä vaiheessa kun lasta ollaan hankkimassa? Tottakai yllättäviä asioita (kuten työttömyys) voi sattua, mutta useimmat valittajista ovat kuitenkin niitä, jotka ovat voineet tietää tilanteen etukäteen.

Mies opiskelija, minä kh-tuella. Lisänä tulot keikkatöistä n. 700 e/kk. Kaksi lasta, vuokra 800 (as.tuki tähän 140 e). Eikä tee edes tiukkaa :)

emmekö olisi saaneet hankkia lapsia ollenkaan? Ensin opiskelimme, joten opintolainoja on maksettu pitkälle yli kolmekymppisiksi. Työtä on löytynyt vain pääkaupunkiseudulta, jossa ei ole mitenkään varaa asua vuokralla, vaan on ollut pakko ostaa oma asunto. Nyt maksellaan lopun ikää asuntolainoja. MInä arvelen, että ne, joiden mielestä kotiin jääminen on vain valintakysymys, ovat ne, joilla on puolisolla huimat tulot, tai sitten asutaan vuokralla, jolloin voi nauttia kaikenlaisista tuista, mitä me työssäkäyvät kustannamme.

emmekö olisi saaneet hankkia lapsia ollenkaan? Ensin opiskelimme, joten opintolainoja on maksettu pitkälle yli kolmekymppisiksi. Työtä on löytynyt vain pääkaupunkiseudulta, jossa ei ole mitenkään varaa asua vuokralla, vaan on ollut pakko ostaa oma asunto. Nyt maksellaan lopun ikää asuntolainoja. MInä arvelen, että ne, joiden mielestä kotiin jääminen on vain valintakysymys, ovat ne, joilla on puolisolla huimat tulot, tai sitten asutaan vuokralla, jolloin voi nauttia kaikenlaisista tuista, mitä me työssäkäyvät kustannamme.

Järkyttävää yleistystä. Me myös maksoimme opintolainoja hoitovapaan aikana. Asuimme vuokralla, mutta tietoisesti emmme ostaneet asuntoa juuri ennen lasten syntymää kuten moni perhe tekee, asuimme siis vuokralla. Mitään muuta tukea emme saaneet yhteiskunnalta kuin kotihoidon tuen sekä lapsilisän- jotka siis kuuluvat kaikille- myös hyvätuloisille. Puolisoni on pieni/keskituloinen, minä tein keikkatyötä hoitovapaan ohessa.

Eikä se ole oikeasti kauheaa asua vuokra-asunnossa, jotta voi jäädä hoitovapaalle. Isossa kaupungissa kun vastaavan kokoisen asunnon lainakulut ovat huimat, joten meidän kohdalla se oli VALINTAKYSYMYS. Lähinnä meitä pidetään outoina, kun emme ota hihkuen 200 000 euron lainaa, vaan asumme vuokralla suht ahtaasti. Ihan omasta vapaasta tahdosta.

valintakysymyksiä. Mikä ihmeen pakko on ostaa se asunto juuri siinä kriittisessä vaiheessa, kun tietää tulotason tipahtavan vanhempainvapaiden johdosta? Todennäköisesti asumiskulunne ovat kuitenkin suuremmat kuin vuokralla asuminen. Kaupungilta saa perheasuntoja ihan kohtuu hintaan vuokrattua. Toinen vaihtoehto on sopia pankin kanssa muutaman hetken maksuvapaat. So simple.



Terveisin aiemmin kirjoittanut, opiskelija + kh-tuella elelevä perheellinen.

Miksi tehdään lapsia, jos ei ole siihen varaa?

kaikki ei vaan "tee lapsia", niitä voi joskus tulla kun ei ole odottanut, tai ei tule silloin kun toivoo. ja sitten näihin tilanteisiin sopeudutaan. sitä kutsutaan elämäksi.

Tehdään lapsi elämäntilanteeseen, jolloin ei ole varaa jäädä lapsen kanssa kotiin niin pitkäksi aikaa kun haluaa. Ja sitten valitetaan. Miksi?? Eikö ole paperia, kynää ja taskulaskinta, että voisi laskea taloudellisen tilanteen parin vuoden päähän, siinä vaiheessa kun lasta ollaan hankkimassa? Tottakai yllättäviä asioita (kuten työttömyys) voi sattua, mutta useimmat valittajista ovat kuitenkin niitä, jotka ovat voineet tietää tilanteen etukäteen.

ettei lapsi joudu maksumieheksi. Se on sitä vastuunkantoa.

ettei lapsi joudu maksumieheksi. Se on sitä vastuunkantoa.

t.51

Vrasinkin Etelä-Euroopassa saa perhepäivähoitajasta pulittaa 750e/kk per lapsi ja päiväkotiin uppoaa helposti 500 e/lapsi, mutta paikat ovat niin tiukoilla että harva niitä saa.

Joten täällä kysymys kuuluu, kenellä ON VARAA mennä TÖIHIN takaisin kun SE on niin kallista.

Varsinkin kun pph:lle saa aamulla viedä ruuat ja maidot mukanaan ja illalla kun haet laukussa ovat likaiset tuttipullot ja pissivaattet pesemättä..

Menisikö tämmöinen läpi Suomessa? Maksettuasi 750e/kk?! Leijonan osa palkasta menee siihen.

Ei hirveästi huvita mennä takaisin töihin ja joutua moiseen härdelliin..

Järjestämällä tulonsa ja menonsa niin, että se vauva ei joudu päivähoitoon ennen aikojaan.



Mitä kohtaa et ymmärrä?

"Vain rikkaat saisivat tehdä lapsia". Siitähän tässä keskustelussa EI ole kyse. Vaan siitä, että "rikkaat" voivat jäädä kotiin hoitamaan niitä lapsia, koska ovat tehneet fiksuja valintoja talouteen vaikuttavien asioiden suhteen.



Itse en olisi lasta edes tehnyt, ellen olisi voinut tarvittaessa jäädä muutamaksi vuodeksi kotiin häntä hoitamaan. Arvomaailmansa kullakin.

että vain se, jolle on siunaantunut hyväpalkkainen työ on tehnyt oikeita valintoja. Ja se, että on ollut onnea, tarkoittaa samaa kuin oma arvomaailma?

Ei tarkoittanut 56 sitä, todellakaan. Vaan sitä, että jos lapsen kotona hoitaminen on itselle hirveän tärkeää, niin miksi tehdä lapsi sellaiseen tilanteeseen, jossa se ei ole mahdollista. Miksei ymmärretä, että kaikkea ei voi saada? Köyhä voi saada lapsen, ja köyhällä tietysti on ihan yhtäläinen oikeus siihen kun rikkaammallakin, mutta jos ei sitä rahaa ole "siunaantunut" tai "ollut onnea raha-asioissa", kuten sinä ajattelet, niin pitää hyväksyä tosiasiat.

Eikö sopeutuminen ole juuri sitä, että hyväksytään asia, eikä valiteta "kun ei ole varaa"??

joten lapset tulee tehdä silloin kun asuu vuokralla.. ja kun he ovat yli kolmevuotiaita voi sitten ostaa sen omakotitalon ja ottaa ison lainan..

Me maksetaan isosta omakotitalosta lainanlyhennystä samanverran tai vähemmän kuin mitä maksaisimme vuokralla. Ja laina on iso.

t. kuuden äiti, joka ollut 10 v kotona, eikä ole tehnyt tiukkaa henkisesti, eikä taloudellisesti

Me olemme tehneet valinnan,että hoidamme lapset kotona 3v saakka.



Miehen tulot ovat kokoajan olleet MAX 1900e/kk nettona,siis MAX,välissä on ollut työttömänä,olemme odottaneet tukipäätöstä 2.5kk,sai uuden työn jossa palkka 1400e,lomautettiin,mies on ollut myös sairaslomalla (katkaisi töissä jalan) 5kk jne



Tuossa noin lyhyesti meidän 6 viimeistä vuotta.



Lapsia meillä on 3 kpl,6v,3v ja 10kk.



Aluksi asuimme Helsingissä hyvällä alueella vuokralla,kun syntyi toinen lapsi,muutimme Vantaan puolelle isompaan ja halvempaan,kolmannen kohdalla olisimme jääneet siihen,mutta mies sai töitä toiselta paikkakunnalta ja muutimme työn perässä tänne. Asuminen halpui samalla.



Meillä on autot (2kpl) ostettu säästöillä (juu,olemme jopa pystyneet säästämään),mutta ne eivät ole uusinta uutta vaan molemmat noin 10v vanhoja.

Huonekalut on myös ostettu kohtuu hinnoin,sisustaminen on mun intohimo,mutta säästäminen on toinen ;D



Vaatteita ostetaan huutiksesta ja kirpparilta aikalailla,mutta ostetaan myös uusia.



Syömme paljon kasviksia ja hedelmiä mutta niissä katson hintaa.



Minusta se on valintoja ja sitten se että jotkut vaan osaa. Toiset ei.

ovat ihan hyviä vanhempia. Tavallista keskiluokkaa, joilla on koulutusta, henkistä resurssia ja tahtoa tehdä parhaansa vanhempana. Itse katson ympärilleni työpaikalla tai ystäväpiirissä, niin ei kukaan juuri ole hoitovapaillut. Me kaikki olemme toimeentulevia tavallisia ihmisiä, kaikilla lähes akateeminen koulutus, kauniit kodit ja tasapainoiset parisuhteet. Eikä kukaan siellä töissä käy, jotta voisi elää luksuselämää vaan siksi, että työssäkäynnistä on hyväpalkkaisilla todellista hyötyä vs. pienipalkkaiset ja tuleepahan laskut ja lainat maksettua. Yksikään näistä perheistä ei asu yli varojensa vaan tavallisissa rivarineliöissä tai tavistaloissa.



Tutkimusten mukaan muuten matalastikoulutetut, pienipalkkaiset ja/tai vailla vakinaista työtä olevat jäävät pääsääntöisesti kotiin verrattuna koulutettuihin ja hyväpalkkaisiin naisiin. Mistäköhän johtuu? Siitäkö, että se Siwan kassa on niin hieno äiti ja sitten se ekonomi huono äiti? Pöh, valinnat tehdään omasta näkökulmasta ja omien resurssien mukaan. Onhan se selvä, että toisissa perheissä töihinpaluu ei tuo merkittävää muutosta perheen tulotasoon, kun taas toisissa vaikutus on suuri. Ei päätöstä tehdä samasta lähtökohdasta vaan jokainen omastaan.