Jos lapsi ei syö ruokaa, tarjoatko sen hänelle uudelleen?

Uhmaikäisillä tai miksi heitä nykyään kutsutaankaan, on tietysti omat hankaluutensa. Jos ei maista, niin ei maista. Houkutella voi ja isommille siitä voi tehdä säännön.

Mutta mun mielestä todella on nöyryyttämistä, jos teidän 2v. skitso-uhmis ei syö lounaalla pastaa&kalaa, laitat lautasen jääkaappiin ja otat sen uudelleen esiin päiväunien jälkeen: "Tätä on niin kauan, kunnes menee". Jos sulle tehtäis noin, tulisko susta parempi ihminen?

Jos lapsi ei koskenutkaan ruokaan, voihan sen laittaa ehkä talteen ja tarjoilla osia seuraavana päivänä. Tai syödä itse.

Päiväunien jälkeen on välipalaa, joka on varmaan jotain muuta.

Jos lapsi syö vaan leipää ja jugurttia, ehkä sitten täytyisi välipaloille rakentaa enemmän vaihtoehtoja. Mutta en mä silti kiristäisi lasta syömään hernekeittoa seuraavan aterian jugurtin antamattomuudella. Vai ymmärsinkö väärin sen jutun kirjoittajaa (numeroa en muista)?

t. ap

Jos meidän neiti ei syö ruokaa vaan sen takia että on päättänyt ettei syö! Ja ihan samoja ruokia on pöydässä kuin ennenkin, eli kyse ei ole siitä etteikö tykkäisi! Ja mites te saatte tällasen 2-vuotiaan skitso-uhmiksen vasten tahtoaan maistamaan edes jotain uutta ruokaa? Avaamalla väkisin leuat vai?

Ei sitä ole toisellakaan tarjoamisella pakko syödä, saa olla nälissään jos mieluummin nirsoilee, mutta selvähän se on ettei samaa annosta enää kolmatta kertaa voi lämmittää uudestaan.

Jos jugurttitarjoilut pelaa hur som helst niin eihän sitten lapset tietenkään mitään muuta syö, ainakin meidän tyttö eläis kevyesti pelkällä jugurtilla monta päivää.

olen vanhainkodissa töissä oleva entinen kokki ja hirvittää millaista sotkua välillä on ruokana.



Varsinkin erilaiset dieettiruuat ovat aivan hirveitä. Jostain syystä jokaisena sunnuntai-iltana on päivälliseksi riisipuuroa, ei siinä mitään vanhukset pitävät siitä, vaikka ravintoarvosta voisi keskustella. Mutta keittäkääpä puuroriisiä veteen ja unohtakaa suola niin onko se ihmisenruokaa??



ps. niin hyvä kokki en ole että meillä olisi kenenkään pakko syödä keitoksiani.

Uhmaikäisillä tai miksi heitä nykyään kutsutaankaan, on tietysti omat hankaluutensa. Jos ei maista, niin ei maista. Houkutella voi ja isommille siitä voi tehdä säännön.

Mutta mun mielestä todella on nöyryyttämistä, jos teidän 2v. skitso-uhmis ei syö lounaalla pastaa&kalaa, laitat lautasen jääkaappiin ja otat sen uudelleen esiin päiväunien jälkeen: "Tätä on niin kauan, kunnes menee". Jos sulle tehtäis noin, tulisko susta parempi ihminen?

Jos lapsi ei koskenutkaan ruokaan, voihan sen laittaa ehkä talteen ja tarjoilla osia seuraavana päivänä. Tai syödä itse.

Päiväunien jälkeen on välipalaa, joka on varmaan jotain muuta.

Jos lapsi syö vaan leipää ja jugurttia, ehkä sitten täytyisi välipaloille rakentaa enemmän vaihtoehtoja. Mutta en mä silti kiristäisi lasta syömään hernekeittoa seuraavan aterian jugurtin antamattomuudella. Vai ymmärsinkö väärin sen jutun kirjoittajaa (numeroa en muista)?

t. ap

Jos meidän neiti ei syö ruokaa vaan sen takia että on päättänyt ettei syö! Ja ihan samoja ruokia on pöydässä kuin ennenkin, eli kyse ei ole siitä etteikö tykkäisi! Ja mites te saatte tällasen 2-vuotiaan skitso-uhmiksen vasten tahtoaan maistamaan edes jotain uutta ruokaa? Avaamalla väkisin leuat vai?

niin meillä ei syötäisi muuta kuin aam-, ilta- ja välipalat. Välipaloja meillä ei koskaan syödä juuri siitä syystä että silloin on ihan turha kuvitellakkaan että kunnon ruokaa söisi. Joten en mielestäni lasta "kiristä" millään. Yksinkertaisesti sanon että tämä on nyt tämän päivän ruoka, syö tai ole syömättä. Ja sama ruoka on tarjolla seuraavaan ruoka-aikaan (yleensä silloin jo syö koska on niin nälkä).Normaalisti teen vain yhden ruoan päivässä josta riittää sitten molemmille kerroille.

Jos lounaalla on hernekeittoa ja leipää. Lapsi syö leipää, maistaa hernekeittoa ja toteaa, ettei tykkää. Sitten välipalaksi olet ajatellut antaa jugurttipurkin ja leipää. Jätätkö siis jugurtin tarjoamatta ja tarjoiletko hänelle uudelleen hernekeittoa? Vai miten tää menee? Musta toi on kyykyttämistä "sähän muuten syöt sitä hernekeittoa, tykkäsit tai et".

Musta voisi antaaa sen jugurttipurkin ja leipää, koska niin oli suunniteltu. Toista jugurttipurkkia ei varmaan saa, vaan lisäksi on kasviksia tai hedelmiä. Illalliseksi en varmaan tarjoa kuitenkaan keittoa vaan koko perheelle vaikka kinkkukiusausta. Jos sekään ei putoa, iltapalaksi sitten ehkä tarjoilisin jotain proteiinipitoista, jotta tulee sitäkin päivän määrä täyteen.

t. ap

Jos jugurttitarjoilut pelaa hur som helst niin eihän sitten lapset tietenkään mitään muuta syö, ainakin meidän tyttö eläis kevyesti pelkällä jugurtilla monta päivää.

silloin kun uhmis ei ole kiukuttelunsa vuoksi syönyt ensimmäisellä kerralla. Komennan kiukuttelijan pois pöydästä ja nostan lautasen jääkaappiin. Yleensä uhmis nimittäin ei kiukkupuuskassaan koskekaan ruokaansa, joten ateria on moitteettomassa kunnossa.



Kun kiukkukohtaus on ohi, lapsi yleensä pyytää syötävää, jolloin lautanen ilmestyy hänen eteensä. Yleensä ruoka myös maistuu tuolloin.



Meillä ei ole pakko syödä mitäänm, mistä ei pidä, mutta ihan pelkän uhmailun vuoksi ruokia ei jätetä syömättä.

oletat kokoajan että lapsi jättää syömättä siksi ettei tykkää! Meillä ainakin voi tyttö joku päivä keksiä ettei syö makaronilaatikkoa vaikka se oli viime viikolla suurinta herkkua! Olen minäkin lapsena sanonut äidilleni että en syö koska ruuassa on keltainen kauha! Parempaa perustelua en keksinyt kun ei vain huvittanut syödä.

Jos lounaalla on hernekeittoa ja leipää. Lapsi syö leipää, maistaa hernekeittoa ja toteaa, ettei tykkää. Sitten välipalaksi olet ajatellut antaa jugurttipurkin ja leipää. Jätätkö siis jugurtin tarjoamatta ja tarjoiletko hänelle uudelleen hernekeittoa? Vai miten tää menee? Musta toi on kyykyttämistä "sähän muuten syöt sitä hernekeittoa, tykkäsit tai et". Musta voisi antaaa sen jugurttipurkin ja leipää, koska niin oli suunniteltu. Toista jugurttipurkkia ei varmaan saa, vaan lisäksi on kasviksia tai hedelmiä. Illalliseksi en varmaan tarjoa kuitenkaan keittoa vaan koko perheelle vaikka kinkkukiusausta. Jos sekään ei putoa, iltapalaksi sitten ehkä tarjoilisin jotain proteiinipitoista, jotta tulee sitäkin päivän määrä täyteen. t. ap

Jos jugurttitarjoilut pelaa hur som helst niin eihän sitten lapset tietenkään mitään muuta syö, ainakin meidän tyttö eläis kevyesti pelkällä jugurtilla monta päivää.

leipää ja jugurttia, jos saisi itse valita. Silloinhan se on lapsi joka kyykyttää vanhempaa eikä toisin päin. Aina ei ole kyse siitä etteikö lapsi pitäisi ruoasta, vaan siitä että se lapsi tietää että jotain "herkkua" on tulossa kun vähän vielä venailee.

Jos lounaalla on hernekeittoa ja leipää. Lapsi syö leipää, maistaa hernekeittoa ja toteaa, ettei tykkää. Sitten välipalaksi olet ajatellut antaa jugurttipurkin ja leipää. Jätätkö siis jugurtin tarjoamatta ja tarjoiletko hänelle uudelleen hernekeittoa? Vai miten tää menee? Musta toi on kyykyttämistä "sähän muuten syöt sitä hernekeittoa, tykkäsit tai et".

Musta voisi antaaa sen jugurttipurkin ja leipää, koska niin oli suunniteltu. Toista jugurttipurkkia ei varmaan saa, vaan lisäksi on kasviksia tai hedelmiä. Illalliseksi en varmaan tarjoa kuitenkaan keittoa vaan koko perheelle vaikka kinkkukiusausta. Jos sekään ei putoa, iltapalaksi sitten ehkä tarjoilisin jotain proteiinipitoista, jotta tulee sitäkin päivän määrä täyteen.

t. ap

Jos jugurttitarjoilut pelaa hur som helst niin eihän sitten lapset tietenkään mitään muuta syö, ainakin meidän tyttö eläis kevyesti pelkällä jugurtilla monta päivää.

syön lapsen (3v tyttö) ruoat itse mutta saatan tarjota samaa ruokaa myös toisella aterialla.

Meillä kanssa pikku neiti voisi elää leivällä ja maidolla vaikka koko päivän jos ei joutuisi edes maistamaan esim. yhden lusikallisen.

aina ei voi olla herkkuruokaa tarjolla ja vähän pitää aina maistaa.

tänään tein kyllä poikkeuksen ja annoin pinaattilettuja kaslerlihapalan sijasta. ihan senkin takia kun valmislihat on niin tulisiakin. välillä on kuitenkin miehen kanssa mukava syödä ihan kunnon pihvit jolloin lapsella esim. lihapullia. en edes rupea tappelemaan.

kyllä sitä pahaa ruokaa on. ottakaa vanhusten ruokapalvelusta esim. viikon ajan ruoka kotiin ja sanokaa sitten onko pahaa ruokaa olemassa. sitä vielä pitäisi vanhuksen, jolla huono ruokahalu muutenkin, syödä!

että lapsi suostuu syömään vaan leipää ja jugurttia.

Miten niin suunniteltu? Ei mulla ole mitään masterplania mistä katson että tänään välipalalla täytyy syödä jugurttia koska niin oli suunniteltu...

Ylipäätään meillä syödään vähän välipaloja koska jos niitä on tarjolla niin lapset syö vaan niitä eikä koskekaan pääruokaan.

Sanon nyt vielä uudestaan, jospa menisi nyt perille. Ei ole pakko syödä hernekeittoa jos ei tahdo.

Jos ei ole niin nälkä että ruoka maistuisi niin ei sitten mitään makeita välipalojakaan kuten jugurttia tarvitse.

Ei tässä mitään kyykyttämistä ole. Saa olla syömättä mutta herkkuja tarjoillaan vain jos pääruoka on syöty.

Jos lounaalla on hernekeittoa ja leipää. Lapsi syö leipää, maistaa hernekeittoa ja toteaa, ettei tykkää. Sitten välipalaksi olet ajatellut antaa jugurttipurkin ja leipää. Jätätkö siis jugurtin tarjoamatta ja tarjoiletko hänelle uudelleen hernekeittoa? Vai miten tää menee? Musta toi on kyykyttämistä "sähän muuten syöt sitä hernekeittoa, tykkäsit tai et". Musta voisi antaaa sen jugurttipurkin ja leipää, koska niin oli suunniteltu. Toista jugurttipurkkia ei varmaan saa, vaan lisäksi on kasviksia tai hedelmiä. Illalliseksi en varmaan tarjoa kuitenkaan keittoa vaan koko perheelle vaikka kinkkukiusausta. Jos sekään ei putoa, iltapalaksi sitten ehkä tarjoilisin jotain proteiinipitoista, jotta tulee sitäkin päivän määrä täyteen. t. ap

Jos jugurttitarjoilut pelaa hur som helst niin eihän sitten lapset tietenkään mitään muuta syö, ainakin meidän tyttö eläis kevyesti pelkällä jugurtilla monta päivää.

Ei todellakaan. Aikuinen tarjoaa, mitä on sopivaksi ja terveelliseksi katsonut. Kyse oli siitä, tarjotaanko sama ruoka uudelleen seuraavalla aterialla ja jos, niin miksi ja miten.

Enkä myöskään olettanut, että lapsi jättää syömättä vain koska pahaa. Mutta vaikka jättäisi venkoilun ja kiukuttelun takia syömättä, en silti "kostohengessä" tarjoile samaa lautasta uudelleen. Joo, voi se odottaa vähän aikaa kiukun laantumista. Ja kyllä, saatan tarjoilla siitä soveltuvia osia vaikka sillä välipalalla.

En tietenkään tarkoita, että riittävästi venkoillen saa sitten jotain parempaa. Lounas on se, mikä se on. Jos se ei maistu, ei voi mitään. Välipalalla on jotain muuta. Jos lapsi syö liikaa jugurttia, sitten välipalalla tarjotaan jotakin muuta terveelliseksi katsottua.

/ap

leipää ja jugurttia, jos saisi itse valita. Silloinhan se on lapsi joka kyykyttää vanhempaa eikä toisin päin. Aina ei ole kyse siitä etteikö lapsi pitäisi ruoasta, vaan siitä että se lapsi tietää että jotain "herkkua" on tulossa kun vähän vielä venailee.

Jos lounaalla on hernekeittoa ja leipää. Lapsi syö leipää, maistaa hernekeittoa ja toteaa, ettei tykkää. Sitten välipalaksi olet ajatellut antaa jugurttipurkin ja leipää. Jätätkö siis jugurtin tarjoamatta ja tarjoiletko hänelle uudelleen hernekeittoa? Vai miten tää menee? Musta toi on kyykyttämistä "sähän muuten syöt sitä hernekeittoa, tykkäsit tai et". Musta voisi antaaa sen jugurttipurkin ja leipää, koska niin oli suunniteltu. Toista jugurttipurkkia ei varmaan saa, vaan lisäksi on kasviksia tai hedelmiä. Illalliseksi en varmaan tarjoa kuitenkaan keittoa vaan koko perheelle vaikka kinkkukiusausta. Jos sekään ei putoa, iltapalaksi sitten ehkä tarjoilisin jotain proteiinipitoista, jotta tulee sitäkin päivän määrä täyteen. t. ap

Jos jugurttitarjoilut pelaa hur som helst niin eihän sitten lapset tietenkään mitään muuta syö, ainakin meidän tyttö eläis kevyesti pelkällä jugurtilla monta päivää.

paljonko teiltä lentää hyvää ruokaa roskiin?

että kun ruoka on pöydässä, sitä pitää syödä edes hiukan. Jos ei lapselle ei ruoka maistu/kiukuttelun takia ei syö, on seuraava ruoka tarjolla silloin kuin muillekin. Samaa lautasta en toistamiseen nenän eteen työnnä, enkä kiellä myöskään jugurttia, jos se on ollut suunnitelmissa vaikka välipalaksi. Mutta mun onkin helppo toimia noin koska lapseni syövät lähes mitä vain, harvoin ruokailusta joutuu taistelemaan. Pitäisi varmaan ottaa eri linja jos lapset olis tosi nirsoja. Toisaalta ymmärrän nirsojakin lapsia, koska olen itse ollut sellainen. Nyt 30v:nä jo melkein kaikki ruoat maistuu vaikkei lapsena pakotetukaan syömään kaikkea. Kiitos siitä äidille:)

hernekeiton lounaalla siksikin ettei ole vielä niin nälkä. Eikä tulekaan jos annetaan jugurttia ja leipää.



En kyllä helkkarissa ala siihen että rupean lapsen syömisten mukaan rukkaamaan ruokalistaa ja miettimään että nyt se ei syönyt sitä hernekeittoa lounaalla, mitäs mä nyt voin laittaa päivälliselle ja lounaalle. Meillä tehdään usein ruokaa isompi annos ja samaa ruokaa on useammalla aterialla.



Lapsi saa luvan syödä sitä samaa mitä muillekin on tarjolla tai on syömättä. Tieten tahtoen ei mitään lapsen ykkösinhokkeja kokata kattilakaupalla mutta ei se nyt mitään kyykyttämistä ole ettei aina ole tarjolla lapsen lempiruokaa.



Sitä paitsi se lempiruokakin maistuu joskus paremmin ja toisinaan sitten taas ei.

Silti olen sitä mieltä, että toi lähenee lapsen kyykyttämistä. Mulla tavallaan on kyllä masterplan, joka lähtee siitä, mitä kaappiin on ostettu. Musta lapsi (ja aikuinenkin) tarvitsee välipalan joka tapauksessa. Sähän sitten valitset, mitä tarjoat. Jos tosiaan on ongelma, että lapset söisivät pelkkiä välipaloja, niin ehkä sitten voisi muuttaa välipalojen koostumusta. Eihän siskonmakkarakeitto ole sinänsä sen parempilaatuista ruokaa kuin vaikkapa hedelmä- & kasvisvati, jonka lisäksi ruisleipää.

/ ap

että lapsi suostuu syömään vaan leipää ja jugurttia. Miten niin suunniteltu? Ei mulla ole mitään masterplania mistä katson että tänään välipalalla täytyy syödä jugurttia koska niin oli suunniteltu... Ylipäätään meillä syödään vähän välipaloja koska jos niitä on tarjolla niin lapset syö vaan niitä eikä koskekaan pääruokaan. Sanon nyt vielä uudestaan, jospa menisi nyt perille. Ei ole pakko syödä hernekeittoa jos ei tahdo. Jos ei ole niin nälkä että ruoka maistuisi niin ei sitten mitään makeita välipalojakaan kuten jugurttia tarvitse. Ei tässä mitään kyykyttämistä ole. Saa olla syömättä mutta herkkuja tarjoillaan vain jos pääruoka on syöty.

siltä että lapsi valitsee mitä on tarjolla...

Joskus menee ruokaa roskiin, mutta ei mitenkään paljon. Kun syödään yhdessä pöydän ympärillä, lapsille laitetaan maistiaisannos ja lisää saa. Jos laitetaan lapsille valmiit annokset, niistä joskus menee roskiinkin. Usein toiselle kelpaa se, mitä toinen ei halunnut, tai vanhemmat syövät. Määrät tiedän aika hyvin, joten siinä mielessä ylimäärää roskiin ei mene paljoakaan. Meillä ei tehdä eri ruokia lapsille ja aikuisille mutta lounaalla ja päivällisellä ei kyllä tarjota samaa ruokaa.

paljonko teiltä lentää hyvää ruokaa roskiin?

että syödään sitä mitä kaappiin on ostettu. Jos se sattuu olemaan hernekeittoa ja sitä on kahdelle aterialle niin sitten sitä syödään kahdella aterialla, huvitti lasta tai ei. En ala hätimiten vääntämään jotain hiton kinkkukiusausta ja proteiinipitoista iltapalaa sen täysin kelvollisen hernekeiton sijasta vain siksi että herralle/rouvalle ei juuri tänään sovi syödä sitä hernekeittoa mitä äiti oli tehnyt.



Miksi se että aikuinen päättää mitä tarjoillaan ja syödään sitä mitä on valmiina pätee vain välipaloihin mutta ei siihen pääruokaan jota teillä rukataan mielinmäärin lapsen päähänpistojen mukaan?

Miten lapsi valitsee, mitä on tarjolla? Lounaaksi keittoa, välipalaksi jotain muuta (meillä yleensä leipää, juustoa ja kasviksia), illalliseksi sitä kinkkukiusausta ja iltapalaksi vaikka puuroa. Miten lapsi tämän valitsi?

/ap

siltä että lapsi valitsee mitä on tarjolla...