Voiko ihmisellä olla oikeasti näin kiire?

Ja on minullakin lapsia, viisi lasta. Sillä, että ystäväni lapset ovat jo kouluikäisiä, tarkoitin sitä, että heitä ei tarvitse koko ajan vahtia, ystäväni ei ole siis riippuvainen siitä, onko hänen miehensä kotona tai saako lapsenvahdin, vaan voisi ihan spontaanisti soittaa ja kysyä, tavataanko vaikka tänään puolen tunnin treffeillä.

samaan aikaan. Eli joo, osaksi varmaan saamattomuutta mutta osaksi myös sitä, että kaikki ovat kiireisiä.

ettei niissä ole minkäänlaista aikaa edes kerran puoleen vuoteen tavata ketään kaveria. Minulle itselleni ystävät ovat myös voimavara ja ilon lähde.

että en oo pitänyt niin paljon yhteyttä, koska en muka halua!



Oikeesti mulla oli masennus, ja se vei toimintakyvyn ihan niin, että soittaminenkin oli ylivoimaista. Ja kun siinä meni pari vuotta, niin kynnys soittaa oli sitten muuten vain noussut niin korkeaksi, että meni aikansa, että sain sen ylitettyä. Eli hävetti, kun en ollut pitänyt yhteyttä.

ja kun joskus rauhallinen hetki koittaa, ei ole voimia lähteä minnekään lenkkipolkua kauemmas.

pääsee neljältä töistä, viikonloppuisin ei töitä ole, harrastuksia ei ole ja lapsia ei enää tarvitse kuljettaa harrastuksiin?

Olen nähnyt samassa kaupungissa asuvaa ystävääni viimeksi maaliskuussa. Hän ei ole ehtinyt sen jälkeen tapaamaan minua, eikä ystäväpiiristämme muitakaan. Voisitko ajatella, että sinulla olisi näin kiire, ettet ehtisi tavata koskaan kavereitasi, jos kävisit töissä, sinulla ei olisi harrastuksia ja lapsesi olisivat jo kaikki koulussa?

Mutta monella ystävälläni on niin kiire. Tuntuu kyllä aika siltä ettei heitä kiinnosta.

-Yksi haluaa olla kotona (tekee 4päiväistä työviikkoa) ja vapaapäivän menoksi riittää vaikka hierojakäynti. Vapaa-aikana jos näkee jotain on sukulaisia.

- Toinen on kiireinen lasten harrastusten kanssa (2lasta ja mies mukana kuskaamassa), vaikka tekee vain 2-3päivää viikossa töitä.