Pienituloiset: joululahjoista

Rahaa olisi ostaa vaikka mitä, mutta emme halua opettaa lapsillemme tuota ostohysteriaa. Olin ihan äimänä kun esikoinen täytti 5 vuotta ja pidimme ensimmäiset kaverisynttärit. Lahjoja tuli todella paljon, ne olivat todella hienoja ja mielestäni kaverisynttäreille kalliita.



Lapsemme eivät ole vielä koulussa, mutta päiväkodissa kyllä. Molemmat ovat saaneet valita lelulehdistä yhden lahjan, jonka he saavat. Toinen toivoo jotain Legoja (olen ostanut jo Pirates sarjan linnan) ja toinen toivoo kitaraa (tulee sen saamaan). Tiedän kyllä että isovanhemmilta tulee myös jotain, mutta olemme aikuisten kesken yhdessä sopineet näitä pelisäännöistä, ettei osteta hurjia määriä "krääsää".



Uskon, että lapset arvostavat paljon enemmän sellaista, että saavat sen jonkun jota todella toivovat, kuin että paljon kaikenlaista. Oma kokemukseni on, että yleensä yksi lahja (tai kaksi lahjaa) on ylitse muiden, muut jäävät varjoon, joitakin lahjoja ei edes noteerata.

aivan loistavaa ja uudenveroista kamaa! suosittelen ehdottomasti koluamaan hyviä kirppiksiä ja second hand liikkeitä! löysin itse esim. juuri 3-v lapselleni perinteisen liitutaulun helmitauluineen ja numeroruudukkoineen päivineen (tiedättehän sen keltaisen) kirppikseltä hintaan 3 euroa! pistin varastoon joulupukin konttia odottelemaan. lisäksi olen ostanut mm. miehelleni uuden kirjan, mutta kirpparilta, eli hinta on puolet siitä mitä kaupassa. pelejä, leluja jne. ei kannata uutena hankkia, kun ne kuormittaa tätä palloa. legosettejä löytää kirppareilta tai vaikka huutonetistä.



on se joulu ja pakettien avaaminen köyhälläkin :)

-poika mm. Star Wars-legoja, valomiekan, pelikonsolin ja tietty niitä pelejäkin sitten pitäisi olla, jos pelikonsolin ostaa

-tyttö mm. CD-soittimen, joitakin levyjä, uuden kännykän, kaikkea muuta tyttöjen sälää lelukuvastoista



Noista tuo puhelin on sellainen, jonka tyttö oikeasti tarvitsee ja olenkin sen ostanut. Ostanut olen myös noita legoja, kirjat (haluan kannustaa lukemaan ja jouluun kuuluu minusta kirjat) ja pari uutta vaatetta molemmille. Mutta sitten kaikki tuo muu mitä "kaikilla" kuulostaa olevan, pelikonsolit jne...



Ja en tosiaan edes tiedä, ovatko lapset kovin pettyneitä, jos eivät saakaan kaikkea toivomaansa. Poika ehkä, sille on välillä aiheuttanut kateutta, kun kavereilla on tosiaan kaikki mahdolliset pelit ja vehkeet. Ehkä tämä ahdistus on kuitenkin lähinnä minun pään sisällä, kun haluaisin ostaa kaiken tuon lapsille, mutta ei vaan nyt tällä hetkellä riitä rahkeet...



Ap

en tiedä kelpammeko me pienituloisiksi, mutta kauheasti ylimääräistä ei ole. Tuo ei kuitenkaan ole vienyt visan puolelle vielä. Tuon lisäksi meillä ovat mummut ja vaarit ostaneet (tai rahoittaneet) joululahjaksisuksia ja luistimia tai muita urheiluvälineitä.



TÄnä vuonna esikoinen on kyllä uhonnut ostavansa itse itselleen joululähjaksi pskakkosen ja pari peliä omilla säästörahoillaan.

Ehkä minä nyt hyvällä omallatunnolla hylkään ainakin ajatuksen tuon pelikoneen ostamisesta. Itsekin olen yrittänyt tosiaan opettaa lapset siihen, ettei kaikkea aina saa ja materia ei tuo onnea, mutta en tiedä miksi tämä joulu muodostuu aina kynnyskysymykseksi minulle. Ehkä siksi, kun siihen liittyy omia lapsuusmuistoja, jotka ovat melko materiapainotteisia, jouluna kaikki toiveet aina toteutui.



Ap

2 lahjaa/lapsi (meillä on 3 lasta) ja yhteiseksi lautapeli ja pari edullista dvd-elokuvaa. Isommat lapset saa legopaketit ja sitten jonkun "pienemmän" jutun. Pienimmälle löysin toisen lahjan uudenveroisena kirpparilta ja toisen ostan kaupasta. Teen sillain että tilaan legopaketit nettikaupasta, että voin maksaa ne ens kuun lopulla, saa vähän menoja tasattua..

2 lasta, mutta vielä pieniä, 4 v ja 1,5 v tytöt. Ollaan pienituloisia (tai ei ainakaan suurituloisia).



Olen pitkin vuotta ostanut lahjoja tyyliin kirjoja, little people-juttuja, dubloja, puisia pilkottavia hedelmiä kauppaleikkiin, soittimia, pelejä (palapelejä ja isommalle ihan lastenpelejä). Yhteislahjaksi on leikkiteltta, jossa on erilaisia aukkoja sivuilla (kauppa, nukketeatteri ja olikohan se yksi posti vai kahvila).



Nyt joulun alla, jos kummit kysyvät, on pari kohtuullista toivetta jäljellä tyyliin tietty uutuus-cd-levy, uutuus-dvd-elokuva, joku vaate baby borneille tms. Jos eivät kysy, ostan nuo itse nyt tai synttäreille ym.



Toinen mummo ehdotti itse, kun näki miten isompi tyttö tykkäsi serkkunsa baby bornista, että ostaa kummallekin vauvanuken (toiselle pienen baby bornin ja toiselle isomman). Tämä baby born on tytön tämän vuoden ehdoton toive. Toisista isovanhemmista pappa on tekemässä sängyt noille nukeille ja mummo on tehnyt vuodevaatteet ja muutenkin neuloo tytöille sukkia ja sellaiset läpivedettävät kaulaliinat.



Kumpikin saa ehkä noin 10 pakettia.

Meillä koululaiset saa kännykät. Maksimihinta 100e kipale. Muuta ei tule ovat tyytyväisiä tai eivät.

tyyliin mummo ostaa 1, toinen mummo toisen, itse tai sitten täti ostaa sen kolmannen.



Näin ei tule myöskään ylimääräistä krääsää eikä ei-toivottuja "turhia" lahjoja.

mutta systeemi on sama kuin teillä. Vuoden varrella ostetaan vähän leluja ja jouluna ja synttäreinä sitten ne "vuoden tarpeet". Kyllä se Visan puolelle usein menee, mutta niin menee moni muukin asia, esim. tämän viikkoinen yksityislääkärikäynti ja tamiflut. Mun mielestä on eri juttu ostaa harkiten "yli varojensa", kun on mielessä maksusuunnitelma, miten siitä selvitään. Siis jos vertaa sellaiseen "visa vinkumaan"-elämäntyyliin.



Mä en osaa kuvitella, että ostaisin lapsille vain jotkut kylmät kännykät. Olen lapsuudessani tottunut siihen, että jouluun kuuluu suklaata, pehmosukkia ja PALJON uusia kirjoja ja lapsille tietysti niitä ihania kovia paketteja eli leluja.

"sosiaalinen vertailu" on turhaa. Lapseni eivät naura ikätoveriensa vaatemerkeille tai niiden puutteelle, eivätkä ilku jos jollakulla ole tiettyä muotilelua, eivätkä kieltäydy kyläilemästä lapsella jonka kotoa ei löydy uusinta pelikonetta.



Säästän rahaa joka kuukausi mahdollisuuksien mukaan lasten juttuja varten.