***MARRASMASUT vko.46 -OMA KUU***

Taisit keritä ennen mua Huldahuoleton=) Onnea!

Täällä meikäläinen myös kipristelee. Suppareita tulee, mutta niitä kipakoita aika harvoin. Aika mälsää tämä odottelu.

Viime yönä näin niin ihanaa unta. Unessa olin synnyttänyt pienen suloisen tuuhea tukkaisen tytön. Sitten kun heräsin niin jouduin toteamaan, että kotona sitä vaan ollaan vieläkin.

Tiistaina on seuraavan kerran neuvolakäynti. TH sanoi, että jos ei parin päivän kuluessa käynnin jälkeen tapahdu mitään niin hän soittaa TAYSiin ja varaa ajan. En jotenkin haluais että ne käynnistäis synnytystä. Ei että pelkäisin, mutta jotenkin vaan toivon että pikkuinen tulisi ihan itse maailmaan=)

Vauva vointeja kaikille vauvoille ja jaksuja odottajille

Nyynylle onnittelut pienen pojan johdosta!



Ja Pikkupippurille jaksamista vauvan masuvaivoihin!



Meillä Ansku jaksaa jo valvoa tunnin-kaksi pari kertaa päivässä. Muuten nukkuu edelleen neljän tunnin pätkiä ja yöllä jopa kuutta-seitsemää tuntia putkeen. Imetys ei Anskun kanssa ota onnistuakseen. Ansku ei keskolassa oikein jaksanut vielä imeä ja nyt on tottunut jo niin pullolle, ettei rinta oikein innosta. Maitoa minulta tulee todella paljon ja nyt sitten lypsän useasti päivässä. Olo on kuin lehmällä konsanaan. Pakastinkin on jo puolillaan. Nyt 1kk iässä Ansku painaa 2730g ja on 49cm pitkä. Pipokin oli kasvanut sentillä eli on nyt 32cm.



Synnytyksestä olen toipunut jo kokonaan. Kevyillä juoksulenkeilläkin olen jo käynyt pari viikkoa. Tosin maito hölskyy rinnoissa aika ikävästi jos sitä ei lypsä juuri ennen lenkkiä. Henkinen puolikin taitaa olla kunnossa, kun ehdin jo yksi ilta ajatella, että viideskin lapsi olisi ihan jees joskus hamassa tulevaisuudessa.



Jaksamista vielä teille masullisille!



Aotearoa ja Ansku 5viikkoa

Ensiksi huomenta vaan kaikille. Vaikka aamu onkin kääntynyt aamupäivän puolelle. Piti vain ottaa kiinni yöllä menetetty unet.

Valvominen johtui taas vaihteeksi pikkuhousujen kastumisen takia. Eilen me saunottiin todella rankasti, että tää pikkuinen tulisi maailmaan ja hieman harrastettiin rakkautta. Yöllä sitten heräsin siihen että jotain märkää valui reittä pitkin. Menin vessaan ja totesin, että neste oli ihan kirkasta eikä limaista. Lapsivettäkö taas?? Pissan tosiaan tunnistaisin. Noh, menin takaisin nukkumaan kun luulen, että kysessä on varmaan erittäinen vetinen valkovuoto. Aamulla heräsin samaan aikaan kuin mieskin ja menin uudestaan vessaan (vessahätä) ja taas tuli sitä nestettä. Jouduin vaihtamaan taas housut ja pistämään siteen. Nyt kun jokunen aika nousin niin tuli sellaista limasta vesimäistä nestettä. Hieman pelottaa koko tilanne kun ei niitä suppareita oo taaskaan kamalasti ilmennyt. Sairaalaan en soita, koska käy niin kuin viimeksikin. Ne eivät edes tikuttaneet. Vauva kyllä liikkuu, että pikkuisella ei ole hätää, mutta mä tuun hulluks näitten vuotojen kanssa. Huomennakin on vasta neuvola.

Mutta tietämättömyys ei ole kivaa=(

Onko kenelläkään muulla ollut vastaavia vuotoja?

Lähde vaan näytille, jos kuitenkin on lapsvettä, niin sit on se tulehdusvaara.

Kyllä kätilöiden tuossa kohdin pitäisi se tutkia, sullahan on la ihan pian. Kaikilla kun ne supparit ala.



Paljon Onnea Nyynylle vauvasta!!

mutta menköön kun en jaksa kokeilla uuden alotusta.



Ihan ensin hurjasti ONNEA kaikille vauvautuneille!!! Kumma juttu miten nopeasti ne mahakkaat ajat vaipuu unholaan kun nyytti tulee taloon. Tosi kaukaselta tuntuu raskaus, vaikka ei siitä vielä montaa päivää ole.



Parsaa piti lohduttelemani, että mulla oli vastaavaa vuotoa juuri tässä viimisessä raskaudessa muutamaan kertaan. Aiemmin kävin jopa näytillä (pariinkin kertaan luulen) kun tuli ihan kaikista housuista läpi, mutta niin vaan eivät edes tikuttaneet minullakaan. Viimisen kerran vastaava vuoto alkoi joitakin päiviä ennen synnytystä ja en sitten kolmatta kertaa sen takia enää lähtenyt. Pidän peukkuja:)



Meillä on vieläkin suht rauhalliset ajat. Yöllä nukutaan ainakin yksi 5-6 tunnin yöunipätkä ja muuten on joka toinen päivä syömäpäivä ja joka toinen unipäivä. Arvelisin että ollaan jo lähtöpaino ylitetty. Tänään on ollut vähän mahanpuruja tunnistettavissa, toivotaan ettei enteile muutosta. Keskimmäisen koliikki mielessä en tosiaan uskalla huokaista vielä muutamaan viikkoon.



Siis tsemppiä myös Pikkupippurille mahanpurujen keskelle!



Kuulostaa rankalta HH:n kestitykset! En kyllä itse haluaisi/jaksaisi noin kovasti vastaanotaa vieraita ihan heti. Kaipaan rauhallista aikaa ensin oman perheen tutustua uuteen tulokkaaseen.



Hiukan harmittaa oma tyhmyys kun kuvittelin että onnistuisin tekemään hiukan töitä kotoa käsin. Tai kyllähn se juuri ja juuri menee ja saan jonkun tunnin päivässä tehtyä, mutta kyllä tässä saa priorisoida tekemisensä aika tarkkaan :( Kummasti alkoi muut asiat painamaan vaakakupissa kun sai pienen tuhisijan syliin :) Tekisi mieli myös treenaamaan, mutta kroppa tuntuu aika huteralta vielä. Eikä aikakaan oikein tunnu antavan periksi :/ Voihan vatsamakkara, pitäisi varmaan alottaa karkkipussikiellolla.



Tsemppiä loppumetreille kaikille odotteleville!!!



m&m ja lillebror, 11 pv

kokeilen yhden käden tekniikkaa, siksi ei isoja kirjaimia!



nyt vähän lisää tarinaa.to siis aamu alkoi sillä v.pun limalla ja muutamalla supistuksella. kympin maissa lirahti jo muutama lusikallinen ja hajanaisia suppareita. ajattelin ip:llä soitella synnärille, jos mitään ei tapahdu. soitin jo onneks klo 11, kun käskivät pakata kassit ja lähteä. sovittiin kuitenkin, että käyn neuvolassa testillä, kun oltiin pojan kanssa kaksin. testi pos, poika mummille ja miehen kanssa synnärille. Kello kaksi oltiin käyrällä, mutta ei ollut suppareissa tarpeeksi potkua, joten osastolle. Viideltä lorahti vedet kunnolla, jonka jälkeen supistukset alkoi tosi kivuliaina. Sitten kärvistelin käyrällä, 3cm auki ja soitto miehelle. Kärvistelin itseni saliin, jossa odotin miestä elämäni pisimmän vartin, kipeitä suppareita muutaman minuutin välein. Just miehen tullessa alkoi jo ponnistuttaa. Sitten olin jo auki ja tajusin, etten saa mitään kivunlievitystä. Jälkeenpäin muutamalla työnnöllä, siinä hetkessä kamalalla tuskalla poikaa ponnistettiin n.20min. Tummaa tukkaa yllätyksenä pellavapäisen esikoisen jälkeen. 2,5vrk osastolla. Ihania hoitajia, rauhallista, toinen yö ja päivä aika rankat, mutta jo kolmas yö rauhoitti mieltä.



Eilen siis kotiin, muutama tunti oltiin tänään kolmistaan esikoisen kanssa ja nään varmaan ensi yönä painajaisia siitä kun mies lähtee töihin 3vko:n päästä :). Mutta onhan siitä muutkin selvinneet. Poika on halutessaan äänekäs, mutta nukkuu kuitenkin mukavasti tuntejakin putkeen äidin kainalossa. Katsotaan sitten koska omassa sängyssä... Ei huolehdita siitä vielä.



Hyviä jatkoja ja ihana kuulla muidenkin reissukokemuksia, vauvan kanssa kotonaolijoiden arkea ja odottajien kommentteja!



Kiitos kaikkille ihanille kirjoittajille!



Nyyny ja Nasu 4pv

Minäkin laiska kirjoittelen vielä yksikätisesti tähän vanhaan pinoon. ONNEA ainakin Mari, Nyyny, Nennu ja Minitassu!



Täältä synnytyskertomusta:

Isänpäivänä tosiaan supisteli aamusta alkaen enemmän ja vähemmän epäsäännöllisesti, mutta oltiin vielä appiukkoa morjestamassa illalla. Yöllä sain nukutuksi tunnin verran ja sitten vartin vaille kaks heräsin säännöllisiin supistuksiin. Kovin kipeitä ne eivät vielä olleet, mutta pieni määrä verta tuli kyytipoikana, joten lähdettiin matkaan. Tunnin ajon aikana supistukset eivät voimistuneet.



Vastaanotossa vartti yli kolme tilanne oli 3 cm auki ja sentti kaulaa - pettymys. Lisäksi supistukset eivät kunnolla piirtyneet käyrälle ja tyly kätilö totesi, että ei tässä sallin ole asiaa ja verenvuodossakaan ei ole mitään epätavallista. Neljän aikaan totesi, että voitte jäädä käytävälle kävelemään ja katsotaan tilannetta muutaman tunnin kuluttua.. Aikamoinen järkytys! No onneksi kuitenkin laittoi peräruiskeen, joka oli avainasemassa tässä synnytyksessä! Osa vesistä meni saman tien ja en meinannut päästä enää vessasta ulos kipeiden supistusten takia. Sitten kätilö totesi, että ei muuta kuin saliin vaan, kun olin 4 cm auki ja kaula hävinnyt.



Salissa oli todella kipakka tunti, kun kohdunkaulanpuudute ei auttanut mitään ja spinaali tehosi vain puoliksi, kuten keskimmäisenkin kanssa eli supistuskipuihin ei ollut apua, mutta viimeisen 6 minuuttia (ponnistusvaihe) auttoi! Terve tyttö syntyi klo 5.17 mitoin 3530 g ja 50,5 cm ja tervetuliasiksi pissasi heti mun mahalle!



Sairaalassa vauvalla oli hieman vatsanväänteitä ja itkuja, kun hotki lisämaitoa. Kotiin päästiin kahden sairaalayön jälkeen ja meno on ollut neidolla rauhallisempaa.



Muuten on kyllä ollut järkyttävät viime ajat. 4 päivää ennnen vauvan syntymää mun mummu kuoli ja 4 päivää syntymän jälkeen tuttavan kuukauden ikäinen, sydänvikainen vauva kuoli. Lisäksi meidän 2 vee 10 kk melkein kuoli samana päivänä... Syödessään hän sai muikun ruodon kurkkuunsa ja kun käskin hörpätä maitoa, niin samalla nousi oksennus suuhun. Poika ei ollut enää ihan tajuissaan, vaan puri hampaat lujaa yhteen, jolloin oksennus ei päässyt suusta ulos, vaan osa siitä joutui henkitorveen. Itse pystyin soittamaan hätäkeskukseen, mutta romahdin kesken puhelun ja olin aivan hysteerinen. ONNEKSI mun vanhemmat olivat kylässä ja vaarilla toimintakyky säilyi. Yritti selkään läpsimällä saada poikaan henkeä - oli siinä vaiheessa jo tajuton. Kyllä oli elämäni pisimmät minuutit odotella ambulanssia, jolla kesti n. 20 minuuttia. Poika jotenkin ihmeen kaupalla alkoi tokeentua ja palasi tajuihinsa ja alkoi hengittää kunnolla. Puoli tuntia tapahtuneesta kuitenkin meni ennen kuin näki, että kyllä hän selviää.. Taysissa todettiin, että ruoto oli tullut ilmeisesti oksennuksen mukana pois, mutta väärään paikkaan joutunut oksennus oli kaikkeen syynä. Että tämmöistä meillä.



- HH, joka on suunnattoman onnellinen ja kiitollinen kolmesta lapsestaan, miehestään ja muista läheisistään, ja neito 8 pvää

Ihan ekaksi onnea kaikille uusille vauvautuneille!!



Yritin aloittaa meille uutta viikkopinoa, mutta jostain syystä nämä sivut on liittoutuneet mua vastaan.



Parsa87, soita tai käy näytillä synnärillä. Epätietoisuudessa on inhottava elää ja jos tosiaan on lapsivettä niin siinä on sitten omat riskinsä.



Mulla on eilen ja tänään pitkin päivää lorahdellut alushousuihin tosi vetistä ja kirkasta valkkaria. Enteilisköhän se synnytystä? Tänään en kyllä jaksais synnyttää, olen aivan poikki. Siis ihan poikki. Silmät ei meinaa millään pysyä auki ja muutenkin kamalan vetämätön olo. Nyt pitäis sen verran tsempata, että jaksais ruveta laittaan ruokaa ja sen jälkeen kauppaan. Huh huh. Ei millään huvittas sekään reissu, mutta kun jääkaappi ammottaa tyhjyyttään niin kai se on pakko. Kaikistä päivistä vihaan eniten just maanantaita! Silloin aina kauheasti tekemistä, kaupassa käyntiä ja mies tekee usein normaalia pitemmän työpäivän ja illalla vielä menee harrastukseensa. Argh!! Tänään en jaksaisi edes synnyttää.



Torstaina olisi seuraava neuvola ja lauantaina sitten yliaikaiskontrolli. Eiköhän ne viimeistään viikonpäästä maanantaina käynnistä jos ei siihen mennessä vauva ole antanut merkkejä itsestään. Sinne asti kun jaksaa sitkutella niin hyvä on. Sen jälkeen en aio piiiiiiiiitkään aikaan olla raskaana :)



Jaksamisia vielä omaa vauvaa odottaville ja jo synnyttäneille!



Adara 41+0

Nyt se sitten selveni, mikä saattoi olla vikana. Noin tunti sitten multa tuli todella limainen vuoto ja sen mukana paksu, juuri pikkurillin pään kokoinen limapallomainen juttu. Eli taisi olla limatulppa? Sellanen läpinäkyvä ja runsaasti muita limoja mukana. Oon kalunut netin ja vauvakirjan läpi niin kuvaukset vastaavat juuri sitä.

Jonkun lähteen mukaan synnytyksen aika (tai siis lähtö sairaalaan) voi olla jo 6-8tunnin sisällä jos raskaus on edennyt täysiaikaiseksi, mutta silloin myös supistusten määrä lisääntyy. Että tässä nyt sitä odotellaan sit niitä supistuksia. Jos yöllä oislähtö=)

Huhu mitä kaikkea HH on joutunut kokemaan. Kauheata sen sun pojas tapahtuma.Onneks kävi kuitenkin loppujen lopuks hyvin.

Ja me muut odotamme ja odotamme :-).

Parsa ja Adara! Mullakin näitä vuotovaivoja. Vajaat kaksi vuorokautta uskalsin ihmetellä vetistä vuotoa, kunnes eilen illalla käväisimme äitiyspolilla tikutuksessa. No ei ollut lapsivettä eikä ollut kohdunsuulla tapahtunu mitään. Plääh. Ihmeen vetistä voikin toi vuoto olla, siis ihan niinku vettä. Mulla on nyt siis viikon sisään takana kaks käyntiä siellä polilla ja jotenkin harmittaa. Kaksi edellistä synnytystä on alkanut kertalaakista kovilla suppareilla, joten tää kaikki on mulle ihan outoa.

Synnytys on myös alkanut pelottamaan aikastavalla. Toivottavasti täällä ei ehdi tulla sitä isä-kieltoa, haluan mieheni mukaan saliin! Noista käynneistä ei myöskään ole jäänyt mikään mukava kuva täkäläisestä laitoksesta ja kätilöistä, sekin harmittaapi.



Jumppis 39+1

Perjantai 13 päivä osottautui meidän onnenpäiväksi ;D



Torstai-iltana mentiin synnärille ja pitkään kesti ennen kuin paketti saatiin. Myöhemmin sitten siitä paremmalla ajalla...



Perjantaina siis illalla syntyi vihdoin pieni poikamme. Painoa tasan 3kiloa ja pituus tänään mitattuna 50,5 cm. Ihana pakkaus. Viikonloppu ihmeteltiin toisiamme osastolla ja nyt kotona en malta silmiäni hänestä irrottaa ;) Poika syö hyvin rinnalla, mutta pienen painonsa vuoksi aina jälkkärihörpyt otetaan pullosta. Maito noussut tänään ja tissit alkaa olemaan aikas isot...



Irish ja pikku-jätkä 3vrk

No hui, ihan kamalia nuo Huldahuolettoman koettelemukset...Otan osaa kyllä kaikkeen. Varsinkin mua kosketti tuo poikasi melkein tukehtuminen, kun meilläkin poika, joka täyttää 2 vuotta nyt keskiviikkona. Itsekkin aina tarkkailen poikaa, miten syö ja nielee ruokansa, kun vielä ei silleen kaikkia hampaita edes, niin vaikea mutustaa ruokaa...Kamalaa tuollainen, oksennuksen meni väärään kurkkuun ja sitten poika tajuttomaan tilaan. :( Meiän poika oli joskus alle yks vuotiaana kamalassa oksennustaudissa ja tuntui, että sitä oksennusta tuli ihan kamalasti pulppuamalla, koko parisänky täyteen, täkkeihin, vaatteisiin, mun ja miehen päälle...ihan hirveesti, semmoista nestemäistä, ihan ruiskuamalla(näytti hiukan veriseltä maidolta, kun oli vaaleanpunaista). Silloin pelotti just tuo, ettei kai pikkuinen tukehdu siihen oksennustulvaan. Itki siitä oksennuskivusta, mikä varmaan tuli kurkkuun. Muutenkin jotenkin nuo tukehtumisvaaratilanteet ovat ihan hirveitä...



Niin ja onnitteluja kaikille synnyttäneille. Niitähän tuntuu nyt tapahtuneen paljon. Täällä ollaan muuten vielä pirteitä, mutta kyllä kävely jo vähän hengästyttää. ;) Pitää välillä istua hengähtään.



Jemina 38+6 :)

Huldahuolettomalle kanssa voimia, huh, mikä tarina. Itku silmässä sitä luin.



Meillä 6pv ikää. Tosiaan tunteiden vuoristorataa mennään. Toisena hetkenä täynnä onnea kahdesta ihanasta pojastamme ja sitten toisena hetkenä täynnä huolta vauvasta ja siitä, ettei ehdi olla esikoisen kanssa. Ja oikeasti mua hermostuttaa se, kun mies menee töihin. Poikien kanssa kun pitäis pärjätä sitten pitkät päivät kolmestaan. No kaipa aika näyttää miten tästäkin selvitään. Onko muilla samanlaisia kokemuksia? Yöt on mennyt hyvin, paitsi se 2. yö sairaalassa. No viime yö meni aika valvoskellessa. Kolmelta heräsin ja vauva killitteli vieressä. Kitinää ja välillä kunnon huutoja. Mun järjellä ja vaistolla olis kyse siitä, että ei saa unen päästä kuin tissi suussa. Maitoa vaan tulee niin hirveesti, että jos joutuu peräkkäisinä tunteina syöttämään, niin saa ilmaa ja vatsavaivoja. Kahteen kertaan olen kuumemittarilla saanut ilmaa ja paljon kakkaa tulemaan, on auttanut. Siispä vastoin ohjeita otettiin tänään tutti käyttöön, jos sillä sais unen päästä kiinni. Siitäkin nyt sitten tiettyvähän huono omatunto :). Onko teillä vauvalliset tutti jo käytössä? Tätä kai se äidin elämä on. Mutta on ne meidän pojat niin ihania.



Hei jos saan opastaa ainakin toisen lapsen saajia, niin varautukaa synnytyksen jälkeen koviin jälkisupistuksiin. Ne on yllättävän kovat siinä vaiheessa kun ajattelee, että on urakkansa tehnyt. Siitä sitten seuraavana kipeät rinnanpäät tissilläroikkujasta ja sitten maidonnousu ja kivikovat tissit. Huh, ettei kyllä se synnytys sitten ole se ihan kaikki tuska :)



Nyyny ja Nasu 6pv