Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
outoja kohtauksia
10.11.2009 |
hei haluaisin kysäistä onko kellään muilla ollut tällaisia oireita vai liekkö tämä jotain skitsofreniaa tai mitä ihmettä lie.
Nuorempana sain outoja kohtauksia, kun pyöräilin kouluun tai kävelin. Tuli äkillisesti olo että autot menivät nopeasti niinkuin kelaisi filmiä tai hitaasti sammaltaen. Itku kurkussa olin monet kerrat ja aina tiesin kun tämä ns. "kohtaus" oli tulossa. Kerran kesällä mansikanpoiminnassa sain kyseisen "kohtauksen" juuri kun vierustoverini puhui minulle jotain. En saanut hänen puheestaan mitään selvää, kun se kuulosti siltä kuin olisi mennyt kelaamalla eteenpäin (aku ankka ääni) tai jotain.
Sen jälkeen kouluun mennessä tarvitsin korvalappustereot koska näissä se musiikki meni jotenkin tahdissa.
Äidilleni puhuin aiheesta vasta hiljattain ja hän oli kauhuissaan.
Isälläni on ollut taipumusta johonkin outoon myös.
Hän ei muistanut kerran mitä oli tekemässä ja heräsi vaatekaapista tietämättään mitä siellä teki!
Ja tiedoksi vielä tämä EI ole provo!
Yritän vaan saada selville onko kukaan kuullut vastaavasta ja pystyisi jotain kertomaan mitä tämä voisi olla.
Nykyään näitä minulla ei ole enää ilmaantunut.
Kommentit (44)
Itsellänikin ollut jotain tämänkaltaista. Ekan "kohtauksen" muistan saaneeni 11-12-vuotiaana. Olin mennyt illalla nukkumaan ja sitten herännyt ja havahduin siihen, että seison vanhempieni sängyn vieressä ja selitän, että nuo ihmiset, maailma pyörii tuolla. "Kohtauksen" aikana mulle oli noussut kova kuume ja tulin kipeäksi. Jouduin olemaan kotona, pois koulusta muutaman päivän. Kohtaukseen liittyi sellainen inhottava tunne ja joku, joka pyörii. Sitä on todella vaikea selittää. Ja ihan kuin taustalta puhuisi vielä joku naisääni tasaisella äänellä. No, kuitenkin sitten yksin kotona ollessani tämä ajatus "tuli päähäni" ja oli jotenkin tosi pelottava. Se piti tosiaan "ravistaa" pois mielestä siten, että alkoi tehdä jotain muuta mitä oli ollut tekemässä.
Vastaavaa painajaista en ole sen jälkeen nähnyt, mutta siihen liittyneitä tuntemuksia olen kokenut myöhemminkin. Eli esim. makaan illalla sängyssä mieheni kanssa ja vaikka mies on minusta puolen metrin päässä, niin tuntuu, että välissämme on oikeasti kilometrien matka. Silloin oli ihan pakko aina rutistaa miestä kunnolla, että tunsi tämän oikeasti olevan siinä. Ja sitten kädet myös tuntuivat painavilta ja jotenkin isoilta.
Tosi jännä, että muillakin on ihan samankaltaisia oireita. Luulin, että tämä on jokin oma painajaiseni, mutta ei näköjään olekaan. Nyt vain jäin miettimään sitä, että kun pojallani, 3v. oli yksi kuumekouristus ja myöhemmin ehkä jonkinlainen poissaolokohtaus, niin voisiko se kuitenkin olla epilepsiaa. Jos nämät omat oireeni ovat jotenkin siihen liittyviä ja eikös sekin ole perinnöllinen sairaus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsellänikin ollut jotain tämänkaltaista. Ekan "kohtauksen" muistan saaneeni 11-12-vuotiaana. Olin mennyt illalla nukkumaan ja sitten herännyt ja havahduin siihen, että seison vanhempieni sängyn vieressä ja selitän, että nuo ihmiset, maailma pyörii tuolla. "Kohtauksen" aikana mulle oli noussut kova kuume ja tulin kipeäksi. Jouduin olemaan kotona, pois koulusta muutaman päivän. Kohtaukseen liittyi sellainen inhottava tunne ja joku, joka pyörii. Sitä on todella vaikea selittää. Ja ihan kuin taustalta puhuisi vielä joku naisääni tasaisella äänellä. No, kuitenkin sitten yksin kotona ollessani tämä ajatus "tuli päähäni" ja oli jotenkin tosi pelottava. Se piti tosiaan "ravistaa" pois mielestä siten, että alkoi tehdä jotain muuta mitä oli ollut tekemässä.
Vastaavaa painajaista en ole sen jälkeen nähnyt, mutta siihen liittyneitä tuntemuksia olen kokenut myöhemminkin. Eli esim. makaan illalla sängyssä mieheni kanssa ja vaikka mies on minusta puolen metrin päässä, niin tuntuu, että välissämme on oikeasti kilometrien matka. Silloin oli ihan pakko aina rutistaa miestä kunnolla, että tunsi tämän oikeasti olevan siinä. Ja sitten kädet myös tuntuivat painavilta ja jotenkin isoilta.
Tosi jännä, että muillakin on ihan samankaltaisia oireita. Luulin, että tämä on jokin oma painajaiseni, mutta ei näköjään olekaan. Nyt vain jäin miettimään sitä, että kun pojallani, 3v. oli yksi kuumekouristus ja myöhemmin ehkä jonkinlainen poissaolokohtaus, niin voisiko se kuitenkin olla epilepsiaa. Jos nämät omat oireeni ovat jotenkin siihen liittyviä ja eikös sekin ole perinnöllinen sairaus.
Itselläni on taas ollut niinpäin, että hieman kuumetta noussut ja sitten saanut oudon kohtauksen.
Kerran kuumetta ei ollut, ku jotain alle 38 astetta ja olinkohan tuolloin jotain 10-vuotias. Muistan kun isä oli autotallissa ja itse makasin sängyssä ja join limua. Yhtäkkiä joku ääni päässä pärähti ja minä reppana lähdin vaan kävelemään. Tuli niinkuin pakonomainen tarve kävellä. Lähdin ilman kenkiä pihalle ja kävelin noin 100metriä. Tuolloin pari kaveria oli siinä lähellä keinumassa ja he kysyivät miksi kävelen ilman kenkiä pihalla. Tähän tokaisin vain, että ollaan isän kanssa sellaista "kilpailua" :D käännyin ja kävelin suoraan sisälle ja aloin hysteerisesti nauramaan, että mitä minä touhuan :D
Tietoisesti siis tein tuon asian, mutta jotenkin se ääni päässä sanoi että noin oli tehtävä.
Toinen kerta oli..no tämä saattaa tosin olla jo kun kuumetta oli kähemmäs 39 ja jos silloin kerta voi niitä hallusinaatioita nähdä niin liekkö niitä sitten?
Makasin sängyllä silmät kiinni ja ikäänkuin leijuin.. tuntui että nenäni koskettaa kattoa. Katselin ympärilleni ja piano pimputti siinä katossa ja auton renkaita tuli ovesta sisään ja ne silleen pomppi ikkunasta ulos.
Ikäänkuin huone kasvoin valtavan suureksi ja sitten oli pitkä matka jopa sinne ovelle.
Äiti tuli kysymään vointiani ja minä säikähdin häntä ja lähdin juoksemaan karkuun, juoksin pihalle ja takapihan kautta sisälle.
Siskoni istui kylpyhuoneessa ammeessa ja siihen hyppäsin sukkahousut jalassa ja sitten säpsähdin vasta hereille ja taas aloin nauramaan vaan hysteerisesti, että olenpas hölmö :D
AP
"Vastaavaa painajaista en ole sen jälkeen nähnyt, mutta siihen liittyneitä tuntemuksia olen kokenut myöhemminkin. Eli esim. makaan illalla sängyssä mieheni kanssa ja vaikka mies on minusta puolen metrin päässä, niin tuntuu, että välissämme on oikeasti kilometrien matka. Silloin oli ihan pakko aina rutistaa miestä kunnolla, että tunsi tämän oikeasti olevan siinä. Ja sitten kädet myös tuntuivat painavilta ja jotenkin isoilta."
Itselläni myös tätä tulee aika ajoin, että tuntuu sängyssä maatessa olevani todella yksin ja mieheni jossain kaukana vieressä ja pitää itsellänikin halata tai kokeilla miten pitkä matka se oikeasti on :D
Jotenkin sen aistii, että se sänky on niiiiiiiiin leveääääää ettei toiseen voisi ylettää kurkottamalla.
AP
Alue: Aihe vapaa
(Viesti karkasi.) Minullakin on aikuisenakin joskus kun menen nukkumaan sellaisia tuntemuksia, että kasvan tosi suureksi ja varsinkin juuri kädet tulevat moninkertaisiksi kooltaan ja paksuudeltaan kun makaan sängyssä. Itse olen suunnilleen huoneen kokoinen. En pidä sitä mitenkään pelottavana, kummallisena vain. Samalla olo on raskas niin kuin nousisi vedestä laiturille tai jotain. Mukava kuulla, että muillakin on joskus tällaisia kokemuksia.
Sitten joskus kun olen riidellyt nuorena äitini tai nykyään mieheni kanssa olen joskus ihan kuin nähnyt vastakumppanin kauempaa ja jotenkin etääntyneenä tai jotain. Se herpaannuttaa joskus keskittymisen itse asiaan.