Miksi jotkut hankkii lapset pienellä ikäerolla? ei tajua!!

1v tietämillä tilanne helpotti, tuntui suorastaan seesteiseltä, kun en vielä tiennyt miten helppoja lapset voi olla ja että esikoinen on haastava lapsi. Päätimme, että toinen lapsi voisi vähitellen tulla, mutta eipä arvattu, että tärppää laakista.

1v synttäreiden jälkeen alkoi vaikea vaihe uudellee ja on jatkunut vaihe vaiheen perään. Olin kuitenkin jo raskaana.

Jälkiviisaana helppo sanoa, mut pidempi ikäero olisi ollut parempi, on tosi raskasta.

Mun mielestä lapset on sen arvoisia, että heihin ehtii keskittyä kunnolla kuhunkin erikseen!

Aina on liikaa tai liian vähän ikäeroa. Kaksoset ne vasta paha nakki onki, saati jos on 5-10 vuotta ikäeroa, nii eihän niistä ole toisilleen mitään seuraa. Kauheeta! Ei mitään järkee!

itse voin vilpittömästi suositella lyhyitä ikäeroja. Vauvakurjuus minimoituu, muutamassa vuodessa eläminen on jo tosi helppoa muutaman lapsen kanssa.

Kaikilla lapsilla ei ole kamalaa uhmista. Jotkut lapset "päättävät" syntyä, eivätkä vanhemmat halua abortoida. Joillakin vanhemmilla on hyvät hermot ja taitoja käsitellä myös uhmaikäisiä. Kun on pieni ikäero, toinen lapsi saa alkunsa (kuten aina) n. 9kk ennen syntymäänsä, esim. 14kk:n ikäisellä ei ole uhmista, 9kk myöhemmin luultavasti on jne. Syitä on lukemattomia, tässä vain muutamia.

Vai milloin on keskittynyt riittävästi?

Mun mielestä lapset on sen arvoisia, että heihin ehtii keskittyä kunnolla kuhunkin erikseen!

Ja 2kk ikäinen vauva :) Kyllä on päiviä ettei mikään suju esikoisella ja vauvakin sattuu huutamaan masuvaivojaan samalla. Ja kun ei edes tuttiakaan syö, niin minä sitten olen sitäkin. Mutta onhan noista päivistä selvitty ilman hermoromahdusta. Välillä kyllä saanut laskea tosissaan kymmeneen. Esikoinen onneksi viihtyy yksinkin leikkimässä, itse menen sekaan sitten kun vauva nukkuu.

Kyllä sitä selviää :)

ennen sitä 2v uhmaa, josta ei ollut tietoakaan.

ennen kuin kokee sen itse. Meillä lapset pienellä ikäerolla 1,5 vuotta. Ja näin jälkeenpäin sanottuna, ikäero on pieni. Esikoinen oli helppo vauva, joten lisää lapsia toivottiin. Kuopus olikin sitten koliikkivauva, lisäksi erityislapsi.



Jos esikoinen on terve, luonteeltaan helppo lapsi, sitä voi vain ihmetellä, miten helppoa vanhemmuus on. Ja jos lisää lapsia on toiveissa, niin miksipä sitä ei samantien hankkisi. Monet myös ajattelee, että jos haluaa esim. 3 lasta, ja kaikki olisi vaikka kolmen vuoden ikäerolla, tulee aika pitkä tauko työuraan, jos kaikki hoitaa kotona 3 vuotiaaksi asti. Jos lapset pienemmillä ikäeroilla, pääsee nopeammin takaisin työelämään. Kaikilla kun ei ole niin suurituloista puolisoa, että voisi viettää 10 vuotta kotona. Eläkeikääkin on pakko ajatella. Kotonaolo pienentää kummasti eläkettä.

Lapset tällä hetkellä 9v6kk, 8v2kk, 6v11k ja 1v10kk. La toukokuussa 2010 eli kahdelle nuorimmalle tulee sitten 2v 3kk ikäeroa.



Kolme ekaa tuli 2,5 vuodessa ja oli tosi rankkaa MUTTA pojista on ollut aivan mieletön ilo toisilleen. Aina on ollut kaveri, jonka kanssa leikkiä, kun pojat vähän kasvoivat niin meidän vanhempienkin taakka helpotti kun ei tarvinnut koko ajan olla leikittämässä lapsia kun leikkivät keskenään ja huomiota ovat kyllä jokainen saaneet osakseen myös vanhemmilta. Nyt pojat ovat koulussa 3., 2. ja 1. luokalla ja tosi kiva on ollt seurata poikien koulunkäyntiä.



Nuorin on nyt kohta kaksivuotias ja ollaan tosi iloisia siitä, että hänkin saa suunnilleen samanikäisen leikkikaverin eli ikäeroa tulee se reilu pari vuotta.

Siksi olen aivan tietoisesti hankkinut neljä lasta alle viidessä vuodessa.



Kyllä nämä kaikki ovat rajojansa kokeilleet, uhmailleet, valvottaneet ja roikkuneet takiaisina kiinni.. miehellä on pinna palanut vaikka miten monta kertaa. Mutta ehkä minulla sitten on ne lehmän hermot. :D

Ei kenelläkään ole ollut uhmista tai huonoa käytöstä. Olemme kasvattaneet lapsemme hyvin ja kommunikoimaan selvästi keskustelemalla jos on ongelmia.

Kyllä se on pääasiallisesti kyse siitä paljonko te uhraatte aikaanne lapsille. Se käytös näkyy jos laiminlyötte kasvatustyötä...

Tämähän ei ollut nyt mikään tuomio apelle, totesin vain kokeneena kasvattajana miten asiat on.

Ei kenelläkään ole ollut uhmista tai huonoa käytöstä. Olemme kasvattaneet lapsemme hyvin ja kommunikoimaan selvästi keskustelemalla jos on ongelmia. Kyllä se on pääasiallisesti kyse siitä paljonko te uhraatte aikaanne lapsille. Se käytös näkyy jos laiminlyötte kasvatustyötä... Tämähän ei ollut nyt mikään tuomio apelle, totesin vain kokeneena kasvattajana miten asiat on.

saamaan mitään, varsinkaan pitkää kahdenkeskistä aikaa äidin kanssa. Vai miten sä muka omistaudut 7 lapselle kahdenkeskiseen aikaa useaksi tunniksi päivässä?

"Meidän lapsilla (7kpl). Ei kenelläkään ole ollut uhmista tai huonoa käytöstä. Olemme kasvattaneet lapsemme hyvin ja kommunikoimaan selvästi keskustelemalla jos on ongelmia. Kyllä se on pääasiallisesti kyse siitä paljonko te uhraatte aikaanne lapsille. Se käytös näkyy jos laiminlyötte kasvatustyötä... Tämähän ei ollut nyt mikään tuomio apelle, totesin vain kokeneena kasvattajana miten asiat on."



Lapset on luonteiltaan aika erilaisia. Lapset myös ovat kehitykseltään erilaisia (erityislapset). Allergiat, koliikki yms tekevät lapsista erilaisia. Ei kaikki ole ajan antamisesta tai kasvatuksesta kiinni.



Normaali uhma kuuluu asiaan. Epäilisin, että jotain on pielessä, jos normaali uhma puuttuu. Vallitseeko perheessä sellainen ilmapiiri, ettei edes uhmaikäinen uskalla tunteitaan näyttää?

ja toisin olisin tehnyt, jos olisin tiennyt mitä tämä tulee olemaan, mutta onneksi vauva-ajasta on jo selvitty; pian lapset 4 ja 2 vuotta. ja kuulemma se kaiken aikaa helpottaa lasten vanhetessa!

Ei kenelläkään ole ollut uhmista tai huonoa käytöstä. Olemme kasvattaneet lapsemme hyvin ja kommunikoimaan selvästi keskustelemalla jos on ongelmia. Kyllä se on pääasiallisesti kyse siitä paljonko te uhraatte aikaanne lapsille. Se käytös näkyy jos laiminlyötte kasvatustyötä... Tämähän ei ollut nyt mikään tuomio apelle, totesin vain kokeneena kasvattajana miten asiat on.

löytyä temperamenttia :) Itsekin kasvattanut lasta rajojen kanssa, mutta kuule vieläkin koettelee :) Ja varmasti tulee kokeilemaan. Ja minulla kotiäitinä on aikaa lapsille. Tuskinpa siitäkään on kiinni :)

eihän sitä kestä kuin muuutamia kuukausia. ja sitten on elämä taas ihan erilaista.

Lapset 1v ja 2v. Vahingossa alkunsa saaneet ja ollaan annettu tulla. Kyllä nyt tajuan miksi erisyisesti nuorille paasataan ehkäisystä. Ettei vain rakentuis tällänen kotihelvetti nuorena, kun vanhempanakin tuntuu HIEMAN vaikealta.

Hyvin kasvatetut lapset voivat pitää nuoremmista huolta sillä aikaa kun äiti hoitaa pienimpää.

Sain esikoisemme 40-vuotiaana, raskautumiseen oli mennyt 1.5 vuotta. Toivoimme kovasti toista lasta, joten ei uskallettu pitää mitään taukoa. Lapsille tuli ikäeroa 1.5v. Esikoinen oli helppo vauva, kuopus olikin sitten toista maata ja esikoinen reilun mustasukkainen. Joten rankkaa oli. Mutta selvittiin mielestäni kunnialla.



Nyt pojat 4v ja 5v. Elämä on aikamoisen helppoa, kun intressit, taidot jne ovat aika samanlaiset. Mustasukkaisuutta, kilpailua, tappelua jne riittää. Mutta myös upeita yhteisiä mielikuvitusleikkejä jne.



Jos ikäeroa olisi ollut esim. 3-4 vuotta, olisi tullut aika pitkiä taukoja työelämään, jos olisi hoitanut kuopuksenkin kotona 3-vuotiaaksi, niin kuin nyt teimme.