Lue keskustelun säännöt.
Kaksplussan juttu isovanhemmista, joita ei lapsenlapset kiinnosta
10.11.2009 |
lukiko kukaan? Onko kenelläkään kokemuksia asiasta? Siis että isovanhempia ei kiinnosta lapsenlapset?
Tuntui vaan niin vieraalle, kun omat vanhemmat ja miehen äiti oikein odottaa että saa meidän lapsen hoitoon.
En kuitenkaan oleta, että heillä ei saisi olla mitään muuta elämää kuin meidän perheen auttaminen. Hoitoapua kysytään nätisti silloin kun tarvitaan, ei vaadita, eikä pidetä sitä itsestään selvänä.
Kommentit (73)
oma isoäitini aina sanoi, että ei tykkää lapsista ja koirat on mukavampia kun mukulat. Ei osoittanut meihin lastenlapsiin mitään mielenkiintoa ennen rippikoulua. Lapsena asia joskus otti, vähän koville, mutta yli on päästy ja teininä välit vähän parani muoriin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun lapsella ihanat 4 mummoa, 3 ukkia, jotka ovat aivan rakastuneita tähän poikaa. Tosin omaa isääni ei kiinnosta mutta enpä mäkään sitä ole ikinä kiinnostanu. Ja miehen isä on alkoholisti, joten hän ei tapaa lapsenlastaan.
Varmaan mielenkiintoinen sukupuu, kun yhdellä lapsella on 7 ihastunutta isovanhempaa ja vielä 2, joiden kanssa ei niin ole tekemisissä :D
Lapset ovat jo melkein aikuisia, isoäiti nähnyt viimeksi joskus päiväkoti-iässä. Sanonut suoraan jo alunperin, ettei häntä kiinnosta olla mummo, ja lähinnä häpesi sitä että on. Jossain vaiheessa lasten ollessa pieniä lopetti kaiken yhteydenpidon, sanoi suoraan ettei halua tavata lapsia vaan elää omaa elämäänsä... Normaalin oloinen, työssäkäyvä ja nuorehko ihminen. Ei ole vain ikinä pitänyt lapsista, mäkin kuulemma pilasin hänen elämänsä syntymällä. Ihan sama, idiootti mikä idiootti:)
meillä on kaikki isovanhemmat sellaisia, että ei heitä juurikaan kiinnosta lapsenlapset. Eivät ole koskaan viettäneet aikaa lastenlasten kanssa. Toisia isovanhempia ei kiinnosta mikään meidän perheeseen liittyvä. Toiset taas ovat sitä mieltä, että jokainen omansa hoitakoot, ei kuulu heille. He eivät ole aikaansa käyttäneet edes omien lastensa kanssa olemiseen. Mitään hoitoapua tai lahjoja turha odottaa, soittaisivat edes lapsille joskus, se olisi kivaa.
Mun lapsella ihanat 4 mummoa, 3 ukkia, jotka ovat aivan rakastuneita tähän poikaa. Tosin omaa isääni ei kiinnosta mutta enpä mäkään sitä ole ikinä kiinnostanu. Ja miehen isä on alkoholisti, joten hän ei tapaa lapsenlastaan.
Varmaan mielenkiintoinen sukupuu, kun yhdellä lapsella on 7 ihastunutta isovanhempaa ja vielä 2, joiden kanssa ei niin ole tekemisissä :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eipä ole haitannut meidän perheen eloa. Lapset eivät osaa kaivata sellaista, jota ei näe.
Odotamme esikoista ja täytyy sanoa, että olen 100%:sen varma, että suhteet isovanhempiin jäävät viileiksi.
Omat vanhempani ovat innoissaan raskaudestani, mutta tiedän sisarusteni lasten kohdalla käyneen niin, että lapsia nähdään vain syntymäpäivinä, äidin- ja isänpäivinä sekä jouluisin. Lisäksi välimatkaa on 170 km, joten en ole niin kovin yllättynyt jos/kun meidän kohdalla käy samoin.
Appivanhempani taas eivät minua ole koskaan hyväksyneet, vaikka olemme olleet mieheni kanssa yhdessä jo 9 vuotta.
Anopin mielestä olen rahanahne horo enkä rakasta miestäni. Tämä siksi, että 3 kuukauden seurustelun jälkeen jätin perheeni ja ystäväni 170 km päähän, vaihdoin työpaikkaa ja muutin mieheni luo asumaan. Kävin töissä ja opiskelin samaan aikaan, mutta halusin hänen poikansa vain rahojen takia (palkka 3000 eur kuussa).
Appiukkoa ei tunnu koko asia kiinnostavan millään lailla, eikä hän pidä yhteyttä edes omiin lapsiinsa, tuskin vaivautuu lapsenlapsen takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yleisempäähän se on, että isovanhempia jälkikasvu kiinnostaa, mutta tiedän kyllä aika montakin isovanhempaa, joille lapsenlapset eivät ole ykkösasia elämässä.
On niin paljon omia menoja ym. että lapsenlapset on vain yksi velvollisuus. Tai ajatellaan, että omat lapset on hoidettu jo, nyt on aika olla omillaan ja nauttia. Olla ns. kyläilymummo. Vanhemmat ei saa apua arkeen.
Ovat sitä mieltä, että jokainen saa tulla toimeen omillaan. Ja yksinhän tässä on sitten yritetty pärjätä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yleisempäähän se on, että isovanhempia jälkikasvu kiinnostaa, mutta tiedän kyllä aika montakin isovanhempaa, joille lapsenlapset eivät ole ykkösasia elämässä.
On niin paljon omia menoja ym. että lapsenlapset on vain yksi velvollisuus. Tai ajatellaan, että omat lapset on hoidettu jo, nyt on aika olla omillaan ja nauttia. Olla ns. kyläilymummo. Vanhemmat ei saa apua arkeen.
Kun saan omat lapseni hoidettua en jaksa lapsia kyllä sitten enää yhtään! Yhtään en ole saanut sukulaisilta apua. Voivotteluja ja päivittelyjä kyllä. Olen niin tuskastunut ja väsynyt siihen, että apua ei saa edes lääkäriltä vaikka kuinka pyytää ja anoo. Eikä mistään muualtakaan.
Itse odotan esikoistani. Tulevalla lapsella tulee olemaan 3 mummua, 3 pappaa ja lisäksi isomummut ja isopappa. Hieman sekalainen porukka :) Kaikki odottavat innoissaan vauvan syntymää ja uskon, että tulevat olemaan paljon läsnä. Paitsi 2 alkoholistitapauksen yhteydenpito on vähän kyseenalaista..kylässä voimme käydä (silloin kun selvä päivä on), mutta esim. hoitoon en ikinä tule heille lasta jättämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lastensa räkäiset kakarat???
antakaa vanhempienne nauttia OMASTA elämästään ja OMASTA ajastaan,he ovat jo teidät kasvattaneet ja teitä kestäneet.
kyllä se riittää.
jos voit ajatella asiaa noin neutraalisti.
Minä ainakin suhtaudun lapsiini niin tunteella, että oikeasti loukkaannun siitä, jos isovanhempia ei lapsenlapset ollenkaan kiinnosta. Se vain riipaisee niin syvältä. JOs vanhemmat käyvät minun luona harvoin yms, ei se haittaa, mutta omat lapset- niille toivoisi vain kaikkein parasta :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
asuvat tuossa 15km:n päässä ja mun lapset on heidän ainoat lapsenlapset. Kauheesti ne odotti ensimmäistä ja tuo antoikin sitten (turhaa) toivoa hyvästä isovanhempi-lapsisuhteesta, mutta mutta... Innostuksesta johtuen uskalsin pyytää äitiä hoitamaan esikoista joka toinen viikko (5pv) 6h päivässä, jotta saadaan arki hoidettua ilman päivähoitoa vähän aikaa. Tarjosin maksua hoidosta, minkä ihme kyllä äiti otti vastaan ja sittemmin jo tassu ojossa oli sitä vaatimassa heti viikon lopussa. Maksoin tuosta hoidosta enemmän kuin mitä se olisi päivähoidossa maksanut kokopäiväpaikkana. Ja noina päivinä äiti katsoi telkkua, makaili ja luki lehtiä. Minä laitoin ruuankin valmiiksi. Sen jälkeen olen pyytänyt vain muutamia kertoja hoitoapua, sitä on tullut pitkin hampain ja aina joku kaneetti tulee "..jos en ole just reissuun lähdössä silloin.." Äiti on eläkkeellä ollut pari vuotta, päivät makaa ja tuijottaa telkkua kotona. Ei käy missään, ei harrasta mitään. Huippu oli, kun kolmatta piti lähteä synnyttämään, niin en voinut yhtään olla varma, saanko äidin tänne katsomaan isompia lapsia siksi aikaa. Tuli sentään. Toisen synnytyksen ajaksi esikoinen piti viedä kummilaan aamuyöstä, kun ei ollut mitään tietoa avun saannista. En viitsinyt edes kysyä. Esikoinen on nyt 8v ja kertaakaan he eivät ole olleet mummolassa yötä tai edes päivällä hoidossa. Mummo on käynyt täällä viimeksi kuukausi sitten kuopuksen synttäreillä, sitä ennen elokuussa esikoisen synttäreillä. Sitä ennen... enpä muista. Ai niin.. lahjoiksi mummo mielellään lupaa jotain.. On luvattu leikkimökki 1v lahjaksi esikoiselle, potkukelkka esikoisen 2. jouluna, kirjakaupassa käyntiä joskus... Näitä odotellessa.....
Mä luulen etät mun äiti on masentunut, mutta mikäs ihme kun ei koskaan teekään mitään muuta kuin ole kotona? Töllöttää telkkua ja seuraa sarjoja. Muutaman kerran on AJANUT meidät pois kodistaan kun just oli alkamassa Salkkarit. Siitä kyllä vähän loukkaannuinkin...
Me muutimme jopa lähemmäs vanhempiani, sillä seurauksella että esim. tänä kesänä ja syksynä olemme nähneet heitä ehkä kolme kertaa? Asumme vain 4 km päässä mutta etäisyyttä voisi yhtä hyvin olla 400 km... En mä vain tiedä miksei heitä kiinnosta tulla käymään. Kyllä heitä sitten lapsenlapset kiinnostavat kun heitä näkevät, mutta mitään sen syvällisempää eivät heidän kanssaan tee. Lapset eivät ole koskaan siellä yötä esim. ja äitini on viimeksi hoitanut pienintä (3v) joskus viime talvena... Sekin kun en löytänyt muuta vaihtoehtoa.
On aina niin ikävä soittaa äidille ja kysyä esim. hoitoapua kun vastaus on vähän "no en mä nyt tiedä, ehkä jos ei meillä muuta ole".:((
Luulisi että lapsenlapset toisivat vähän piristystä vanhuksien elämään?!
jos on omat lapsensa kasvattanut niin ei tarvitse kiinnostua lastenlapsista. Moni vanhempi odottaa ja toivoo mummoksi ja ukiksi tuloa. Se on luonnollinen jatkumo. Ei se että on kiinnostunut ja haluaa viettää aikaa lastenlasten kanssa tarkoita suinkaan sitä, että oma elämä pitäisi unohtaa ja elää vain muille.
Tämä kyseinen aihe vain kuvastaa yhteiskunnallista tilennettamme. Sitten kun nämä isovanhemmat oikeasti ovat vanhoja ja sairaita, niin sitten vanhainkodissa maristaan kun kukaan ei käy katsomassa. Surullista.
Luulisi että tuossa tilanteessa nimenomaan haluaisi sitten aikanaan auttaa omia lapsiaan jottei heillä tarvitsisi olla yhtä kamalaa.
Kun saan omat lapseni hoidettua en jaksa lapsia kyllä sitten enää yhtään! Yhtään en ole saanut sukulaisilta apua. Voivotteluja ja päivittelyjä kyllä. Olen niin tuskastunut ja väsynyt siihen, että apua ei saa edes lääkäriltä vaikka kuinka pyytää ja anoo. Eikä mistään muualtakaan.
ja auttaminen on luonnollista molemmin puolin äiti-lapsisuhteessa myöhemminkin. En voisi kuvitella että tyttäreni tulevaisuudessa ryytyisi lapsiperhearjen raskaudeteen enkä auttaisi jos jaksaisin. Hänhän on lapseni ja rakastan häntä.Turha uhrautuminen on eri asia. Samoin olen auttanut omia vanhempiani niin paljon kun olen voinut. Äitini sairastui vakavasti ja kuoli. En voisi elää itseni kanssa jos en olisi häntä silloin auttanut päivittäin.
jos on omat lapsensa kasvattanut niin ei tarvitse kiinnostua lastenlapsista. Moni vanhempi odottaa ja toivoo mummoksi ja ukiksi tuloa. Se on luonnollinen jatkumo. Ei se että on kiinnostunut ja haluaa viettää aikaa lastenlasten kanssa tarkoita suinkaan sitä, että oma elämä pitäisi unohtaa ja elää vain muille. Tämä kyseinen aihe vain kuvastaa yhteiskunnallista tilennettamme. Sitten kun nämä isovanhemmat oikeasti ovat vanhoja ja sairaita, niin sitten vanhainkodissa maristaan kun kukaan ei käy katsomassa. Surullista.
Just sitä se on. Se kuvastaa nykyistä tilannetta. Tätä itsekkyyttä. Huomaan sen omissa vanhemmissanikin. Äiti haluaisi vain nyt keskittyä omiin juttuihinsa, ei lainkaan lapsenlapsiin. Sen seurauksena on vain se, että sitten ei meitäkään kiinnosta käydä äidin luona. Kun hän tulee vanhaksi niin hän istuu sitten siellä yksinään.
Anoppi sisarineen huolehtii äidistään vieläkin, mummeli on 95 vuotias! Käyvät joka toinen päivä pitämässä seuraa äidilleen. Miksi eivät kävisikään kun tämä isomummi on aina välittänyt lapsistaan ja lapsenlapsistaan. Jopa minäkin olen usein käynyt tämä isomummin luona ja aina olin tervetullut.
Sitä saa mitä tilaa! Näin se vain elämässä menee. Jos välittää toisista niin saa sitä välittämistä lopulta takaisinkin.
jos on hyvät suhteet omiin lastenlapsiinsa niin ei ole mitään omaa elämää?
Yleensä ihmissusteet rikastuttavat elämää, ja etenkin läheiset suhteet lähisukuun.
lastensa räkäiset kakarat??? antakaa vanhempienne nauttia OMASTA elämästään ja OMASTA ajastaan,he ovat jo teidät kasvattaneet ja teitä kestäneet. kyllä se riittää.
en ole anopin välinpitämättömyydestä ollut kamalan pahoillaan- vaan ajatellut, että on tässä omat hyvätkin puolensa. Välit omiin vanhempiini erittäin läheiset ja hyvät.
T 30