Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
outoja kohtauksia
10.11.2009 |
hei haluaisin kysäistä onko kellään muilla ollut tällaisia oireita vai liekkö tämä jotain skitsofreniaa tai mitä ihmettä lie.
Nuorempana sain outoja kohtauksia, kun pyöräilin kouluun tai kävelin. Tuli äkillisesti olo että autot menivät nopeasti niinkuin kelaisi filmiä tai hitaasti sammaltaen. Itku kurkussa olin monet kerrat ja aina tiesin kun tämä ns. "kohtaus" oli tulossa. Kerran kesällä mansikanpoiminnassa sain kyseisen "kohtauksen" juuri kun vierustoverini puhui minulle jotain. En saanut hänen puheestaan mitään selvää, kun se kuulosti siltä kuin olisi mennyt kelaamalla eteenpäin (aku ankka ääni) tai jotain.
Sen jälkeen kouluun mennessä tarvitsin korvalappustereot koska näissä se musiikki meni jotenkin tahdissa.
Äidilleni puhuin aiheesta vasta hiljattain ja hän oli kauhuissaan.
Isälläni on ollut taipumusta johonkin outoon myös.
Hän ei muistanut kerran mitä oli tekemässä ja heräsi vaatekaapista tietämättään mitä siellä teki!
Ja tiedoksi vielä tämä EI ole provo!
Yritän vaan saada selville onko kukaan kuullut vastaavasta ja pystyisi jotain kertomaan mitä tämä voisi olla.
Nykyään näitä minulla ei ole enää ilmaantunut.
Kommentit (44)
neurologiset ongelmat (ehkä johonkin aivojen osa-alueeseen kohdistuvat vammat, häiriöt yms.)
Voisiko liittyä aivojen verenkiertoon jotenkin kun tuo puheen tunnistaminen on aku ankkamaista...?
tai sitten tämä on provo:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei esim. skitsofrenia. Käy neurologin vastaanotolla, tuo on tärkeä selvittää!
tuli mulle kans mieleen. Siis varmaan pelottaa tuommoiset, mutta elä liikkaa stressaa. Kannattaa ottaa lääkäriin yhteyttä, jos pääset helposti neurologille, tai sitten ykeislääkärin kautta. Aivoista voidaan ottaa EEG, jossa rekisteröidään aivosähkökäyrä. Ei siis satu, ihan helppo toimenpide. Elä sure kotona, vaan ota yhteys lääkäriin. Epätietoisuus on pahinta ja stressaavaa. Tsemppiä ja vointeja!
Epilepsiaa tai narkolepsiaa. Itselläni on jälkimmäinen. Kun jotain outoa tapahtuu tiedän nukahtaneeni. Pystyn jatkamaan toimintaani mitä teenkin ja tiedostan olevani siinä missä olen. Unijaksot menee kuulemma jotenkin päälekkäin. Minulle on myös tapahtunut kolmisen kertaa tuo täydellinen blackout. Olen vain siirtynyyt paikasta a paikaan b ilman, että tiedän yhtään mitä siinä välissä on tapahtunut ja miten olen joutunut paikkaan b. Totuus on, että olen nukahtanut huomaamattani ja herännyt myös huomaattani ja unissani kävellyt.
Kyse ei ole hulluudesta vain siitä, että nukahtelee kesken kaiken (unikohtauksia).
Minulta on testattu tuo epilepsia ja sitä ei ole, mutta suvussa on. Epilepsia kohtauksen aikana voi myös tulla noita paikasta a paikaan b siirtymisiä ilman, että muistaa mitä on tapahtunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselläni oli noita kohtauksia lapsena ja vastikään näin lehdessä jutun siitä. odotas hetki niin yritän etsiä jostain ilmiön nimen, jonka olen unohtanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kohtauksittaiset depersonalisaatiokokemukset voivat joskus olla ohimolohkoepilepsian (ks. «Epilepsia» 1) tai ohimolohkoperäisen migreenin (ks. «Migreeni» 2) oire. Kokemus on tavallinen myös erilaisissa dissosiatiivissa (ks. «Dissosiaatiohäiriöt (ajatusten....
Minulla oli lapsena ja murrosikäisenä paljon tuollaisia kohtauksia, enkä koskaan ole tiennyt, mitä ne ovat. Joskus pelkäsin kyseessä olevan epilepsian, ja paniikkihäiriökin on mielessä käväissyt. Mutta tuo linkki oli juuri sitä, mitä minulla on ollut. Nyt en muista, että kohtauksia olisi ollut moneen vuoteen, onneksi.
t. ohikulkija
Sisältö jatkuu mainoksen alla
joka oireilee tuollaisina depersonalisaatiokohtauksina. Minulla on myös vasta aikuisiällä todettu migreeni, joka kuitenkin todennäköisesti on vaivannut minua jo lapsena/nuorena, joten voihan olla, että noilla on ollut jotain tekemistä migreeninkin kanssa...
t. se sama ohikulkija
kiitos vastanneille! mahtava tietää että tälle on olemassa jonkinlainen nimikin enkä mikään hullu ole :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
etenkin tuo kohta jossa kuvaat että "autot menivät nopeasti" kuulostaa samalta kuin poikani kuvaus "maailma menee liian nopeasti". Hän sanoo myös, että pyörryttää, täytyy kyykistyä ja ottaa maasta tai pylväästä tms. kiinni, koska muuten tuntuu että voi kaatua. Joskus hengästyttää. Tänä syksynä hän sanoi myös, että päähän tulee pyörimään joku ajatus, melkein kuin "ääni", mutta että se on selvästi oma ajatus kuitenkin, vaikka se pelottaa häntä. TOisaalta hän sanoi samaan aikaan myös, että kohtauksia ei enää tule, hän vain pelkää niitä kauheasti.
Pojalla on aspergerin oireyhtymä ja kohtaukset alkoivat kun koulussa oli paha stressikausi (TODELLA paha). SIlloin kysyimme koululääkäriltä ja pyskologilta, mitä ne voisivat olla. Kauhuissani minäkin eäilin epilepsiaa (lisää hienoja rajoitteita assipojalle, jonka erityismielenkiinnon kohteena ovat moottiriajoneuvot ja ainoina liikuntaharrastuksina suunnistus ja uinti!)Lääkärin mielestä ne eivät olleet epilepsiaa, koska ei ollut mitään kouristeluja eikä tajunnan menetystä. Poika siis muistaa kaiken mitä kohtaukessa tapahtuu, eikä niistä ulospäin mitään näykään, emme edes tietäisi niistä jos poika ei itse kertoisi jälkeenpäin. Sekä lääkäri että psykologi lähtivät ajatuksesta,e ttä ne ovat paniikkikohtauksia, siitä huollimatta, että ne saattoivat tulla ihan missä sattuu, myös kotona un oli rauhallista, tai esim autossa matkalla mummolaan, ei vain silloin kun stressi oli paha.
Itse pelkään edelleen että se sittenkin on jotain epilepsiaa, mutta koska en haluaisi sen sitä olevan, yritän tuudittautua lääkärin mielipiteeseen. VAikka vain koululääkärin, mutta kuitenkin.
Onpa ikävän kuuloisia oireita.
Meillä on 4 lasta joista 2 sanoo joskus että kädet tuntuvat painavilta kuin kivet. Ja että kädet kasvavat ylisuuriksi. Tämän jälkeen tulee aina kuume, eli toi oireilu ennakoi selkeästi kipeäksi tulemista.
Voisko olla samaa kuin mitä edelliset on kertonu?
onko pojalta katsottu verenpaine? Minusta nuo kuulostavat huimaukselta mitä alhainen verenpaine on aiheuttanut minulle. Teini-ikäisenä pyörtyilinkin ja heräilin mitä ihmeellisimmissä paikoissa tietämättä mitä oli tapahtunut. Kaikki sydänjutut, epilepsiat ym tutkittiin ja suljettiin pois, eli vain alhaisen verenpaineen katsottiin selittävän tuon.
on katsottu pojalta joskus kun on ollut flunssan vuoksi lääkärissä. Silloin olllut ainakin "tarpeeksi normaali" flnssaan nähden. En tiedä, miten on normaalisti. On totta, että mulla itselläni ja suvussa on alhaista verenpainetta. VOisi olla sitäkin. Olen joskus mietinyt myös, voisiko se olla jotain korvassa ja tasapainoelimissä - pojalla kun on myös vähän asentohuimausta ja kirjan rivit hyppivät silmissä.
etenkin tuo kohta jossa kuvaat että "autot menivät nopeasti" kuulostaa samalta kuin poikani kuvaus "maailma menee liian nopeasti". Hän sanoo myös, että pyörryttää, täytyy kyykistyä ja ottaa maasta tai pylväästä tms. kiinni, koska muuten tuntuu että voi kaatua. Joskus hengästyttää. Tänä syksynä hän sanoi myös, että päähän tulee pyörimään joku ajatus, melkein kuin "ääni", mutta että se on selvästi oma ajatus kuitenkin, vaikka se pelottaa häntä. TOisaalta hän sanoi samaan aikaan myös, että kohtauksia ei enää tule, hän vain pelkää niitä kauheasti.
Pojalla on aspergerin oireyhtymä ja kohtaukset alkoivat kun koulussa oli paha stressikausi (TODELLA paha). SIlloin kysyimme koululääkäriltä ja pyskologilta, mitä ne voisivat olla. Kauhuissani minäkin eäilin epilepsiaa (lisää hienoja rajoitteita assipojalle, jonka erityismielenkiinnon kohteena ovat moottiriajoneuvot ja ainoina liikuntaharrastuksina suunnistus ja uinti!)Lääkärin mielestä ne eivät olleet epilepsiaa, koska ei ollut mitään kouristeluja eikä tajunnan menetystä. Poika siis muistaa kaiken mitä kohtaukessa tapahtuu, eikä niistä ulospäin mitään näykään, emme edes tietäisi niistä jos poika ei itse kertoisi jälkeenpäin. Sekä lääkäri että psykologi lähtivät ajatuksesta,e ttä ne ovat paniikkikohtauksia, siitä huollimatta, että ne saattoivat tulla ihan missä sattuu, myös kotona un oli rauhallista, tai esim autossa matkalla mummolaan, ei vain silloin kun stressi oli paha.
Itse pelkään edelleen että se sittenkin on jotain epilepsiaa, mutta koska en haluaisi sen sitä olevan, yritän tuudittautua lääkärin mielipiteeseen. VAikka vain koululääkärin, mutta kuitenkin.
joo juurikin tuolleen itselleni tapahtui että maailma liikkui nopeasti tai hitaasti eteenpäin ja tätä saattoi kestää minuutin tai useamman. Nuo korvalappustereoiden käyttö lopetti kohtaukset ja en muistaakseni sitten enää ylä-asteen 8 luokan jälkeen noita kokenut. Niitä tuli sellainen kymmenkunta kertaa ja alkoi myös jotenkin silleen että tiesin sen tulevan ja muistaakseni itsellä oli myös tuota "ääntä päässä" juttua.
AP
Oireilu on aiheuttanut sinulle vuosikausia ihan turhaa kärsimystä ja pelkoa. Todennäköisesti saat oireita helpottavan lääkityksen ja turvallisemman olon. Moni on jo epileptisiä kohtauksia ehdotellutkin ja jotain sen tyyppistä varmaan kyseessä.
Alue: Aihe vapaa
olisiko jossain ihan tietoa tästä netissä?