Miksi jotkut hankkii lapset pienellä ikäerolla? ei tajua!!

lapsi koettele rajojaan.

Kehityspsykologia on vain teoriaa eikä suurimmaksi osaksi päde. Uhmaikä on urbaanilegenda jota pidetään yllä kun ei aika riitä lapsille.



Voidaan hyvin heittää se tuon tieteen todistetun mörön syyksi eli uhmaiän. Lapsikin on älykäs olento ja omaksuu nopeasti hyvän käytöksen. Lapsi erottaa selkeästi hyvän ja huonon käytöksen.



Eriasia on se miksi lapsi hakee teiltä huomiota huonolla käytöksellä? Olette ehkä huonoja vanhempia.

"Kyllä hyvä äiti riittää 7 lapselle yhtäaikaa. Hyvin kasvatetut lapset voivat pitää nuoremmista huolta sillä aikaa kun äiti hoitaa pienimpää."



Eli toisin sanoen:



Kyllä hyvä äiti hoitaa pienimmät. Hyvin kasvatetut lapset toimivat "hyvinä äiteinä" nuoremmille, sillä aikaa kun oikea "hyvä"(?) äiti hoitaa pienimmät.



Ei hyvä äiti ole korvattavissa. Jos vanhemmat lapset hoitavat nuorempia niin... Hyvä äiti hoitaa lapsensa itse, tai valtuuttaa toisen aikuisen hoitamaan lapsiaan jos apua tarvitsee.

Ei kenelläkään ole ollut uhmista tai huonoa käytöstä. Olemme kasvattaneet lapsemme hyvin ja kommunikoimaan selvästi keskustelemalla jos on ongelmia. Kyllä se on pääasiallisesti kyse siitä paljonko te uhraatte aikaanne lapsille. Se käytös näkyy jos laiminlyötte kasvatustyötä... Tämähän ei ollut nyt mikään tuomio apelle, totesin vain kokeneena kasvattajana miten asiat on.

löytyä temperamenttia :) Itsekin kasvattanut lasta rajojen kanssa, mutta kuule vieläkin koettelee :) Ja varmasti tulee kokeilemaan. Ja minulla kotiäitinä on aikaa lapsille. Tuskinpa siitäkään on kiinni :)

Ja meille muille (googleta vaikka) mitä temperamentti terminä ja tässä yhteydessä tarkoittaa?

Aina on liikaa tai liian vähän ikäeroa. Kaksoset ne vasta paha nakki onki, saati jos on 5-10 vuotta ikäeroa, nii eihän niistä ole toisilleen mitään seuraa. Kauheeta! Ei mitään järkee!

esikoisen ja kuopuksen välillä 10 vuotta ikäeroa :-)

Uhmaikä on oman tahdon harjoittelua. Uhma ei ole huonoa käytöstä. Uhma on tahtomisen ja pettymyksien opettelua ja siksi tarpeellinen vaihe.



Kiltti lapsi on monesti (ei aina) alistettu lapsi. Lapsi, jolla ei ole oikeutta ilmaista tunteitaan, toiveitaan, tarpeitaan. On normaalia hallita koko tunneskaala. Ei ole normaalia jos ei koskaan ole erimieltä, suutu, vihastu jne. Ei kannata kasvattaa lapsesta puollustuskyvytöntä yksilöä. Hyvä käytös ei ole sama asia kuin tahdottomuus. Ei ole huonoa käytöstä pitää puoliaan. Jos kieltää lapseltaan uhman, kieltää aika paljon. Huonoa käytöstä ei tarvitse sietää, mutta uhmaikäisen uhmaa pitää ymmärtää.

Meillä pojat 1v7kk ikäerolla. Eka vuosi meni kahden kanssa aika sumussa, mutta nyt 1 ja 2 luokkalaiset, miten helppoa elämä on. Aina on kaveri kotona, ei tarvi kuskata minnekään kavereille kylään eikä pahemmin keksiä tekemistä. On riitoja ja tappeluita ollur koko ajan. Lelut ja intressit aika samat, pienenä vaatteet siirty heti toiselle. Nyt ovat pahus samankokoiset eli aina kaikkee kaksinkappalein.. Vanhin lapsista on erityislapsi (adhd-asperger), mutta silti on pärjätty ja HYVIN. Nyt meillä on alle puolivuotias poika ja kaveri ois hänellekin toiveissa ja eiköhän se onnistu kun nämäkin ovat tuleet juuri silloin kun on toivottu.

Asenteesta kaikki on kiinni!!

Uhmaikä on oman tahdon harjoittelua. Uhma ei ole huonoa käytöstä. Uhma on tahtomisen ja pettymyksien opettelua ja siksi tarpeellinen vaihe.

Kiltti lapsi on monesti (ei aina) alistettu lapsi. Lapsi, jolla ei ole oikeutta ilmaista tunteitaan, toiveitaan, tarpeitaan. On normaalia hallita koko tunneskaala. Ei ole normaalia jos ei koskaan ole erimieltä, suutu, vihastu jne. Ei kannata kasvattaa lapsesta puollustuskyvytöntä yksilöä. Hyvä käytös ei ole sama asia kuin tahdottomuus. Ei ole huonoa käytöstä pitää puoliaan. Jos kieltää lapseltaan uhman, kieltää aika paljon. Huonoa käytöstä ei tarvitse sietää, mutta uhmaikäisen uhmaa pitää ymmärtää.

Se nyt ei valitettavasti paljastanut mitään uutta. Mutta makea pätkä luettavaksi kaikille niille jotka nauttivat tälläisistä toistoista.

uhmikseen ei kiinnitä niin paljon huomiota (miksi siihen pitäisi käyttää täysi huomio), eikä se ärsytä niin paljoa kun on muutakin tekemistä. Kun on muitakin lapsia, niin sitten vaan mennään mihin on mentävä, eikä aleta vääntämään sen uhmiksen kanssa. Uhmis kainaloon ja menoks.



Mikään ei tehoa uhmaikään paremmin kuin johdonmukaisuus ja se, ettei aikuinen mee siihen mukaan. Siksi muiden sisarusten iällä ei ole mitään merkitystä.



4 lasta 2 vuoden ikäerolla (ei se uhmis aikuiselle ihmiselle mikään juttu ole)

"Se nyt ei valitettavasti paljastanut mitään uutta. Mutta makea pätkä luettavaksi kaikille niille jotka nauttivat tälläisistä toistoista."



Ei sen ollutkaan tarkoitus paljastaa mitään uutta. Jotkut vain tuntuvat tarvitsevan enemmän toistoja kuin toiset. Joillekin uhmaiän merkitys kun aukeaa vastaa kun toistojen määrä ylittää 1500 kertaa.

Pitää osata ajatella asioita vähän pidemmällä aikavälillä kuin "just nyt kun se kakara tossa huutaa ja uhmaa ja elämä on yhtä h:ttiä". Aikuiseen elämään kuuluu sietää kaikenlaista epämukavaakin.

Pari lasta vuosikausien välillä tehneet jeesustelevat, miten lapsille pitää omistautua jakamalla tuntikausia kahdenkeskistä aikaa joka päivä, muuten lapset menevät tärviölle. Eihän se niin mene. Lapsiin menee kaikki käytettävissä oleva aika, oli lapsia yksi tai 10. Jos lapsia on useampia, he kasvattavat toisiaan väkisinkin, kun perheyhteisö sattuu olemaan sellainen, että useampi ihminen asuu ja elää siinä samaan aikaan, lähellä toisiaan. Ja niin se pitää ollakin. Olen aika varma, että sisarukset ovat lapselle enemmän hyötyä kuin haittaa. Niin ja kannatan lyhyitä ikäeroja...

sitä on helpompi kestää.

"Se nyt ei valitettavasti paljastanut mitään uutta. Mutta makea pätkä luettavaksi kaikille niille jotka nauttivat tälläisistä toistoista."

Ei sen ollutkaan tarkoitus paljastaa mitään uutta. Jotkut vain tuntuvat tarvitsevan enemmän toistoja kuin toiset. Joillekin uhmaiän merkitys kun aukeaa vastaa kun toistojen määrä ylittää 1500 kertaa.

Pysytäämpä asialinjalla jookosta =) muuten otan yhteyttä ylläpitoon.

"Pari lasta vuosikausien välillä tehneet jeesustelevat, miten lapsille pitää omistautua jakamalla tuntikausia kahdenkeskistä aikaa joka päivä, muuten lapset menevät tärviölle. Eihän se niin mene. Lapsiin menee kaikki käytettävissä oleva aika, oli lapsia yksi tai 10. Jos lapsia on useampia, he kasvattavat toisiaan väkisinkin, kun perheyhteisö sattuu olemaan sellainen, että useampi ihminen asuu ja elää siinä samaan aikaan, lähellä toisiaan. Ja niin se pitää ollakin. Olen aika varma, että sisarukset ovat lapselle enemmän hyötyä kuin haittaa. Niin ja kannatan lyhyitä ikäeroja..."



Lapsi tarvitsee aikuisen aikaa. Toinen lapsi (isompi sisarus) ei ole aikuinen. Myöskin isommalla sisaruksella on oikeus olla lapsi. Lasten hoitaminen on aikuisten tehtävä. Lapsi kasvaa aikanaan aikuiseksi ja hoitaa sitten omat lapsensa. Mutta lapsuutta ei saa takaisin. Jos lapsuus menee aikuisten tehtävissä (pienempien sisarusten hoitamisessa) niin lapsuutta ei ole oikeastaan ollutkaan.



Miksi monille suurperheen vanhemmille on niin vaikea selittää, mitä tarkoittaa: "Lapsella on oikeus olla lapsi." Monet vain selittävät miten ovat ylpeitä, kun heidän lapsensa ottaa vastuuta ja osallistuu (= on aikuinen jo ala-asteiässä)! Lapsuus on lyhyt elämänvaihe. Antakaa lapsen olla lapsi.

ei tarkoita, ettei muut pärjäisi.

Lapsille hyvä koska ovat tosi läheisiä.

Ja muuten asia ei kuullu sulle ollenkaan. Ihmiset voivat päättää, etteivät hanki lapsia ollenkaan, pienellä ikäerolla, isolla ikäerolla tai ainoastaan 1 lapsi - ja se on niiden päätös eikä sun tarvitse ymmärtää.

ja sun äo:lla voi oll vaikeata ymmärrä

Meillä on ihan kamala uhmis menneillä lapsellamme joka on nyt just 2v.

Ei tulis pieneen mieleenkään nyt alkaa yrittää toista lasta, koska en voisi kuvitellakaan että uhmiksen kanssa olisi mitenkään kivaa hoitaa vauvaa. Eihän siinä riitä aikaa, eikä varsinkaan hermot.

Vai onks kaikilla muilla vanhemmilla jotkut lehmän-hermot?? Siis oikeesti, tämähän olisi itse aiheutettu helvetti! Uhmis kiukuttelee ja vastasyntynyt vaatii koko huomion.

Onko siinä mitään järkeä??

"Pari lasta vuosikausien välillä tehneet jeesustelevat, miten lapsille pitää omistautua jakamalla tuntikausia kahdenkeskistä aikaa joka päivä, muuten lapset menevät tärviölle. Eihän se niin mene. Lapsiin menee kaikki käytettävissä oleva aika, oli lapsia yksi tai 10. Jos lapsia on useampia, he kasvattavat toisiaan väkisinkin, kun perheyhteisö sattuu olemaan sellainen, että useampi ihminen asuu ja elää siinä samaan aikaan, lähellä toisiaan. Ja niin se pitää ollakin. Olen aika varma, että sisarukset ovat lapselle enemmän hyötyä kuin haittaa. Niin ja kannatan lyhyitä ikäeroja..."

Lapsi tarvitsee aikuisen aikaa. Toinen lapsi (isompi sisarus) ei ole aikuinen. Myöskin isommalla sisaruksella on oikeus olla lapsi. Lasten hoitaminen on aikuisten tehtävä. Lapsi kasvaa aikanaan aikuiseksi ja hoitaa sitten omat lapsensa. Mutta lapsuutta ei saa takaisin. Jos lapsuus menee aikuisten tehtävissä (pienempien sisarusten hoitamisessa) niin lapsuutta ei ole oikeastaan ollutkaan.

Miksi monille suurperheen vanhemmille on niin vaikea selittää, mitä tarkoittaa: "Lapsella on oikeus olla lapsi." Monet vain selittävät miten ovat ylpeitä, kun heidän lapsensa ottaa vastuuta ja osallistuu (= on aikuinen jo ala-asteiässä)! Lapsuus on lyhyt elämänvaihe. Antakaa lapsen olla lapsi.

On muitakin keinoja näyttää älykkyytensä kuin asettua aina vastarannankiiskiksi.

Se, että lapsi puuhailee ja leikkii sisarustensa kanssa, ei tarkoita sitä, että lapsi hoitaa heitä. Se että lapsi osallistuu kotiaskareisiin ei tarkoita, että he pyörittävät huushollia. Lasten kanssa ei tarvitse istua tuntikausia sylikkäin jonotusnumeroperiaatteella. Mutta heidän lähellä ja ulottuvilla pitää vanhempien olla, tottakai.

"On muitakin keinoja näyttää älykkyytensä kuin asettua aina vastarannankiiskiksi."



...olevani älykäs. Mutta tyhmäkin tajuaa perusasiat.

"On muitakin keinoja näyttää älykkyytensä kuin asettua aina vastarannankiiskiksi."

...olevani älykäs. Mutta tyhmäkin tajuaa perusasiat.