Nolotus: erehdyin tänään luulemaan erästä äitiä lapsensa mummoksi

Tiedä nyt siinä kuka on mummo ja kuka äiti ;)



Ai niin, äitini sai minut 18-vuotiaana, mutta pikkuveljeni 36-vuotiaana, jolloin minä, isosisko olin 18-vuotias =)

ja ahdasmielisiä vanhempia...

Sain lapseni 27- ja 29-vuotiaana ja minua luultiin teiniäidiksi. Minulle sanottiin mm. että "miten lapsi on mennyt tekemään lapsia". Ei sekään kivalta tuntunut.

Valitettavasti nykyisin näytän jo ikäiseltäni (lapset nyt kouluikäisiä) :-)

Olin ilmeisesti aika nuorennäköinen silloin. Nyt olen 10 vuotta vanhempi eikä kukaan enää kysy bussiassa otanko lasten- vai aikuistenlipun...

niin he häpeävät heitä. Kuten myös häpeävät jos ovat keskivertoa lihavampia tai laihempia. Tai jos ovat muita köyhempiä tai rikkaampia. Herätkää hyvät ihmiset! Kyllä ne lapset niitä vanhoja vanhempiaan rakastaa tietenkin, mutta kyllä he heitä myös häpeävät.

Suotta ap nolostut.



Mulla on itselläni oikeasti huomattavasti nuorempia sisaruksia. Olin teini-ikäinen, ehkäpä 17-18 vuotias kun oltiin koko perheen voimin jossain ihmeellisessä toritapahtumassa missä tavattiin sitten isämme työnantaja vahingossa. Hänen vaimonsa seuraili sitten kun mä leikitin ja komentelin näitä pienempiä sisaruksia sillä aikaa kun vanhemmat keskustelivat aikuisten juttuja. Yhtäkkiä tämä täti tokaisi isälleni että "Kyllä siinä on ukillekin hommaa kun oon pari noin vilkasta lasta" Ihan pikkusen oli nolona kun isä sitten tokaisi että kyllä noi kaikki kolme on ihan omia ;) ja isäni ei ole mikään ikäloppu vaan kaikki lapset alle 40 saatu..

meidän kalliilla okt-alueella Helsingissä vaan ei ole yhtään lihavaa parikymppistä äitiä. Täällä on vain hoikkia nelikymppisiä.

Nykyään varmistan aina monesta lähteestä että onko raskaana ja vasta sitten usskallaudun kysymään ja onnittelemaan.

se on oikeasti yks mun elämän noloimmista tilanteista. vieläkin hiki nousee pintaan kun ajattelen :/

Tapasin vanhan koulukaverin pitkästä aikaa. hän oli lihonut jotenkin silleen, että masu oli tosi pömppä ja muualle ei ollut kertynyt mitään. Kyllä nolotti... Sen jälkeen en ole kysynyt keltään koskaan mitään tuollaista, vaikka olis miten selvä raskausmaha.

aina alkossa papereita ja ikää on hiukan vajaa 30. Sen pitäis kuulemma imarrella, mutta aika noloja tilanteita ne on aina, molemmille osapuolille.

lapset kärsii siitä, ja heitä voidaan kiusata siitä, miettikää sitä!

Sinun lapsiasi tuskin kiusataan siellä lähiössä, kun muidenkin äidit ovat - ah - niin ihanan nuoria, kouluttamattomia ja yhteiskunnan elättämiä. Onnea vaan teille!

Kuten suurin osa tuntemistani on tehnyt n. kolmekymppisenä. Mutta, ettekö oikeasti mieti sitä? Itselläni oma isäni oli 37v kun synnyin ja kärsin siitä todella paljon lapsuudessa, kun häntä luultiin ukikseni. Häpesin asiaa tosi paljon, en kehdannut aina korjata, että kyseessä on isäni. Lapset oikeasti häpeää vanhoja vanhempia, kuten myös liian nuoria!, he eivät sitä vaan vanhemmilleen kerro!

Täällä meilläpäin olin 33-vuotiaana esikoisen synnyttäjänä poikkeuksellisen NUORI äiti, suurin osa tutuistani sai lapsensa 35-42-vuotiaana... Ja tosiaan, täällä parikymppiset naiset lapsen kanssa puistossa ovat aupaireja, eivät äitejä...

Toki siinä välissäkin on pari lasta. Ihan samat vanhemmat meillä on. Minua luultiin tosi usein teiniäidiksi silloin joskus. Tosin se oli erittäin kätevää alkossa, kukaan ei kysynyt alaikäisenä papereita, kun oli kaksi vuotias vaunussa. Aikuisena olen "tunnustanut syntini" sekä äidille että siskolle.

Hän itsekin tietää näyttävänsä kuuskymppiseltä vaikka on vasta kolmekymppinen. Ehkä vanhempi aviomies on vanhentanut hänet ensin henkisesti ja sitten fyysisesti.

Aamulla samassa bussissa matkustaa nainen, joka pukeutuu mummommin kuin äitini (ja äiti tyyli ei todellakaan ole mikään nuorekas!), ja on naamasta ns. saman tasoinen eli yhtä paljon ryppyjä. Äitini täyttää ensi vuonna 60, joten luonnollisesti oletin että siinä mummo kuskaa lastenlastaan jonnekin. Aika iso oli seuraavalal kerralla hämmästys kun kuulin lapsen kutsuvan naista äidiksi.



Onneksi ei ole tapana tehdä mitään huomautuksia esim. ihmisten iästä, sukulaisuussuhteista tai vaikka mahdollisesta raskaudesta niin ei tule kiusallisia tilanteita, eli tässäkään tapauksessa tämä äiti ei tiedä ajatuksistani.

asuin vuokraslummissa ja lukio kesken. MUTTA kirjoitin kuitenkin ylioppilaaksi ja hankin korkeakoulututkinnon alla kolmikymppisenä. Teiniäitiydestäni HUOLIMATTA.

Joten olet sitten nuori tai vanha äiti, suvaitkaa toisianne. On niin turhauttavaa lukea näitä loukkaavia kommentteja toisten iästä puoleen tai toiseen. Tukekaa mammat tosisinne sen sijaan että aina yritätte loukata!!

Meidän alueella ei ole yhtään alle 35-vuotiaana esikoistaan saanutta. Tuossa läheisessä vuokraslummissa kyllä kaikki taitaa olla noita kaltaisiasi 20-vuotiaita ja kouluttamattomia äitejä...

Minulta on joskus kysytty, että olenko raskaana ja oikeasti olin vain lihonut.

Itse olen epäillyt yhtä mummoa äidikisi. Ajattelin hänen olevan siihen aika vanha, mutta myös, että parempi olla niin päin väärässä, kuin luulla äitiä mummoksi. Tämä sattui siis kaupassa, kun juttelin asiakkaan ja hänen lapsenlapsensa kanssa.

Itselläni on tällä hetkellä mahaa jäljellä esikoisesta ja toista yritetään. On yritetty jo pidemmän aikaa. Ja kaiken lisäksi maha näyttää kyllä siltä kuin olisin raskaana, kaikki tossa edessä. Ja jos joku siitä minulle huomauttaisi, tuntuisi se tässä vaiheessa pahalta, koska niin epätoivoisesti haluaisin olla raskaana.

Täällä hyvällä omistusasuntoalueella ei ole kakskymppisiä äitejä, on vain nelikymppisiä.



Joten koko logiikka siitä, että vanhan äidin lapsia kiusattaisiin erilaisuuden takia on nurinkurinen.

Puistossa juttelin erään naisen kanssa, joka oli todella ryppyinen ja harmaa ja hiuksiakaan ei ollut paljoa päässä. Kyselin, että onko mummuna olo kivaa ja onko äiti päivät töissä kun mummu näkyy joka päivä käyttävän puistossa.



Vähänkö nolotti kun selvisi, että nainen oli lapsen äiti ja häneltä oli juuri leikattu munasarjasyöpä ja oli rankoissa sytostaattihoidoissa.



Kannattais varmaan tehdä ne lapset nuorempina niin ei kävi näin, että sairastuu syöpään kun lapset on pieniä.

Että ei se nuoruus estä syöpään sairastumista.

Kannattais varmaan tehdä ne lapset nuorempina niin ei kävi näin, että sairastuu syöpään kun lapset on pieniä.

minun siskoksi. Ja olin silloin 14 vuotias. Se kyllä ärsytti, mutta äiti oli mielissään :) Meillä on kuitenkin ikäeroa 25 vuotta.



Ja äitiäni ja isääni on luultu lastenlastensa vanhemmiksi. Ne on aika hyvin säilyneitä ja nuorekkaita.

Eikä siinä mun mielestä mitään pahaa ole. Näitähän sattuu jokaisella. Kovin monesta ihmisestä ei kuitenkaan voi päällepäin sanoa minkä ikäinen on.

Minä olen nuori äiti,nyt jo kyllä 25-v ja ylpeydellä kannan kroppani ja ulkonäköni.Opiskelen tällä hetkellä ja rahaa ei paljoakaan ole käytettävissä mutta mitäs sitten,ehkäpä me sitten 10v päästä asutaan niissä ns.hyvämaineisilla omistusasuntoalueella jossa nelikymmpiset hoitaa esikoisiaan ja minä nautin jo teineistäni :)

synnytys ja imetys suojaa syöviltä. Jokaisella synnytyksellä ja imetyksellä on terveyteen positiivinen vaikutus aina kymmenenteen synnytykseen asti.