Lue keskustelun säännöt.
Kaksplussan juttu isovanhemmista, joita ei lapsenlapset kiinnosta
10.11.2009 |
lukiko kukaan? Onko kenelläkään kokemuksia asiasta? Siis että isovanhempia ei kiinnosta lapsenlapset?
Tuntui vaan niin vieraalle, kun omat vanhemmat ja miehen äiti oikein odottaa että saa meidän lapsen hoitoon.
En kuitenkaan oleta, että heillä ei saisi olla mitään muuta elämää kuin meidän perheen auttaminen. Hoitoapua kysytään nätisti silloin kun tarvitaan, ei vaadita, eikä pidetä sitä itsestään selvänä.
Kommentit (73)
isääni ei kiinnosta yhtään lapsenlapsensa, poika täyttää 7. Kerran on nähnyt kun oli vuoden ikäinen, vanhempani ovat eronneet. Mutta miksi häntä kiinnostaisi lapsenlapsi, kun omakaan ei kinnostanut, eli minä, jätti perheensä kun olin 3v ja seuraavan kerran tapasin hänet, kun itse etsin käsiini yli kakskymppisenä. Hänelle on sittemmin syntynyt kaksi lasta lisää, eivätkä nekään kiinnosta, on eronnut siitäkin naisesta. Eli tällaisia on olemassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
isääni ei kiinnosta yhtään lapsenlapsensa, poika täyttää 7. Kerran on nähnyt kun oli vuoden ikäinen, vanhempani ovat eronneet. Mutta miksi häntä kiinnostaisi lapsenlapsi, kun omakaan ei kinnostanut, eli minä, jätti perheensä kun olin 3v ja seuraavan kerran tapasin hänet, kun itse etsin käsiini yli kakskymppisenä. Hänelle on sittemmin syntynyt kaksi lasta lisää, eivätkä nekään kiinnosta, on eronnut siitäkin naisesta. Eli tällaisia on olemassa.
Lisätä tähän, että miehen puolelta on isovanhemmat lapsella.
" Ei se ulospäin näy. Jos laitettaisi ylös listaan, että miten paljon on kunkin lapsenlapsen kanssa - viettänyt aikaa, pitänyt luonaan hoidossa - käyttänyt erilaisissa lastentapahtumissa - tai kulttuuripläjäyksissä, museoissa ym - ostanut tavaroita (leluja, vaatteita, koulureppuja) kappalemäärissä ja euroissa nämä meidän yhteiset jäävät kauas jälkeen."
Mitähän meidän mahdollinen lapsi jää paitsi, sillä mieheni vanhemmat ovat molemmat kuolleet ja minulla on äiti, joka on sairastellut, joten hän ei pysty enää lasta viemään mihinkään. Pitääkö jättää lapsen teko kokonaan?
" Mitähän meidän mahdollinen lapsi jää paitsi, sillä mieheni vanhemmat ovat molemmat kuolleet ja minulla on äiti, joka on sairastellut, joten hän ei pysty enää lasta viemään mihinkään. Pitääkö jättää lapsen teko kokonaan?
Jos isovanhempia ei ole niin sitten ei ole! Tajuatko että voi olla kova pala jos isovanhemmat ovat elossa mutta heitä ei kiinnosta? Vai tarkoitatko että välinpitämättömistäkin isovanhemmista pitäisi olla niiiin kiitollinen! Minusta ei kuitenkaan.
Toinen asuu ihan lähellä eli oma äitini.Ei kiinnosta lapsenlapset 9v ja 11v eivät ole olleet yötä mummolla koskaan. Sama nuorempien kanssa 3v ja 10 kk. Enkä tarkoita että pitäisi hoitaa. Voisi käydä joskus, mutta ei. Toinen mummo asuu kaukana ja häneltä ei ole tullut edes korttia puhelinsoittoa tms. Mihen lapsi edellisestäliitosta käy mummolla säännöllisesti hänet haetaan välimatka satoja km. Lastenpuolesta harmittaa kovasti kun ei isovanhempia elämässä mukana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitähän meidän mahdollinen lapsi jää paitsi, sillä mieheni vanhemmat ovat molemmat kuolleet ja minulla on äiti, joka on sairastellut, joten hän ei pysty enää lasta viemään mihinkään. Pitääkö jättää lapsen teko kokonaan?
Et tainnut ollenkaan ymmärrä mistä tässä ketjussa puhutaan: isovanhemmista, joita ei lapsenlapset KIINNOSTA. Tässä ei puhuta isovanhemmista joita EI OLE OLEMASSA.
;)
eli miehen vanhemmat ovat todella läheisiä lapsilleni, haluavat nähdä, hoitaa ja olla osana lasten elämää. Mutta minun vanhempani sitten. Isääni tapaan ehkä kaksi kertaa vuodessa ja aina minun aloitteestani. Tule kyllä käymään jos pyydän, tuntuu silloin, että on kiinnostunut lapsista, mutta koskaan ei omaehtoisesti tule käymään. Saati, että vaivautuisi osallistumaan esim lasten synttäreille, joihin saa aina kutsun (tulisi vaikka toisen kerran, jos kutsun ajankohta ei sovi). Aikaisemmin lapset eivät asiaa ymmärtäneet, mutta kyllä isompi on ruvennut ihmettelemään, miksi pappa ei käy... Selitä siinä sitten.
Äitini taas - asuu 15 km päässä - tuntuu ottavana vain "rusinat pullasta". On kiva nähdä aina lapsia ja varsinkin isompaa, joka on niin mukavaa seuraa, mutta ei häntä ole kiinnostanut varsinaisesti lasten hoitaminen. Että olisimme joskus saaneet häneltä apua lastenhoitoon tms.
lukenut, mutta meillä miehen vanhemmat ovat todella läheisiä meidän tytön kanssa. Haluavat aina yökylään, soittelevat jne. Toinen tilanne on sitten mun omien vanhempien kanssa. Mun isä on nähnyt tytön joskus 4 vuotta sitten, kun tyttö oli 6kk ikäinen. Äiti taas mielellään näkee tyttöä, mutta harvoin pitkän välimatkan vuoksi. Äitini ei ole koskaan pyytänyt/tarjoutunut hoitamaan tyttöä, joten tyttö ei ole hänen kanssaan niin läheisissä väleissä kuin anoppi :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kysymys olekaan nyt hoitoavusta vaan VÄLITTÄMISESTÄ. Mikä siinä välittämisessä on niin raskasta ja uuvuttavaa? Sinä mielummin autat tuttavaasi joka sairastaa alzhaimeria kun vietät aikaa lastenlastesi kanssa. Eikö se sitten ole uuvuttavaa?
Isovanhemmat voivat vierailla lastensa perheissä ja viettää aikaa lasten kanssa. Leikkiä, pelailla, mikä kenellekin on luonnollista. Eihän se nyt vie kohtuuttomasti aikaa! Isompia lapsia voi hakea vaikka teatteriin tai elokuviin tai viedä vaikka pihalle. Liian vaativaa tai aikaa vievää? Ei kyse ole isoista asioista ajallisesti ( eikä kyllä luulisi liikaa rasittavan ), mutta lapselle varmasti todella tärkeää!
Meillä anoppi ja appi vierailee pitkän välimatkan vuoksi aina useamman päivän ajan. Välillä ei nähdä moneen kuukauteen. Mutta kun ovat täällä, niin leikkivät ja pelaavat lasten kanssa. Anoppi osallistuu kodinhoitoon ja appi lasten kuljetuksiin. Elävät siis meidän arkea. Lapset rakastavat heitä kovasti ja itsekin arvostan valtavasti heidän panostaan. Ja lapsia ovat hoitaneet, niin ettei me olla oltu kotona, 6 vuoden aikana, muutamia tunteja kerrallaan. Pari kertaa lapset ovat olleet yötä isovanhempien kanssa.
Oma äitini on hieman erilainen, mutta hänkin kyllä osoittaa välittävänsä. Ostelee lapsille enemmän kaikkea, mutta käy säännöllisesti ( asuu 80 km päässä )ja leikkii ja pelailee lasten kanssa. Ottaa myös lapsia kylään ja käyvät ulkona syömässä, uimassa jne. Ja kerran on äitini ollut lapsia hoitamassa 1 vrk:n kun oltiin mieheni kanssa virkistymässä. Muuten on hoitanut muutamia tunteja. Äitini on vielä työelämässä.
Eli välittämisessä ei ole kyse aina pelkästä hoitoavusta!
Kyllä tuntuu pahalta teidän kiireisten, city-mummien puolesta. kyllä se aika vielä koittaa että harmittelette omaa kätyöstänne. Kyllä rakkauden antaminen ja vastaanottaminen antaa enemmän kun ottaa.
Eiköhän kaikenlainen toisista välittäminen ole ollut laskukurssissa jo hyvän aikaa. Omasta itsestä huolehtiminen, itsensä etsiminen ja omat harrastukset ohittavat läheiset ihmiset, eikä ymmärretä, että ihminen on sosiaalinen eläin. Luulen, että harva ihminen voi olla yksinäisenä todella onnellinen. Kaipa sitä itseään voi etsiä seurassakin...
Kun ei minua ole autettu, en minäkään auta muita, on tyypillinen ajattelutapa. Hassua kyllä, se näkyy liikenteessäkin... Kun lastenrattaiden kanssa ylittää suojatietä, monet antavat tietä, mutta ne, jotka aggressiivisesti säntäävät autoineen eteen ovat yleensä keski-ikäisiä tai vanhempia naisia. Ei minulla tutkimustuloksia ole, ei sentään ;) mutta silti tuntuma on tämä. Surullista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja toinen ukki on kuollut. Harmi, ettei poika saa ukista läheistä ihmistä :( Toinen mummo asuu tosi kaukana, mutta lähellä asuva mummo hoitaa mielellään aina kun vain saa. Poika on hänelle todella tärkeä. Onneksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän lapsilla on kahdet isovanhemmat jotka asuvat n. 6 kilometrin päässä meiltä.
Eivät käy, eivät soita, eivät osta lahjoja...
Ovat niin kuin näitä lapsia ei olisi olemassa :=((
TUTTU JUTTU Meidän lapsilla on kahdet isovanhemmat jotka asuvat n. 6 kilometrin päässä meiltä.
Eivät käy, eivät soita, eivät osta lahjoja...
Ovat niin kuin näitä lapsia ei olisi olemassa :=((
Tiedätkö mistä siinä on kyse? Ovatko niin kiireisiä vai? Mua järkytti siinä Kaksplussan jutussa se yksi tarina, missä mummo kertoi että ei pidä lapsenlapsistaan :O
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
asuvat tuossa 15km:n päässä ja mun lapset on heidän ainoat lapsenlapset. Kauheesti ne odotti ensimmäistä ja tuo antoikin sitten (turhaa) toivoa hyvästä isovanhempi-lapsisuhteesta, mutta mutta... Innostuksesta johtuen uskalsin pyytää äitiä hoitamaan esikoista joka toinen viikko (5pv) 6h päivässä, jotta saadaan arki hoidettua ilman päivähoitoa vähän aikaa. Tarjosin maksua hoidosta, minkä ihme kyllä äiti otti vastaan ja sittemmin jo tassu ojossa oli sitä vaatimassa heti viikon lopussa. Maksoin tuosta hoidosta enemmän kuin mitä se olisi päivähoidossa maksanut kokopäiväpaikkana. Ja noina päivinä äiti katsoi telkkua, makaili ja luki lehtiä. Minä laitoin ruuankin valmiiksi.
Sen jälkeen olen pyytänyt vain muutamia kertoja hoitoapua, sitä on tullut pitkin hampain ja aina joku kaneetti tulee "..jos en ole just reissuun lähdössä silloin.." Äiti on eläkkeellä ollut pari vuotta, päivät makaa ja tuijottaa telkkua kotona. Ei käy missään, ei harrasta mitään.
Huippu oli, kun kolmatta piti lähteä synnyttämään, niin en voinut yhtään olla varma, saanko äidin tänne katsomaan isompia lapsia siksi aikaa. Tuli sentään.
Toisen synnytyksen ajaksi esikoinen piti viedä kummilaan aamuyöstä, kun ei ollut mitään tietoa avun saannista. En viitsinyt edes kysyä.
Esikoinen on nyt 8v ja kertaakaan he eivät ole olleet mummolassa yötä tai edes päivällä hoidossa. Mummo on käynyt täällä viimeksi kuukausi sitten kuopuksen synttäreillä, sitä ennen elokuussa esikoisen synttäreillä. Sitä ennen... enpä muista.
Ai niin.. lahjoiksi mummo mielellään lupaa jotain.. On luvattu leikkimökki 1v lahjaksi esikoiselle, potkukelkka esikoisen 2. jouluna, kirjakaupassa käyntiä joskus... Näitä odotellessa.....
Ovatkohan haastatelleet äitiäni? Pitää sen verran etäisyyttä, ettei edes lähipiirinsä tiedä, että hänellä on lapsenlapsia.
lukenut, mutta meillä miehen vanhemmat ovat todella läheisiä meidän tytön kanssa. Haluavat aina yökylään, soittelevat jne. Toinen tilanne on sitten mun omien vanhempien kanssa. Mun isä on nähnyt tytön joskus 4 vuotta sitten, kun tyttö oli 6kk ikäinen. Äiti taas mielellään näkee tyttöä, mutta harvoin pitkän välimatkan vuoksi. Äitini ei ole koskaan pyytänyt/tarjoutunut hoitamaan tyttöä, joten tyttö ei ole hänen kanssaan niin läheisissä väleissä kuin anoppi :(
tilanne, jos isovanhempia ei kiinnosta. Mun lapsella ihanat 4 mummoa, 3 ukkia, jotka ovat aivan rakastuneita tähän poikaa.
Tosin omaa isääni ei kiinnosta mutta enpä mäkään sitä ole ikinä kiinnostanu. Ja miehen isä on alkoholisti, joten hän ei tapaa lapsenlastaan.
noiden kanssa. Tykkää kyläillä pari h silloin tällöin (noin 3 kk välein) kun hänelle sopii ja me käymme noin 3 kk välein hänen luonaan. Asuu 36 km päässä ja on vielä työelämässä. Hirveän aktiivinen anoppi, jolla uusi suhde. Tykkää lapsista, mutta "kaista" ei taida riittää. Kerran on poika (3V) ollut hänen luonaan yötä, kun olin synnyttämässä kuopusta. Tuolloin ihan mielellään piti poikaa, mutta kertoi poikaa hakiessa, että "on tuo lastenhoito raskasta -huhhuh). Poika on rauhallinen tapaus: tykkää rakennella legoilla ja kuunnella satuja sekä piirrellä. Hieman nauratti... onhan se toki rankkaa, kun kerran on ihan yksin joutunut lasta hoitamaan. Kyllä sitä sietääkin jälkeenpäin muistella huokaillen ;)
haluaisin ettei anoppiani kiinnostaisi! Mutta sitä kiinnostaa liian kanssa.
Olen myös yksi vastaajista, jolla on etäiset välit vanhempiin ja näin lapsillani on myös etäiset välit isovanhempiin. Näennäisesti välimme ovat kai kunnossa, mutta silti emme tapaa usein vaikka välimatkaa siis on vain 4 km.
Sinänsä me sisarukset olemme myös eriarvoisessa asemassa, että isosiskoni lapsia vanhempani kyllä hoitivat useinkin. Olivat tietysti nuorempia silloin. Siskoni myös kehtaa kysyä apua enemmän, itseäni ärsyttää kysyä hoitoapua ihmiseltä jonka vastaus on "en mä nyt tiedä jaksetaanko me". Ja sitten se voivottelu kun on hoitanut "että miten raskasta on ollut jne". KAIKKIEN muiden ihmisten mielestä meillä on tosi rauhalliset ja kiltit lapset, mun äidin mielestä kaikki lapset on raskaita:(((.
Eli en siis halua vaivata mun vanhempia lapsillani enää. Eivätkä koskaan kysele lasten peräänkään. OLen erittäin kateellinen heille, joilla on isovanhemmat jotka vievät lapsia erilaisiin tapahtumiin tai vaikkapa vain retkelle!!
Mun veljen tilanne on sitten vieläkin huonompi: hän asuu kaukana meistä (n. 400 km) ja hänen lapsiaan mun vanhemmat ei edes juuri halua hoitaa. Veli on joskus kysellyt, voiko äiti katsoa 8-vuotiaan perään yhden päivän, niin äiti on tietysti silloinkin ollut empivä ja sanonut että eikö toinen mummo nyt millään voisi (siis veljen anoppi). Veli on ollut erittäin loukkaantunut tästä ja aiheesta. Vanhempani kuitenkin näkevät veljeni lapsia vain 4-5 krt vuodessa ja silloinkin käyvät vain kahvilla 1 h ajan. Mutta ei vanhempiani kiinnosta luoda mitään suhdetta veljeni lapsiin.
Nykyään MINÄ kolmen lapsen äiti otan veljeni lapset tänne meille jos ovat näillämain käymässä, että nuo lapset oppisivat tuntemaan minut ja serkkunsa.
En IKINÄ aio tulla samanlaiseksi mummoksi kuin äitini. NIin välinpitämätön ja saamaton on!!
Kun lapseni ovat aikuisia haluan tehdä kuten anoppini; kutsun kaikki lapseni perheineen silloin tällöin esim. lounaalle tai kahville. Se luo yhteenkuuluvuuden tunnetta. Eikä kuten meidän perheessä, että tuskin tapaammekaan:((.
t. katkera!